Miten niitä hyvin nukahtavia lapsia tehdään?!

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:08"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:02"]

Silittelijät eivät nyt ymmärrä, että kaikkiin lapsiin silitys ei toimi, ainakaan unettavasti. Meillä esikoinen siliteltiin uneen, joskus parikin tuntia. Sinnitteli ja sinnitteli kun oli niin mukavaa olla siinä. Toisen kanssa ei enää silitelty, opetettiin jo vauvana nukahtamaan itsekseen. Toimivinta oli laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn nukahtamaan, oleellista oli myös ettei saa olla liian väsynyt. Näinhän neuvotaan monissa oppaissa ja meillä se toimikin tosi hyvin. Samoin tehtiin kolmannelle. Nämä kaksi osasivat nukahtaa itsekseen ja nopeasti.

Ap:n lapsellehan tämä ei enää toimi, mutta minä panisin toivoni siihen että noin ison kanssa voi pikku hiljaa alkaa jutella asiasta. Niin meillä päästiin siitä tuntien silittelystä ja hengityksen kuuntelusta hievahtamatta istuen. Päivällä ihan rauhassa puhuttiin ja sovittiin kivoja juttuja, en nyt muista mitä mutta luultavasti jotain lievää lahjontaa ja isoksi pojaksi kehumista ;-) Ja myös sovittiin että illalla tehdään tämä ja tämä asia ja sitten ei muuta. Eli kirja ja laulu ja sitten nukutaan. Jos itki niin käytiin ihan lempeästi kippaamassa vaaka-asentoon ja sanottiin että nyt nukutaan. 

[/quote]

Otat kunnian nukkumaan opettamisesta kun tosiasiassa vauva on osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn? Ymmärrätkö että kaikilla tuo ei toimi? Toiset vauvat alkavat huutaa hysteerisenä kun lasket omaan sänkyyn, ei siinä opeteta yhtään mitään paitsi hylkäämistä.

[/quote]

No sitten se hysteria lievitetään ja tarjotaan halittavaksi jotain turvallista lelua. Se mitään hylkäystä ole, kun vanhempi on vieressä, koskee ja hyräilee. Meinaatko tulevaisuudessa laittaa käsiraudoin lapsesi leikkikaverit pattereihin ja pitää asunnossa panttivankeja, koska lapsi tykkää niiden olemassaolosta? Kyllä ne alle 6 kk:tkin ymmärtää puhetta. Tarjoa selitystä ja toimi äläkä anna periksi. Se "hysteria" on itse hankittu paniikkitila lapselle, kun ei saa tahtoaan läpi ja kohta sillä on ihan ehtaa pakokauhua ja kuolemanpelkoa, kun äkisti riistät pala kerrallaan sitä tuttua 100% holhousta ja tulos on tosiaan tämä, että lapsi vaatii asioita, jotka sille on itsestäänselvyksiä. Vaatii itkuhuutamalla, kunnes oksentaa väsymyksestä ja fyysisestä rasituksesta. Toki vaihtoehtoisesti voit helikopteroida siihen asti, kunnes lapsesi hankkii lähestymiskiellon...

Ei se ihan oikeasti ole mitään hylkäämistä, että lapselle opetetaan taito "hallita tunteita" tai löytää tapoja rauhoittua "itsekseen". Jos vanhempi on läsnä, rauhoittaa koko ajan ja auttaa lasta/vauvaa projektissaan ei kyse todellakaan ole hylkäämisestä tai huonosta hoidosta. 

[/quote]
Jos kolmen päivän ikäinen vauva ei pysty olemaan yksin sängyssää, eikä pelkät silittelyt auta, lapsi otetaan viereen/syliin. Jos armoton huuto alkaa heti uudestaan kun lasketaan sylistä, eikä silittelyt auta, niin silloin pidetään vieressä eikä opeteta väkisin että yksin pitää pärjätä. Sama kolmen kuukauden ikäisellä. Ja kuuden kukauden. Lapsella on tuvrallinen olo kun tietää että saa lohtua ja lämpöä vanhemmiltaan, eikä tutilta ja halilelulta. 

[/quote]

Haluat nyt saivarrella näemmä. Turha sinulle on järkeä yrittää puhua saati kertoa systemaattisista ja johdonmukaisista tavoista toimia. Lapsen kanssa pystyy vaikuttamaan usealla eri tavalla ja fyysistä kosketusta voi tarjota muutenkin, kuin lojumalla lahnamaisesti lusikassa liian väsyneenä toimimaan. Vauvat eivät lähtökohtaisesti ole friikkaavia ja hysteerisiä kuolemanpelkoisia hermoraunioita. Mitä helvettiä teillä oikeen hommataan, jos lapsi saa paniikkikohtauksia suoraan kohdusta poistuessa?

[/quote]
Lapset ovat erilaisia, ja jotkut tarvitsevat paljon enemmän läheisyyttä kuin toiset. Jos sinä et ole ikinä tavannut lasta joka heti synnytyksen jälkeen ja vielä muutama kuukausi syntymän jälkeen vaatii äitiäIsää lähelleen koska ei halua/pysty olemaan yksin (eikä mitkään kapaloinnit sun muut aut auta) niin se ei tarkoita että sellaisia lapsia ei olisi, ja että sellaisten lasten vanhemmat tekevät jotain väärin.
Lapsella voi esimerkiski olla kipuja, vatsaan sattua niin paljon että ainut mik auttaa on lohtu ja syli, eikä mikään halinalle ja silittely ja opettaminen johdonmukaisesti että huuda vaan mutta viereen/syliin et pääse. 

Sinä nyt vain haluat uskoa että kaikki lapset toimivat samalla tavalla (ja joo, kai tomivatkin ja oppivat ettei kannata itkeä jos niille systemaattisesti tarjotaan kylmää kättä ja halinallea) ja nukahtavat helposti jos anhempi osaa toimia oikein. 

[/quote]

Eikö se olekkaan itsestäänselvää kaikille, että koliikkivaivainen vauva on eri asia, kuin päin persettä kasvatettu miniruhtinas-taapero?  :D Ja että kylmää kättä tarjolla, kun läsnä olen kaiken päivää, osallistun, puuhaan ja varmistan, että kaikki on lapsella/vauvalla ok ja ollaan sängyssä ja sinne mennessä ollaan valmiiksi rauhallisia, eikä liminaalitilassa ja yliväsyneitä? (viitaten taaperoon) 

Vauvat eivät ole paniikkihäiriöisiä hermokimppuja vieläkään. Jos huudetaan hysteerisesti, on syy vanhemmassa, ei lapsessa. Jos vauva huutaa hysteerisesti vailla syytä (märkä vaippa, kylmä, nälkä tai laiminlyönti päivän aikana) on oletettavasti kyse hampailusta tai mahavaivoista. Alle 3 kk ei voi keksiä äkisti säikähtää sitä, että hänet hylätään, koska moisesta ei ole kokemuksia. Alle 1 kk ei voi pelätä kuolemaa, koska aivot eivät edes tiedä moisesta mahdollisuudesta, joten hysteria on vanhemman tuottama tila, joka on lapseen ajettu ohjelmointina, että " toimi näin ja tämä on palkkiosi". Tai sitten ollaan oltu niin pirun hyviä kiintymysvanhempia, ettei ole vaivauduttu opettelemaan edes sen oman lapsen elekieltä.