Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako 20-vuotiaan hankkia lapsi?
Vierailija
26.12.2014 |
Jos takana on vakaa, pitkä parisuhde, kummatkin ovat kuumeilleet jo pitkään, kummallakin vakityö ja ammattitutkinto? Ainoa mikä oikeastaan estää, on ikä. Jos olisin 5 vuotta vanhempi ja samassa tilanteessa, yrittäisin lasta epäilemättä.
Miksi kannattaa tai ei kannata? Jäänkö katkeraksi kun "en saanut viettää nuoruuttani railakkaasti"? Mielestäni olen viettänyt jo nuoruuteni railakkaasti, en ole pitkään pitkään aikaan nauttinut räkäkänneistä.
Kannattaisiko ensin keksiä, mitä oikeasti tahtoo tulevaisuudelta, ja opiskella ensin sellainen ammatti, koska lapsen kanssa se ei enää onnistu? Tällä hetkellä olen tyytyväinen työssäni, en ole sille alalle jäämässä, mutten tosiaan tiedä mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä tai mitä voisin lähteä opiskelemaan. Olen yrittänyt ainakin sen 5 vuotta asiaa miettiä, keksimättä mitään. En siis oleta että valaistuminen tulisi ihan heti.
Syrjitäänkö minua "äitipiireissä" koska olen nuori? Kohdellaanko minua eri tavalla neuvolassa, synnärillä tai ihan vaikka lastentarvikeliikkeessä? Puhutaanko minusta sen takia pahaa? Kannattaisiko ensin hankkia ikää ihan vain sen iän tai elämänkokemuksen takia? Kannattaisiko ensin olla oma asunto? Entä naimisiinmeno, jos tahtoo ihanat häät?
Mitkä asiat ylipäätään on sellaisia, mitä "pitäisi" tehdä ennen lapsia? Mikä on se sellainen oikea este, miksi en voisi tarkoituksella raskautua nyt? Oma ratkaisuhan se on, mutta mitä olen täällä lukenut kommentteja asiasta, aika katkeraa tilitystä tullut vastaan... En usko että kadun jos lapsen nyt saan, mutta siksi tahdonkin kuulla teiltä nuoriltä äideiltä, oletteko te katuneet valintaanne? Miksi?
Kommentit (74)
Ei kai teitä mikään estä. 20-vuotias ei ole teinikään enää ja on jo tottunut pärjäämään itsenäisesti. Itse sinun tilanteessa ehkä tekisin pari romanttista matkaa johonkin kaukokohteeseen miehen kanssa (voihan lapsenkin kanssa matkustaa, mutta myöhäiset illalliset jne. eivät onnistu yhtä helposti. Siellä reissussa voisi mennä kihloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 01:13"]Minä sain esikoisen kun täytin 20v. Koskaan en ole pitänyt itseäni "nuorena" äitinä, vaikka olen kyllä tykännyt olla nuori äiti, oma äitinikin sai minut yhtä nuorena, ja nyt on kiva kun tytär on 20v, minä 40v. ja äitini 60v. Tyttäreni on menossa vielä ammattikorkeaan, on suorittanut tähän mennessä kolmoistutkinnon, eli on merkonomi ja ylioppilas. Tytär on tämän vuoden au-pairina että saa asua ulkomailla, mutta meinaa hänkin tehdä lapset nuorena, viimeistään neljän vuoden kuluttua, jos vaan mies on jonka kanssa tehdä. Tyttäreni haluaa että isoäitinsäkin, eli minun äitini, saisi nähdä hänen lapsensa, ja minäkin ajattelen kyllä niin.
Nyt minulla on 5v. kaksoset, ja meni 8 vuotta että heidät saatiin tehtyä, silloin nuorena tulin raskaaksi pillereiden lopettamisen jälkeen ensimmäisten kuukautisten jälkeen, sitten kun aviomieheni kanssa haluttiin lapsi, olin 26v. kun alettiin yrittää, niin ei se niin vain käynytkään, kyllä olin kiitollinen että olin esikoisen tehnyt silloin nuorena, kun oli vaara ettei enenpää saa, jos olisin ensimmäistä alkanut tehdä yli 25v. niin olisin voinut jäädä kokonaan lapsettomaksi. Koskaan ei tiedä että tuleeko niitä lapsia niin vaan, minä en ottaisi sitä riskiä että odottaisin jotain maagista hetkeä että kaikki mahdollinen on elämässä tehty ennen lapsen tekoa. Kun tekee vaan yhden lapsen, se ei estä opiskelemasta tai mitään muutakaan, kahden peräkkäin tehdyn lapsen kanssa voi olla niin kovilla että ei jaksa opiskella.
Nuorempi siskoni teki nuorena kaksi lasta peräkkäin, ja oli todella raskasta, hänen miehensä oli aina töissä, ja siskoni meinasi uupua totaalisesti. Kun siskoni erosi kun lapset olivat kouluikäisiä, hän haki kouluun uudelle alalle, sitten hän löysikin uuden miehen, ja teki aika nopeasti hänen kanssaan lapsen, silti on jatkanut opiskeluja, ja käynyt töissäkin välillä, yhden vauvan ja kahden koululaisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa.
Nainen on hedelmällisimmillään 18-20 vuotiaana, 25-vuotiaana alkaa hedelmällisyys jo laskea, ja 35-vuotiaana on jo riskiryhmässä korkean iän takia. Jostain kumman syystä nykyään ajatellaan että lapset voi tehdä vielä nelikymppisenä, mutta kyllä luonto on tarkoittanut toisin, nelikymppisen pitäisi alkaa odotella jo lapsenlapsia.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa noi sun lukus,20-25 on hedelmällisyyden paras aika, ei todellakaan 18-v teini-ikä. Ja muistaakseni se ihan paras aika alkoi jostain 22 vuodesta. Tosin nykyään monet saa lapsia vajaa 40-v, että nää on yksilöllisiä asioita.
Eipä kai mikään estä lapsia saamasta tuossa iässä, jos miehesikin on siihen täysin valmis. Itse sain lapsen 22-v, ja ihan hyvä ikä oli. Ainoa asia, jota siinä miettisin,on opiskelut. Ei ole kiva mennä AMK:n opiskelemaan kikattavien teinien kanssa 25-vuotiaana. Että kouluun hakemista miettisin, jos on sellaisia unelmia ja sitäkin, että kannattaako jäädä 3 vuodeksi kotiin vai aloittaa opiskelut lapsen ollessa pienempi.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:45"]
Ei kai teitä mikään estä. 20-vuotias ei ole teinikään enää ja on jo tottunut pärjäämään itsenäisesti. Itse sinun tilanteessa ehkä tekisin pari romanttista matkaa johonkin kaukokohteeseen miehen kanssa (voihan lapsenkin kanssa matkustaa, mutta myöhäiset illalliset jne. eivät onnistu yhtä helposti. Siellä reissussa voisi mennä kihloihin.
[/quote]
Jep totta :) ai kun olis ihana jos poikaystävä kosisi ulkomailla.
-Ap
Anna mennä vaan jos siltä tuntuu :)
t. 19v, vaimo ja 2kk vanhan vauvan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enempi kannattaa ajatella sitä miltä teistä itsestä tuntuu, ei ikää tai mitä muut ovat mieltä.
Me saimme esikoisen molempien ollessa 21-vuotiaita. Hän on ehdottomasti molemmille paras asia elämässä, en ikinä ole tuntenut katkeruutta menetetystä nuoruudesta. Ja kun nuorena saa lapset, ehtii sitten vanhempana nauttia elämästä ja mahdollisista tulevista lapsenlapsista ;)
Naimisiin tosiaan ensin ja vasta sitten perhettä perustamaan. Voit keskittyä rauhassa tuohon ihanaan hetkeen. Ja ammatti olisivhyvä olla lopullinen. Plussaa se, että ehkä ette olr tottuneet vielä kovin korkeisiin tuloihin, niin lapsi eo romahduta tulotasoa ja ehdit olla yseamman vuoden kotona ja ehdit vielä nuorena työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:45"]
Ei kai teitä mikään estä. 20-vuotias ei ole teinikään enää ja on jo tottunut pärjäämään itsenäisesti. Itse sinun tilanteessa ehkä tekisin pari romanttista matkaa johonkin kaukokohteeseen miehen kanssa (voihan lapsenkin kanssa matkustaa, mutta myöhäiset illalliset jne. eivät onnistu yhtä helposti. Siellä reissussa voisi mennä kihloihin.
[/quote]
Jep totta :) ai kun olis ihana jos poikaystävä kosisi ulkomailla.
-Ap
[/quote]
Sinähän siellä kosit, jos sinä haluat naimisiin :D
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:11"]
Ja ammatti olisivhyvä olla lopullinen. [/quote]
Tässä on vaan se, etten tosiaankaan keksi mitä haluan tehdä "oikeasti". Ties kuinka kauan joudun odottamaan valaistumista tästä, sitten vielä kouluun haku ja opinnot. :/
Oon kyllä toiveikas tässä asiassa, moni on kertonut äitiyslomalla ollessaan keksineensä mitä tahtoo tehdä. Jos mullekin kävisi niin?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä kuulostaa olevan elämäntilanne kunnossa, vakaa parisuhde, opinnot ja opiskelut tehty. Musta paljon hehkutettu nuoruuden sekoilu on yliarvostettua. Nuorena jaksaa leikkiä lapsen kanssa ja aikanaan myös lastenlasten kanssa paremmin, kun on ennemminkin 50- kuin 80 vuotias lastenlasten saapuessa.
Matkustelua ja reppureissausta voi aivan hyvin tehdä lastenkin kanssa, ei sekään ole mikään ongelma. Mun vanhemmat sai mut ja isosiskoni nuorena, olivat itseasiassa intterreilillä kun selvisi että äitini oli raskaana isosiskon kanssa. Matkusteltiin paljon kun olin lapsi ja nuori ja se oli minulle hieno kokemus, kun opin tuntemaan eri kulttuureja. Äidilläni ja isälläni on nyt siskoni kautta kaksi lastenlasta ja kiva kun jaksavat hoitaa heitä. Kavereillani on monilla vanhemmat jo eläkeikäisiä eivätkä monet esim sairauksien ja vanhuuden väsymyksen takia jaksa hoitaa lapsenlapsiaan.
Kumpikin vanhempani on usein sanonut, että on ollut tyytyväinen siihen, että hankkivat lapset nuorina. Ja nuoruudenkin rakkaus voi kestää, vanhempani menivät naimisiin 18 vuotiaina ja edelleen ovat yhdessä. :)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:45"]
Ei kai teitä mikään estä. 20-vuotias ei ole teinikään enää ja on jo tottunut pärjäämään itsenäisesti. Itse sinun tilanteessa ehkä tekisin pari romanttista matkaa johonkin kaukokohteeseen miehen kanssa (voihan lapsenkin kanssa matkustaa, mutta myöhäiset illalliset jne. eivät onnistu yhtä helposti. Siellä reissussa voisi mennä kihloihin.
[/quote]
Jep totta :) ai kun olis ihana jos poikaystävä kosisi ulkomailla.
-Ap
[/quote]
Sinähän siellä kosit, jos sinä haluat naimisiin :D
[/quote]
Musta tuntuu että tolla toisella puoliskolla on jo jossain määrin suunnitelmia kosimista varten ;) Kyllä se välillä vihjailee. Voin toki väärässäkin olla, mutta en uskalla ottaa sitä riskiä että miehen ihanat kosimissuunnitelmat menee pilalle!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:11"]
Ja ammatti olisivhyvä olla lopullinen. [/quote]
Tässä on vaan se, etten tosiaankaan keksi mitä haluan tehdä "oikeasti". Ties kuinka kauan joudun odottamaan valaistumista tästä, sitten vielä kouluun haku ja opinnot. :/
Oon kyllä toiveikas tässä asiassa, moni on kertonut äitiyslomalla ollessaan keksineensä mitä tahtoo tehdä. Jos mullekin kävisi niin?
-Ap
[/quote]
Nykyelämän työelämä ei ole sellaista että se suosisi perinteistä kouluun-> töihin mallia. Ihmiset eivät todellaakan enää nykyään pysy samoissa hommissa koko elämäänsä ja monet kouluttautuvat uudestaan. Yliopisto-opiskelu on aika vapaata, eli ainakin yliopisto-opinnot on mahdollista yhdistää lastenhoitoon. Toki opiskelu on rankkaa välillä,mutt niin se on ilman lapsiakin.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:11"]
Ja ammatti olisivhyvä olla lopullinen. [/quote]
Tässä on vaan se, etten tosiaankaan keksi mitä haluan tehdä "oikeasti". Ties kuinka kauan joudun odottamaan valaistumista tästä, sitten vielä kouluun haku ja opinnot. :/
Oon kyllä toiveikas tässä asiassa, moni on kertonut äitiyslomalla ollessaan keksineensä mitä tahtoo tehdä. Jos mullekin kävisi niin?
-Ap
[/quote]
Nykyelämän työelämä ei ole sellaista että se suosisi perinteistä kouluun-> töihin mallia. Ihmiset eivät todellaakan enää nykyään pysy samoissa hommissa koko elämäänsä ja monet kouluttautuvat uudestaan. Yliopisto-opiskelu on aika vapaata, eli ainakin yliopisto-opinnot on mahdollista yhdistää lastenhoitoon. Toki opiskelu on rankkaa välillä,mutt niin se on ilman lapsiakin.
[/quote]
Näinhän se on, ja mites sitten kun tästä keksisin vain jonkun ammatin joka "vähän kiinnostaa ehkä", ja sitten tajuankin puolivälissä opintoja ettei tässä olekaan mitään järkeä? Ja taas on vuosia heitetty hukkaan...
Kyllä mä mielummin hankin ensin lapsen ja sitten yritän keksiä sen oikean alan, kun on aikaa miettimiseen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole nuori äiti. Tai tavallaan kai vähän olen, koska olin 25, kun tyttäreni syntyi. Mutta siis, mun mielestä kannattaisi elää rennosti ja nauttia elämästä ihan chillisti ennen kuin tekee lapsen. Kannattaa matkustella ja toteuttaa niitä unelmia, joita on vaikeampi toteuttaa lapsen kanssa. (Toki lapsenkin kanssa voi matkustella, mekin tehtiin muutaman kuukauden reppureissu vauvan kanssa, mutta kahdestaan se on kivempaa/rennompaa.) Mutta siis, jos sulla on muitakin unelmia kuin perhe, kannattaa ne toteuttaa ensin. Ja toivottavasti sulla on muitakin unelmia. Ite ainakin oon aina pitänyt sellasia ihmisiä vähän säälittävinä, joilla ei ole muita unelmia kuin saada lapsia.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:40"]
Mä en ole nuori äiti. Tai tavallaan kai vähän olen, koska olin 25, kun tyttäreni syntyi. Mutta siis, mun mielestä kannattaisi elää rennosti ja nauttia elämästä ihan chillisti ennen kuin tekee lapsen. Kannattaa matkustella ja toteuttaa niitä unelmia, joita on vaikeampi toteuttaa lapsen kanssa. (Toki lapsenkin kanssa voi matkustella, mekin tehtiin muutaman kuukauden reppureissu vauvan kanssa, mutta kahdestaan se on kivempaa/rennompaa.) Mutta siis, jos sulla on muitakin unelmia kuin perhe, kannattaa ne toteuttaa ensin. Ja toivottavasti sulla on muitakin unelmia. Ite ainakin oon aina pitänyt sellasia ihmisiä vähän säälittävinä, joilla ei ole muita unelmia kuin saada lapsia.
[/quote]
Valitettavasti taidan kuulua säälittävien joukkoon. Olen haaveillut lapsista ja perhe-elämästä niin kauan kuin muistan. Pienenä ei taidettu muita leikkejä leikkiäkään, kuin nukke- ja kotileikkiä. Serkun kanssa oli aina parhaimmat nukkeleikit, ja nyt hänelläkin on kohta vuoden ikäinen lapsi :)
Kyllä mulla muita unelmia on, mutta ei yhtään sellaista, jota ei voisi toteuttaa lapsen kanssa. Mitään työhön tai matkusteluun liittyvää unelmaa ei ole.
-Ap
Asioita joita aika monella on tuossa iässä? Mutta ei kuitenkaan elämänkokemusta. Kannattaa käyttää nuoruus paremmin! Matkustella tai edetä uralla..
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:46"]
Asioita joita aika monella on tuossa iässä? Mutta ei kuitenkaan elämänkokemusta. Kannattaa käyttää nuoruus paremmin! Matkustella tai edetä uralla..
[/quote]
Mitä se elämänkokemus oikeasti on? Matkustaminen ihan vain matkustamisen takia ei kiinnosta. Työasiat ruodinkin jo.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 08:54"]
Jos olet niin epävarma, että kysyt asiasta tällaisella palstalla, niin kannattaa vielä odotella.
[/quote]
No en nyt sanoisi noinkaan. Mistään en ole epävarma, kuten aloitusviestissäkin sanoin, mutta tahdon vaan tietää tulenko katumaan päätöstä, vaikka nyt tuntuu etten katuisi. Lukenut täälläkin niin paljon viestejä, että tämän ikäisen ei kannata hankkia lasta. Itse en vain ymmärrä miksi. :)
-Ap