Tyttöä kiusataan koulussa, eikä ketään tunnu kiinnostavan.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:52"]

Jos koulua aletaan sakottamaan kiusaamisesta, pitää kiusaajien lopullisesta erottamisesta tehdä laillista. Nyt kiusaajaa ei voida erottaa, koska kiusaajalle on järjestettävä opetus ja turvattava toverisuhteiden säilyminen erottamisesta huolimatta.

[/quote]

Koulun sakottaminen ainakin pakottaisi koulua puuttumaan kiusaamiseen enemmän, kuin tällä hetkellä. Olen samaa mieltä, että erottaminen tulisi olla lailla turvattu oikeus ja oppivelvollisuuden jatkaminen vanhempien vastuulla.

Mitä muita keinoja antaisit koululle. Nykyään on käytössä puhuttelu, jälki-istunto, loppu päivä kotona tai sitten erottaminen lyhyeksi ajaksi. Entäpä jos puhuttelu tai jälki-istunto ei tehoa? Koti tulee kiusaajaa ja kiusaamista?

Nykyään näyttää siltä, että kiusaamisesta ei ole vastuussa kukaan lopuksi. Totaalinen kiusaajan erottaminen koulusta ja oppivelvollisuuden jatkaminen vanhempien vastuulle on mielestäni paras ratkaisu, jos kiusaaminen ei lopu kaikesta huolimatta. Sakkorangaistus kouluille kiusaamisesta ainakin laittaisi koulut tutkimaan kiusaamistapauksia. Kiusaus pitäisi tietysti ensin määrittää. Minusta esimerkiksi se, ettei halua olla kaveri jonkun kanssa, ei ole kiusaamista. Systemaattinen eristys ja pilkkaaminen taas on.

Entä sitten kun kahdella eivät kemiat kohtaa ja kiusaavat toisiaan kohtuullisen tasapuolisesti.

Tiedän että viestini tyrmätään mutta kirjoitan sen silti. Koulukiusaajallakn voi olla paha olo tai traumoja. Hänkin voi tarvita hoitoa ja aikuisten huomiota. Kiusaajan "laumasta ajaminen" ja oman onnensa varaan jättäminen ei ole yhtään sen kestävämpi ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Sitä paitsi kiusaamisjuttu on aika yksinkertainen jos kiusaajia on vain yksi, useinhan kiusaamisessa on kyse huomattavasti monimutkaisemmasta ryhmädynamiikan häiriöstä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:16"]

Entä sitten kun kahdella eivät kemiat kohtaa ja kiusaavat toisiaan kohtuullisen tasapuolisesti.

[/quote]

Yksittäistapauksia ja skenaarioita on niin paljon, kuin on ihmisiäkin. Erottaminen on ääriratkaisu ja koulujen tulisi kohdella kaikkia tapauksia yksilöllisesti. Joskus ratkaisu voi olla ihan simppeli, kuten kaksi toisiaan kiusaavaa koltiaista jättävät toisensa rauhaan, eivätkä ole kontaktissa toisiinsa. Ei näitä yksittäistapauksia kannata lähteä spekuloimaan, mutta itse antaisin kouluille laajemmat oikeudet puuttua kiusaamiseen, mutta jos siitä huolimatta koulu ei saa kiusausta loppumaan, saa koulu sakon. Ei oppilaiden tarvi pitää toisistaan, mutta sietää muita täytyy.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:22"]

Tiedän että viestini tyrmätään mutta kirjoitan sen silti. Koulukiusaajallakn voi olla paha olo tai traumoja. Hänkin voi tarvita hoitoa ja aikuisten huomiota. Kiusaajan "laumasta ajaminen" ja oman onnensa varaan jättäminen ei ole yhtään sen kestävämpi ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Sitä paitsi kiusaamisjuttu on aika yksinkertainen jos kiusaajia on vain yksi, useinhan kiusaamisessa on kyse huomattavasti monimutkaisemmasta ryhmädynamiikan häiriöstä.

[/quote]

Olen samaa mieltä. Yleensä kiusaamisen takana on isommat ongelmat, kuin vain perinteinen kusipäisyys.

Huom. Ujous on temperamentti piirre, EI vika. Sitä on yhtälailla myös kiusaajilla ja muilla. Ällöttää kun yleistetään ja sanotaan että ujous on joku hyväksyttävä syy kiusata tai mtn ongelma. Perehtykää asioihin kiitos. Temperamentteja on erilaisia ja kaikki yhtä arvokkaita. On vain aikuisten tehtävä tukea lapsia kasvamaan täyteen kukoistukseensa. Ja kaikkien ei tarvitse olla äänekkäitä aikuisenakaan. Vaikka niin väitetään joskus. Monet äänekkäät ja liian suorat ihmiset ovat jopa epämiellyttäviä eivätkä osaa ottaa muita huomioon ja siksi voivat loppupeleissä jäädä yksin, sitäkin olen nähnyt. Että vähän perspektiiviä ja älyä siihen ajatteluun joillekin kiitos. Ja kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika! !!!

Täällä vastaa opettaja, joka on joutunut tekemisiin todella rankkojen kiusaamistapausten kanssa.

Ainoa keino on poliisi. Tämän tietävät kaikki, jotka ovat käyttäneet kaikki muut mahdolliset keinot. Vasta sitten, kun poliisi puuttuu asiaan ja vetää mukaan sosiaalitoimen ja muut, alkaa jotain tapahtua.

Opettajat eivät yleensä "näe" tai näe kiusaamista. Kiusaajat ovat ovelia ja osaavat tehdä sen niin, että kukaan ei näe. Toiseksi opettajilla ei oikeasti ole olemassa mitään konkreettisia aseita kiusaamista vastaan. Ei kiusaajaa voi erottaa, ei edes eristää eikä millään muullakaan tavalla antaa tuntuvaa rangaistusta.

Yksi tärkeä asia ovat todisteet. Pitäkää tarkkaa kirjanpitoa siitä, kuka teki, mitä teki, missä, milloin ja kuka voi todistaa. Siis viisi saraketta: 1. milloin (kellonaika, tästä hyvä aloittaa) 2. missä (tarkka paikka, esim. luokan ovella) 3. kuka oli tekijä 4. mitä tapahtui ja 5. läsnäolleet ulkopuoliset. Tämän listan mukaan poliisi pääsee alkuun.

Lastensuojeluun ilmoitus jos asiat ei etene.

Se on vain niin että kiusaaja ei tuossa kiusaamis tilanteessa apua tarvitse, vaan kiusattu tarvitsee. Päänsilittelyä kiusaajat yleensä saavat enemmän kuin kiusatut, peruskoulussa.

Minua kiusattiin koko ala-aste, olin hiukan pyöreä, hyvin koulussa menestyvä, sekä vanhempani opettajia. Kiusaajia oli useita, ei lainkaan kavereita. Väkivaltaa koulumatkoilla, välitunneilla SEKÄ LUOKASSA, haukkumista, ulkopuolelle jättämistä, tavaroideni varastelua yms. Itkin joka ilta, vanhempani olivat yhteydessä opettajaan sekä rehtoriin, useita keskusteluja koululla, noin kolmannella luokalla OPETTAJA ryhtyi myös kiusaajakseni. Nolasi julkisesti useasti luokan edessä, antoi kiusaajien tehdä kiusaa luokassa yms. Opettajasta myös näki että häntä ärsytti se, että vanhempani ovat opettajia. Jos joskus en osannut esimerkiksi vastata kysymykseen, tokaisi hän siihen että "kyllä sinun se pitäisi tietää, eikö äiti tai isä opettanut? Ovathan hekin opettajia"
Lopulta yhden kiusaajan isosisko tuli yläasteelta hakkaamaan minut koulun jälkeen, sillä olin kuulemma haukkunut kiusaajaa (mitä en ikimaailmassa olisi silloin uskaltanut tehdä). Kerran samaan aikaan kauppaan sattuessa yksi kiusaaja pakotti minua ostamaan kaikilla rahoillani hänelle tavaroita tai hän ja hänen siskonsa hakkaisivat minut kaupan ulkopuolella. Kiusaajien vanhemmat myös usein uhkailivat minua jos näkivät koulumatkalla, eihän he tietenkään tykänneet että jatkuvasti joutuivat rehtorin kanssa keskusteluihin "takiani". En vaan edelleenkään voi ymmärtää miksi minua kiusattiin, en IKINÄ tehnyt kenellekkään mitään pahaa, en ärsyttänyt, en mitään, EN MITÄÄN IKINÄ!! Alakoulu oli yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Kaikki kiusaajat siis tyttöjä. Yläasteella tilanne hiukan helpotti, sain pari kaveria mutta toisaalta kiusaajia tuli enemmän. Sama meininki jatkui, kunnes 9.lk laihdutin (=sairastuin anoreksiaan) ja uskalsin pistää vastaan. Kiusaaminen loppui kuin seinään. Lukio olikin jo mukavaa :)

Naurettavinta tässä on se, että nykyään opiskelen yliopistossa, minulla on samalla hyvä työpaikka, olen kihloissa täydellisen miehen kanssa, matkustelemme todella paljon, asun yhteisessä omistusasunnossa, olen parantunut syömishäiriöstä ja elämä kukoistaa JA NYT VUOSIEN JÄLKEEN osa kiusaajista yrittää olla kavereitani?! Lähettelee facebookissa kaveripyyntöjä ja jos olen kotikaupungissani käymässä ja kohtaan heitä niin yrittävät tulla juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?! Ja mainittakoon vielä että yksikään kiusaajistani ei opiskele korkeakoulussa (useimmat eivät edes amista käyneet loppuun), osa on töissä paskahommissa ja suurin osa elelee sossun tuilla. Yksikään kiusaajista ei ole menestynyt elämässä.

En olekaan avautunut asiasta kenellekään sitten yläkoulun jälkeen, tuntuipa hyvältä kirjoittaa :)
Kyllähän se kiusaaminen pilasi lapsuuteni, onneksi selvisin edes jotenkin järjissäni ja elämäni menee nykyään hyvin..

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:34"]

Huom. Ujous on temperamentti piirre, EI vika. Sitä on yhtälailla myös kiusaajilla ja muilla. Ällöttää kun yleistetään ja sanotaan että ujous on joku hyväksyttävä syy kiusata tai mtn ongelma. Perehtykää asioihin kiitos. Temperamentteja on erilaisia ja kaikki yhtä arvokkaita. On vain aikuisten tehtävä tukea lapsia kasvamaan täyteen kukoistukseensa. Ja kaikkien ei tarvitse olla äänekkäitä aikuisenakaan. Vaikka niin väitetään joskus. Monet äänekkäät ja liian suorat ihmiset ovat jopa epämiellyttäviä eivätkä osaa ottaa muita huomioon ja siksi voivat loppupeleissä jäädä yksin, sitäkin olen nähnyt. Että vähän perspektiiviä ja älyä siihen ajatteluun joillekin kiitos. Ja kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika! !!!

[/quote]

Olen samaa mieltä, mutta kiusaaminen manifestoituu eri tavalla joka kerta. Kaikki kiusaaminen ei välttämättä ole kiusaamista, vaikka kiusattu sen niin kokee. Muistan omilta kouluajoiltani erään tytön, joka oli koko ajan kuraattorilla valittamassa kiusauksesta, vaikka häntä ei edes kiusattu. Tämä tyttö otti nimittäin pelkän normaalin tervehtimisen kiusaamisena. Muistan, kun kysyin vilpittömästi minkä numeron tämä tyttö oli saanut vaikeasta kokeesta, koki hän sen kiusaamisena ja minä olin puhuttelussa sen jälkeen. Nämä ovat niitä yksittäisiä skenaarioita, joista puhuin aiemmin.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:39"]Minua kiusattiin koko ala-aste, olin hiukan pyöreä, hyvin koulussa menestyvä, sekä vanhempani opettajia. Kiusaajia oli useita, ei lainkaan kavereita. Väkivaltaa koulumatkoilla, välitunneilla SEKÄ LUOKASSA, haukkumista, ulkopuolelle jättämistä, tavaroideni varastelua yms. Itkin joka ilta, vanhempani olivat yhteydessä opettajaan sekä rehtoriin, useita keskusteluja koululla, noin kolmannella luokalla OPETTAJA ryhtyi myös kiusaajakseni. Nolasi julkisesti useasti luokan edessä, antoi kiusaajien tehdä kiusaa luokassa yms. Opettajasta myös näki että häntä ärsytti se, että vanhempani ovat opettajia. Jos joskus en osannut esimerkiksi vastata kysymykseen, tokaisi hän siihen että "kyllä sinun se pitäisi tietää, eikö äiti tai isä opettanut? Ovathan hekin opettajia"
Lopulta yhden kiusaajan isosisko tuli yläasteelta hakkaamaan minut koulun jälkeen, sillä olin kuulemma haukkunut kiusaajaa (mitä en ikimaailmassa olisi silloin uskaltanut tehdä). Kerran samaan aikaan kauppaan sattuessa yksi kiusaaja pakotti minua ostamaan kaikilla rahoillani hänelle tavaroita tai hän ja hänen siskonsa hakkaisivat minut kaupan ulkopuolella. Kiusaajien vanhemmat myös usein uhkailivat minua jos näkivät koulumatkalla, eihän he tietenkään tykänneet että jatkuvasti joutuivat rehtorin kanssa keskusteluihin "takiani". En vaan edelleenkään voi ymmärtää miksi minua kiusattiin, en IKINÄ tehnyt kenellekkään mitään pahaa, en ärsyttänyt, en mitään, EN MITÄÄN IKINÄ!! Alakoulu oli yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Kaikki kiusaajat siis tyttöjä. Yläasteella tilanne hiukan helpotti, sain pari kaveria mutta toisaalta kiusaajia tuli enemmän. Sama meininki jatkui, kunnes 9.lk laihdutin (=sairastuin anoreksiaan) ja uskalsin pistää vastaan. Kiusaaminen loppui kuin seinään. Lukio olikin jo mukavaa :)

Naurettavinta tässä on se, että nykyään opiskelen yliopistossa, minulla on samalla hyvä työpaikka, olen kihloissa täydellisen miehen kanssa, matkustelemme todella paljon, asun yhteisessä omistusasunnossa, olen parantunut syömishäiriöstä ja elämä kukoistaa JA NYT VUOSIEN JÄLKEEN osa kiusaajista yrittää olla kavereitani?! Lähettelee facebookissa kaveripyyntöjä ja jos olen kotikaupungissani käymässä ja kohtaan heitä niin yrittävät tulla juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?! Ja mainittakoon vielä että yksikään kiusaajistani ei opiskele korkeakoulussa (useimmat eivät edes amista käyneet loppuun), osa on töissä paskahommissa ja suurin osa elelee sossun tuilla. Yksikään kiusaajista ei ole menestynyt elämässä.

En olekaan avautunut asiasta kenellekään sitten yläkoulun jälkeen, tuntuipa hyvältä kirjoittaa :)
Kyllähän se kiusaaminen pilasi lapsuuteni, onneksi selvisin edes jotenkin järjissäni ja elämäni menee nykyään hyvin..
[/quote]

Ja vielä pakko lisätä: en aluksi edes uskaltanut kertoa kiusaajista kenellekkään, enkä koskaan kertonut kuin max 30% mitä oikeasti tapahtui..

N23

Ei sairaalakouluun pääse noinvaan. Monesti oppilaat ovat liian sairaita sairaalakouluihin, joten heidät laitetaan odottamaan parempia aikoja -normaaliluokkaansa.

Joko keskustelu viilentyi? Minusta oltiin menossa mielenkiintoisiin pointteihin.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:10"]Ihmeellistä jeesustelua, ettei muka tiedetä mikäkaikki on kiusaamista ja lapset ovat lapsia ja murrosikä ja blaablaablaa.
Kyllä kiusaamisen kriteerit tiedetään. Se on epäasiallinen käytös toista kohtaan, joka on toistuvaa ja toista alentavaa.
Eihän työelämässäkään saa käyttäytyä miten huvittaa toista kohtaan, miksi sitten koulussa?
Jos on niin pipi päästä, ettei osaa olla muiden kanssa normaalisti, satuttamatta, on sairaalakoulu oikea osoite.
[/quote[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:10"]Ihmeellistä jeesustelua, ettei muka tiedetä mikäkaikki on kiusaamista ja lapset ovat lapsia ja murrosikä ja blaablaablaa.
Kyllä kiusaamisen kriteerit tiedetään. Se on epäasiallinen käytös toista kohtaan, joka on toistuvaa ja toista alentavaa.
Eihän työelämässäkään saa käyttäytyä miten huvittaa toista kohtaan, miksi sitten koulussa?
Jos on niin pipi päästä, ettei osaa olla muiden kanssa normaalisti, satuttamatta, on sairaalakoulu oikea osoite.
[/quote]

Minäkin sanoin vanhempainilloissa että eihän työpaikoilla tehdä toisille näin. Miksi hyväksytte että teidän lapsenne oppii tällaisen menettelyn. Ei mitään vaikutusta. Sainpahan istua sen jälkeen vanhempainilloissa yksin eri puolella luokkaa kuin muut vanhemmat. Eli samoin kuin mun lapseni päivisin. T. Muistaakseni 54 ja 93

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:39"]

Minua kiusattiin koko ala-aste, olin hiukan pyöreä, hyvin koulussa menestyvä, sekä vanhempani opettajia. Kiusaajia oli useita, ei lainkaan kavereita. Väkivaltaa koulumatkoilla, välitunneilla SEKÄ LUOKASSA, haukkumista, ulkopuolelle jättämistä, tavaroideni varastelua yms. Itkin joka ilta, vanhempani olivat yhteydessä opettajaan sekä rehtoriin, useita keskusteluja koululla, noin kolmannella luokalla OPETTAJA ryhtyi myös kiusaajakseni. Nolasi julkisesti useasti luokan edessä, antoi kiusaajien tehdä kiusaa luokassa yms. Opettajasta myös näki että häntä ärsytti se, että vanhempani ovat opettajia. Jos joskus en osannut esimerkiksi vastata kysymykseen, tokaisi hän siihen että "kyllä sinun se pitäisi tietää, eikö äiti tai isä opettanut? Ovathan hekin opettajia" Lopulta yhden kiusaajan isosisko tuli yläasteelta hakkaamaan minut koulun jälkeen, sillä olin kuulemma haukkunut kiusaajaa (mitä en ikimaailmassa olisi silloin uskaltanut tehdä). Kerran samaan aikaan kauppaan sattuessa yksi kiusaaja pakotti minua ostamaan kaikilla rahoillani hänelle tavaroita tai hän ja hänen siskonsa hakkaisivat minut kaupan ulkopuolella. Kiusaajien vanhemmat myös usein uhkailivat minua jos näkivät koulumatkalla, eihän he tietenkään tykänneet että jatkuvasti joutuivat rehtorin kanssa keskusteluihin "takiani". En vaan edelleenkään voi ymmärtää miksi minua kiusattiin, en IKINÄ tehnyt kenellekkään mitään pahaa, en ärsyttänyt, en mitään, EN MITÄÄN IKINÄ!! Alakoulu oli yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Kaikki kiusaajat siis tyttöjä. Yläasteella tilanne hiukan helpotti, sain pari kaveria mutta toisaalta kiusaajia tuli enemmän. Sama meininki jatkui, kunnes 9.lk laihdutin (=sairastuin anoreksiaan) ja uskalsin pistää vastaan. Kiusaaminen loppui kuin seinään. Lukio olikin jo mukavaa :) Naurettavinta tässä on se, että nykyään opiskelen yliopistossa, minulla on samalla hyvä työpaikka, olen kihloissa täydellisen miehen kanssa, matkustelemme todella paljon, asun yhteisessä omistusasunnossa, olen parantunut syömishäiriöstä ja elämä kukoistaa JA NYT VUOSIEN JÄLKEEN osa kiusaajista yrittää olla kavereitani?! Lähettelee facebookissa kaveripyyntöjä ja jos olen kotikaupungissani käymässä ja kohtaan heitä niin yrittävät tulla juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?! Ja mainittakoon vielä että yksikään kiusaajistani ei opiskele korkeakoulussa (useimmat eivät edes amista käyneet loppuun), osa on töissä paskahommissa ja suurin osa elelee sossun tuilla. Yksikään kiusaajista ei ole menestynyt elämässä. En olekaan avautunut asiasta kenellekään sitten yläkoulun jälkeen, tuntuipa hyvältä kirjoittaa :) Kyllähän se kiusaaminen pilasi lapsuuteni, onneksi selvisin edes jotenkin järjissäni ja elämäni menee nykyään hyvin..

[/quote]

Kiitos viestistäsi. Juuri tällaisilla kertomuksilla ihmisille ehkä konkretisoituu, mitä se kiusaaminen saattaa olla ja miltä se tuntuu. "Kiusaaminen" on vain sana, joka sinällään ei kerro vielä mitään. Se on helppo ohittaa olankohautuksella.

Opettajienkin kommentit ovat olleet valaisevia. Ikävä juttu, että kiusaaminen saa opettajatkin mukaan samaan kuvioon. Koska asian esilleottaminen kiusaajien vanhempien kanssa saattaa aiheuttaa sen, että opettajakin joutuu ongelmiin, opettajat eivät uskalla puuttua. Ei pidä siis ihmetellä, jos luokassa viisi kiusaa ja 25 katsoo sivusta eikä puutu, koska pelkää itse joutuvansa kiusatuksi. Opettajat ovat ihan samassa liemessä. Pelkäävät puuttua, koska itse joutuvat kiusatuiksi tai saavat itselleen ongelmia.

Valta, jonka kiusaajat ovat anastaneet itselleen, on otettava pois.  

Paine on saatava pois kiusatun yltä, koulun yltä ja kohdennettava ongelman alkujuureen: kiusaajiin ja heidän vanhempiinsa.

Up

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:39"]

Minua kiusattiin koko ala-aste, olin hiukan pyöreä, hyvin koulussa menestyvä, sekä vanhempani opettajia. Kiusaajia oli useita, ei lainkaan kavereita. Väkivaltaa koulumatkoilla, välitunneilla SEKÄ LUOKASSA, haukkumista, ulkopuolelle jättämistä, tavaroideni varastelua yms. Itkin joka ilta, vanhempani olivat yhteydessä opettajaan sekä rehtoriin, useita keskusteluja koululla, noin kolmannella luokalla OPETTAJA ryhtyi myös kiusaajakseni. Nolasi julkisesti useasti luokan edessä, antoi kiusaajien tehdä kiusaa luokassa yms. Opettajasta myös näki että häntä ärsytti se, että vanhempani ovat opettajia. Jos joskus en osannut esimerkiksi vastata kysymykseen, tokaisi hän siihen että "kyllä sinun se pitäisi tietää, eikö äiti tai isä opettanut? Ovathan hekin opettajia" Lopulta yhden kiusaajan isosisko tuli yläasteelta hakkaamaan minut koulun jälkeen, sillä olin kuulemma haukkunut kiusaajaa (mitä en ikimaailmassa olisi silloin uskaltanut tehdä). Kerran samaan aikaan kauppaan sattuessa yksi kiusaaja pakotti minua ostamaan kaikilla rahoillani hänelle tavaroita tai hän ja hänen siskonsa hakkaisivat minut kaupan ulkopuolella. Kiusaajien vanhemmat myös usein uhkailivat minua jos näkivät koulumatkalla, eihän he tietenkään tykänneet että jatkuvasti joutuivat rehtorin kanssa keskusteluihin "takiani". En vaan edelleenkään voi ymmärtää miksi minua kiusattiin, en IKINÄ tehnyt kenellekkään mitään pahaa, en ärsyttänyt, en mitään, EN MITÄÄN IKINÄ!! Alakoulu oli yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Kaikki kiusaajat siis tyttöjä. Yläasteella tilanne hiukan helpotti, sain pari kaveria mutta toisaalta kiusaajia tuli enemmän. Sama meininki jatkui, kunnes 9.lk laihdutin (=sairastuin anoreksiaan) ja uskalsin pistää vastaan. Kiusaaminen loppui kuin seinään. Lukio olikin jo mukavaa :) Naurettavinta tässä on se, että nykyään opiskelen yliopistossa, minulla on samalla hyvä työpaikka, olen kihloissa täydellisen miehen kanssa, matkustelemme todella paljon, asun yhteisessä omistusasunnossa, olen parantunut syömishäiriöstä ja elämä kukoistaa JA NYT VUOSIEN JÄLKEEN osa kiusaajista yrittää olla kavereitani?! Lähettelee facebookissa kaveripyyntöjä ja jos olen kotikaupungissani käymässä ja kohtaan heitä niin yrittävät tulla juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?! Ja mainittakoon vielä että yksikään kiusaajistani ei opiskele korkeakoulussa (useimmat eivät edes amista käyneet loppuun), osa on töissä paskahommissa ja suurin osa elelee sossun tuilla. Yksikään kiusaajista ei ole menestynyt elämässä. En olekaan avautunut asiasta kenellekään sitten yläkoulun jälkeen, tuntuipa hyvältä kirjoittaa :) Kyllähän se kiusaaminen pilasi lapsuuteni, onneksi selvisin edes jotenkin järjissäni ja elämäni menee nykyään hyvin..

[/quote]

Kiitos viestistäsi. Juuri tällaisilla kertomuksilla ihmisille ehkä konkretisoituu, mitä se kiusaaminen saattaa olla ja miltä se tuntuu. "Kiusaaminen" on vain sana, joka sinällään ei kerro vielä mitään. Se on helppo ohittaa olankohautuksella.

Opettajienkin kommentit ovat olleet valaisevia. Ikävä juttu, että kiusaaminen saa opettajatkin mukaan samaan kuvioon. Koska asian esilleottaminen kiusaajien vanhempien kanssa saattaa aiheuttaa sen, että opettajakin joutuu ongelmiin, opettajat eivät uskalla puuttua. Ei pidä siis ihmetellä, jos luokassa viisi kiusaa ja 25 katsoo sivusta eikä puutu, koska pelkää itse joutuvansa kiusatuksi. Opettajat ovat ihan samassa liemessä. Pelkäävät puuttua, koska itse joutuvat kiusatuiksi tai saavat itselleen ongelmia.

Valta, jonka kiusaajat ovat anastaneet itselleen, on otettava pois.  

Paine on saatava pois kiusatun yltä, koulun yltä ja kohdennettava ongelman alkujuureen: kiusaajiin ja heidän vanhempiinsa.
[/quote]

Nimenomaan! Minusta oikeasti pitäisi ottaa ihan järeämmät otteet käyttöön, esimerkiksi lastensuojeluun ilmoitus kiusaajista ja heidän vanhemmistaan. Ei se kiusaaminen oikeasti lopu mistään puhutteluista tai palavereista. En vaan edelleenkään voi käsittää, miten tilanteeseen ei saatu muutosta vuosien aikana. Vanhempanikin olivat toivottomassa tilanteessa vaikka tosiaan itse olivat opettajia ja olivat yhteydessä eri tahoihin asiasta.

Onneksi olin luonteeltani kuitenkin vahva ja kiitän Luojaa että olen kuitenkin "terve" ja tasapainoinen aikuinen nykyään. Kun se helvetti oli jokapäiväistä KOKO lapsuuteni ajan... Ulottui koulun ulkopuolellekin, kuten tekstissä mainitsin. Eikä tekstini edes käsittele tapaustani laajasti, se on vain pintaraapaisu.

Valitettavasti en osaa antaa neuvoja kiusattujen lapsien vanhemmille muuta kuin sen, että yrittää tukea lastaan ja vaikka hankkia lapselle harrastuksia, sellaisia missä ei nämä "kiusaajat" käy, jotta lapsi saisi mahdollisesti muita kavereita ja näin itsetuntokin nousisi eikä olisi vain yksin ilman ystäviä. Muuta en keksi, meillä kun ei tosiaan mitkään keinot kiusaamista lopettaneet.

N23