Kannattaako 20-vuotiaan hankkia lapsi?
Jos takana on vakaa, pitkä parisuhde, kummatkin ovat kuumeilleet jo pitkään, kummallakin vakityö ja ammattitutkinto? Ainoa mikä oikeastaan estää, on ikä. Jos olisin 5 vuotta vanhempi ja samassa tilanteessa, yrittäisin lasta epäilemättä.
Miksi kannattaa tai ei kannata? Jäänkö katkeraksi kun "en saanut viettää nuoruuttani railakkaasti"? Mielestäni olen viettänyt jo nuoruuteni railakkaasti, en ole pitkään pitkään aikaan nauttinut räkäkänneistä.
Kannattaisiko ensin keksiä, mitä oikeasti tahtoo tulevaisuudelta, ja opiskella ensin sellainen ammatti, koska lapsen kanssa se ei enää onnistu? Tällä hetkellä olen tyytyväinen työssäni, en ole sille alalle jäämässä, mutten tosiaan tiedä mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä tai mitä voisin lähteä opiskelemaan. Olen yrittänyt ainakin sen 5 vuotta asiaa miettiä, keksimättä mitään. En siis oleta että valaistuminen tulisi ihan heti.
Syrjitäänkö minua "äitipiireissä" koska olen nuori? Kohdellaanko minua eri tavalla neuvolassa, synnärillä tai ihan vaikka lastentarvikeliikkeessä? Puhutaanko minusta sen takia pahaa? Kannattaisiko ensin hankkia ikää ihan vain sen iän tai elämänkokemuksen takia? Kannattaisiko ensin olla oma asunto? Entä naimisiinmeno, jos tahtoo ihanat häät?
Mitkä asiat ylipäätään on sellaisia, mitä "pitäisi" tehdä ennen lapsia? Mikä on se sellainen oikea este, miksi en voisi tarkoituksella raskautua nyt? Oma ratkaisuhan se on, mutta mitä olen täällä lukenut kommentteja asiasta, aika katkeraa tilitystä tullut vastaan... En usko että kadun jos lapsen nyt saan, mutta siksi tahdonkin kuulla teiltä nuoriltä äideiltä, oletteko te katuneet valintaanne? Miksi?
Kommentit (74)
Tekisin pidemmän ulkomaan reissun kahdestaan miehen kanssa sellaisessa ei lapsiystävällisessä kohteessa :D vaikka reppureissun!
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 01:26"]
Tekisin pidemmän ulkomaan reissun kahdestaan miehen kanssa sellaisessa ei lapsiystävällisessä kohteessa :D vaikka reppureissun!
[/quote]
Tätä ollaan itseasiassa mietitty, ja tarkoitus olisi ensi kesänä tai syksynä lähteä käymään jossain. Ollaan me aikasemminkin käyty ulkomailla kahdestaan, mutta ei me kummatkaan olla sellaisia matkasieluja, että siellä tarvitsisi käydä edes joka vuosi. Tältä saralta en siis koe lasta "vangitsevaksi" :)
-Ap
Mielestäni tilanteenne kuulostaa hyvältä :) Lapset eivät valitettavasti ole itsestäänselvyys, joten mielestäni yrittämistä ei kannata lykätä loputtomiin. Aina löytyy joku syy, miksi juuri nyt ei olekaan hyvä aika. Minäkin kuumeilin kovasti 20-vuotiaana, mutta lykkäsimme yritystä minun opiskeluideni takia. Turhaan, nyt takana yritystä ennen keskenmenoa 8 kk ja keskenmenon jälkeen lähemmäs vuosi. Oltaisiin voitu aloittaa aiemminkin :) Kyllä asiat aina järjestyy.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 01:38"]
Mielestäni tilanteenne kuulostaa hyvältä :) Lapset eivät valitettavasti ole itsestäänselvyys, joten mielestäni yrittämistä ei kannata lykätä loputtomiin. Aina löytyy joku syy, miksi juuri nyt ei olekaan hyvä aika. Minäkin kuumeilin kovasti 20-vuotiaana, mutta lykkäsimme yritystä minun opiskeluideni takia. Turhaan, nyt takana yritystä ennen keskenmenoa 8 kk ja keskenmenon jälkeen lähemmäs vuosi. Oltaisiin voitu aloittaa aiemminkin :) Kyllä asiat aina järjestyy.
[/quote]
Voi ei, oon pahoillani :( tuo on kyllä ihan totta, yrittämisessä voi mennä vaikka kuinka kauan, varsinkin kun nyt ajateltiin mennä "tulee jos on tullakseen" -meiningillä eli en edes aio laskea ovulaatioita.
Sen lisäksi äidilläni on PCOS, joka ilmeisesti voi olla perinnöllinen. Kävin tammikuussa ultrassa, koska huoletti, mutta en saanut oikein selvää vastausta. Jotain siellä näkyi, mutta gyne sanoi sen olevan todennäköisesti normaali rakkula(?) joka olisi tullut e-pillereiden käytön seurauksena... Äidilläni tosin on neljä lasta, eli vaikka olisinkin perinyt saman häiriön, ei tilanne olisi toivoton :)
Tsemppiä teille, toivottavasti tärppäisi pian.
-Ap
En nyt ainakaan tämän ketjun perusteella keksi syytä, miksi ette voisi nyt lisääntyä.
Ainoa, mitä lapset tosiaan ainakin väliaikaisesti estää, on pidemmät reppureissut, mutta jos olette jo matkustelleet ja ette ole sellaisia jatkuvasti pois halajavia sieluja, niin eipä sillä niin väliä.
Tosin jos jotain pidempää reissua olette suunnitelleet, niin tehkää sellainen ensitilassa ja sitten ehkäisy pois.:)
Itse sain nuorena lapsen ja onhan hän parasta, mitä elämässäni on tapahtunut, vaikka elämässä paljon muutakin mielekästä toki on ja niin pitääkin olla - sai lapsen sitten missä iässä tahansa.
Vanhemmuus perusolemukseltaan on kuitenkin samanlaista, olit sitten 20-, 30- tai 40-vuotias. Ja aikuisiahan te jo olette, joten miksi pitäisi lykätä, jos hyvältä nyt tuntuu lisääntyä?
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 02:04"]
Ja aikuisiahan te jo olette, joten miksi pitäisi lykätä, jos hyvältä nyt tuntuu lisääntyä?
[/quote]
Nimenomaan. Kiitos! :)
-Ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 00:52"]Jos takana on vakaa, pitkä parisuhde, kummatkin ovat kuumeilleet jo pitkään, kummallakin vakityö ja ammattitutkinto? Ainoa mikä oikeastaan estää, on ikä. Jos olisin 5 vuotta vanhempi ja samassa tilanteessa, yrittäisin lasta epäilemättä.
Miksi kannattaa tai ei kannata? Jäänkö katkeraksi kun "en saanut viettää nuoruuttani railakkaasti"? Mielestäni olen viettänyt jo nuoruuteni railakkaasti, en ole pitkään pitkään aikaan nauttinut räkäkänneistä.
Kannattaisiko ensin keksiä, mitä oikeasti tahtoo tulevaisuudelta, ja opiskella ensin sellainen ammatti, koska lapsen kanssa se ei enää onnistu? Tällä hetkellä olen tyytyväinen työssäni, en ole sille alalle jäämässä, mutten tosiaan tiedä mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä tai mitä voisin lähteä opiskelemaan. Olen yrittänyt ainakin sen 5 vuotta asiaa miettiä, keksimättä mitään. En siis oleta että valaistuminen tulisi ihan heti.
Syrjitäänkö minua "äitipiireissä" koska olen nuori? Kohdellaanko minua eri tavalla neuvolassa, synnärillä tai ihan vaikka lastentarvikeliikkeessä? Puhutaanko minusta sen takia pahaa? Kannattaisiko ensin hankkia ikää ihan vain sen iän tai elämänkokemuksen takia? Kannattaisiko ensin olla oma asunto? Entä naimisiinmeno, jos tahtoo ihanat häät?
Mitkä asiat ylipäätään on sellaisia, mitä "pitäisi" tehdä ennen lapsia? Mikä on se sellainen oikea este, miksi en voisi tarkoituksella raskautua nyt? Oma ratkaisuhan se on, mutta mitä olen täällä lukenut kommentteja asiasta, aika katkeraa tilitystä tullut vastaan... En usko että kadun jos lapsen nyt saan, mutta siksi tahdonkin kuulla teiltä nuoriltä äideiltä, oletteko te katuneet valintaanne? Miksi?
[/quote]voin tulla laittamaan siemenen itämään mutta pennun hoidat itse
Jos ette ole naimisissa, niin suosittelisin että käytte vihillä ennen kuin saatatte lapsen maailmaan. Omistusasunto olisi plussaa, mutta asuuhan monet vuokrallakin.
Jos olet niin epävarma, että kysyt asiasta tällaisella palstalla, niin kannattaa vielä odotella.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:26"]
Mä en tajua miten jollain on varaa matkustaa sen jälkeen kun on saanut lapsia. Just katselin Thaimaan matkaa koko perheelle, maksaisi noin 5000 e. Perheenä matkustaminen on ihan tajuttoman kallista, lapset maksaa useimmiten saman kuin aikuinenkin ja käyttöraha päälle. Tämä siis niille, joitten mielestä lapsen saaminen ei rajoita matkailua mitenkään...
[/quote]
Joo kyllä se rajoittaa. Meillä nyt tuskin olisi varaa lähteä Thaimaaseen ilman lastakaan.
-Ap
[/quote]
Eikä kannata saastuttaa matkustelemalla. Kakaralle varmaan riittää kyllä, kun pääsee Puuhamaaseen kerran vuodessa :)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:33"]
Ette ole edes naimisissa? Ja tiedät ettet halua olla nykyisessä työssäsi tulevaisuudessa? :D lue vaikka näin alkuun Susannan tarina iltalehdestä, täällä pyörii myös keskustelu kyseisestä artikkelista.
[/quote]
Edes naimisissa?
Ja pitäisikö minun siis nyt ensin kouluttautua uudelle alalle (ja ensin toki keksiä mitä tekisin) ja sitten pysyä sillä alalla loppuun asti? Niinkuin moni onkin sanonut täällä, nykyään on normaalia vaihtaa alaa vaikka 30-vuotiaana kun on jo luullut jäävänsä alalle loppuelämäkseen. Onko lapset täysi stoppi opiskeluille ja alanvaihdolle?
-Ap
[/quote]
Ainakin akateeminen opiskelu on hyvin vaikeaa, jos on paljon heräilevä ja sairasteleva pikkulapsi.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:32"]
Ainakin akateeminen opiskelu on hyvin vaikeaa, jos on paljon heräilevä ja sairasteleva pikkulapsi.
[/quote]
Samahan se on, jos joka tapauksessa täytyy vaihtaa alaa, kun tämä arpapelillä valittu ala ei sitten ollutkaan niin kiva.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 01:08"]
Jo se että koet nuoruuden olevan yhtä kuin räkäkännit kertoo sulla vielä olevan miljoona miljoona asiaa kokematta ennenkuin perhettä perustaa.
[/quote]
Haha, koska minähän en muuta tehnyt "nuorena" kuin vetänyt räkäkännejä päivästä toiseen ;) no ei vaan, oliko sulla jokin sellainen asia mitä nuoruudessa pitäisi vielä tehdä? Mulla ei jotenkin tuu mieleen mitään. Siksi tein tämän keskustelun, että saisin konkreettisen syyn, miksei vielä kannata niitä lapsia tehdä.
-Ap