Lue keskustelun säännöt.
Katsotteko nyt "Tsunami - kymmenen vuotta katastrofista"?
26.12.2014 |
En tiedä miksi aina katson näitä, koska olen selvästi "liian" empaattinen ja yliherkkä.
.
Meinasin itkeä, kun lentoemäntä kertoi siitä perheestä (mies ja kaksi lasta), joilla äiti oli kuollut ja jäänyt Thaimaahan. He palasivat kotiin nelihenkisen perheen sijaan kolmehenkisenä. En osaa kuvitellakaan sitä niiden ihmisten tuskaa.
Kommentit (49)
Jooo, tuossa tuo pyörii, ohjelma. Pala tuli kurkkuun äsk kappaleesta, Mysteriet.
Ja kyllä se taas pysäytti hetkeksi hautakiveä katsomaan eilen samalla kun äitini haudalla kävin. Äidin hautakiven vieressä iso, kaunis kivi jossa isän, äidin ja 3 lapsen nimet ja kuolinpäivä 26.12.2004
Kys perheen vanhemmat olivat 70-luvun alussa syntyneitä ja lapset v.1995, 1999 ja 2001.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 20:48"]mistä tuo ohjelma tulee?
[/quote]
Neloselta tuli, löytyy varmaan ruudusta :) -ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 20:58"]Jooo, tuossa tuo pyörii, ohjelma. Pala tuli kurkkuun äsk kappaleesta, Mysteriet.
Ja kyllä se taas pysäytti hetkeksi hautakiveä katsomaan eilen samalla kun äitini haudalla kävin. Äidin hautakiven vieressä iso, kaunis kivi jossa isän, äidin ja 3 lapsen nimet ja kuolinpäivä 26.12.2004
Kys perheen vanhemmat olivat 70-luvun alussa syntyneitä ja lapset v.1995, 1999 ja 2001.
[/quote]
Voi ei :( ihan itku tulee. Itsekin olen -95. Aivan kamalaa, vaikka onhan siitä se 10 vuotta jo. -ap
En tajunnut silloin v. 2004 ollessani 9 -vuotias sen katastrofin laajuutta ja mitä jälkiä se tulee ihmisiin jättämään. Nyt tajuan sen vasta kunnolla. En ymmärrä miten joku ainoana perheestä selvitynyt äiti/isä/lapsi on päässyt kunnolla kiinni elämään, sitä ei vaan ulkopuolisena käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.eeva.fi/artikkeli/eila-ja-touko-sirkesalon-uusi-ajanlasku
Aki Sirkesalon vanhempien haastattelu. Tosi koskettavaa. Enkä mitenkään halua mässäillä millään. On vaan niin hirveä tragedia ollut monelle perheelle.
Aion katsoa illemmalla. Minusta tuollaisten dokumenttien katsominen on jotenkin terapeuttista. Kuuntelen mielelläni (jos sallitte sellaisen ilmauksen tässä yhteydessä..) ihmisten kokemuksia erilaisista kauheuksista, sillä tuollaiset jutut auttavat ymmärtämään sitä, miten pieni ihminen itse olen ja että minun pitäisi oppia nöyremmäksi ja kiitollisemmaksi muita ja elämää kohtaan. Minusta se ei ole mässäilyä, vaan koen, että kauheiden kokemuksien kautta kaikki voivat kasvaa ihmisinä ja alkaa rakastaa toisiaan enemmän. Katastrofit siis herättelevät ihmisissä lähimmäisenrakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:21"]Aion katsoa illemmalla. Minusta tuollaisten dokumenttien katsominen on jotenkin terapeuttista. Kuuntelen mielelläni (jos sallitte sellaisen ilmauksen tässä yhteydessä..) ihmisten kokemuksia erilaisista kauheuksista, sillä tuollaiset jutut auttavat ymmärtämään sitä, miten pieni ihminen itse olen ja että minun pitäisi oppia nöyremmäksi ja kiitollisemmaksi muita ja elämää kohtaan. Minusta se ei ole mässäilyä, vaan koen, että kauheiden kokemuksien kautta kaikki voivat kasvaa ihmisinä ja alkaa rakastaa toisiaan enemmän. Katastrofit siis herättelevät ihmisissä lähimmäisenrakkautta.
[/quote]
Niin on, aika hyvin kuvasit, todellakin terapeuttista. Pitäisi miettiä, että mitä jotkut on joutuneet kokemaan ja olla kiitollinen mitä mulla on nyt.
Ja 15, tuo haastattelu oli tosi koskettava! -ap
Katson. Vähän eri näkökulma kuin aiemmissa, Ja hyvä ja milenekiintoinen sellainen.