Mikä on vaikeinta elämässäsi tällä hetkellä?

Oletko nainen?

Yksinäisyys myöskin. Mulla ei ole arki-iltaisin ja viikonloppuisin mitään sosiaalista elämää. Kova yritys on ollut hankkia parisuhde, mutta tiedän kyllä, että pitäisi hankkia myös kavereita.

Haluaisin muuttaa ulkomaille mutta lähdölle on ainakin toistaiseksi käytännön esteitä.

Tyttöystävän saanti. Yksinäisyys. Henkinen valmistautuminen talveen.

E oo röissä.

Talvi

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin muuttaa ulkomaille mutta lähdölle on ainakin toistaiseksi käytännön esteitä.

Mihin ajattelit?

Lapsettomuus.

Just edellä olevan kanssa sama tilanne. En meinaa jaksaa enää miestäni hetkeäkään, hän on aivan kamala!

Oikean lääkityksen löytyminen tai lääkkeettömyys (mt-ongelmat).

Vierailija kirjoitti:

Just edellä olevan kanssa sama tilanne. En meinaa jaksaa enää miestäni hetkeäkään, hän on aivan kamala!

Onko hän muuttunut kamalaksi suhteen aikana vai miten olet päätynyt hänen kanssaan yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just edellä olevan kanssa sama tilanne. En meinaa jaksaa enää miestäni hetkeäkään, hän on aivan kamala!

Onko hän muuttunut kamalaksi suhteen aikana vai miten olet päätynyt hänen kanssaan yhteen.

On muuttunut kamalaksi lasten saamisen jälkeen.

Sai potkut töistä ja uhriutui, vaikka sai paremman työpaikan sen jälkeen. Alkoi vihoitella minulle, lapsille, kaikille ja kaikesta. Hokee vaan tuota juttua jatkuvasti, miten sai potkut.

On nykyisin ihan hirveä.

Minulla on erittäin kivuliaat peräpukamat.

Vaikea istua.

Käveleminen. Olen ylipainoinen ja kävellessä aina sattuu johonkin: selkään tai jalkoihin. Ennen kävelin tosi paljon. Nykyisin vesijuoksen ja vesijumppaan 3-7 kertaa viikossa, nutta eihän se ole sama. Olisi ihana kävellä 5-7 km lenkki kevyesti.

Ja niille, jotka käskevät laihduttaa, tiedoksi, että olen laihduttanut about 300 kiloa tai enemmänkin mutta aina ne kilot ovat palanneet korkojen kanssa. Lääkäri ehdotti viitisen vuotta sitten , että keskittyisin siihen, että en liho enempää ja tässä olen onnistunut.

Tiedän, että tämä on luksusongelma. En ole yksinäinen, työtön masentunut tms. Mutta te, jotka pystytte liikkumaan kivutta, nauttikaa!!

Itsetutkiskelu, että olenko aina ollut rasisti kaapissa olevan Afrikan tähden vuoksi.

Totaalinen yksinäisyys, olen aina yksin, vuoden jokaisena päivänä. Kotonani on käynyt toinen ihminen 5 v sitten.

Yksinäisyys ja toivottomuus. Keväällä kuoli äitini, kesällä isäni ja nyt miehelläni todettu levinnyt suolistosyöpä jota ei voi parantaa. Ajatus, että jään leskeksi alle 35-vuotiaana itkettää, eikä perhettäkään ole enää jälkellä. Olen ajatellut tehdä itsemurhan lääkkeillä kun miehestäni aika jättää. Se antaa jonkinlaista rauhaa.

Rokottamattomien olemassaolo.

Yksinäinen olen, mutta olen turtunut siihen. Vaikeinta on odottaa kuolemaa, aika kuluu niin hitaasti.

Elämänhallintaongelmaisen, päihteitä käyttävän teinin vanhemmuus ja yksinhuoltajuus on vaikeinta ja ahdistavinta, mitä olen kokenut. Pelko, että hän syrjäytyy tai ei pärjää elämässä, enkä voi sille mitään.