Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten niitä hyvin nukahtavia lapsia tehdään?!
28.12.2014 |
2,5 vuotta jokailtaista rääkynää kuunnelleena, kaikki konstit unikoulusta iltasatuun kokeilleena alkaa jo usko olla mennyttä. Meidän lapsi ei opi nukahtamaan ilman tunnin itkumaratonia. Rutiinit on tarkat, päivät lasta aktivoivia ja silti illat ovat tarkkaan ennustettavissa: huuto alkaa joko heti sänkyyn mennessä tai kun poistun huoneesta. Ihan sama vaikka olisimme eri paikassa yötä, tuo toistuu. Mikä siinä nukahtamisessa on niin kamalaa?
Kommentit (101)
Lukekaa kirja Kuinka kasvattaa bebe, niin siinä teille vinkkejä, miten ranskattaret saavat lapsensa nukkumaan läpi yö jo alle puolivuotiaina ilman nukuttamista ;)
Meillä ei ole nukutettu ikinä lapsia (3 kpl). Olen vienyt jokaisen pienestä vauvasta alkaen sänkyyn illalla nukahtamaan itsekseen. Joskus on näitä rutinakausia meilläkin ollut. Silloin olemme piipahtaneet huoneessa 5-10 minuutin välein suukottamassa vauvan ja kaatamassa uudestaan selälleen, mutta näitä jaksoja ei ole montaa ollut eikä kauan kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä keskusteluissa ärsyttää se että hyvin nukkuvien vanhemmat eivät voi käsittää että toisenlisten lasten kanssa heidän systeemi ei välttämättä toimiskaan ja ettei ole mitään universaalist kaavaa minkä mukaan jokainen lapsi nukahtaa hyvin.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:31"]
Eikö muilla nukahdeta pullon kanssa? Meillä jäänyt 1v3 kk kanssa tapa, että juo iltamaidon sängyssä, ja vaipuu uneen. Tämä toimii 90% illoista, jos ei niin otetaan pois ja uudestaan sama noin tunnin kuluttua. Sama tyyli päikkäreillä. Ei tarvii kuunnella huutoa, kun tyttö menee innoissaan sänkyyn. Kohta pitäisi vaan poisoppia tästä tavasta...Neuvoja?
[/quote]
Meillä ei ole ikinä annettu pulloja sänkyyn, ei vettä, ei maitoa, ei mehuja, ei mitään. En edes tajua, miksi pitäisi. Huono tapa ja pahimmillaan hirveä sotku.
t. 3 hyvin nukkuneen äiti
Mekin luotiin iltarutiinit alusta alkaen noudattamalla lapsen luontaista rytmiä. Huomattiin, että hän alkaa väsyä 19-20 aikaan illalla, joten rauhoitettiin ilta silloin täysin nukkumaanmenolle. Hiljennettiin television äänet, hämärrettiin valoja ja vietiin iltapalan jälkeen pinnikseen. Hyvän yön suukko, silittely, unilelu ja ovi kiinni. Usein lapsi nukahti itsekseen siihen. Joskus piti palata tassuttelemaan pari kertaa. Itkiessä nostettiin syliin ja rauhoittuessa takaisin sänkyyn. Toistettiin tarvittava määrä.
joinakin levottomampina iltoina vauvan pyöriessä ja huudellessa sängyssä, istuimme vuorotellen sängyn vieressä hiljaa, joskus hyräilimme jotain. Emme jutelleet vauvalle nukuttamisen yhteydessä.
Painottaisin siis myös noita iltarutiineja ja ajoissa nukkumaan menoa. Aina lapsi ei vaikuta väsyneeltä vaan enemmänkin villiltä. Joka päiväinen riittävä ulkoilukin varmaan auttaa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:02"]
Silittelijät eivät nyt ymmärrä, että kaikkiin lapsiin silitys ei toimi, ainakaan unettavasti. Meillä esikoinen siliteltiin uneen, joskus parikin tuntia. Sinnitteli ja sinnitteli kun oli niin mukavaa olla siinä. Toisen kanssa ei enää silitelty, opetettiin jo vauvana nukahtamaan itsekseen. Toimivinta oli laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn nukahtamaan, oleellista oli myös ettei saa olla liian väsynyt. Näinhän neuvotaan monissa oppaissa ja meillä se toimikin tosi hyvin. Samoin tehtiin kolmannelle. Nämä kaksi osasivat nukahtaa itsekseen ja nopeasti.
Ap:n lapsellehan tämä ei enää toimi, mutta minä panisin toivoni siihen että noin ison kanssa voi pikku hiljaa alkaa jutella asiasta. Niin meillä päästiin siitä tuntien silittelystä ja hengityksen kuuntelusta hievahtamatta istuen. Päivällä ihan rauhassa puhuttiin ja sovittiin kivoja juttuja, en nyt muista mitä mutta luultavasti jotain lievää lahjontaa ja isoksi pojaksi kehumista ;-) Ja myös sovittiin että illalla tehdään tämä ja tämä asia ja sitten ei muuta. Eli kirja ja laulu ja sitten nukutaan. Jos itki niin käytiin ihan lempeästi kippaamassa vaaka-asentoon ja sanottiin että nyt nukutaan.
[/quote]
Otat kunnian nukkumaan opettamisesta kun tosiasiassa vauva on osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn? Ymmärrätkö että kaikilla tuo ei toimi? Toiset vauvat alkavat huutaa hysteerisenä kun lasket omaan sänkyyn, ei siinä opeteta yhtään mitään paitsi hylkäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Luulen että vahingossa tuli. Ei ole koskaan unikoulutettu. Ainoat temppuilut nukkumisen kanssa on ollut hampaiden noustessa, sillon heräs joskus yöllä. Noh, kauheaa teini-ikää odotellessa, kun nyt pääsemme helpolla...
Meillä on kolme lasta joista yksi on osannut nukahtaa vastasyntyneestä lähtien itsekseen, kaksi muuta ei.
Eipä ole tullut mieleen että voisin ottaa kunnian tästä hyvinnukkuvasta ja kehua omia nukutustaitojani tai sitä että olen opettanut lapsen alusta saakka nukahtamaan itsekseen.
Täällä av:lla sekin on näköjään mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:02"]
Silittelijät eivät nyt ymmärrä, että kaikkiin lapsiin silitys ei toimi, ainakaan unettavasti. Meillä esikoinen siliteltiin uneen, joskus parikin tuntia. Sinnitteli ja sinnitteli kun oli niin mukavaa olla siinä. Toisen kanssa ei enää silitelty, opetettiin jo vauvana nukahtamaan itsekseen. Toimivinta oli laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn nukahtamaan, oleellista oli myös ettei saa olla liian väsynyt. Näinhän neuvotaan monissa oppaissa ja meillä se toimikin tosi hyvin. Samoin tehtiin kolmannelle. Nämä kaksi osasivat nukahtaa itsekseen ja nopeasti.
Ap:n lapsellehan tämä ei enää toimi, mutta minä panisin toivoni siihen että noin ison kanssa voi pikku hiljaa alkaa jutella asiasta. Niin meillä päästiin siitä tuntien silittelystä ja hengityksen kuuntelusta hievahtamatta istuen. Päivällä ihan rauhassa puhuttiin ja sovittiin kivoja juttuja, en nyt muista mitä mutta luultavasti jotain lievää lahjontaa ja isoksi pojaksi kehumista ;-) Ja myös sovittiin että illalla tehdään tämä ja tämä asia ja sitten ei muuta. Eli kirja ja laulu ja sitten nukutaan. Jos itki niin käytiin ihan lempeästi kippaamassa vaaka-asentoon ja sanottiin että nyt nukutaan.
[/quote]
Otat kunnian nukkumaan opettamisesta kun tosiasiassa vauva on osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn? Ymmärrätkö että kaikilla tuo ei toimi? Toiset vauvat alkavat huutaa hysteerisenä kun lasket omaan sänkyyn, ei siinä opeteta yhtään mitään paitsi hylkäämistä.
[/quote]
No sitten se hysteria lievitetään ja tarjotaan halittavaksi jotain turvallista lelua. Se mitään hylkäystä ole, kun vanhempi on vieressä, koskee ja hyräilee. Meinaatko tulevaisuudessa laittaa käsiraudoin lapsesi leikkikaverit pattereihin ja pitää asunnossa panttivankeja, koska lapsi tykkää niiden olemassaolosta? Kyllä ne alle 6 kk:tkin ymmärtää puhetta. Tarjoa selitystä ja toimi äläkä anna periksi. Se "hysteria" on itse hankittu paniikkitila lapselle, kun ei saa tahtoaan läpi ja kohta sillä on ihan ehtaa pakokauhua ja kuolemanpelkoa, kun äkisti riistät pala kerrallaan sitä tuttua 100% holhousta ja tulos on tosiaan tämä, että lapsi vaatii asioita, jotka sille on itsestäänselvyksiä. Vaatii itkuhuutamalla, kunnes oksentaa väsymyksestä ja fyysisestä rasituksesta. Toki vaihtoehtoisesti voit helikopteroida siihen asti, kunnes lapsesi hankkii lähestymiskiellon...
Ei se ihan oikeasti ole mitään hylkäämistä, että lapselle opetetaan taito "hallita tunteita" tai löytää tapoja rauhoittua "itsekseen". Jos vanhempi on läsnä, rauhoittaa koko ajan ja auttaa lasta/vauvaa projektissaan ei kyse todellakaan ole hylkäämisestä tai huonosta hoidosta.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:02"]
Silittelijät eivät nyt ymmärrä, että kaikkiin lapsiin silitys ei toimi, ainakaan unettavasti. Meillä esikoinen siliteltiin uneen, joskus parikin tuntia. Sinnitteli ja sinnitteli kun oli niin mukavaa olla siinä. Toisen kanssa ei enää silitelty, opetettiin jo vauvana nukahtamaan itsekseen. Toimivinta oli laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn nukahtamaan, oleellista oli myös ettei saa olla liian väsynyt. Näinhän neuvotaan monissa oppaissa ja meillä se toimikin tosi hyvin. Samoin tehtiin kolmannelle. Nämä kaksi osasivat nukahtaa itsekseen ja nopeasti.
Ap:n lapsellehan tämä ei enää toimi, mutta minä panisin toivoni siihen että noin ison kanssa voi pikku hiljaa alkaa jutella asiasta. Niin meillä päästiin siitä tuntien silittelystä ja hengityksen kuuntelusta hievahtamatta istuen. Päivällä ihan rauhassa puhuttiin ja sovittiin kivoja juttuja, en nyt muista mitä mutta luultavasti jotain lievää lahjontaa ja isoksi pojaksi kehumista ;-) Ja myös sovittiin että illalla tehdään tämä ja tämä asia ja sitten ei muuta. Eli kirja ja laulu ja sitten nukutaan. Jos itki niin käytiin ihan lempeästi kippaamassa vaaka-asentoon ja sanottiin että nyt nukutaan.
[/quote]
Otat kunnian nukkumaan opettamisesta kun tosiasiassa vauva on osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn? Ymmärrätkö että kaikilla tuo ei toimi? Toiset vauvat alkavat huutaa hysteerisenä kun lasket omaan sänkyyn, ei siinä opeteta yhtään mitään paitsi hylkäämistä.
[/quote]
No sitten se hysteria lievitetään ja tarjotaan halittavaksi jotain turvallista lelua. Se mitään hylkäystä ole, kun vanhempi on vieressä, koskee ja hyräilee. Meinaatko tulevaisuudessa laittaa käsiraudoin lapsesi leikkikaverit pattereihin ja pitää asunnossa panttivankeja, koska lapsi tykkää niiden olemassaolosta? Kyllä ne alle 6 kk:tkin ymmärtää puhetta. Tarjoa selitystä ja toimi äläkä anna periksi. Se "hysteria" on itse hankittu paniikkitila lapselle, kun ei saa tahtoaan läpi ja kohta sillä on ihan ehtaa pakokauhua ja kuolemanpelkoa, kun äkisti riistät pala kerrallaan sitä tuttua 100% holhousta ja tulos on tosiaan tämä, että lapsi vaatii asioita, jotka sille on itsestäänselvyksiä. Vaatii itkuhuutamalla, kunnes oksentaa väsymyksestä ja fyysisestä rasituksesta. Toki vaihtoehtoisesti voit helikopteroida siihen asti, kunnes lapsesi hankkii lähestymiskiellon...
Ei se ihan oikeasti ole mitään hylkäämistä, että lapselle opetetaan taito "hallita tunteita" tai löytää tapoja rauhoittua "itsekseen". Jos vanhempi on läsnä, rauhoittaa koko ajan ja auttaa lasta/vauvaa projektissaan ei kyse todellakaan ole hylkäämisestä tai huonosta hoidosta.
[/quote]
Jos kolmen päivän ikäinen vauva ei pysty olemaan yksin sängyssää, eikä pelkät silittelyt auta, lapsi otetaan viereen/syliin. Jos armoton huuto alkaa heti uudestaan kun lasketaan sylistä, eikä silittelyt auta, niin silloin pidetään vieressä eikä opeteta väkisin että yksin pitää pärjätä. Sama kolmen kuukauden ikäisellä. Ja kuuden kukauden. Lapsella on tuvrallinen olo kun tietää että saa lohtua ja lämpöä vanhemmiltaan, eikä tutilta ja halilelulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienelle vauvalle ei opeteta taitoja hallita tunteitaan huudattamalla tai laittamalla pehmolelu lohduttamaan. Ihokontakti ja äidin fyysinen läsnäolo on vauva PERUSTARVE. Sitä ei voi millään korvata. Huudattamalla vauva oppii sen ettei sen tarpeisiin vastata, ei muuta.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:02"]
Silittelijät eivät nyt ymmärrä, että kaikkiin lapsiin silitys ei toimi, ainakaan unettavasti. Meillä esikoinen siliteltiin uneen, joskus parikin tuntia. Sinnitteli ja sinnitteli kun oli niin mukavaa olla siinä. Toisen kanssa ei enää silitelty, opetettiin jo vauvana nukahtamaan itsekseen. Toimivinta oli laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn nukahtamaan, oleellista oli myös ettei saa olla liian väsynyt. Näinhän neuvotaan monissa oppaissa ja meillä se toimikin tosi hyvin. Samoin tehtiin kolmannelle. Nämä kaksi osasivat nukahtaa itsekseen ja nopeasti.
Ap:n lapsellehan tämä ei enää toimi, mutta minä panisin toivoni siihen että noin ison kanssa voi pikku hiljaa alkaa jutella asiasta. Niin meillä päästiin siitä tuntien silittelystä ja hengityksen kuuntelusta hievahtamatta istuen. Päivällä ihan rauhassa puhuttiin ja sovittiin kivoja juttuja, en nyt muista mitä mutta luultavasti jotain lievää lahjontaa ja isoksi pojaksi kehumista ;-) Ja myös sovittiin että illalla tehdään tämä ja tämä asia ja sitten ei muuta. Eli kirja ja laulu ja sitten nukutaan. Jos itki niin käytiin ihan lempeästi kippaamassa vaaka-asentoon ja sanottiin että nyt nukutaan.
[/quote]
Otat kunnian nukkumaan opettamisesta kun tosiasiassa vauva on osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn? Ymmärrätkö että kaikilla tuo ei toimi? Toiset vauvat alkavat huutaa hysteerisenä kun lasket omaan sänkyyn, ei siinä opeteta yhtään mitään paitsi hylkäämistä.
[/quote]
No sitten se hysteria lievitetään ja tarjotaan halittavaksi jotain turvallista lelua. Se mitään hylkäystä ole, kun vanhempi on vieressä, koskee ja hyräilee. Meinaatko tulevaisuudessa laittaa käsiraudoin lapsesi leikkikaverit pattereihin ja pitää asunnossa panttivankeja, koska lapsi tykkää niiden olemassaolosta? Kyllä ne alle 6 kk:tkin ymmärtää puhetta. Tarjoa selitystä ja toimi äläkä anna periksi. Se "hysteria" on itse hankittu paniikkitila lapselle, kun ei saa tahtoaan läpi ja kohta sillä on ihan ehtaa pakokauhua ja kuolemanpelkoa, kun äkisti riistät pala kerrallaan sitä tuttua 100% holhousta ja tulos on tosiaan tämä, että lapsi vaatii asioita, jotka sille on itsestäänselvyksiä. Vaatii itkuhuutamalla, kunnes oksentaa väsymyksestä ja fyysisestä rasituksesta. Toki vaihtoehtoisesti voit helikopteroida siihen asti, kunnes lapsesi hankkii lähestymiskiellon...
Ei se ihan oikeasti ole mitään hylkäämistä, että lapselle opetetaan taito "hallita tunteita" tai löytää tapoja rauhoittua "itsekseen". Jos vanhempi on läsnä, rauhoittaa koko ajan ja auttaa lasta/vauvaa projektissaan ei kyse todellakaan ole hylkäämisestä tai huonosta hoidosta.
[/quote]
Jos kolmen päivän ikäinen vauva ei pysty olemaan yksin sängyssää, eikä pelkät silittelyt auta, lapsi otetaan viereen/syliin. Jos armoton huuto alkaa heti uudestaan kun lasketaan sylistä, eikä silittelyt auta, niin silloin pidetään vieressä eikä opeteta väkisin että yksin pitää pärjätä. Sama kolmen kuukauden ikäisellä. Ja kuuden kukauden. Lapsella on tuvrallinen olo kun tietää että saa lohtua ja lämpöä vanhemmiltaan, eikä tutilta ja halilelulta.
[/quote]
Haluat nyt saivarrella näemmä. Turha sinulle on järkeä yrittää puhua saati kertoa systemaattisista ja johdonmukaisista tavoista toimia. Lapsen kanssa pystyy vaikuttamaan usealla eri tavalla ja fyysistä kosketusta voi tarjota muutenkin, kuin lojumalla lahnamaisesti lusikassa liian väsyneenä toimimaan. Vauvat eivät lähtökohtaisesti ole friikkaavia ja hysteerisiä kuolemanpelkoisia hermoraunioita. Mitä helvettiä teillä oikeen hommataan, jos lapsi saa paniikkikohtauksia suoraan kohdusta poistuessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:41"]Näissä keskusteluissa ärsyttää se että hyvin nukkuvien vanhemmat eivät voi käsittää että toisenlisten lasten kanssa heidän systeemi ei välttämättä toimiskaan ja ettei ole mitään universaalist kaavaa minkä mukaan jokainen lapsi nukahtaa hyvin.
[/quote]
Ei vaan sinä et käsitä -olen se viiden lapsen äiti jonka lapset nukkuneet hyvin niin meillä ei ole YHTÄ oikeaa tapaa vaan lapset nukahtaa viereen meidän sänkyyn, omaan petiin, vaunuun, ulkona, autossa, junassa. .
Jos tässä nyt joku yksi yhdistävä asia olisi niin se että lapsi makaa hiljaa niin nukahtaa.
Meillä telkkari on olkkarissa melkein aina päällä, nytkin vaikkei sitä kukaan katso. En syyttäisi telkkaria varsinkaan jos itsellään on ongelmia mutta telkkari on kiinni. . ;)
Eilen minä nukutin 2 alle kouluikäistä päiväunille ja mies nukutti vielä yhden lisää samassa huoneessa yöunille. Meni 20 min kun kaikki nukkui ja tuli pois huoneesta. Me vaan ollaan hiljaa siellä huoneessa ja vaaditaan ettei lapset puhu ja makaavat. Ei katsella lapsia. Osaan lukea lapsista milloin heille voi lukea vielä sängyssä kun kuuntelevat tai milloin onnistuu tuutulaulu.
Varmasti on vaikeaa jos nukkumaan meneminen on show. Siinä vaan tarttee lopettaa lapsen analysointi; lapsi on syönyt, on kuivissa ja puhtaissa niin ei tarvitse enää pohtia tarpeita vaan ollaan hiljaa ja jutellaan aamulla lisää. Piste.
Tässä siis tulee vaan raja ettei enempää leikitä ja lueta. Sängyssä kannattaa vain nukkua jos tulee ristiriita pitääkö kuulla satu.
Jos on kokeiltu jo vaikka mitä niin varmasti lapsi vastustaa kaikkea. Siksi me ollaan koitettu monessa paikassa saada lapset rauhoittumaan nukahtamiseen niin lapsi ei nukahda vain syliin koska sitten tarvitsee sylin nukahtamiseen, pahimmillaan jopa vain äiti kelpaa jos äiti aina nukuttaa.
takaapäin on hyvä alotella..
rauha maassa kun ruokaa maha täynä ja hiljainen lämmin talo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:27"]Pienelle vauvalle ei opeteta taitoja hallita tunteitaan huudattamalla tai laittamalla pehmolelu lohduttamaan. Ihokontakti ja äidin fyysinen läsnäolo on vauva PERUSTARVE. Sitä ei voi millään korvata. Huudattamalla vauva oppii sen ettei sen tarpeisiin vastata, ei muuta.
[/quote]
Ja sinä mietit miksi lapsesi on vaikea nukkua?
Lapsesi tarvitsee nukkumiseen äidin ja fyysisen kosketuksen.
En huudata lapsiani mutta me vanhemmat nukutetaan läsnäololla lapset kun näiden tarpeet on ensin täynnä ja vastaanottaa unen: ulkoilun jälkeen hyvä syödä ja nukkua kun on puhdas ja lämmin olo ja pysähtyy makaamaan petiinsä eikä puhuta.
Yöunia edeltää kiva päivä ja vatsa täynnä ruokaa, on puhtaat lämpöset vaatteet ja huomisen tekemiset odottaa.
Fyysinen kosketus ja läsnäolo on tärkeää mutta niitä tankataan hereillä. Kun mennään nukkumaan niin riittää vähempikin. Ei siinä enää tarvitse hyysätä ja taputella äidin vaan voi olla vähän kauempanakin ja silti turvaa oloa.
Meillä taapero saattaa peiton alta vielä kysyä "äiti?" Johon vastaan että olen tässä. Ja lapsi nukahtaa siitä parissa minuutissa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:02"]
Silittelijät eivät nyt ymmärrä, että kaikkiin lapsiin silitys ei toimi, ainakaan unettavasti. Meillä esikoinen siliteltiin uneen, joskus parikin tuntia. Sinnitteli ja sinnitteli kun oli niin mukavaa olla siinä. Toisen kanssa ei enää silitelty, opetettiin jo vauvana nukahtamaan itsekseen. Toimivinta oli laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn nukahtamaan, oleellista oli myös ettei saa olla liian väsynyt. Näinhän neuvotaan monissa oppaissa ja meillä se toimikin tosi hyvin. Samoin tehtiin kolmannelle. Nämä kaksi osasivat nukahtaa itsekseen ja nopeasti.
Ap:n lapsellehan tämä ei enää toimi, mutta minä panisin toivoni siihen että noin ison kanssa voi pikku hiljaa alkaa jutella asiasta. Niin meillä päästiin siitä tuntien silittelystä ja hengityksen kuuntelusta hievahtamatta istuen. Päivällä ihan rauhassa puhuttiin ja sovittiin kivoja juttuja, en nyt muista mitä mutta luultavasti jotain lievää lahjontaa ja isoksi pojaksi kehumista ;-) Ja myös sovittiin että illalla tehdään tämä ja tämä asia ja sitten ei muuta. Eli kirja ja laulu ja sitten nukutaan. Jos itki niin käytiin ihan lempeästi kippaamassa vaaka-asentoon ja sanottiin että nyt nukutaan.
[/quote]
Otat kunnian nukkumaan opettamisesta kun tosiasiassa vauva on osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn? Ymmärrätkö että kaikilla tuo ei toimi? Toiset vauvat alkavat huutaa hysteerisenä kun lasket omaan sänkyyn, ei siinä opeteta yhtään mitään paitsi hylkäämistä.
[/quote]
No sitten se hysteria lievitetään ja tarjotaan halittavaksi jotain turvallista lelua. Se mitään hylkäystä ole, kun vanhempi on vieressä, koskee ja hyräilee. Meinaatko tulevaisuudessa laittaa käsiraudoin lapsesi leikkikaverit pattereihin ja pitää asunnossa panttivankeja, koska lapsi tykkää niiden olemassaolosta? Kyllä ne alle 6 kk:tkin ymmärtää puhetta. Tarjoa selitystä ja toimi äläkä anna periksi. Se "hysteria" on itse hankittu paniikkitila lapselle, kun ei saa tahtoaan läpi ja kohta sillä on ihan ehtaa pakokauhua ja kuolemanpelkoa, kun äkisti riistät pala kerrallaan sitä tuttua 100% holhousta ja tulos on tosiaan tämä, että lapsi vaatii asioita, jotka sille on itsestäänselvyksiä. Vaatii itkuhuutamalla, kunnes oksentaa väsymyksestä ja fyysisestä rasituksesta. Toki vaihtoehtoisesti voit helikopteroida siihen asti, kunnes lapsesi hankkii lähestymiskiellon...
Ei se ihan oikeasti ole mitään hylkäämistä, että lapselle opetetaan taito "hallita tunteita" tai löytää tapoja rauhoittua "itsekseen". Jos vanhempi on läsnä, rauhoittaa koko ajan ja auttaa lasta/vauvaa projektissaan ei kyse todellakaan ole hylkäämisestä tai huonosta hoidosta.
[/quote]
Jos kolmen päivän ikäinen vauva ei pysty olemaan yksin sängyssää, eikä pelkät silittelyt auta, lapsi otetaan viereen/syliin. Jos armoton huuto alkaa heti uudestaan kun lasketaan sylistä, eikä silittelyt auta, niin silloin pidetään vieressä eikä opeteta väkisin että yksin pitää pärjätä. Sama kolmen kuukauden ikäisellä. Ja kuuden kukauden. Lapsella on tuvrallinen olo kun tietää että saa lohtua ja lämpöä vanhemmiltaan, eikä tutilta ja halilelulta.
[/quote]
Haluat nyt saivarrella näemmä. Turha sinulle on järkeä yrittää puhua saati kertoa systemaattisista ja johdonmukaisista tavoista toimia. Lapsen kanssa pystyy vaikuttamaan usealla eri tavalla ja fyysistä kosketusta voi tarjota muutenkin, kuin lojumalla lahnamaisesti lusikassa liian väsyneenä toimimaan. Vauvat eivät lähtökohtaisesti ole friikkaavia ja hysteerisiä kuolemanpelkoisia hermoraunioita. Mitä helvettiä teillä oikeen hommataan, jos lapsi saa paniikkikohtauksia suoraan kohdusta poistuessa?
[/quote]
Lapset ovat erilaisia, ja jotkut tarvitsevat paljon enemmän läheisyyttä kuin toiset. Jos sinä et ole ikinä tavannut lasta joka heti synnytyksen jälkeen ja vielä muutama kuukausi syntymän jälkeen vaatii äitiäIsää lähelleen koska ei halua/pysty olemaan yksin (eikä mitkään kapaloinnit sun muut aut auta) niin se ei tarkoita että sellaisia lapsia ei olisi, ja että sellaisten lasten vanhemmat tekevät jotain väärin.
Lapsella voi esimerkiski olla kipuja, vatsaan sattua niin paljon että ainut mik auttaa on lohtu ja syli, eikä mikään halinalle ja silittely ja opettaminen johdonmukaisesti että huuda vaan mutta viereen/syliin et pääse.
Sinä nyt vain haluat uskoa että kaikki lapset toimivat samalla tavalla (ja joo, kai tomivatkin ja oppivat ettei kannata itkeä jos niille systemaattisesti tarjotaan kylmää kättä ja halinallea) ja nukahtavat helposti jos anhempi osaa toimia oikein.
Mä en taas ymmärrä sitä, että miten joidenkin lapset eivät nuku ilman nukuttamista vielä noinkin vanhoina. Opittu tapa tuollainen. Ihan saa vanhemmat itseään syyttää jos 2-3v ei nukahda ilman huutamista tai nukuttamista. Joku on mennyt pahasti pieleen. Itselläni 3 lasta jotka oppineet nukahtamaan itsekseen alle 3kk jokainen. Ja 2kk eteenpäin nukkuneet läpi yön heräämättä. Älkääkä nyt hermostuko, tämä oli vain minun mielipiteeni asiasta. :)
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:27"]Pienelle vauvalle ei opeteta taitoja hallita tunteitaan huudattamalla tai laittamalla pehmolelu lohduttamaan. Ihokontakti ja äidin fyysinen läsnäolo on vauva PERUSTARVE. Sitä ei voi millään korvata. Huudattamalla vauva oppii sen ettei sen tarpeisiin vastata, ei muuta. [/quote] Ja sinä mietit miksi lapsesi on vaikea nukkua? Lapsesi tarvitsee nukkumiseen äidin ja fyysisen kosketuksen. En huudata lapsiani mutta me vanhemmat nukutetaan läsnäololla lapset kun näiden tarpeet on ensin täynnä ja vastaanottaa unen: ulkoilun jälkeen hyvä syödä ja nukkua kun on puhdas ja lämmin olo ja pysähtyy makaamaan petiinsä eikä puhuta. Yöunia edeltää kiva päivä ja vatsa täynnä ruokaa, on puhtaat lämpöset vaatteet ja huomisen tekemiset odottaa. Fyysinen kosketus ja läsnäolo on tärkeää mutta niitä tankataan hereillä. Kun mennään nukkumaan niin riittää vähempikin. Ei siinä enää tarvitse hyysätä ja taputella äidin vaan voi olla vähän kauempanakin ja silti turvaa oloa. Meillä taapero saattaa peiton alta vielä kysyä "äiti?" Johon vastaan että olen tässä. Ja lapsi nukahtaa siitä parissa minuutissa.
[/quote]
Ja joku muu voi tehdä päivällä täysin samoja juttuja kuin teillä, mutta ei vain toimi silti nukahtaminen samalla tavalla, koska kaikki eivätosaa nukahtaa yhtä helposti.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:44"]
Mä en taas ymmärrä sitä, että miten joidenkin lapset eivät nuku ilman nukuttamista vielä noinkin vanhoina. Opittu tapa tuollainen. Ihan saa vanhemmat itseään syyttää jos 2-3v ei nukahda ilman huutamista tai nukuttamista. Joku on mennyt pahasti pieleen. Itselläni 3 lasta jotka oppineet nukahtamaan itsekseen alle 3kk jokainen. Ja 2kk eteenpäin nukkuneet läpi yön heräämättä. Älkääkä nyt hermostuko, tämä oli vain minun mielipiteeni asiasta. :)
[/quote] Voi kunpa saisit vielä yhden lapsen, joka olisikin huonompi nukkuja kuin edelliset ja huomaisit ettei se ole aina niin helppoa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:40"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:27"]Pienelle vauvalle ei opeteta taitoja hallita tunteitaan huudattamalla tai laittamalla pehmolelu lohduttamaan. Ihokontakti ja äidin fyysinen läsnäolo on vauva PERUSTARVE. Sitä ei voi millään korvata. Huudattamalla vauva oppii sen ettei sen tarpeisiin vastata, ei muuta.
[/quote]
Ja sinä mietit miksi lapsesi on vaikea nukkua?
Lapsesi tarvitsee nukkumiseen äidin ja fyysisen kosketuksen.
En huudata lapsiani mutta me vanhemmat nukutetaan läsnäololla lapset kun näiden tarpeet on ensin täynnä ja vastaanottaa unen: ulkoilun jälkeen hyvä syödä ja nukkua kun on puhdas ja lämmin olo ja pysähtyy makaamaan petiinsä eikä puhuta.
Yöunia edeltää kiva päivä ja vatsa täynnä ruokaa, on puhtaat lämpöset vaatteet ja huomisen tekemiset odottaa.
Fyysinen kosketus ja läsnäolo on tärkeää mutta niitä tankataan hereillä. Kun mennään nukkumaan niin riittää vähempikin. Ei siinä enää tarvitse hyysätä ja taputella äidin vaan voi olla vähän kauempanakin ja silti turvaa oloa.
Meillä taapero saattaa peiton alta vielä kysyä "äiti?" Johon vastaan että olen tässä. Ja lapsi nukahtaa siitä parissa minuutissa.
[/quote]
Rinnastatko pienen vauvan ja taaperon?
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia jos et kykene ymmärtämään tuon vertaa eri-ikäisten tarpeista.
Alue: Aihe vapaa
Eikö muilla nukahdeta pullon kanssa? Meillä jäänyt 1v3 kk kanssa tapa, että juo iltamaidon sängyssä, ja vaipuu uneen. Tämä toimii 90% illoista, jos ei niin otetaan pois ja uudestaan sama noin tunnin kuluttua. Sama tyyli päikkäreillä. Ei tarvii kuunnella huutoa, kun tyttö menee innoissaan sänkyyn. Kohta pitäisi vaan poisoppia tästä tavasta...Neuvoja?