Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako 20-vuotiaan hankkia lapsi?
Vierailija
26.12.2014 |
Jos takana on vakaa, pitkä parisuhde, kummatkin ovat kuumeilleet jo pitkään, kummallakin vakityö ja ammattitutkinto? Ainoa mikä oikeastaan estää, on ikä. Jos olisin 5 vuotta vanhempi ja samassa tilanteessa, yrittäisin lasta epäilemättä.
Miksi kannattaa tai ei kannata? Jäänkö katkeraksi kun "en saanut viettää nuoruuttani railakkaasti"? Mielestäni olen viettänyt jo nuoruuteni railakkaasti, en ole pitkään pitkään aikaan nauttinut räkäkänneistä.
Kannattaisiko ensin keksiä, mitä oikeasti tahtoo tulevaisuudelta, ja opiskella ensin sellainen ammatti, koska lapsen kanssa se ei enää onnistu? Tällä hetkellä olen tyytyväinen työssäni, en ole sille alalle jäämässä, mutten tosiaan tiedä mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä tai mitä voisin lähteä opiskelemaan. Olen yrittänyt ainakin sen 5 vuotta asiaa miettiä, keksimättä mitään. En siis oleta että valaistuminen tulisi ihan heti.
Syrjitäänkö minua "äitipiireissä" koska olen nuori? Kohdellaanko minua eri tavalla neuvolassa, synnärillä tai ihan vaikka lastentarvikeliikkeessä? Puhutaanko minusta sen takia pahaa? Kannattaisiko ensin hankkia ikää ihan vain sen iän tai elämänkokemuksen takia? Kannattaisiko ensin olla oma asunto? Entä naimisiinmeno, jos tahtoo ihanat häät?
Mitkä asiat ylipäätään on sellaisia, mitä "pitäisi" tehdä ennen lapsia? Mikä on se sellainen oikea este, miksi en voisi tarkoituksella raskautua nyt? Oma ratkaisuhan se on, mutta mitä olen täällä lukenut kommentteja asiasta, aika katkeraa tilitystä tullut vastaan... En usko että kadun jos lapsen nyt saan, mutta siksi tahdonkin kuulla teiltä nuoriltä äideiltä, oletteko te katuneet valintaanne? Miksi?
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:00"]
Kokeileminen ja keskeyttäminenkin opettaa ja voi saada tajuamaan omat rajoitteensa ja että mikä on oma ala. Pahempi homma, kun vanhempana on suunnilleen yhtä epävarma ja sitten joutuu keskeyttämään opinnot ja aloittamaan alusta. Menin itse 27-vuotiaana opiskelemaan ammattikorkeaan ryhmään, jossa suurin osa oli itseäni 7-8 vuotta nuorempia. En tykännyt alasta enkä pärjännyt siinä, mutta ajattelin, että pakko on jatkaa, kun olen niin "vanhakin". Lopulta luovutin ja hain ja pääsin oikeaan koulutukseen, mutta ikää oli jo 30. Kyllä nyt vähän kaduttaa, etten hoitanut asioita kunnolla ajoissa.
Sitä aikaa, kun välähdyksenomaisesti tajuaa, mitä haluaa tehdä, ei kaikille tulekaan, ja monet oppii sen juuri hakemalla ensin väärään kouluun. Eli ei se niin paha juttu ole kokeilla ja erehtyä.
[/quote]
En halua silti ottaa sitä riskiä. Aikaa ja rahaa menee hukkaan. Koko taloushan siinä kärsii, kun tuloina pelkkä opintotuki.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen ennen kuin täytin 21. Mies oli juuri täyttänyt 27. Meillä oli talous kunnossa, miehellä vakityö joskin opiskelut kesken ja minulla opiskelupaikka ammattikorkeakoulussa.
Minä olin raskaana häissämme, häät eivät olleet minulle kovin tärkeä juttu, eivät myöskään puolisolleni. Sellaiset kuitenkin muodon vuoksi pidettiin ja ihan hauskaa oli. Tiedän kyllä naisia, jotka hysterisoivat siitä yhdestä päivästä. Minulle se ei vaan koskaan istunut. Mekon tilasin netistä kokeilematta ja kaikki muukin vain järjestyi siinä vasemmalla kädellä. Häät oli isot ja hienot, muttei mikään elämän kohokohta.
Kuka nykyään hankkii "lopullisen ammatin"? Voisi kuvitella että 30+ miehelläni olisi nyt "lopullinen ammatti", mutta ei, uransa huipulla on ja haluaa alaa vaihtaa. Meillä on lapsi, mutta se ei estä uudelleen kouluttautumista.
Minä olin aloitellut opinnot ammattikorkeassa ja jäin äitiyslomalle sieltä. Useamman vuoden hoidin poikaamme kotona samalla opiskellen, ne olivat hyviä vuosia meillä :) Sain olla lapselle paljon läsnä ja päiväkotirumba alkoi vasta lähempänä 4v ikää. Valmistun juuri ja siirryn työelämään. Opinnot eivät ikinä kärsineet lapsen takia, joskin heräsin siihen tosiasiaan että en halua todellakaan olla vuorotyöläinen (edes ilman lasta) ja vaihdoin koulutusalaa.
Parisuhdetta meillä oli takana lapsen syntyessä sellainen 4.5 vuotta. Kohtuullisen vähän, ajattelen nyt kun vuosia on takana yli kahdeksan, mutta ei missään nimessä liian vähän. Molemmat oli ehtineet tehdä asioita mitä halusi ja tunsimme toisemme hyvin. Siinä vaiheessa kun lasta aloimme toivomaan, oli elämä niin tasaista että sitä ei yksi lapsi kovasti hetkauttanut. Jatkoimme reissaamista perheenä, hoidin opintoja vauvanhoidon ohessa ja mieskin sitten loppujen lopuksi valmistui ja jatkoi uraansa eteenpäin.
Asiat ovat edelleen ihan mallillaan. Olemme nyt 25v ja 31v vanhemmat pienelle 4-vuotiaalle pojalle. Seuraavaksi siirryn työelämään, reissaamme edelleen perheenä ja mies harkitsee sitä uudelleen kouluttautumista.
Mikä estää jos sydän sanoo kyllä? Meitä ei estänyt mikään, ja miksi olisi pitänytkään? Minua ei ole ikinä katsottu missään kieroon, mutta harvapa kai ikääni on osannut arvatakaan. Ja koska työskentelen tiiviisti tulevaisuudessa perheiden parissa, on omasta lapsesta ollut ehdottomasti myös ammatillista hyötyä ;)
Kiitos 41! :)
Meillä myös tällä hetkellä neljä ja puoli vuotta takana.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:00"]
Kokeileminen ja keskeyttäminenkin opettaa ja voi saada tajuamaan omat rajoitteensa ja että mikä on oma ala. Pahempi homma, kun vanhempana on suunnilleen yhtä epävarma ja sitten joutuu keskeyttämään opinnot ja aloittamaan alusta. Menin itse 27-vuotiaana opiskelemaan ammattikorkeaan ryhmään, jossa suurin osa oli itseäni 7-8 vuotta nuorempia. En tykännyt alasta enkä pärjännyt siinä, mutta ajattelin, että pakko on jatkaa, kun olen niin "vanhakin". Lopulta luovutin ja hain ja pääsin oikeaan koulutukseen, mutta ikää oli jo 30. Kyllä nyt vähän kaduttaa, etten hoitanut asioita kunnolla ajoissa.
Sitä aikaa, kun välähdyksenomaisesti tajuaa, mitä haluaa tehdä, ei kaikille tulekaan, ja monet oppii sen juuri hakemalla ensin väärään kouluun. Eli ei se niin paha juttu ole kokeilla ja erehtyä.
[/quote]
En halua silti ottaa sitä riskiä. Aikaa ja rahaa menee hukkaan. Koko taloushan siinä kärsii, kun tuloina pelkkä opintotuki.
-Ap
[/quote]
Sen riskin voi kuitenkin joutua ottamaan, koska ethän sä 100% varmaksi tiedä opiskelua aloittaessasi, että se on sun ala. Se tunne joko vahvistuu opiskelun aikana tai sitten tajuaa, ettei se ole oma ala. Niin voi käydä ihan yhtä hyvin nuorelle kuin vanhemmallekin opiskelijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti ihan sama, minkä ikäisinä ihmiset lapsensa hankkii, mutta suurperheistä en pidä. Siinä erilaiset äidit ohjelmassa oli aika tyypillinen suurperhe, jossa kaksi työtöntä pullukkaa teki kakaraa toisen perään, ja sitten tuli taas vauvakuume. Ja ne lapset muistutti vanhempiaan, ei pahalla.
Ihmiset vois ennen lasten hankkimista katsoa peiliin ja miettiä, olenko niin ihana/kaunis/älykäs ihminen, että maailma tarvitsee paljon kopioita minusta.
Henkinen kypsyys on kai se avainsana tässä. Jos koet olevasi valmis äidiksi ja sitoutumaan lapseen loppuiäksi, niin miksei. Toisilla äitiys on ajankohtainen nuorena, toisella vanhempana ja joillakin ei koskaan.
Tylsänä ihmisenä kannatan kuitenkin ainakin sen verran työssäoloa, ettet jää ihan minirahalle äitiyslomasi aikana. Monet ovat sitä mieltä, että vähälläkin rahalla pärjää, muttei tule miettineeksi että jos rahasta on tiukkaa niin työhön onkin sitten palattava jo äitiyloman loputtua kun se pieni on vasta 9kk. Hoitovapaalla olo köyhdyttää äkkiä ihan parissa kuukaudessa jo, joten sitä varten kannattaa säästää jo valmiiksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:00"]
Kokeileminen ja keskeyttäminenkin opettaa ja voi saada tajuamaan omat rajoitteensa ja että mikä on oma ala. Pahempi homma, kun vanhempana on suunnilleen yhtä epävarma ja sitten joutuu keskeyttämään opinnot ja aloittamaan alusta. Menin itse 27-vuotiaana opiskelemaan ammattikorkeaan ryhmään, jossa suurin osa oli itseäni 7-8 vuotta nuorempia. En tykännyt alasta enkä pärjännyt siinä, mutta ajattelin, että pakko on jatkaa, kun olen niin "vanhakin". Lopulta luovutin ja hain ja pääsin oikeaan koulutukseen, mutta ikää oli jo 30. Kyllä nyt vähän kaduttaa, etten hoitanut asioita kunnolla ajoissa.
Sitä aikaa, kun välähdyksenomaisesti tajuaa, mitä haluaa tehdä, ei kaikille tulekaan, ja monet oppii sen juuri hakemalla ensin väärään kouluun. Eli ei se niin paha juttu ole kokeilla ja erehtyä.
[/quote]
En halua silti ottaa sitä riskiä. Aikaa ja rahaa menee hukkaan. Koko taloushan siinä kärsii, kun tuloina pelkkä opintotuki.
-Ap
[/quote]
Sen riskin voi kuitenkin joutua ottamaan, koska ethän sä 100% varmaksi tiedä opiskelua aloittaessasi, että se on sun ala. Se tunne joko vahvistuu opiskelun aikana tai sitten tajuaa, ettei se ole oma ala. Niin voi käydä ihan yhtä hyvin nuorelle kuin vanhemmallekin opiskelijalle.
[/quote]
On se silti eri asia lähteä opiskelemaan valitsemalla alan hakuammunnalla, kuin niin, että tietää jo opiskelemaan lähtiessä että aihe kiinnostaa.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:21"]
Henkilökohtaisesti ihan sama, minkä ikäisinä ihmiset lapsensa hankkii, mutta suurperheistä en pidä. Siinä erilaiset äidit ohjelmassa oli aika tyypillinen suurperhe, jossa kaksi työtöntä pullukkaa teki kakaraa toisen perään, ja sitten tuli taas vauvakuume. Ja ne lapset muistutti vanhempiaan, ei pahalla.
Ihmiset vois ennen lasten hankkimista katsoa peiliin ja miettiä, olenko niin ihana/kaunis/älykäs ihminen, että maailma tarvitsee paljon kopioita minusta.
[/quote]
Max 2 lasta on meille tulossa. En itsekään ymmärtänyt tätä perhe Eteläniemeä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:23"]
Henkinen kypsyys on kai se avainsana tässä. Jos koet olevasi valmis äidiksi ja sitoutumaan lapseen loppuiäksi, niin miksei. Toisilla äitiys on ajankohtainen nuorena, toisella vanhempana ja joillakin ei koskaan.
Tylsänä ihmisenä kannatan kuitenkin ainakin sen verran työssäoloa, ettet jää ihan minirahalle äitiyslomasi aikana. Monet ovat sitä mieltä, että vähälläkin rahalla pärjää, muttei tule miettineeksi että jos rahasta on tiukkaa niin työhön onkin sitten palattava jo äitiyloman loputtua kun se pieni on vasta 9kk. Hoitovapaalla olo köyhdyttää äkkiä ihan parissa kuukaudessa jo, joten sitä varten kannattaa säästää jo valmiiksi :)
[/quote]
Erittäin hyvä pointti.
-Ap
Ette ole edes naimisissa? Ja tiedät ettet halua olla nykyisessä työssäsi tulevaisuudessa? :D lue vaikka näin alkuun Susannan tarina iltalehdestä, täällä pyörii myös keskustelu kyseisestä artikkelista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä niin moni on täällä tullut hehkuttamaan, että "ensin naimisiin"? Itse en haaveile lainkaan naimisiin menosta, en nyt enkä kahden lapsen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 08:54"]
Jos olet niin epävarma, että kysyt asiasta tällaisella palstalla, niin kannattaa vielä odotella.
[/quote]
No en nyt sanoisi noinkaan. Mistään en ole epävarma, kuten aloitusviestissäkin sanoin, mutta tahdon vaan tietää tulenko katumaan päätöstä, vaikka nyt tuntuu etten katuisi. Lukenut täälläkin niin paljon viestejä, että tämän ikäisen ei kannata hankkia lasta. Itse en vain ymmärrä miksi. :)
-Ap
[/quote]
Kenelläkään ei ole olemassa kristallipalloa ennustamaan, katuuko tulevaisuudessa jotain tehtyä päätöstä! Ja siksi toiseksi, voihan olla, ettette edes saa lasta. Mites suu sitten pannaan?
Itse en olisi ikinä ollut valmis 20 -vuotiaana hankkimaan lasta. Ehkä sinä ap olet? Kaikkea hyvää sinulle, tuli lapsi nyt, myöhemmin tai ei koskaan.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:33"]
Ette ole edes naimisissa? Ja tiedät ettet halua olla nykyisessä työssäsi tulevaisuudessa? :D lue vaikka näin alkuun Susannan tarina iltalehdestä, täällä pyörii myös keskustelu kyseisestä artikkelista.
[/quote]
Edes naimisissa?
Ja pitäisikö minun siis nyt ensin kouluttautua uudelle alalle (ja ensin toki keksiä mitä tekisin) ja sitten pysyä sillä alalla loppuun asti? Niinkuin moni onkin sanonut täällä, nykyään on normaalia vaihtaa alaa vaikka 30-vuotiaana kun on jo luullut jäävänsä alalle loppuelämäkseen. Onko lapset täysi stoppi opiskeluille ja alanvaihdolle?
-Ap
Ihan hyvä kirjoitus, mutta tuo räkäkänni-kohta pisti aika ikävästi itsellänikin silmään tekstistäsi. Miksi AINA nähdään vain ne tasan kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä lapsia ja olla kotiäiti, tai riekkua konttauskunnossa yökerhossa? Tiedän, että ap vähän kärjisti asiaa, mutta se pitää joka ikinen kerta ottaa esille?
Ikään kuin jokaisen lapsettoman nuoren ihmisen elämän pääsisältö olisi kännissä sekoilu, ellei sitten päätä hankkia sädekehää päänsä päälle ja tehdä tenavaa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 08:54"]
Jos olet niin epävarma, että kysyt asiasta tällaisella palstalla, niin kannattaa vielä odotella.
[/quote]
No en nyt sanoisi noinkaan. Mistään en ole epävarma, kuten aloitusviestissäkin sanoin, mutta tahdon vaan tietää tulenko katumaan päätöstä, vaikka nyt tuntuu etten katuisi. Lukenut täälläkin niin paljon viestejä, että tämän ikäisen ei kannata hankkia lasta. Itse en vain ymmärrä miksi. :)
-Ap
[/quote]
Kenelläkään ei ole olemassa kristallipalloa ennustamaan, katuuko tulevaisuudessa jotain tehtyä päätöstä! Ja siksi toiseksi, voihan olla, ettette edes saa lasta. Mites suu sitten pannaan?
Itse en olisi ikinä ollut valmis 20 -vuotiaana hankkimaan lasta. Ehkä sinä ap olet? Kaikkea hyvää sinulle, tuli lapsi nyt, myöhemmin tai ei koskaan.
[/quote]
Ei tietenkään ole, niin paljon vain lukenut näitä "sain lapset 20v ja nyt kaduttaa" -viestejä, että ajattelin siinä olevan joku kuvio. Että aina jotkut tietyt asiat jäisi kaivelemaan. Enää tosin en ole sitä mieltä, kiitos muiden vastanneiden :)
Ja kiitos.
-Ap
En tekisi sinuna. Odottaisin 2-3 vuotta. Ihan senkin takia, että olette oikeasti nuoria ja voitte nyt nauttia omasta elämästä kaikessa rauhassa. On työpaikat ja kaikki. Mikä kiire teillä on? Ja mites se parisuhde, kun vielä tulee se menohalukin elämässä? Kaksikymppisenä arvostelukykykään ei vielä ole paras mahdollinen, joten tiiraile sitä kumppaniasi ihan rauhassa ja mieti, että onko tuo sitten se vanhenemiskumppani.
Omasta tuttavapiiristä kaikki nuorena lapsia saaneet ovat eronneet ja kyllä avioero on lapsille iso tragedia. Sitten nelikymppisenä ollaan edelleen pienten lasten vanhempia ja uusperhekuviot sotkee kaiken.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:48"]
Ihan hyvä kirjoitus, mutta tuo räkäkänni-kohta pisti aika ikävästi itsellänikin silmään tekstistäsi. Miksi AINA nähdään vain ne tasan kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä lapsia ja olla kotiäiti, tai riekkua konttauskunnossa yökerhossa? Tiedän, että ap vähän kärjisti asiaa, mutta se pitää joka ikinen kerta ottaa esille?
Ikään kuin jokaisen lapsettoman nuoren ihmisen elämän pääsisältö olisi kännissä sekoilu, ellei sitten päätä hankkia sädekehää päänsä päälle ja tehdä tenavaa.
[/quote]
Tarkoituksella kärjistin :) olen pahoillani jos loukkasi jotakuta. En todellakaan luule, että lapsettomien ihmisten vetelevän räkäkännejä. Pointtihan sillä oli vain se, etten kaipaa sellaista "nuoruuden viettoa" enää, jonka lapsi estäisi.
Tosin eihän lapsen hankkiminen räkäkännejäkään estä, jos sellaiset tahtoo vetää? Hah.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:11"]
Ja ammatti olisivhyvä olla lopullinen. [/quote]
Tässä on vaan se, etten tosiaankaan keksi mitä haluan tehdä "oikeasti". Ties kuinka kauan joudun odottamaan valaistumista tästä, sitten vielä kouluun haku ja opinnot. :/
Oon kyllä toiveikas tässä asiassa, moni on kertonut äitiyslomalla ollessaan keksineensä mitä tahtoo tehdä. Jos mullekin kävisi niin?
-Ap
[/quote]
Nykyelämän työelämä ei ole sellaista että se suosisi perinteistä kouluun-> töihin mallia. Ihmiset eivät todellaakan enää nykyään pysy samoissa hommissa koko elämäänsä ja monet kouluttautuvat uudestaan. Yliopisto-opiskelu on aika vapaata, eli ainakin yliopisto-opinnot on mahdollista yhdistää lastenhoitoon. Toki opiskelu on rankkaa välillä,mutt niin se on ilman lapsiakin.
[/quote]
Näinhän se on, ja mites sitten kun tästä keksisin vain jonkun ammatin joka "vähän kiinnostaa ehkä", ja sitten tajuankin puolivälissä opintoja ettei tässä olekaan mitään järkeä? Ja taas on vuosia heitetty hukkaan...
Kyllä mä mielummin hankin ensin lapsen ja sitten yritän keksiä sen oikean alan, kun on aikaa miettimiseen.
-Ap
[/quote]
Kokeileminen ja keskeyttäminenkin opettaa ja voi saada tajuamaan omat rajoitteensa ja että mikä on oma ala. Pahempi homma, kun vanhempana on suunnilleen yhtä epävarma ja sitten joutuu keskeyttämään opinnot ja aloittamaan alusta. Menin itse 27-vuotiaana opiskelemaan ammattikorkeaan ryhmään, jossa suurin osa oli itseäni 7-8 vuotta nuorempia. En tykännyt alasta enkä pärjännyt siinä, mutta ajattelin, että pakko on jatkaa, kun olen niin "vanhakin". Lopulta luovutin ja hain ja pääsin oikeaan koulutukseen, mutta ikää oli jo 30. Kyllä nyt vähän kaduttaa, etten hoitanut asioita kunnolla ajoissa.
Sitä aikaa, kun välähdyksenomaisesti tajuaa, mitä haluaa tehdä, ei kaikille tulekaan, ja monet oppii sen juuri hakemalla ensin väärään kouluun. Eli ei se niin paha juttu ole kokeilla ja erehtyä.