Miksi hvetissä ennemmin sijoittaisin rahani kuin maksaisin asuntolainan mahdollisimman nopeasti pois?
Kuka takaa, että sijoitukset varmuudella tuottaa? Nehän ovat muutoinkin suhdanneherkkiä. Entä jos jää esim työttömäksi ja ei löydäkään sitten heti uusia töitä? Kyllä siinä vaiheessa ketuttaisi, jos olisi aiempina vuosina ollut mahdollisuus maksaa asunto velattomaksi ja sitten joutuisi olemaan työttömänä asuntovelallisena. Se asuntolaina nyt on varma asia, että se sinua seuraa, oli tilanne taloudessa mikä hyvänsä.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko teillä noihin sijoituksiin sitten menee, kun olette niillä noin isoja salkkuja kerryttäneet? Itse olen laittanut säännöllisesti rahastoihin jo yli kymmenen vuotta, en muista tarkkaan, mutta ei siellä tuottoineen silti ole vielä kuin n. 40.000€. Tätä nykyä mulla menee rahastoihin yhteensä 500€ kuussa, mutta pitkään meni vain 50, oli hoitovapaata sun muuta. Silti osa täälläkin sanoo laittaneensa jopa vain 35€ kuussa. Miten ihmeessä te noilla summilla sadan tonnin salkun olette tehneet?
Itse aloitin jollain 100-200 eurolla kuussa, ja olen kasvattanut summaa pikkuhiljaa, kun palkka on noussut. Nykyään menee noin 1000 e kuussa. Myös kaikki ns. ylimääräinen, kuten bonukset ja veronpalautukset menevät aina sijoituksiin. Nyt 4,5 vuoden jälkeen salkku reilut 70 000 e, josta tuottoa noin 20 000 e.
Pikkuhiljaa? Tonni kuussa neljän ja puolen vuoden ajan on reilut 50 tonnia. Käytännössä sun on pitänyt nostaa satasesta tonniin aika lailla saman tien.
Mutta hyvä saada näitä lukuja. Iso salkku vaatii isot tulot. Ei kovin monella ole varaa laittaa tonnia sijoituksiin, saati 1500-2500 kuussa. Se on monelle kuukauden kaikki nettotulot.
Juu, mutta tämä summa tosiaan sisältää esim. bonuksia n. 10 000 eurolla, eli kyllä, pikkuhiljaa olen kasvattanut summaa. Tai mikä nyt on kenellekin pikkuhiljaa, mutta joka vuosi olen laittanut enemmän rahaa kuin edellisenä. Ja nyt noin tonnin verran mennyt ehkä viimeiset 2 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta sijoittamista voi tehdä tinkimättä radikaalisti muusta elämästä, niin töistä saatavan kuukausittaisen bruttotulon on oltava vähintään 3000 euroa. Mieluusti selvästi enemmänkin. Ei sijoittaminen todellakaan ole jokaisen palkansaajan ulottuvissa, vaikka sen autuutta usein täälläkin hoetaan.
Radikaalisti. 😂😂 Tietty mitä enemmän tienaa sitä parempi, mutta hyvin mä olen saanut 1700 euron bruttotuloista sijoitettua. Asuntolainakin on, mutta nyt vuokralainen lyhentää sitä lainaa. Salkku kuusinumeroinen ja kasvaa koko ajan, toki isommilla tuloilla kasvas enemmän. Riippuu toki paljon kulutustottumuksista, jos on tottunut pröystäilemään niin kyllähän tuo 3000 e bruttokin menee sen siliän tien.
No ime sykkivää, tuollaista pohjaa ei 1700 euron bruttotuloulla luoda, jos ei jossain välissä ole saanut huomattavasti enemmän rahaa jotakin kautta (ollut parempi palkka, tullut perintö, veikkausvoitto tms).
En ole saanut mitää perintöä enkä muutakaan. 10 vuoden aikana tän olen säästellyt ja sijoittanut. Hyviä sijoituksia kyllä olen osannut tehdä ja perehtynyt yhtiöihin ja sijoittamiseen varsin perinpohjaisesti.
Mutta ymmärrän kyllä, että jotkut ei vaan osaa.
Anna kun arvaan: puoliso maksaa oikeat laskut, niin jää sinulle pienestäkin palkasta sijoitettavaa?
Jos asuu maalla eikä käytä rahaa paljon mihinkään niin ehkä jonkun mielikuvituksessa tuo on mahdollista.
Olin pitkään sinkku, nyt pari vuotta suhteessa ja maksetaan yhteiset laskut (vesi, sähkö, jäte) puoliksi. Molemmat maksaa omat autovakuutus ja vero ja puhelinlaskut. Asuin sinkkuna maalla tuossa asunnossa jossa nyt vuokralainen, nyt keskisuuressa kaupungissa. Eikä me nyt hirveästi rahaa käytetä kuin peruselämiseen.
Eli ette kovasti nauti elämästä? Mitä jos käykin kuten mulle ja mun puolisolle, iässä 50/55 v on molemmilla merkittävää terveyskremppaa?
Onneksi ollaan matkusteltu ja harrastettu niitä asioita joista on nautittu, koska on nähtävissä, että terveys tekee sen, että purjehdukset ja nautinnot on kohta koettu. Ei siksi ettei olisi varaa, vaan kun ei pysty, eikä raha auta asiaa yhtään.
Olipa sitä rahaa missä muodossa vaan. Elämätöntä elämää ei saa takaisin.
Sijoittaa kannattaa sen verran kun on varaa menettää. Onko teillä varaa menettää ne terveet vuodet, kun olisi ollut mahdollisuus muutakin kun kituuttaa ja sijoittaa?
Miksi aina ajatellaan, että säästäminen tarkoittaa kituuttamista? Ihan hyvin itselläni on onnistunut pienillä tuloilla yhtä aikaa eläminen, säästäminen ja lainanmaksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko teillä noihin sijoituksiin sitten menee, kun olette niillä noin isoja salkkuja kerryttäneet? Itse olen laittanut säännöllisesti rahastoihin jo yli kymmenen vuotta, en muista tarkkaan, mutta ei siellä tuottoineen silti ole vielä kuin n. 40.000€. Tätä nykyä mulla menee rahastoihin yhteensä 500€ kuussa, mutta pitkään meni vain 50, oli hoitovapaata sun muuta. Silti osa täälläkin sanoo laittaneensa jopa vain 35€ kuussa. Miten ihmeessä te noilla summilla sadan tonnin salkun olette tehneet?
Itse aloitin jollain 100-200 eurolla kuussa, ja olen kasvattanut summaa pikkuhiljaa, kun palkka on noussut. Nykyään menee noin 1000 e kuussa. Myös kaikki ns. ylimääräinen, kuten bonukset ja veronpalautukset menevät aina sijoituksiin. Nyt 4,5 vuoden jälkeen salkku reilut 70 000 e, josta tuottoa noin 20 000 e.
Pikkuhiljaa? Tonni kuussa neljän ja puolen vuoden ajan on reilut 50 tonnia. Käytännössä sun on pitänyt nostaa satasesta tonniin aika lailla saman tien.
Mutta hyvä saada näitä lukuja. Iso salkku vaatii isot tulot. Ei kovin monella ole varaa laittaa tonnia sijoituksiin, saati 1500-2500 kuussa. Se on monelle kuukauden kaikki nettotulot.
No minä olenkin päässyt jo pisteeseen että tonnin sijoittamiseksi kuussa minun ei tarvitse palkasta laittaa vielä senttiäkään sijoituksiin. On totta että ei tähän sekunnissa päästä vaan pitkäjänteisellä ja tavoitteellisella työllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta sijoittamista voi tehdä tinkimättä radikaalisti muusta elämästä, niin töistä saatavan kuukausittaisen bruttotulon on oltava vähintään 3000 euroa. Mieluusti selvästi enemmänkin. Ei sijoittaminen todellakaan ole jokaisen palkansaajan ulottuvissa, vaikka sen autuutta usein täälläkin hoetaan.
Radikaalisti. 😂😂 Tietty mitä enemmän tienaa sitä parempi, mutta hyvin mä olen saanut 1700 euron bruttotuloista sijoitettua. Asuntolainakin on, mutta nyt vuokralainen lyhentää sitä lainaa. Salkku kuusinumeroinen ja kasvaa koko ajan, toki isommilla tuloilla kasvas enemmän. Riippuu toki paljon kulutustottumuksista, jos on tottunut pröystäilemään niin kyllähän tuo 3000 e bruttokin menee sen siliän tien.
No ime sykkivää, tuollaista pohjaa ei 1700 euron bruttotuloulla luoda, jos ei jossain välissä ole saanut huomattavasti enemmän rahaa jotakin kautta (ollut parempi palkka, tullut perintö, veikkausvoitto tms).
En ole saanut mitää perintöä enkä muutakaan. 10 vuoden aikana tän olen säästellyt ja sijoittanut. Hyviä sijoituksia kyllä olen osannut tehdä ja perehtynyt yhtiöihin ja sijoittamiseen varsin perinpohjaisesti.
Mutta ymmärrän kyllä, että jotkut ei vaan osaa.
Anna kun arvaan: puoliso maksaa oikeat laskut, niin jää sinulle pienestäkin palkasta sijoitettavaa?
Jos asuu maalla eikä käytä rahaa paljon mihinkään niin ehkä jonkun mielikuvituksessa tuo on mahdollista.
Olin pitkään sinkku, nyt pari vuotta suhteessa ja maksetaan yhteiset laskut (vesi, sähkö, jäte) puoliksi. Molemmat maksaa omat autovakuutus ja vero ja puhelinlaskut. Asuin sinkkuna maalla tuossa asunnossa jossa nyt vuokralainen, nyt keskisuuressa kaupungissa. Eikä me nyt hirveästi rahaa käytetä kuin peruselämiseen.
Eli ette kovasti nauti elämästä? Mitä jos käykin kuten mulle ja mun puolisolle, iässä 50/55 v on molemmilla merkittävää terveyskremppaa?
Onneksi ollaan matkusteltu ja harrastettu niitä asioita joista on nautittu, koska on nähtävissä, että terveys tekee sen, että purjehdukset ja nautinnot on kohta koettu. Ei siksi ettei olisi varaa, vaan kun ei pysty, eikä raha auta asiaa yhtään.
Olipa sitä rahaa missä muodossa vaan. Elämätöntä elämää ei saa takaisin.
Sijoittaa kannattaa sen verran kun on varaa menettää. Onko teillä varaa menettää ne terveet vuodet, kun olisi ollut mahdollisuus muutakin kun kituuttaa ja sijoittaa?
Tulee mieleen setäni. Teki töitä ikänsä, rakensi firmaa ja laiminlöi perheenkin, teki vaan rahaa. Oli suuria suunnitelmia sitten eläkkeellä, myy firman ja nauttii.
No sai sitten haimasyövän ja kuoli ekana eläkekuukautena. Perintö hupeni perillisten riitaan, edes lapsensa eivät saaneet hyötyä kunnolla, heillä oli jo ammatit ja lisäraha sekoitti eikä auttanut.
En tarkoita ettei mitään pidä säästää tai varautua. Mutta ei myöskään pitää niin sanottuna, että kun kituuttaa parhaat vuodet, rahasta varmasti pääsisi nauttimaan edes vanhana. Miksi sillloin on ikänsä kituuttanut vuokramurjussa kaurapuurolla?
Vierailija kirjoitti:
No vaikka oma esimerkki:
- lainan korot ja kuoletus 824e/kk, korko - 0,48% ja marginaali 0,22.
- lainaa vastaava summa (70000€) s-rahastossa. Kk tuotto vaihdellut tämän vuoden 1000-1500e/kk.
Rahasto on siis maksanut mun lainankuoletukseni ja lisäksi olen tienannut lähes 5000e tänävuonna ylimääräistäkin
Ei todellakaan kannata maksaa lainaa pois
Kerrotko miloin nostit asuntolainan, paljo ja minkä arvoiseen asuntoon. Ja minkä verran olet lyhentänyt lainaa ja minkä verran olet kuussa sijoittanut? Nyt sijoitussumma siis 70000? Paljon asuntolainaa jäljellä?
Asuntolainan korko on yleensä pienempi kuin sijoituksista odotettavissa oleva tuotto tällä hetkellä! Tulevaisuudesta en tiedä, koska enustaminen ei kuulu toimenkuvaani.
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainan korko itselläni tällä hetkellä 0 %, varovaisenkin rahaston korkotuotto, kulujen jälkeen 4,4 %. Itse säästän indeksirahastoihin, joissa viimeisen vuoden tuotto tällä hetkellä 25 %. Mielummin sijoitan. Aina pitää asua jossain.
Mikä indeksirahasto sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta sijoittamista voi tehdä tinkimättä radikaalisti muusta elämästä, niin töistä saatavan kuukausittaisen bruttotulon on oltava vähintään 3000 euroa. Mieluusti selvästi enemmänkin. Ei sijoittaminen todellakaan ole jokaisen palkansaajan ulottuvissa, vaikka sen autuutta usein täälläkin hoetaan.
Radikaalisti. 😂😂 Tietty mitä enemmän tienaa sitä parempi, mutta hyvin mä olen saanut 1700 euron bruttotuloista sijoitettua. Asuntolainakin on, mutta nyt vuokralainen lyhentää sitä lainaa. Salkku kuusinumeroinen ja kasvaa koko ajan, toki isommilla tuloilla kasvas enemmän. Riippuu toki paljon kulutustottumuksista, jos on tottunut pröystäilemään niin kyllähän tuo 3000 e bruttokin menee sen siliän tien.
No ime sykkivää, tuollaista pohjaa ei 1700 euron bruttotuloulla luoda, jos ei jossain välissä ole saanut huomattavasti enemmän rahaa jotakin kautta (ollut parempi palkka, tullut perintö, veikkausvoitto tms).
En ole saanut mitää perintöä enkä muutakaan. 10 vuoden aikana tän olen säästellyt ja sijoittanut. Hyviä sijoituksia kyllä olen osannut tehdä ja perehtynyt yhtiöihin ja sijoittamiseen varsin perinpohjaisesti.
Mutta ymmärrän kyllä, että jotkut ei vaan osaa.
Anna kun arvaan: puoliso maksaa oikeat laskut, niin jää sinulle pienestäkin palkasta sijoitettavaa?
Jos asuu maalla eikä käytä rahaa paljon mihinkään niin ehkä jonkun mielikuvituksessa tuo on mahdollista.
Olin pitkään sinkku, nyt pari vuotta suhteessa ja maksetaan yhteiset laskut (vesi, sähkö, jäte) puoliksi. Molemmat maksaa omat autovakuutus ja vero ja puhelinlaskut. Asuin sinkkuna maalla tuossa asunnossa jossa nyt vuokralainen, nyt keskisuuressa kaupungissa. Eikä me nyt hirveästi rahaa käytetä kuin peruselämiseen.
Eli ette kovasti nauti elämästä? Mitä jos käykin kuten mulle ja mun puolisolle, iässä 50/55 v on molemmilla merkittävää terveyskremppaa?
Onneksi ollaan matkusteltu ja harrastettu niitä asioita joista on nautittu, koska on nähtävissä, että terveys tekee sen, että purjehdukset ja nautinnot on kohta koettu. Ei siksi ettei olisi varaa, vaan kun ei pysty, eikä raha auta asiaa yhtään.
Olipa sitä rahaa missä muodossa vaan. Elämätöntä elämää ei saa takaisin.
Sijoittaa kannattaa sen verran kun on varaa menettää. Onko teillä varaa menettää ne terveet vuodet, kun olisi ollut mahdollisuus muutakin kun kituuttaa ja sijoittaa?
Miksi aina ajatellaan, että säästäminen tarkoittaa kituuttamista? Ihan hyvin itselläni on onnistunut pienillä tuloilla yhtä aikaa eläminen, säästäminen ja lainanmaksu.
Siksi kun samalla rahalla et sekä sijoita, osta sellaista asuntoa//taloa jossa viihdyt ja matkusta ja harrasta. Samaa kakkua ei voida sekä syödä että säästää, ei vaikka kuinka valehtelisi että kotona kaurapuuron syönti on sitä parasta elämää. Ei se ole.
Harva on niin tylsä, että ainoa nautinto on se rahan kerääminen. Ette te vanhempanakaan osaa sitä sitten käyttää, vaikka kävisi niin hyvä mäihä että olisi mahdollisuus.
Mitä iloa sulle on jos käy kuten mulle, ikää 50 ja selkä niin rikki, että purjehdukset on kohta purjehdittu. Olen tosi iloinen, että olen elänyt, koska niitä onnellisia vuosia minulta ei vie pörssiromahdus eikä asuntokuplan puhkeaminen. Se sijoittajan elämä on bittiavaruuden merkintöjä, ne voi kadota kerrallakin. Oma maksettu koti sentään pysyy.
Käärinliinassa ei ole taskuja, oletteko kituuttajat huomanneet?
Best things in life are free 🥰🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta sijoittamista voi tehdä tinkimättä radikaalisti muusta elämästä, niin töistä saatavan kuukausittaisen bruttotulon on oltava vähintään 3000 euroa. Mieluusti selvästi enemmänkin. Ei sijoittaminen todellakaan ole jokaisen palkansaajan ulottuvissa, vaikka sen autuutta usein täälläkin hoetaan.
Radikaalisti. 😂😂 Tietty mitä enemmän tienaa sitä parempi, mutta hyvin mä olen saanut 1700 euron bruttotuloista sijoitettua. Asuntolainakin on, mutta nyt vuokralainen lyhentää sitä lainaa. Salkku kuusinumeroinen ja kasvaa koko ajan, toki isommilla tuloilla kasvas enemmän. Riippuu toki paljon kulutustottumuksista, jos on tottunut pröystäilemään niin kyllähän tuo 3000 e bruttokin menee sen siliän tien.
No ime sykkivää, tuollaista pohjaa ei 1700 euron bruttotuloulla luoda, jos ei jossain välissä ole saanut huomattavasti enemmän rahaa jotakin kautta (ollut parempi palkka, tullut perintö, veikkausvoitto tms).
En ole saanut mitää perintöä enkä muutakaan. 10 vuoden aikana tän olen säästellyt ja sijoittanut. Hyviä sijoituksia kyllä olen osannut tehdä ja perehtynyt yhtiöihin ja sijoittamiseen varsin perinpohjaisesti.
Mutta ymmärrän kyllä, että jotkut ei vaan osaa.
Anna kun arvaan: puoliso maksaa oikeat laskut, niin jää sinulle pienestäkin palkasta sijoitettavaa?
Jos asuu maalla eikä käytä rahaa paljon mihinkään niin ehkä jonkun mielikuvituksessa tuo on mahdollista.
Olin pitkään sinkku, nyt pari vuotta suhteessa ja maksetaan yhteiset laskut (vesi, sähkö, jäte) puoliksi. Molemmat maksaa omat autovakuutus ja vero ja puhelinlaskut. Asuin sinkkuna maalla tuossa asunnossa jossa nyt vuokralainen, nyt keskisuuressa kaupungissa. Eikä me nyt hirveästi rahaa käytetä kuin peruselämiseen.
Eli ette kovasti nauti elämästä? Mitä jos käykin kuten mulle ja mun puolisolle, iässä 50/55 v on molemmilla merkittävää terveyskremppaa?
Onneksi ollaan matkusteltu ja harrastettu niitä asioita joista on nautittu, koska on nähtävissä, että terveys tekee sen, että purjehdukset ja nautinnot on kohta koettu. Ei siksi ettei olisi varaa, vaan kun ei pysty, eikä raha auta asiaa yhtään.
Olipa sitä rahaa missä muodossa vaan. Elämätöntä elämää ei saa takaisin.
Sijoittaa kannattaa sen verran kun on varaa menettää. Onko teillä varaa menettää ne terveet vuodet, kun olisi ollut mahdollisuus muutakin kun kituuttaa ja sijoittaa?
Mistö sinä tiedät mistä kukakin nauttii?? En halua matkustella enkä kutsuisi yletöntä kuluttamista ”elämiseksi”. Saati en todellakaan halua purjehtia! Sen sijaan laitan puutarhaa, siitä nautin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta sijoittamista voi tehdä tinkimättä radikaalisti muusta elämästä, niin töistä saatavan kuukausittaisen bruttotulon on oltava vähintään 3000 euroa. Mieluusti selvästi enemmänkin. Ei sijoittaminen todellakaan ole jokaisen palkansaajan ulottuvissa, vaikka sen autuutta usein täälläkin hoetaan.
Radikaalisti. 😂😂 Tietty mitä enemmän tienaa sitä parempi, mutta hyvin mä olen saanut 1700 euron bruttotuloista sijoitettua. Asuntolainakin on, mutta nyt vuokralainen lyhentää sitä lainaa. Salkku kuusinumeroinen ja kasvaa koko ajan, toki isommilla tuloilla kasvas enemmän. Riippuu toki paljon kulutustottumuksista, jos on tottunut pröystäilemään niin kyllähän tuo 3000 e bruttokin menee sen siliän tien.
No ime sykkivää, tuollaista pohjaa ei 1700 euron bruttotuloulla luoda, jos ei jossain välissä ole saanut huomattavasti enemmän rahaa jotakin kautta (ollut parempi palkka, tullut perintö, veikkausvoitto tms).
En ole saanut mitää perintöä enkä muutakaan. 10 vuoden aikana tän olen säästellyt ja sijoittanut. Hyviä sijoituksia kyllä olen osannut tehdä ja perehtynyt yhtiöihin ja sijoittamiseen varsin perinpohjaisesti.
Mutta ymmärrän kyllä, että jotkut ei vaan osaa.
Anna kun arvaan: puoliso maksaa oikeat laskut, niin jää sinulle pienestäkin palkasta sijoitettavaa?
Jos asuu maalla eikä käytä rahaa paljon mihinkään niin ehkä jonkun mielikuvituksessa tuo on mahdollista.
Olin pitkään sinkku, nyt pari vuotta suhteessa ja maksetaan yhteiset laskut (vesi, sähkö, jäte) puoliksi. Molemmat maksaa omat autovakuutus ja vero ja puhelinlaskut. Asuin sinkkuna maalla tuossa asunnossa jossa nyt vuokralainen, nyt keskisuuressa kaupungissa. Eikä me nyt hirveästi rahaa käytetä kuin peruselämiseen.
Eli ette kovasti nauti elämästä? Mitä jos käykin kuten mulle ja mun puolisolle, iässä 50/55 v on molemmilla merkittävää terveyskremppaa?
Onneksi ollaan matkusteltu ja harrastettu niitä asioita joista on nautittu, koska on nähtävissä, että terveys tekee sen, että purjehdukset ja nautinnot on kohta koettu. Ei siksi ettei olisi varaa, vaan kun ei pysty, eikä raha auta asiaa yhtään.
Olipa sitä rahaa missä muodossa vaan. Elämätöntä elämää ei saa takaisin.
Sijoittaa kannattaa sen verran kun on varaa menettää. Onko teillä varaa menettää ne terveet vuodet, kun olisi ollut mahdollisuus muutakin kun kituuttaa ja sijoittaa?
Miksi aina ajatellaan, että säästäminen tarkoittaa kituuttamista? Ihan hyvin itselläni on onnistunut pienillä tuloilla yhtä aikaa eläminen, säästäminen ja lainanmaksu.
Siksi kun samalla rahalla et sekä sijoita, osta sellaista asuntoa//taloa jossa viihdyt ja matkusta ja harrasta. Samaa kakkua ei voida sekä syödä että säästää, ei vaikka kuinka valehtelisi että kotona kaurapuuron syönti on sitä parasta elämää. Ei se ole.
Harva on niin tylsä, että ainoa nautinto on se rahan kerääminen. Ette te vanhempanakaan osaa sitä sitten käyttää, vaikka kävisi niin hyvä mäihä että olisi mahdollisuus.
Mitä iloa sulle on jos käy kuten mulle, ikää 50 ja selkä niin rikki, että purjehdukset on kohta purjehdittu. Olen tosi iloinen, että olen elänyt, koska niitä onnellisia vuosia minulta ei vie pörssiromahdus eikä asuntokuplan puhkeaminen. Se sijoittajan elämä on bittiavaruuden merkintöjä, ne voi kadota kerrallakin. Oma maksettu koti sentään pysyy.
Käärinliinassa ei ole taskuja, oletteko kituuttajat huomanneet?
No minä ainakin voin paremmin nauttia elämästä JA säästää näillä 6000 euron nettokuukausituloillani. Vastaavasti samaa EN voisi tehdä jos pelkällä palkalla pitäisi elää...
Joidenkin on näköjään vaikea ymmärtää että toisille se sijoittaminen ON SE HARRASTUS mistä nauttii. En kituuta saati syö pelkkää kaurapuuroa :,D tämä on vain hauskaa, ihan ylettömän hauskaa!
En tiedä miten tässä voisi sijoittaa.
Kk-palkka on kuitenkin yli 5000 euroa, verottaja ja sivukulut nyhtävät siitä 40%.
Talolainaa maksan n. 700 euroa/kk ja ajelen työmatkaa 160 km/pv.
3 lasta pitää pienipalkkaisen vaimon kanssa elättää ja maksella tietenkin normaalit elämiseen ja asumiseen kuuluvat asiat.
Vaatteita en ole ostanut vuosikausiin, paitsi kalsareita ja sukkia silloin tällöin.
20 vuotta vanhat takit, tosin ovat niin mieleisiä ettei nykyään löydy kaupasta.
Joo ja tietenkin pitää olla kaksi autoa, molemmat sellaisia parin tonnin vanhoja louskuja.
Vierailija kirjoitti:
No siis kumpi on kannattavampaa: minulla on 200t pörssissä joiden tuotolla maksan asuntolainaa pois joka kk. Lopulta kun laina on maksettu on minulla velaton talo sekä yhä 200t plus arvonnousu. TAI minä maksan sillä 200t velan heti pois. Minulla on velaton talo eikä pennin jeniä.
Eikö pörssiromahdus ole mahdollinen? Sijoitusten arvo tipahtaa 20% siitä mitä on nyt, mutta velka ei romahda? Sinulla olisi asunnosta yhä velkaa, mutta sijoitusten arvo mitätön, kukaan ei hslua niitä ostaa. Eikö näin käynyt 90 luvulla? Eikö siinä tapauksessa velaton koti ole se paras vaihtoehto?
Pörssiromahdus on ostonpaikka meille sijoittajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kumpi on kannattavampaa: minulla on 200t pörssissä joiden tuotolla maksan asuntolainaa pois joka kk. Lopulta kun laina on maksettu on minulla velaton talo sekä yhä 200t plus arvonnousu. TAI minä maksan sillä 200t velan heti pois. Minulla on velaton talo eikä pennin jeniä.
Eikö pörssiromahdus ole mahdollinen? Sijoitusten arvo tipahtaa 20% siitä mitä on nyt, mutta velka ei romahda? Sinulla olisi asunnosta yhä velkaa, mutta sijoitusten arvo mitätön, kukaan ei hslua niitä ostaa. Eikö näin käynyt 90 luvulla? Eikö siinä tapauksessa velaton koti ole se paras vaihtoehto?
En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta vastaan silti, että jos tuo 200k on järkevästi hajautettu, niin ei pörssiromahdus tarkoita sitä, että sijoitusten arvo on mitätön eli että kaikki firmat, johon on sijoitettu ovat ns. konkurssikypsiä, päin vastoin. Kurssit kuitenkin aina palautuvat. Eri asia jos on sijoittanut kaikki rahansa Talvivaaraan tms. jolloin rahat on ihan oikeasti voinut menettää. Toki hetkellisesti hajautetunkin salkun arvo voi olla alentunut, jolloin ei ehkä juuri kannata myydä, mutta esim. osinkoja voi tällöinkin saada ja näillä kattaa lainan lyhennyksiä.
Vähä repeilin kun koronadipin aikoihin äitini soitteli mulle ääni itkusta väristen ja kyseli paljon olemme mieheni kanssa rahaa MENETTÄNEET romahduksen vuoksi. Noh, emme tietenkään olleet niin tyhmiä että olisimme pohjista myyneet. Sen sijaan olimme niin tyhmiä, että odotimme rommauksen jatkuvan ja menetimme hyvän ostopaikan. Mutta sellasta tää sijoittaminen on, ajoitus on hankalaa. Aika paljon korkeammalla on kurssit nytkin kuin ennen koronadippiä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta hyvä saada näitä lukuja. Iso salkku vaatii isot tulot. Ei kovin monella ole varaa laittaa tonnia sijoituksiin, saati 1500-2500 kuussa. Se on monelle kuukauden kaikki nettotulot.
Tuo on sinänsä ihan totta, mutta kun aloittaa sijoittamisen muutamalla kympillä kuussa, ehtii myöskin opetella hommaa pikkurahoilla. Vaikka tulisi alussa tehtyä virheitä, menetys ei ole kovin suuri. Kun sitten vuosien kuluessa summat kasvavat, tietääkin jo kokemuksesta, miten homma toimii ja osaa sijoittaa isompia rahoja järkevästi.
Vastaus sinulle 155 : menee sen suuriin heti jos kopioin kommenttisi.. toki arvo voi alentua. Silloin ei myydä vaan ostetaan lisää. Aika paljon on noustu yli 90 luvun romahduksen…
Eli ette kovasti nauti elämästä? Mitä jos käykin kuten mulle ja mun puolisolle, iässä 50/55 v on molemmilla merkittävää terveyskremppaa?
Onneksi ollaan matkusteltu ja harrastettu niitä asioita joista on nautittu, koska on nähtävissä, että terveys tekee sen, että purjehdukset ja nautinnot on kohta koettu. Ei siksi ettei olisi varaa, vaan kun ei pysty, eikä raha auta asiaa yhtään.
Olipa sitä rahaa missä muodossa vaan. Elämätöntä elämää ei saa takaisin.
Sijoittaa kannattaa sen verran kun on varaa menettää. Onko teillä varaa menettää ne terveet vuodet, kun olisi ollut mahdollisuus muutakin kun kituuttaa ja sijoittaa?