Miten niitä hyvin nukahtavia lapsia tehdään?!

Meillä on nukahtanut jollain tavalla aina, ei onneksi ole maraton nukutuksia kuin harvoin, mutta 15-30min ilta.

Mutta perkeleen pentu heräilee monta kertaa yössä huutamaan ja riehumaan ja on kanssa 2.5v elämänsä aikana ei montaa yötä ole nukkunut ilman älämölöä.

Tein lapset miehen kanssa, joka on aamuvirkku ja nopea nukahtaja. Esikoinen on kuin isänsä. Kun on säännöllinen päivärytmi, nukahtaa kuin unelma eikä koskaan oo tarvinnut vääntää nukkumaanmenosta. Nuorempi sitten onkin kuin mä iltavirkku ja haastava nukutettava. Kuopus on vasta yksvuotias, joten uhmaiän jutut on vasta edessä. Aika paljon on kiinni perimästä, voi olla vaikeeta vaikka tekis kaiken oikein.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:47"]

Pidätkö vauvaa tarpeeksi sylissä? Oletko rauhallinen? Laula välillä. Jää istumaan sängyn viereen ja silitä ja voit hyräillä.

[/quote]

Ei kai 2,5-vuotias enää vauva ole...

Lapset ovat yksilöitä. Yksi nukahtaa aina hyvin, toinen huutaa naama sinisenä joka ilta.

Meillä ei olla mitenkään unikoulutettu lasta, nukkui vauvasta asti hyvin ja nyt kun ikää on 1v 2kk, lapsi tarvitsee vain viedä sänkyyn ja toivottaa hyvät yöt. Joskus saattaa hetkisen jutustella ja kiljahdella itsekseen, mutta nukahtaa vartin sisällä.

Mä olen tosi huono neuvomaan kun ikinä ei ole tarvinnut mitään taikoja tehdä. Uskon, että on varmasti raskasta kuunnella joka ilta huutoa, mutta yritä asennoitua niin, että jonain päivänä se loppuu. Se voi ottaa aikansa, mutta ihan varmasti helpottaa jonain päivänä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:55"]Mitä jos kokeilisit muutta nykyistä systeemiä jotenkin täysin? Jos kerran iltahuuto kuuluu rutiineihin niin pitäisi oppia pois siitä tavasta. Pitäisit muutn päivärutiinit samoina ja ennakoitavina mutta iltasysteemiin muutos. Vaikka jokin konkreettinen, sängyn paikan kmuutos, valaistuksen muutos, oma käytös erilaiseksi, iltahuudon alettua vaikka yhdesäs suihkuun hetkeksi kynttilänvalossa jne. En tiedä oikeasti, kyllä tuokin menee ohi. Jaksamista ja suklaalevyjä!
[/quote]

Sängyn paikkaa on vaihdettu, yölamppu hankittiin, annoin lukea kirjaa sängyssä... mitähän vielä. Kaikki noista toimivat hetken, kunnes huuto alkoi taas. Jossain vaiheessa oli melkein viikon niin että lauloimme iltalaulun ja menin omaan sänkyyni lapsen jäädessä lukemaan vielä kirjaa yölampun valossa. Ehdin ajatella että ihanaa, huuto on ohi mutta sitten se alkoi taas. Eli mikään konsti ei ole toiminut pitkässä juoksussa. Vaikka tunnen epäonnistuneeni tässä asiassa - varsinkin kun muut kehuvat hyvin nukkuvia lapsiaan - niin onneksi olen aina pysynyt rauhallisena. Tiedän tilanteen jo etukäteen niin en jaksa edes hermostua enää, paitsi korkeintaan sitten kun lapsi on nukahtanut ja itse makaan valveilla.
Kiitos tsempeistä ja vertaistuesta! Toivottavasti saamme kaikki pian hyvin nukahtavia lapsia :)
Ap

Mun tyttö (nyt 12v) pelkäsi pienenä pimeää joten nukutun tytön omaan sänkyyni ja "kippasin"vieressä olevaan jatkettavaan sänkyyn. Nykyisen vauvan nukutan myös viereeni ja nosta häkkisänkyyn kun on nukahtanut. Ei koskaan ole ollut huutoa kun asiat tehty joka ilta samanlailla,samassa järjestyksessä ja aikuinen pysynyt rauhallisena..mutta jos illassa ollut jotain muutoksia esim. Vieraat viipyneet liian pitkää,ilta puuron saanti venähtänyt on kaaos ilta heti valmis. Jotkut tarvitsevat tarkat tietyt rutiinit joka päivä ja ilta

Syö hyvin-> nukkuu hyvin. Hyviä hiilareita iltapalaan :)

Meillä on viisi lasta ja kaikki nukkuneet hyvin. Sillä lapsia varmaan onkin tullut hommattua?
Nauroin miehelleni tätä aloitustasi ja mies pyysi välittämään: valmistusvirhe. Onko palautusmahdollisuutta koska tilanne ei korjaannnu. . No vitsi, vitsi. En tiedä mikä avuksi.

Meillä iltasadut onnistuu parhaiten sohvalla illalla eikä sängyssä. Kun mennään nukkumaan niin on jo vatsat täynnä ruokaa ja juomaa, on pissattu, pesty ja putsattu.
Sängyssä joskus on kuultu laulua mutta yleensä ollaan hiljaa siellä kunnes nukahtaa eikä se vie kauaa.

En mieti miten paljon lapsien aivoja aktivoidaan. Liikutaan muttei kovin myöhään pienet lapset varsinkaan. On pelejä, kirjoja, ohjaan leikkiin mutta keksii itsekin. Mutten koe tarpeelliseksi pitää kirjaa miten aktiivisena aivot käy, eiköhän ne käy!

En jättäisi päiväunia pois enkä valvottaisi liikaa.
Meillä muksut nukahtaa kasilta. Iltapuuhat alkaa seiskalta. Ei ole ollut ongelmia.

Meillä myös huonosti nukahtava 2-vuotias ja ihan kaikki konstit koitettu. Niin sairaasti ärsyttää kun perhepetiä aina ylistetään ja joka paikassa ongelmaan tuputetaan ratkaisuksi sitä, että lapsi viereen nukkumaan. Missään ei kerrota, että mitä sitten tehdään kun lapsi ei siinä vieressäkään nukahda tuntiin!!!!!!!!!!!!!!! Meillä jo pitkään ollut perhepeti käytössä. kokeiltiin myös omaa sänkyä mutta ei paljon auttanut.

Jos ei ole nukkunut ollenkaan päikkäreitä ja antaa valvoa yli klo 23 niin ainoastan silloin nukahtaa nopeasti. Muuten ei vaikka mitä tekisi. Ja sama meno on ollut vastasyntyneestä asti. Lapsi vaan pärjää vähillä unilla. Ei ole ikinä itkenyt tai kiukutellut siksi että olisi niin väsynyt. Itse vaan todella kaipaisin sitä kuuluisaa omaa aikaa sen jälkeen kun lapsi nukkuu. 

Tsup.

Meillä nukkui alusta asti omassa sängyssään vailla varsinaisia nukutustoimenpiteitä. Pinniksen vieressä on himmeä yövalo, jonka ääressä näkee itse lukea ja mihin lapsi näki pinniksestä. Ihan vastasyntyneenä laitoin vain käden pinnojen välistä ja silitin selkää tai kevyesti taputin pierun pihalle, jos alkoi känistä. Varsinaiseen rytmiin "ohjelmoimme" (lapsi oli selvästi tiettyihin aikoihin väsynyt, joten otimme rutiiniksi) himmentämällä asuintiloista valot ja sulkemalla telkkarin & läppärit noin tunti ennen makkariin menoa. Siinä sitten aikuiset lukee kirjoja tai lörisee jotain pitkästyttävää keskenään. Lapsi saa vielä vähän aikaa halia lelujaan hämärässä ja lopuksi pestään hampaat ja mennään makkariin. Iltarutiini on edelleen sama. Maksimissaan sanon "hysss" jos meinaa kaakatella omiaan sängystä. 

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:37"]

2,5 vuotta jokailtaista rääkynää kuunnelleena, kaikki konstit unikoulusta iltasatuun kokeilleena alkaa jo usko olla mennyttä. Meidän lapsi ei opi nukahtamaan ilman tunnin itkumaratonia. Rutiinit on tarkat, päivät lasta aktivoivia ja silti illat ovat tarkkaan ennustettavissa: huuto alkaa joko heti sänkyyn mennessä tai kun poistun huoneesta. Ihan sama vaikka olisimme eri paikassa yötä, tuo toistuu. Mikä siinä nukahtamisessa on niin kamalaa?

[/quote]

Homma aloitetaan jo ennen lapsen syntymää. Ekana hommataan hyvä itsetuntoa, ja tietoisuus siitä, että aikuinen on perheen pomo. Kolmanneksi auttaa tieto siitä, että lapsi ei mene rikki vaikka se joskus itkee tai koettelee vanhempiaan. Jo alle yksivuotias osaa saada haluamansa huutamalla. Siispä nukkumaanmenojen valtataistelut katkaistaan mahdollisimman varhain. 2,5 vuotiaan kanssa ollaan jo pahemmassa pulassa, mutta peli ei ole menetetty.

Nyt päätät millä tavalla teillä mennään nukkumaan ja pysyt päätöksessä. Pysyt vaikka lapsi oksentaa sänkyynsä, itkee itsensä uneen tai muulla tavalla koettaa saada tahtonsa läpi. Voit myös päättää sen että vetkuilut kuuluu teillä asiaan, ja lopetat valittamisen tähän.

Anna huutaa ja poistu huoneesta, käyt välillä peittelemässä, et tee muuta ja sanot että kauniita unia, poistut itsevarmasti ja välittömästi huoneesta. Kehon kieli on se tärkein, ja jämäkkyys, et saa epäröidä yhtään tai homma alkaa alusta ja lapsi vaistoaa sen sinusta heti.

Kyllä se onnistuu!

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:37"]

2,5 vuotta jokailtaista rääkynää kuunnelleena, kaikki konstit unikoulusta iltasatuun kokeilleena alkaa jo usko olla mennyttä. Meidän lapsi ei opi nukahtamaan ilman tunnin itkumaratonia. Rutiinit on tarkat, päivät lasta aktivoivia ja silti illat ovat tarkkaan ennustettavissa: huuto alkaa joko heti sänkyyn mennessä tai kun poistun huoneesta. Ihan sama vaikka olisimme eri paikassa yötä, tuo toistuu. Mikä siinä nukahtamisessa on niin kamalaa?

[/quote]

Homma aloitetaan jo ennen lapsen syntymää. Ekana hommataan hyvä itsetuntoa, ja tietoisuus siitä, että aikuinen on perheen pomo. Kolmanneksi auttaa tieto siitä, että lapsi ei mene rikki vaikka se joskus itkee tai koettelee vanhempiaan. Jo alle yksivuotias osaa saada haluamansa huutamalla. Siispä nukkumaanmenojen valtataistelut katkaistaan mahdollisimman varhain. 2,5 vuotiaan kanssa ollaan jo pahemmassa pulassa, mutta peli ei ole menetetty.

Nyt päätät millä tavalla teillä mennään nukkumaan ja pysyt päätöksessä. Pysyt vaikka lapsi oksentaa sänkyynsä, itkee itsensä uneen tai muulla tavalla koettaa saada tahtonsa läpi. Voit myös päättää sen että vetkuilut kuuluu teillä asiaan, ja lopetat valittamisen tähän.

Anna huutaa ja poistu huoneesta, käyt välillä peittelemässä, et tee muuta ja sanot että kauniita unia, poistut itsevarmasti ja välittömästi huoneesta. Kehon kieli on se tärkein, ja jämäkkyys, et saa epäröidä yhtään tai homma alkaa alusta ja lapsi vaistoaa sen sinusta heti.

Kyllä se onnistuu!

[/quote]

Herranen aika, jos lapsi oksentaa sänkyyn, petivaatteert vaihdetaan, lapsi kasvot pyyhitään. Sinunko lapsesi nukkuu omassa oksennuksessaan tai tukehtuu siihen.

Tokaaaaaa

Kax

Menen nukkumaan yhtäaikaa lapsen kanssa ja lapsi nukkuu meidän aikuisten välissä. Ei ole uniongelmia meidän tenavilla.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:23"]

Meillä nukkui alusta asti omassa sängyssään vailla varsinaisia nukutustoimenpiteitä. Pinniksen vieressä on himmeä yövalo, jonka ääressä näkee itse lukea ja mihin lapsi näki pinniksestä. Ihan vastasyntyneenä laitoin vain käden pinnojen välistä ja silitin selkää tai kevyesti taputin pierun pihalle, jos alkoi känistä. Varsinaiseen rytmiin "ohjelmoimme" (lapsi oli selvästi tiettyihin aikoihin väsynyt, joten otimme rutiiniksi) himmentämällä asuintiloista valot ja sulkemalla telkkarin & läppärit noin tunti ennen makkariin menoa. Siinä sitten aikuiset lukee kirjoja tai lörisee jotain pitkästyttävää keskenään. Lapsi saa vielä vähän aikaa halia lelujaan hämärässä ja lopuksi pestään hampaat ja mennään makkariin. Iltarutiini on edelleen sama. Maksimissaan sanon "hysss" jos meinaa kaakatella omiaan sängystä. 

[/quote] Ja kerrotko vielä miten näitä hyvin nukkuvia tehdään....? Meillä vastasyntyntkän ei suostnut makaamaan yksin, olisiko pitänyt antaa muutaman päivän ikäisen vain huutaa vieressä? Kun mikään hysshyss ja silittely ei todellakaan attanut, ainut mikä auttoi oli syliin ottaminen ja vieressä pitäminen ja imettäminen. 

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:37"]

2,5 vuotta jokailtaista rääkynää kuunnelleena, kaikki konstit unikoulusta iltasatuun kokeilleena alkaa jo usko olla mennyttä. Meidän lapsi ei opi nukahtamaan ilman tunnin itkumaratonia. Rutiinit on tarkat, päivät lasta aktivoivia ja silti illat ovat tarkkaan ennustettavissa: huuto alkaa joko heti sänkyyn mennessä tai kun poistun huoneesta. Ihan sama vaikka olisimme eri paikassa yötä, tuo toistuu. Mikä siinä nukahtamisessa on niin kamalaa?

[/quote]

Homma aloitetaan jo ennen lapsen syntymää. Ekana hommataan hyvä itsetuntoa, ja tietoisuus siitä, että aikuinen on perheen pomo. Kolmanneksi auttaa tieto siitä, että lapsi ei mene rikki vaikka se joskus itkee tai koettelee vanhempiaan. Jo alle yksivuotias osaa saada haluamansa huutamalla. Siispä nukkumaanmenojen valtataistelut katkaistaan mahdollisimman varhain. 2,5 vuotiaan kanssa ollaan jo pahemmassa pulassa, mutta peli ei ole menetetty.

Nyt päätät millä tavalla teillä mennään nukkumaan ja pysyt päätöksessä. Pysyt vaikka lapsi oksentaa sänkyynsä, itkee itsensä uneen tai muulla tavalla koettaa saada tahtonsa läpi. Voit myös päättää sen että vetkuilut kuuluu teillä asiaan, ja lopetat valittamisen tähän.

Anna huutaa ja poistu huoneesta, käyt välillä peittelemässä, et tee muuta ja sanot että kauniita unia, poistut itsevarmasti ja välittömästi huoneesta. Kehon kieli on se tärkein, ja jämäkkyys, et saa epäröidä yhtään tai homma alkaa alusta ja lapsi vaistoaa sen sinusta heti.

Kyllä se onnistuu!

[/quote]

Herranen aika, jos lapsi oksentaa sänkyyn, petivaatteert vaihdetaan, lapsi kasvot pyyhitään. Sinunko lapsesi nukkuu omassa oksennuksessaan tai tukehtuu siihen.

[/quote]

No tottakai nuo tehdään, mutta sitten jatketaan siitä mihin jäätiin, eli lapsi pestynä puhtaisiin lakanoihin, hyvä yötä ja niin eespäin. Jos tossa kohtaa antaa periksi ja ottaa lapsen esim. omaan sänkyyn, niin lapsi oppii, että kun huutaa tarpeeksi niin oksentaa ja saa tahtonsa läpi. Toki pitää ymmärtää että sairas lapsi tms. on eri asia.

Siksi homma aloitetaan riittävän pienenä, ettei olla pisteessä että tahallaan oksentaminen on keino käyttää valtaa. Ja oikeasti, näitä lapsia on. Työssäni tapaan.

33.

Meillä alettiin harjoitella yksin nukahtamista 4 kuukauden iässä, sitä ennen piti aina nukuttaa kantoliinan tai repun kanssa, välillä nukahti myös imetykseen. Ei siis osannut nukahtaa yksin, huuto alkoi sänkyyn laitettaessa. Parissa viikossa oppi nukahtamaan itkutta omaan sänkyyn päikkäreille ja yöunille. Veikkaan että jos noin vanha lapsi ei osaa itsekseen nukahtaa, täytyy hyväksyä se, että muutos vie aikaa. Jos et ole valmis sitoutumaan usean kuukauden mittaiseen unitapojen uudelleenohjelmointiin, jossa tulee välillä takapakkia, unohda koko juttu. Jos vaihtelet koko ajan metodeja ja välillä väsymyspäissäsi palaat vanhaan, lapsi hämmentyy entistä enemmän ja nukkumaan menosta tulee entistä vastenmielisempää. Kun kyseessä on noinkin vanha lapsi, kannattaa varmaan päivällä perinpohjaisesti jutella iltapuuhista ja kalastella rivien välistä, missä ongelma piilee. Ja jos päädytte muuttamaan unirutiinejanne, älkää lipsuko ja pohjustakaa lapselle muutos usean päivän ajan ennen kuin teette mitään. Ja ei enää mitään "kaikkea on kokeiltu"-juttuja. Mistä luulet, että lapsi ahdistuu nukkumaan mennessä? Varmaan on itsekin ihan pyörällä päästään, että tuleeko tänään unikoulua, iltasatua vai kenties hyräilyä ja tassuttelua. Tärkeintä on ennustettavuus, johdonmukaisuus ja pitkä pinna.

Kaikkein tärkeintä on turvallinen olo ja vanhemman peittely ja silittely, kunnes nukahtaa. Meillä nukkuu koko perhe hyvin.