Tyttöä kiusataan koulussa, eikä ketään tunnu kiinnostavan.

Älä luovuta, tyttö tarvitsee apuasi.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 11:32"]

En todellakaan aio lomalla viedä asiaa eteenpäin. Säälittää vaan kun tyttö näkee painajaisia ja itkeskelee jouluna. Opettaja on vanha nainen, jonka mielestä tyttöni tulisi kasvattaa paksumpi nahka, eli on liian herkkä.

[/quote]

Meidän lapsen opettaja myös sanoi (lapsen läsnäollessa) että oppiipahan olemaan itkemättä kun kiusataan. Ei siis luokassa paikalla ollessaan puuttunut mammanpojaksi lällättelyyn mitenkään, koska se oli ilmeisesti sopiva tapa opettaa tokaluokkalaiselle että ei pidä itkeä pettymyksistä (ja ikävän itkuherkkyytensä on perinyt minulta). Eristi myös lapseni yksin eri pihalle muun luokan ulkoillessa toisella pihalla kun vaadin että kiusaaminen on saatava loppumaan. Joo ei kiusannut kukaan sitten enää välitunneilla mutta eipä ollut yhtään kaveriakaan koko koulussa. Sisälle tullessa ja ulos mennessä edelleen tönittiin, syljettiin ja haukuttiin (tämän luokassa tapahtuvan opettajan hyväksymän kiusaamisen lisäksi). Rehtori oli sitä mieltä että asia ei hänelle kuulu vaan minun pitää pystyä selvittämään asia opettajan itsensä kanssa kun häneen olin yhteydessä. Kuraattori levitteli käsiään ja oli sitä mieltä että opettaja on tehnyt mitä voi. Onneksi olimme muuttamista muutenkin harkinneet, tämä kiusaaminen toi viimeisen niitin sitten siihen.

t. 14

[/quote]

Hei kiinnostaisi tietää, missä koulussa on toimittu näin? Todella uskomatonta toimintaa!

Kommentoin tätä asiaa opettajana, koska olen kyllästynyt ikuiseen valitukseen siitä, miten opettajat katsovat sormien läpi kiusaamista eivätkä välitä. Totta kai opettajien joukossa on välinpitämättömiä ihmisiä, ihan niin kuin missä tahansa ammattikunnassa, mutta oma kokemukseni on, että alalle nimenomaan hakeutuu ihmisiä, jotka aidosti välittävät lapsista ja nuorista. Koulukiusaaminen ei lopu tuosta noin vain sillä, että "opettaja vaivautuu puuttumaan asiaan". Luokassa on 20-35 oppilasta, eikä opettaja voi tietää joka ikinen sekunti, mitä kukakin heistä tekee tai ajattelee. Jos opettaja ei vaikkapa näe tai kuule jotain kiusaamistilannetta, voi lapsen kokemus olla, ettei opettaja välitä. Kiusaajat ovat usein myös taitavia valehtelemaan ja manipuloimaan ja heillä on yleensä myös omat vanhemmat puolellaan, jolloin totuuden selvittäminen on todella vaikeaa. Olen itse istunut lukemattomia tunteja ja soittanut kymmeniä puheluita (varsinaisen työajan jälkeen!) selvitelläkseni näitä asioita, mutta aina kiusaamista ei saada loppumaan. Jos kodin ja koulun yhteistyö ei toimi, toisin sanoen kiusaajan perhe ei suostu yhteistyöhön, on koulu oikeasti aika voimaton tekemään asialle mitään. Lapsilla ja huoltajilla on nykylainsäädännön puitteissa todella laaja oikeusturva, valitettavasti myös kiusaajilla. Pahimmillaan kiusaamiseen puuttuneesta opettajasta tehdään valitus, joka on lain mukaan pakko selvittää ja jonka käsittelyyn kuluva aika on tietysti pois itse kiusaamisasian selvittelystä sekä koulun varsinaisesta tehtävästä eli opetuksesta. Nykyaikana sitäpaitsi valtaosa kiusaamisesta tapahtuu sosiaalisessa mediassa, mm. WhatsApp-ryhmissä ja suurelta osin kouluajan ulkopuolella, jolloin sitä on vielä vaikeampi havaita. Koulun vastuun peräänkuuluttamisen lisäksi myös vanhemmat voisivat miettiä omaa rooliaan. Tietävätkö vanhemmat, mitä oma lapsi netissä tekee? Voisivatko vanhemmat itse olla yhteydessä kiusaajan vanhempiin? En halua vähätellä koulun vastuuta kiusaamistapausten selvittelyssä vaan ainoastaan tuoda esille valitettavan yleisen harhakäsityksen siitä, ettei kouluissa puututa kiusaamiseen. Aivan varmasti tällaisia tapauksia on, mutta paljon yleisempää on, että opettaja tekee kaikkensa, mutta kiusaamista ei silti saada loppumaan.

Onneksi kaikki loppuu aikanaan ja tätäkään helvettiä ei tarvitse kestää enää kuin 3 vuotta. Sitten se on ohi. Luokalla on sairaita oppilaita, jotka itseään pönkittäessään, alentavat muita. Miksei näitä kiusaajia saada pois koulusta? Miksi he nauttivat suojelusta? On teoriassa helppo ratkoa näitä ongelmia, mutta käytännössä tilanne vain pahenee tyttöni osalta kun kissa nostetaan pöydälle. Kaikki vihaavat häntä sen jälkeen, jopa opettaja. Taistelu tuulimyllyjä vastaan, sanon minä. Tyttö onneksi keskittyy harrastuksiinsa ja ystäviin jotka ovat löytyneet muuta kautta. Ei edes halua enää kuulua porukkaan koulussa, vaan on hyväksynyt sen, että luokka on idiootteja puolillaan. Nuo kolme vuotta pitäisi vielä kärvistellä, sen jälkeen tyttöäni odottaa opinnot, joihin nämä kiusaajat tuskin seuraavat perässä...

ap

2

Miten olisi sellainen "EI KIVA KOULU"- rekisteri. Sinne voisi jokainen kiusattu ilmiantaa koulun, jossa kiusataan. Sitten tilastojen kärkikoulut pääsisivät aina julkisuuteen selittelemään," että juu en voi ymmärtää, kun ei meillä ole mitään kiusaamista..." Kärkikolmikolle vielä lätkäistäisiin kunnon vuotuinen kiusaamissanktio, jonka tuotot suoraan kiusattujen mielenterveyspalvelumenoihin. Kiusaamisilmoitus edellyttäisi kuitenkin aina myös rikosilmoitusta, jolloin ehkäistäisiin "pilailmoitukset" ym. kiusanteko kouluille. 

Väkivalta lopettaa vittuilun.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:08"]

Kysymys on kyllä pitkälti asenteissa.  Kiusaamista pitäisi pitää esimerkiksi varkauden kaltaisena rikoksena. Aika nurinkurista, että omaisuuteen kohdistuva rike on niin paljon selkeäämin rikos ja lainsuojelun kohteena kuin esimerkiksi ihmisen fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Ja kuinka kalliiksi tulee se, että lapsen tai nuoren, jolla ei ole vielä aikuisen ihmisen psyykettä ja puolustuskeinoja selvitä kiusaamisesta, altistetaan jatkuvalle toistuvalla psyykkiselle stressille aiheuttaen mielenterveysongelmia ehkäpä jopa työkyvyttömyyden myöhemmin. Kuinka kalliiksi se tulee asianomaiselle? Eikö se ole lainsuojan arvoinen asia?

[/quote]

Ongelma on todellakin siinä, että varkaus, pahoinpitely, toisen tappaminen tai vaikka petos on niin helppoja arvioida. Kiusaaminen taas... mikä on kiusaamista? Kuka arvioi, onko oikeasti kyse kiusaamisesta vai siitä, että lapsi haluaa huomiota, sosiaaliset taidot on heikot jne.? Kyse on nyt lapsista ja myös kiusaajaksi epäiltävillä on oikeuksia. Heillä on oikeus elää ja olla koulussa ilman, että heidät lynkataan jostain asiasta, joka ei välttämättä edes pidä paikkaansa tai ainakin on hyvin kyseenalainen. Tämä on juuri se kiusaamisen ongelma. Monesti se on niin vaikeaa arvioida ja monet kiusatut ovat samalla itse kiusaajia. Ja kuinka paljon voidaan toisten lasten olemista kaventaa sillä perusteella, että joku huutaa ilmoille "mua kiusataan"? Sekin voi olla kiusaamista väittää toisia kiusaajiksi ja sitä kautta pyrkiä omiin tavoitteisiinsa esimerkiksi pomottaa toiset tanssimaan oman pillinsä mukaan.

Sanottakoon vielä, että kiusaamista on. Se on monesti todellista ja siihen on ehdottomasti puututtava. Mutta kun lapset on lapsia ja ei missään asiassa voi hutkia ennen kuin tutkitaan.

Minua kiusattiin koko ala-aste, olin hiukan pyöreä, hyvin koulussa menestyvä, sekä vanhempani opettajia. Kiusaajia oli useita, ei lainkaan kavereita. Väkivaltaa koulumatkoilla, välitunneilla SEKÄ LUOKASSA, haukkumista, ulkopuolelle jättämistä, tavaroideni varastelua yms. Itkin joka ilta, vanhempani olivat yhteydessä opettajaan sekä rehtoriin, useita keskusteluja koululla, noin kolmannella luokalla OPETTAJA ryhtyi myös kiusaajakseni. Nolasi julkisesti useasti luokan edessä, antoi kiusaajien tehdä kiusaa luokassa yms. Opettajasta myös näki että häntä ärsytti se, että vanhempani ovat opettajia. Jos joskus en osannut esimerkiksi vastata kysymykseen, tokaisi hän siihen että "kyllä sinun se pitäisi tietää, eikö äiti tai isä opettanut? Ovathan hekin opettajia"
Lopulta yhden kiusaajan isosisko tuli yläasteelta hakkaamaan minut koulun jälkeen, sillä olin kuulemma haukkunut kiusaajaa (mitä en ikimaailmassa olisi silloin uskaltanut tehdä). Kerran samaan aikaan kauppaan sattuessa yksi kiusaaja pakotti minua ostamaan kaikilla rahoillani hänelle tavaroita tai hän ja hänen siskonsa hakkaisivat minut kaupan ulkopuolella. Kiusaajien vanhemmat myös usein uhkailivat minua jos näkivät koulumatkalla, eihän he tietenkään tykänneet että jatkuvasti joutuivat rehtorin kanssa keskusteluihin "takiani". En vaan edelleenkään voi ymmärtää miksi minua kiusattiin, en IKINÄ tehnyt kenellekkään mitään pahaa, en ärsyttänyt, en mitään, EN MITÄÄN IKINÄ!! Alakoulu oli yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Kaikki kiusaajat siis tyttöjä. Yläasteella tilanne hiukan helpotti, sain pari kaveria mutta toisaalta kiusaajia tuli enemmän. Sama meininki jatkui, kunnes 9.lk laihdutin (=sairastuin anoreksiaan) ja uskalsin pistää vastaan. Kiusaaminen loppui kuin seinään. Lukio olikin jo mukavaa :)

Naurettavinta tässä on se, että nykyään opiskelen yliopistossa, minulla on samalla hyvä työpaikka, olen kihloissa täydellisen miehen kanssa, matkustelemme todella paljon, asun yhteisessä omistusasunnossa, olen parantunut syömishäiriöstä ja elämä kukoistaa JA NYT VUOSIEN JÄLKEEN osa kiusaajista yrittää olla kavereitani?! Lähettelee facebookissa kaveripyyntöjä ja jos olen kotikaupungissani käymässä ja kohtaan heitä niin yrittävät tulla juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?! Ja mainittakoon vielä että yksikään kiusaajistani ei opiskele korkeakoulussa (useimmat eivät edes amista käyneet loppuun), osa on töissä paskahommissa ja suurin osa elelee sossun tuilla. Yksikään kiusaajista ei ole menestynyt elämässä.

En olekaan avautunut asiasta kenellekään sitten yläkoulun jälkeen, tuntuipa hyvältä kirjoittaa :)
Kyllähän se kiusaaminen pilasi lapsuuteni, onneksi selvisin edes jotenkin järjissäni ja elämäni menee nykyään hyvin..

Kovan elämänkoulun olet joutunut käymään, onneksi selvisit. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan moista. Eikö kouluissa voisi olla nimettömiä vertaistukiryhmiä, kouluajan ulkopuolella, puolueettoman aikuisen johdolla, ehkä myös ei koulun tiloissa. Kuraattori voisi tietyin kriteerein kertoa tarvitseville. Näin maallikon idea.

Up

Kerropa Ap koulun nimi niin käyn rautaputken kanssa kylässä ja muutan spermaviemärit kyrvänpumppauslaitoksiksi. Jumalauta...

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:08"]

Kysymys on kyllä pitkälti asenteissa.  Kiusaamista pitäisi pitää esimerkiksi varkauden kaltaisena rikoksena. Aika nurinkurista, että omaisuuteen kohdistuva rike on niin paljon selkeäämin rikos ja lainsuojelun kohteena kuin esimerkiksi ihmisen fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Ja kuinka kalliiksi tulee se, että lapsen tai nuoren, jolla ei ole vielä aikuisen ihmisen psyykettä ja puolustuskeinoja selvitä kiusaamisesta, altistetaan jatkuvalle toistuvalla psyykkiselle stressille aiheuttaen mielenterveysongelmia ehkäpä jopa työkyvyttömyyden myöhemmin. Kuinka kalliiksi se tulee asianomaiselle? Eikö se ole lainsuojan arvoinen asia?

[/quote]

Ongelma on todellakin siinä, että varkaus, pahoinpitely, toisen tappaminen tai vaikka petos on niin helppoja arvioida. Kiusaaminen taas... mikä on kiusaamista? Kuka arvioi, onko oikeasti kyse kiusaamisesta vai siitä, että lapsi haluaa huomiota, sosiaaliset taidot on heikot jne.? Kyse on nyt lapsista ja myös kiusaajaksi epäiltävillä on oikeuksia. Heillä on oikeus elää ja olla koulussa ilman, että heidät lynkataan jostain asiasta, joka ei välttämättä edes pidä paikkaansa tai ainakin on hyvin kyseenalainen. Tämä on juuri se kiusaamisen ongelma. Monesti se on niin vaikeaa arvioida ja monet kiusatut ovat samalla itse kiusaajia. Ja kuinka paljon voidaan toisten lasten olemista kaventaa sillä perusteella, että joku huutaa ilmoille "mua kiusataan"? Sekin voi olla kiusaamista väittää toisia kiusaajiksi ja sitä kautta pyrkiä omiin tavoitteisiinsa esimerkiksi pomottaa toiset tanssimaan oman pillinsä mukaan.

Sanottakoon vielä, että kiusaamista on. Se on monesti todellista ja siihen on ehdottomasti puututtava. Mutta kun lapset on lapsia ja ei missään asiassa voi hutkia ennen kuin tutkitaan.

[/quote]

Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin kyllä pitää pystyä uskomaan uhrin sanaan. Molemminpuolinen nokittelu, jossa tasavahvat henkilöt kinastelevat satunnaisesti keskenään tai huumorimielellä on eri asia.

KIUSAAMISTA taustalla:

-jos nuori masentuu, ei halua mennä kouluun, itkee kotona, näkee painajaisia, syömishäiriöt, pinnaaminen, kouluarvosanat laskevat

-kiusaaminen päivittäistä, viikottaista ja jatkuvaa

-lasta tai nuorta nimitellään, haukutaan, pilkataan, vähätellään, suljetaan ryhmän ulkopuolelle

-uhkailu, kiristys, tavaroiden tai vaateiden ottaminen, piilottaminen, sotkeminen, rikkominen

-lasta/nuorta pahoinpidellään, tönitään, syljetään päälle, lyödään

-kiusataan netissä

-liittoudutaan porukalla lasta/nuorta vastaan

Tässä hieman konkretiaa, miltä kiusaaminen näyttää ja tuntuu sekä ilmenee kotona.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:08"]

Kysymys on kyllä pitkälti asenteissa.  Kiusaamista pitäisi pitää esimerkiksi varkauden kaltaisena rikoksena. Aika nurinkurista, että omaisuuteen kohdistuva rike on niin paljon selkeäämin rikos ja lainsuojelun kohteena kuin esimerkiksi ihmisen fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Ja kuinka kalliiksi tulee se, että lapsen tai nuoren, jolla ei ole vielä aikuisen ihmisen psyykettä ja puolustuskeinoja selvitä kiusaamisesta, altistetaan jatkuvalle toistuvalla psyykkiselle stressille aiheuttaen mielenterveysongelmia ehkäpä jopa työkyvyttömyyden myöhemmin. Kuinka kalliiksi se tulee asianomaiselle? Eikö se ole lainsuojan arvoinen asia?

[/quote]

Ongelma on todellakin siinä, että varkaus, pahoinpitely, toisen tappaminen tai vaikka petos on niin helppoja arvioida. Kiusaaminen taas... mikä on kiusaamista? Kuka arvioi, onko oikeasti kyse kiusaamisesta vai siitä, että lapsi haluaa huomiota, sosiaaliset taidot on heikot jne.? Kyse on nyt lapsista ja myös kiusaajaksi epäiltävillä on oikeuksia. Heillä on oikeus elää ja olla koulussa ilman, että heidät lynkataan jostain asiasta, joka ei välttämättä edes pidä paikkaansa tai ainakin on hyvin kyseenalainen. Tämä on juuri se kiusaamisen ongelma. Monesti se on niin vaikeaa arvioida ja monet kiusatut ovat samalla itse kiusaajia. Ja kuinka paljon voidaan toisten lasten olemista kaventaa sillä perusteella, että joku huutaa ilmoille "mua kiusataan"? Sekin voi olla kiusaamista väittää toisia kiusaajiksi ja sitä kautta pyrkiä omiin tavoitteisiinsa esimerkiksi pomottaa toiset tanssimaan oman pillinsä mukaan.

Sanottakoon vielä, että kiusaamista on. Se on monesti todellista ja siihen on ehdottomasti puututtava. Mutta kun lapset on lapsia ja ei missään asiassa voi hutkia ennen kuin tutkitaan.

[/quote]

Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin kyllä pitää pystyä uskomaan uhrin sanaan. Molemminpuolinen nokittelu, jossa tasavahvat henkilöt kinastelevat satunnaisesti keskenään tai huumorimielellä on eri asia.

KIUSAAMISTA taustalla:

-jos nuori masentuu, ei halua mennä kouluun, itkee kotona, näkee painajaisia, syömishäiriöt, pinnaaminen, kouluarvosanat laskevat

-kiusaaminen päivittäistä, viikottaista ja jatkuvaa

-lasta tai nuorta nimitellään, haukutaan, pilkataan, vähätellään, suljetaan ryhmän ulkopuolelle

-uhkailu, kiristys, tavaroiden tai vaateiden ottaminen, piilottaminen, sotkeminen, rikkominen

-lasta/nuorta pahoinpidellään, tönitään, syljetään päälle, lyödään

-kiusataan netissä

-liittoudutaan porukalla lasta/nuorta vastaan

Tässä hieman konkretiaa, miltä kiusaaminen näyttää ja tuntuu sekä ilmenee kotona.

[/quote]

Totta. Nuo on selviä merkkejä, mutta kun edelleen ne tapahtumat taustalla ei aina ole niin selkeitä. Joskus on ja niitä onkin helppo setviä, mutta kun se kotona masentunut ja ahdistunut lapsi saattaa samalla olla itse luokan pahin kiusaaja. Sitä ei voi kieltää, ettei lasta kiusata tai syrjitä jollain tasolla, mutta kun sen oman käytöksen pitäisi muuttua ensin. Se on turha huutaa ja raivota niille "kiusaajille", kun "kiusattu" ja kiusatun vanhemmat lukkiutuu hokemaan, että koulu tai mikä milloinkin ei tee mitään laittaakseen kiusaajia kuriin. Ei nähdä sitä rikkaa omassa silmässä ja syytä, miksi muut antaa takaisin sille ilkiöterroristille.

Olen täällä joskus kertonutkin, mutta yksi julkisuudessa koulukiusattuna esiintynyt oli itse ihan mahdoton. Olin muutamia vuosia vanhempi ja tunsin tuon tytön lapsena. Tiesin jo silloin, millainen on. Myöhemmin olen kysynyt mm. yhdeltä opettajalta, että pitikö havaintoni paikkaansa. Tämä opettaja sanoi, että sehän se oli, kun vanhemmat kieltäytyi näkemästä tilannetta ja huusi vaan koulukiusaamisesta. Kysymys on äärimmäisen vallanhimoisesta lapsesta, joka halusi määrätä kaiken. Lapsesta asti pompotti toisia ihan jatkuvasti. Määräsi, miten hanskat laitetaan, kommentoi toisten vaatteita, komensi tunnilla toisen terottamaan kynäänsä, halusi määrätä pihaleikit ja välituntileikit jne. Niin sietämätön tyyppi, ettei mitään rajaa. Sitten kun luokkakaverit alkoi nousta kapinaan ja kieltäytyivät tottelemasta, niin alkoi kiusaamishuuto. Tämä vaan jankkasi ja jankkasi, kunnes hänet syrjäytettiin ulos porukasta. Kun sitä yritettiin setviä, niin vastapuoli yritti puolustautua sillä, että kyseinen lapsi on vuosia ahdistanut ja määräillyt muita, joten myös sen käytöksen pitää muuttua. Eihän se mennyt läpi, kun uhria syyllistettiin...

Pitää ottaa myös huomioon, että nimenomaan peruskouluiässä lapselle/nuorelle on niin tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin viiteryhmään, olla osana jotain kokonaisuutta. Kiusaaminen eristää ihmisen muista. Siksi opettajan tehtävä luokassa on luoda hyvä ilmapiiri, ryhmäyttää koko porukka. Varmasti haasteellista, kun opetusryhmät ovat liian isoja. Sitä olisikin hyvä pohtia, mitkä olisivat keinoja ryhmähengen ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi: yhteiset projektit, juhlat, retket, kilpailut. Ehkä opettajilta kaivataan nimenomaan enemmän aikuisen auktoriteettia. Ilmeisen pitkään on ollut vallalla suuntaus, jossa opettaja on lähes "kaverinomainen" hahmo. Ei. Opettaja on aikuinen ja oppilas lapsi.

Minä valokuvasin kaikki lyömisen ja kamppaamisen seurauksena tulleet jäljet (esim. musta silmä jääkimpaleesta naamaan (onnekdi silmälasit oli edes vähän edessä niin se tuli enemmän silmäkulmaan, vaikka lasit siinä hajosikin, hammas huulesta läpi kun kampattiin ja kaatui pöydän kulmaan, kylki mustana kun potkittiin) ja menin ensin niiden kanssa kiusaajien vanhempien luo ja ilmoitin että seuraavasta lähtee rikosilmoitus. Ei loppunut, lapset ei tajunneet mikä on rikosilmoitus, joten otin ja tein sen rikosilmoituksen. Poliisit jututti lapsia ja taisivat säikähtää niin vanhemmat kuin lapsetkin kun siitähän tuli myös tietysti lastensuojeluilmoitus. Nykyään saa tyttö olla rauhassa. :)

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:08"]

Kysymys on kyllä pitkälti asenteissa.  Kiusaamista pitäisi pitää esimerkiksi varkauden kaltaisena rikoksena. Aika nurinkurista, että omaisuuteen kohdistuva rike on niin paljon selkeäämin rikos ja lainsuojelun kohteena kuin esimerkiksi ihmisen fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Ja kuinka kalliiksi tulee se, että lapsen tai nuoren, jolla ei ole vielä aikuisen ihmisen psyykettä ja puolustuskeinoja selvitä kiusaamisesta, altistetaan jatkuvalle toistuvalla psyykkiselle stressille aiheuttaen mielenterveysongelmia ehkäpä jopa työkyvyttömyyden myöhemmin. Kuinka kalliiksi se tulee asianomaiselle? Eikö se ole lainsuojan arvoinen asia?

[/quote]

Ongelma on todellakin siinä, että varkaus, pahoinpitely, toisen tappaminen tai vaikka petos on niin helppoja arvioida. Kiusaaminen taas... mikä on kiusaamista? Kuka arvioi, onko oikeasti kyse kiusaamisesta vai siitä, että lapsi haluaa huomiota, sosiaaliset taidot on heikot jne.? Kyse on nyt lapsista ja myös kiusaajaksi epäiltävillä on oikeuksia. Heillä on oikeus elää ja olla koulussa ilman, että heidät lynkataan jostain asiasta, joka ei välttämättä edes pidä paikkaansa tai ainakin on hyvin kyseenalainen. Tämä on juuri se kiusaamisen ongelma. Monesti se on niin vaikeaa arvioida ja monet kiusatut ovat samalla itse kiusaajia. Ja kuinka paljon voidaan toisten lasten olemista kaventaa sillä perusteella, että joku huutaa ilmoille "mua kiusataan"? Sekin voi olla kiusaamista väittää toisia kiusaajiksi ja sitä kautta pyrkiä omiin tavoitteisiinsa esimerkiksi pomottaa toiset tanssimaan oman pillinsä mukaan.

Sanottakoon vielä, että kiusaamista on. Se on monesti todellista ja siihen on ehdottomasti puututtava. Mutta kun lapset on lapsia ja ei missään asiassa voi hutkia ennen kuin tutkitaan.

[/quote]

Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin kyllä pitää pystyä uskomaan uhrin sanaan. Molemminpuolinen nokittelu, jossa tasavahvat henkilöt kinastelevat satunnaisesti keskenään tai huumorimielellä on eri asia.

KIUSAAMISTA taustalla:

-jos nuori masentuu, ei halua mennä kouluun, itkee kotona, näkee painajaisia, syömishäiriöt, pinnaaminen, kouluarvosanat laskevat

-kiusaaminen päivittäistä, viikottaista ja jatkuvaa

-lasta tai nuorta nimitellään, haukutaan, pilkataan, vähätellään, suljetaan ryhmän ulkopuolelle

-uhkailu, kiristys, tavaroiden tai vaateiden ottaminen, piilottaminen, sotkeminen, rikkominen

-lasta/nuorta pahoinpidellään, tönitään, syljetään päälle, lyödään

-kiusataan netissä

-liittoudutaan porukalla lasta/nuorta vastaan

Tässä hieman konkretiaa, miltä kiusaaminen näyttää ja tuntuu sekä ilmenee kotona.

[/quote]

Totta. Nuo on selviä merkkejä, mutta kun edelleen ne tapahtumat taustalla ei aina ole niin selkeitä. Joskus on ja niitä onkin helppo setviä, mutta kun se kotona masentunut ja ahdistunut lapsi saattaa samalla olla itse luokan pahin kiusaaja. Sitä ei voi kieltää, ettei lasta kiusata tai syrjitä jollain tasolla, mutta kun sen oman käytöksen pitäisi muuttua ensin. Se on turha huutaa ja raivota niille "kiusaajille", kun "kiusattu" ja kiusatun vanhemmat lukkiutuu hokemaan, että koulu tai mikä milloinkin ei tee mitään laittaakseen kiusaajia kuriin. Ei nähdä sitä rikkaa omassa silmässä ja syytä, miksi muut antaa takaisin sille ilkiöterroristille.

Olen täällä joskus kertonutkin, mutta yksi julkisuudessa koulukiusattuna esiintynyt oli itse ihan mahdoton. Olin muutamia vuosia vanhempi ja tunsin tuon tytön lapsena. Tiesin jo silloin, millainen on. Myöhemmin olen kysynyt mm. yhdeltä opettajalta, että pitikö havaintoni paikkaansa. Tämä opettaja sanoi, että sehän se oli, kun vanhemmat kieltäytyi näkemästä tilannetta ja huusi vaan koulukiusaamisesta. Kysymys on äärimmäisen vallanhimoisesta lapsesta, joka halusi määrätä kaiken. Lapsesta asti pompotti toisia ihan jatkuvasti. Määräsi, miten hanskat laitetaan, kommentoi toisten vaatteita, komensi tunnilla toisen terottamaan kynäänsä, halusi määrätä pihaleikit ja välituntileikit jne. Niin sietämätön tyyppi, ettei mitään rajaa. Sitten kun luokkakaverit alkoi nousta kapinaan ja kieltäytyivät tottelemasta, niin alkoi kiusaamishuuto. Tämä vaan jankkasi ja jankkasi, kunnes hänet syrjäytettiin ulos porukasta. Kun sitä yritettiin setviä, niin vastapuoli yritti puolustautua sillä, että kyseinen lapsi on vuosia ahdistanut ja määräillyt muita, joten myös sen käytöksen pitää muuttua. Eihän se mennyt läpi, kun uhria syyllistettiin...

[/quote]

Jokainen tapaus on erilainen. Kuitenkin luulen, että valtaosassa kiusaamistapauksista asetelma on erilainen kuin kertomassasi esimerkissä. Kiusaaminen on tavallisimmillaan hyvin mielivaltaista. Syyksi riittää ihan mikä vaan. Yleensä uhri salaa toivoo, että hänet vain jätettäisiin rauhaan.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:32"]

Väkivalta lopettaa vittuilun.

[/quote]

T: Elämänkoululainen

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:08"]

Kysymys on kyllä pitkälti asenteissa.  Kiusaamista pitäisi pitää esimerkiksi varkauden kaltaisena rikoksena. Aika nurinkurista, että omaisuuteen kohdistuva rike on niin paljon selkeäämin rikos ja lainsuojelun kohteena kuin esimerkiksi ihmisen fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Ja kuinka kalliiksi tulee se, että lapsen tai nuoren, jolla ei ole vielä aikuisen ihmisen psyykettä ja puolustuskeinoja selvitä kiusaamisesta, altistetaan jatkuvalle toistuvalla psyykkiselle stressille aiheuttaen mielenterveysongelmia ehkäpä jopa työkyvyttömyyden myöhemmin. Kuinka kalliiksi se tulee asianomaiselle? Eikö se ole lainsuojan arvoinen asia?

[/quote]

Ongelma on todellakin siinä, että varkaus, pahoinpitely, toisen tappaminen tai vaikka petos on niin helppoja arvioida. Kiusaaminen taas... mikä on kiusaamista? Kuka arvioi, onko oikeasti kyse kiusaamisesta vai siitä, että lapsi haluaa huomiota, sosiaaliset taidot on heikot jne.? Kyse on nyt lapsista ja myös kiusaajaksi epäiltävillä on oikeuksia. Heillä on oikeus elää ja olla koulussa ilman, että heidät lynkataan jostain asiasta, joka ei välttämättä edes pidä paikkaansa tai ainakin on hyvin kyseenalainen. Tämä on juuri se kiusaamisen ongelma. Monesti se on niin vaikeaa arvioida ja monet kiusatut ovat samalla itse kiusaajia. Ja kuinka paljon voidaan toisten lasten olemista kaventaa sillä perusteella, että joku huutaa ilmoille "mua kiusataan"? Sekin voi olla kiusaamista väittää toisia kiusaajiksi ja sitä kautta pyrkiä omiin tavoitteisiinsa esimerkiksi pomottaa toiset tanssimaan oman pillinsä mukaan.

Sanottakoon vielä, että kiusaamista on. Se on monesti todellista ja siihen on ehdottomasti puututtava. Mutta kun lapset on lapsia ja ei missään asiassa voi hutkia ennen kuin tutkitaan.

[/quote]

Jos kiusaaminen on jatkuvaa niin kyllä pitää pystyä uskomaan uhrin sanaan. Molemminpuolinen nokittelu, jossa tasavahvat henkilöt kinastelevat satunnaisesti keskenään tai huumorimielellä on eri asia.

KIUSAAMISTA taustalla:

-jos nuori masentuu, ei halua mennä kouluun, itkee kotona, näkee painajaisia, syömishäiriöt, pinnaaminen, kouluarvosanat laskevat

-kiusaaminen päivittäistä, viikottaista ja jatkuvaa

-lasta tai nuorta nimitellään, haukutaan, pilkataan, vähätellään, suljetaan ryhmän ulkopuolelle

-uhkailu, kiristys, tavaroiden tai vaateiden ottaminen, piilottaminen, sotkeminen, rikkominen

-lasta/nuorta pahoinpidellään, tönitään, syljetään päälle, lyödään

-kiusataan netissä

-liittoudutaan porukalla lasta/nuorta vastaan

Tässä hieman konkretiaa, miltä kiusaaminen näyttää ja tuntuu sekä ilmenee kotona.

[/quote]

Nettikiusaamista en ole koskaan oikein käsittänyt. Pistäkää tietokone kiinni jos siellä kiusataan. Tai sitten olen itse tullut niin vanhaksi, etten käsitä asiaa.