Energiset ihmiset jotka halveksuat "laiskoja"

No jopas on. Sitä rauhaa ja hiljaisuutta energisemmät ihmiset saavat esm.yksin lenkkipolulla, missä on aikaa olla ja ajatella. Samalla sitä keho ja mieli virkistyy, mikä antaa taas energiaa muuhunkin. Harmillista, että koet, että sun täytyy halveksia toisia, koska he ovat erilaisia kuin sinä. Itse ymmärrän lähinnä erilaisten sairauksien aiheuttaman uupumuksen ja esim. autisminkirjon ihmisten väsymyksen viriketulvan keskellä, mutta osa laiskuutta on sitä itseään.

Toki ihmisen täytyy osata levätäkin.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 10:18"]

Tiedän monia semmoisia ihmisiä, jotka ovat paljon aikaansaavia ja jaksavat tehdä paljon asioita lyhyillä yöunilla. Herätään aamulla aikaisin ja mennään koko päivä pää kolmantena jalkana. Nämä ihmiset eivät voi jostain syystä ymmärtää niitä jotka tarvitsevat enemmän unta tai muuten vain uupuvat nopeammin. Itse kuulun näihin, jotka eivät yksinkertaisesti jaksa hirveästi.

Syy että ei jaksa olla koko ajan ahkera ei liity laiskuuteen. Ihmisillä on miljoonia erilaisia ominaisuuksia ja osa niistä ominaisuuksista vie energiaa. Jollain voi olla paljon mielikuvitusta ja se vaatii rauhaa ja hiljaisuutta toimiakseen, joku on todella herkkä ja siten kuormittuu nopeasti kaikesta, jotkut ovat kovia pohdiskelemaan ja se pohdiskelu vie energiaa, kun joku ujo jännittäjä taas saattaa kokea arjen uuvuttavaksi, koska jännittämiseen menee energiaa. Jos ihmisellä on paljon energiaa, se todennäköisesti tarkoittaa että tältä puuttuu joitain muita ominaisuuksia. Tätä ei kuitenkaan saa "ahkeralle" ihmiselle sanoa, koska se on loukkaavaa. Mutta "laiskoille" ihmisille saa kyllä sanoa heidän olevan laiskoja.

[/quote]

No näinpä. Tässä yhteiskunnassa ovat arvot jotenkin todella persiillään.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 10:26"]

No jopas on. Sitä rauhaa ja hiljaisuutta energisemmät ihmiset saavat esm.yksin lenkkipolulla, missä on aikaa olla ja ajatella. Samalla sitä keho ja mieli virkistyy, mikä antaa taas energiaa muuhunkin. Harmillista, että koet, että sun täytyy halveksia toisia, koska he ovat erilaisia kuin sinä. Itse ymmärrän lähinnä erilaisten sairauksien aiheuttaman uupumuksen ja esim. autisminkirjon ihmisten väsymyksen viriketulvan keskellä, mutta osa laiskuutta on sitä itseään.

Toki ihmisen täytyy osata levätäkin.

[/quote]

Harmillista, että koet että ap olisi halveksinut ketään. Usko jo, että jos sinun aivokemiasi on hyperaktiivinen niin se ei ole keltään pois. Älä tuomitse.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 10:26"]

No jopas on. Sitä rauhaa ja hiljaisuutta energisemmät ihmiset saavat esm.yksin lenkkipolulla, missä on aikaa olla ja ajatella. Samalla sitä keho ja mieli virkistyy, mikä antaa taas energiaa muuhunkin. Harmillista, että koet, että sun täytyy halveksia toisia, koska he ovat erilaisia kuin sinä. Itse ymmärrän lähinnä erilaisten sairauksien aiheuttaman uupumuksen ja esim. autisminkirjon ihmisten väsymyksen viriketulvan keskellä, mutta osa laiskuutta on sitä itseään.

Toki ihmisen täytyy osata levätäkin.

[/quote]

Kesken työpäivän on vaikeaa mennä yksin lenkkipolulle. Kuntoilu voi antaa hieman lisää energiaa noin yleisesti, mutta sitä rauhoittumista tarvitaan myös pitkin päivää ja aina se ei ole mahdollista. Siksi monet uupuvat työssään.

Tee itse työtä, jossa pitää ideoida. Monista varmaan näytän laiskalta, kun aivot surraa.

Lueskele ap netistä aivoergonomiasta!

Lähipiirissä tämmöinen energinen tohottaja ja olen kyllä hiukan kateellinen tästä ominaisuudesta koska toivoisin että olisin yhtä aikaansaava. Nyt olen vaan huomannut ettei pysähdy yhtään ajattelemaan ja tekee myös paljon turhia asioita ja monet asiat useampaan kertaan. Itse kyllä saan melko paljon aikaan muttet ole ikiliikkuja. Tarvitsen aikaa pysähtymiseen ja lepäämään. Lenkkeily on myös parasta päänselvitysaikaa mulle, mutta tarvitsen aikaa sohvalla

Anoppini on omituinen sekoitus noita kahta ääripiirrettä. Touhottaa niin hirveästi kaikesta, että sitten väsähtää ja voivottelee uupumustaan ja joutuu lepäämään monta kertaa päivässä. Anoppi on myös todella kova kertomaan muille, kuinka on taas tehnyt sitä ja tätä ja tuota ja voi kuinka sen jälkeen väsyttikään!
.
Itse olen paljon tasaisempi puurtaja enkä tee kauheaa numeroa hommistani. Mielestäni monessa asiassa ei olla päästy edes vielä alkua pidemmälle, kun anopin täytyy jo pitää lepotauko (eikä liity ikään, sillä on kuulemma ollut aina samanlainen).

Niin, no me ihmiset ollaan erilaisia. Itse olen siitä iloinen että tiedostan erilaisuuden ja hyväksyn sen. Jos joku ahkera ja energinen ei kykene samaan, se on hänelle tappioksi. Kyllä se on välillä ärsyttävää kun tulee väärinymmärretyksi, mutta toisaalta jos itse olisin se energinen olisiko mullakaan mitään edellytyksiä ymmärtää rauhallisempia ja rasittuneempia... Ehkä ei.

Itse olen myös sitä ihmistyyppiä, joka väsyy helposti. Nukun paljon ja töiden jälkeen en yksinkertaisesti jaksa nähdä ihmisiä tai lähteä minnekään. Ihmiset olettavat, että kaltaiseni ovat aina ylipainoisia, mutta minä en ainakaan ole (166cm50kg). Elimistöni todennäköisesti kuluttaa päivän askareisiin energiaa enemmän kuin muiden keskimäärin.

Itse taas olen kokenut päinvastaista. Olen energinen, pärjään suht lyhyillä yöunilla (5-6h) ja teen päivän aikana paljon asioita. Jopa vauvavuotena voin sanoa etten ole kertaakaan ollut väsynyt, koska minulla riittää virtaa oikeastaan aina. En KOSKAAN vähättele muita, koska tiedän, että asiat ovat yksilöllisiä, mutta itse saan kyllä kuulla siitä...

"Olet ihan ylienerginen"
"Olet vaan niin väsynyt että siksi olet niin reipas"
"Olet ihan adhd"
"Olet ihan sairas kun et nuku"
"Ei kukaan voi pärjätä vuotta katkonaisilla ja lyhyillä unilla ja olla silti aikaansaava, käytätkö huumeita?"
"Kannattaisko sun käydä lääkärissä ton sun nukkumisen kanssa?"
"Ei toi oo tervettä, joku sulla on vialla"

Jaahas... Mitäpä jos vaan olen vähäuninen ja tyytyväinen näin? Viime yönäkin nukahdin noin klo 1 ja heräsin 7.30 aivan pirteänä, vauva retkottaa ketarat ojossa vieläkin sikeässä unessa sängyssään.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 08:21"]

Itse taas olen kokenut päinvastaista. Olen energinen, pärjään suht lyhyillä yöunilla (5-6h) ja teen päivän aikana paljon asioita. Jopa vauvavuotena voin sanoa etten ole kertaakaan ollut väsynyt, koska minulla riittää virtaa oikeastaan aina. En KOSKAAN vähättele muita, koska tiedän, että asiat ovat yksilöllisiä, mutta itse saan kyllä kuulla siitä... "Olet ihan ylienerginen" "Olet vaan niin väsynyt että siksi olet niin reipas" "Olet ihan adhd" "Olet ihan sairas kun et nuku" "Ei kukaan voi pärjätä vuotta katkonaisilla ja lyhyillä unilla ja olla silti aikaansaava, käytätkö huumeita?" "Kannattaisko sun käydä lääkärissä ton sun nukkumisen kanssa?" "Ei toi oo tervettä, joku sulla on vialla" Jaahas... Mitäpä jos vaan olen vähäuninen ja tyytyväinen näin? Viime yönäkin nukahdin noin klo 1 ja heräsin 7.30 aivan pirteänä, vauva retkottaa ketarat ojossa vieläkin sikeässä unessa sängyssään.

[/quote]

mä kuulen noi kommentit kyllä niin, että ne eivät kommentoi sitä, että olet jaksava ja aikaansaava vähistä unista riippumatta, vaan sitä, että olet jaksavuudestasi ja aikaasaavuudstasi huolimatts äsryttävä säheltäjä ja hössö, joka kuvittelee saavansa akaan silloin kun sotkee ja jonka energisyys purkautuu esim jatkuvaan tavaroiden hypistelyyn js kaiken kokeiluun, kunnes kaikki menee rikki. Mun mies on tuollainen, ärsyttävin onse tapa, jolla se rikkoo telkkariakatšllessaan kaikki mun hiuspinnit, hainhampaat, kammat jms, jos oon vahingossa jättänyt saataville. Ei tietenkään tahallaan, vaan ottaa ajatksissaan käsiinsä ja räplää, kunnes jokin sanoo Ping! Ja lentäähuneen toselle puolelle. Sit se katsoo mua noloa - taas kävi näin.

mä olin noin kaksikymppisestä noin nelikymppiseksi pirteäahkera suorittaja. Sitten sen vieteri jotenkin muuttui paksummaksi ja pitkäjänteisemmäksi. Nykyään tarvitse ihan unnlla unta päiviini ja myös lepoa. Saan silti enemän ikaan kuin keskimääräinen ihminen, mutta mut näkee usein ih vai lepäämässä tai tuhlaamassa aikaa. 

Enkä usko enää siihen, että mielihyvänsiirto aina on absoluuttisesti pitkällätähtäimellä itsele hyväksi. Isäni kuli täysin yllätäen, täysin teveenä, keskelle käitä pikällä tähtäimellä parempia puuhia. Sääli, ettei sitä pitkää tähtöintä sitten koskaan tullut.

Ap, moni näennäisesti energinen ihminen on jatkuvassa sterssitilassa. Sen huomaa juuri siitä, että he ovat kärkkäitä päästämään suustaan kaikenlaista vähemmän fiksua, kärsivällisyys on nollassa ja sellainen rento, hyväntuulinen vuorovaiutus muiden kanssa on loppunut jo aikapäivää sitten. Ihminen itse ei näe tätä, vaan kokee olevansa hyvinkin tehokas ja asian ytimessä, eikä kestä muiden hitaalta näyttävää olemista ja elämistä, koska on jo unohtanut että se on sitä normaalia elämää. Tällaiset ihmiset usein oikein ylpeilevät sillä, että ovat esimerkiksi tiukkoja kasvattajia tai tehokkaita työntekijöitä, koska stressaantuneet aivot tarvitsevat voimakkaita ärsykkeitä tunteakseen jotain. Tämä on ihan aivokemiaa, jonka huomaa vasta, kun stressitaso on laskenut normaaliks, ja sitä huomaa että eihän sitä ollutkaan universumin keskipiste jonka ympärillä maailman piti pyöriä koska minä tiesin parhaiten, vaan melkoinen itsekeskeinen perseilijä, rasittava äiti ja kumppani. Mutta, sen tosiaan huomaa vasta kun aika on kypsä, jotkut eivät huomaa sitä koskaan. Miettivät vaan että muiden yritykset saada hänet huomaamaan se, ovat kateutta ja vittumaisuutta.

En tiedä mennäänkö syyttelyhommissa nyt ojasta allikkoon, mutta en todella usko että kukaan voi porhaltaa pää kolmantena jalkana 24/7 useita vuosia. En usko että esim heidän läsnäolonsa laatu on jotain muuta kuin suorittamista ja hössöttämistä kaikilla niillä miljoonilla kavereidentapaamiskerroilla, joita he päivän mittaan suorittavat. Tai sitten kyseessä on mania, elämänsä/itsensä pakoonjuokseminen tai jotain sellaista. Minulla joskus oli sellainen tuttava, joka päivätyön lisäksi hoiti kotinsa ja koiransa, ja fb-päivitys saattoi kuulua (siis sen työpäivän ja kaiken arjen homman jälkeen) vähän karrikorioidusti näin: Ihanaa oli Irman kanssa kahvitella, nyt Jonnan luokse kahville, ja sitten menemme Ylermin kanssa leffaan <3 Sitten piiitkä lenkki koiran kanssa ja nukkumaan että jaksaa taas herätä 05.30.

Mä en millään voi uskoa, että tämä on aitoa. Itse ainakin menen heti defenssinomaisesti epäaidon seremonianmestarin ja liukuhihnavälittäjän/juonatajan rooliin jos tapaan päivän aikana kovin montaa ihmistä eikä välittämiseni ole kovin aitoa. Koska en jaksa.

Mä olen saamaton luonne ja lisäksi väsynyt niin, että tarvitsen paljon unta. Nukun yössä vähintään 9h ja monasti vielä tunnin päikkärit päälle. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa joskin se on lääkitty. En ole aikaansaava mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:15"]

Mä olen saamaton luonne ja lisäksi väsynyt niin, että tarvitsen paljon unta. Nukun yössä vähintään 9h ja monasti vielä tunnin päikkärit päälle. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa joskin se on lääkitty. En ole aikaansaava mitenkään.

[/quote]

lisäksi stressaannun helposti ja murehdin liikaa; toki sekin kuluttaa energiaa omalla tavallaan.

Voi hyvää päivää taas. En koskaan sano "laiskalle" ihmiselle hänen ominaisuuksistaan mitään mutta itse, luovana ja aikaansaavana ihmisenä pidän asiani järjestyksessä koska olen liian laiska tarttumaan toimeen sitten kun kaikki on kasaantunut, oli sitten kysymys siivouksesta tai työasioista.

Jos minulla menee kotona viisi minuuttia siihen että estän viikon päästä kolmen tunnin työskentelyn, tottakai teen tuon viisi minuuttia heti. Näin myös ehtii mietiskellä, ajatella, lukea ja harrastaa paljon enemmän.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:03"]Mä en millään voi uskoa, että tämä on aitoa. Itse ainakin menen heti defenssinomaisesti epäaidon seremonianmestarin ja liukuhihnavälittäjän/juonatajan rooliin jos tapaan päivän aikana kovin montaa ihmistä eikä välittämiseni ole kovin aitoa. Koska en jaksa.[/quote]

Mä tunnen tuon tyyppisiä ihmisiä, ja hyvin tuntuvat jaksavan. Ekstrovertin ja introvertin erottaa siitä, että toinen saa energiaa muista ihmisistä ja toinen yksinolosta, kumpikin on ihan yhtä "oikein" ja normaalia. 

Itse olen rauhallinen tyyppi, joka tarvitsee hiljaisuutta ja yksinoloa, en jaksa liian täyteen suunniteltuja päiviä/viikkoja ja haluan mielelläni, että menot on sovittu ja suunniteltu etukäteen. Joskus on kiva tehdä jotakin spontaanimmin, mutta jatkuvat "yllätykset" väsyttävät ja saavat minut todella stressaantuneeksi, vaikka ne olisivat mukaviakin juttuja.

Joidenkin ystävien kanssa, jos ollaan aivan erilaisia, on rasittavaa, kun toinen pyytää aina leffaan/kaupungille/lenkille tunnin-vartin varoitusajalla, ja jos itse ehdottaa jotain vaikka muutaman päivän päähän, toinen ei koskaan osaa luvata, koska ei ole vielä suunnitellut menojaan niin pitkälle. Mä varmaan taas olen heidän mielestään ärsyttävä, kun mua on vaikea saada seuraksi tuosta vain pyytämällä. Onneksi joustamalla molemmin puolin tästäkin selviää, jos muuten viihdytään hyvin yhdessä :)

Mun mielestä ketään ei tarvitse haukkua siksi, jos on erilainen kuin itse. Erilaisia ihmisiä tarvitaan. Haittaa noista molemmista piirteistä on vasta sitten, jos ne menee liiallisuuksiin: "hitaampi" henkilö suunnittelee ja jahkailee asioita päivästä toiseen, eikä saa mitään aloitettua ja tehtyä, ja energiapakkaus päinvastaisesti esimerkiksi aloittaa miljoona hommaa, mutta niitä on liikaa eikä mikään tule valmiiksi, tai tulee tehtyä huonosti.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 06:10"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 10:18"]

 Jollain voi olla paljon mielikuvitusta ja se vaatii rauhaa ja hiljaisuutta toimiakseen, . [/quote]

Aivan loistava aivopieru, otan heti käyttöön! Kun ei hotsita tehdä duunia, sanon pomolle, että mun mielikuvitus vaatii nyt rauhaa ja hiljaisuutta!

[/quote]

Haha, joku sähköjänis löysi keskustelun! :D

Itse asiassa ihminen on "luotu" fyysiseen toimintaan, jonka vuoksi aivotyö on pidemmän päälle kuormittavampaa kuin nykyiset fyysiset työt, joissa ergonomia ym. otetaan huomioon. Fyysiseen työhön pystyy vähän väsyneenäkin, aivotyö menee pipariksi heti. Nämä tohottajat ovat fyysisesti suuntautuneita, joten ympäristöön välittyy kuva että koko ajan tuotetaan jotain. Mutta harvemmalla heistä on edellytyksiä aivotyöhön. Ihmiset ovat erilaisia!

Tein eilen pullataikinan ja se oli niin uuvuttavaa, että oli pakko mennä sen jälkeen tunniks sänkyyn makaamaan. Olin oikeasti ihan poikki.