Kannattaako 20-vuotiaan hankkia lapsi?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 08:54"]

Jos olet niin epävarma, että kysyt asiasta tällaisella palstalla, niin kannattaa vielä odotella.

[/quote]

No en nyt sanoisi noinkaan. Mistään en ole epävarma, kuten aloitusviestissäkin sanoin, mutta tahdon vaan tietää tulenko katumaan päätöstä, vaikka nyt tuntuu etten katuisi. Lukenut täälläkin niin paljon viestejä, että tämän ikäisen ei kannata hankkia lasta. Itse en vain ymmärrä miksi. :) 

-Ap

[/quote]

Kenelläkään ei ole olemassa kristallipalloa ennustamaan, katuuko tulevaisuudessa jotain tehtyä päätöstä! Ja siksi toiseksi, voihan olla, ettette edes saa lasta. Mites suu sitten pannaan?

Itse en olisi ikinä ollut valmis 20 -vuotiaana hankkimaan lasta. Ehkä sinä ap olet? Kaikkea hyvää sinulle, tuli lapsi nyt, myöhemmin tai ei koskaan.

[/quote]

Ei tietenkään ole, niin paljon vain lukenut näitä "sain lapset 20v ja nyt kaduttaa" -viestejä, että ajattelin siinä olevan joku kuvio. Että aina jotkut tietyt asiat jäisi kaivelemaan. Enää tosin en ole sitä mieltä, kiitos muiden vastanneiden :)

Ja kiitos.

-Ap

[/quote]

Ei siinä ole olemasa mitään kuviota. Pieni joukko huutelee ahdistustaan anonyyimisti ja osa ihmisistä katuu tekojaan/tekemättä jättämisiään aina. Kannattaa kuunnella itseään! Nuorella ihmisellä on elämä edessä ja ihanaa, että näet siinä vaihtoehtoja! 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:51"]

En tekisi sinuna. Odottaisin 2-3 vuotta. Ihan senkin takia, että olette oikeasti nuoria ja voitte nyt nauttia omasta elämästä kaikessa rauhassa. On työpaikat ja kaikki. Mikä kiire teillä on? Ja mites se parisuhde, kun vielä tulee se menohalukin elämässä? Kaksikymppisenä arvostelukykykään ei vielä ole paras mahdollinen, joten tiiraile sitä kumppaniasi ihan rauhassa ja mieti, että onko tuo sitten se vanhenemiskumppani.

Omasta tuttavapiiristä kaikki nuorena lapsia saaneet ovat eronneet ja kyllä avioero on lapsille iso tragedia. Sitten nelikymppisenä ollaan edelleen pienten lasten vanhempia ja uusperhekuviot sotkee kaiken.

[/quote]

Omassa tuttavapiirissäni taas on solmittu avioliittoja juuri siinä 30v kynnyksellä kun on tullut kiire ja lapsi on saanut heti alkunsa. Internetistä äkkiä joku perhettä perustamaan. Tai sitten niitäkin, jotka ovat olleet sen 10v yhdessä mutta tajuavat vasta yhteisen lapsen myötä että hän ei ole se oikea. Kyse myös 30v ihmisistä. 

Kun ei vaan ole kristallipalloa.

Jokainen tehköön lapsen silloin kun hyvältä tuntuu, oli se valmius siihen sitten 20v, 30v tai 40v jos raskautuminen vielä onnistuu. Ikinä ei ole käynyt mielessä että olisi ollut hyvä odotella sen sijaan että sai lapsen nuorena. Miksi olisi, kun hän toivottu kerran oli?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:51"]

Kaksikymppisenä arvostelukykykään ei vielä ole paras mahdollinen, joten tiiraile sitä kumppaniasi ihan rauhassa ja mieti, että onko tuo sitten se vanhenemiskumppani.

Omasta tuttavapiiristä kaikki nuorena lapsia saaneet ovat eronneet ja kyllä avioero on lapsille iso tragedia. Sitten nelikymppisenä ollaan edelleen pienten lasten vanhempia ja uusperhekuviot sotkee kaiken.

[/quote]

No tämä on itseasiassa sellainen asia, mitä olen miettinyt. Ollaan kuitenkin ruvettu seurustelemaan kun minä olin 16-vuotias ja poikaystäväni 17. Että mitä jos kasvetaankin erilleen? 

Mun mielestä meidän parisuhde on kuitenkin tosi vakaalla pohjalla, ettei sitä niin vaan horjuteta. Kyllä tuo on se ihminen, jonka kanssa mulla on alusta alkaen ollut aikomus viettää koko loppuelämä. Voiko se mielipide tosiaan muuttua parissa vuodessa? 

Joissain parisuhteissa ja avioliitoissa rakkaus hiipuu pois. Sitä ei voi mitenkään ennustaa. Mutta se ei ole mun mielestä todellakaan syy erota, siis se, että "ollaan oltu niin nuorista asti yhdessä, ettei tästä kuitenkaan tule mitään".

-Ap

Mä en tajua miten jollain on varaa matkustaa sen jälkeen kun on saanut lapsia. Just katselin Thaimaan matkaa koko perheelle, maksaisi noin 5000 e. Perheenä matkustaminen on ihan tajuttoman kallista, lapset maksaa useimmiten saman kuin aikuinenkin ja käyttöraha päälle. Tämä siis niille, joitten mielestä lapsen saaminen ei rajoita matkailua mitenkään...

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:26"]

Mä en tajua miten jollain on varaa matkustaa sen jälkeen kun on saanut lapsia. Just katselin Thaimaan matkaa koko perheelle, maksaisi noin 5000 e. Perheenä matkustaminen on ihan tajuttoman kallista, lapset maksaa useimmiten saman kuin aikuinenkin ja käyttöraha päälle. Tämä siis niille, joitten mielestä lapsen saaminen ei rajoita matkailua mitenkään...

[/quote]

Joo kyllä se rajoittaa. Meillä nyt tuskin olisi varaa lähteä Thaimaaseen ilman lastakaan.

-Ap

Kannattaa kuunnella sydäntä:) Elämä on tässä ja nyt.

:)

Heh, ei nyt oikein upitus onnistunut. Yritän vielä :-)

-Ap

Nauti nuoruudesta. Ehdit vielä ja mieskin voi vaihtua.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:24"]

mieskin voi vaihtua.

[/quote]

Kuinkahan kauan sitä pitää olla yhdessä, että tietää ettei se vaihdu? Vai iästäkö se nyt on kiinni? Voihan se ero tulla kymmenenkin vuoden päästä. 

-Ap

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 00:52"]Jos takana on vakaa, pitkä parisuhde, kummatkin ovat kuumeilleet jo pitkään, kummallakin vakityö ja ammattitutkinto? Ainoa mikä oikeastaan estää, on ikä. Jos olisin 5 vuotta vanhempi ja samassa tilanteessa, yrittäisin lasta epäilemättä.

Miksi kannattaa tai ei kannata? Jäänkö katkeraksi kun "en saanut viettää nuoruuttani railakkaasti"? Mielestäni olen viettänyt jo nuoruuteni railakkaasti, en ole pitkään pitkään aikaan nauttinut räkäkänneistä.

Kannattaisiko ensin keksiä, mitä oikeasti tahtoo tulevaisuudelta, ja opiskella ensin sellainen ammatti, koska lapsen kanssa se ei enää onnistu? Tällä hetkellä olen tyytyväinen työssäni, en ole sille alalle jäämässä, mutten tosiaan tiedä mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä tai mitä voisin lähteä opiskelemaan. Olen yrittänyt ainakin sen 5 vuotta asiaa miettiä, keksimättä mitään. En siis oleta että valaistuminen tulisi ihan heti.

Syrjitäänkö minua "äitipiireissä" koska olen nuori? Kohdellaanko minua eri tavalla neuvolassa, synnärillä tai ihan vaikka lastentarvikeliikkeessä? Puhutaanko minusta sen takia pahaa? Kannattaisiko ensin hankkia ikää ihan vain sen iän tai elämänkokemuksen takia? Kannattaisiko ensin olla oma asunto? Entä naimisiinmeno, jos tahtoo ihanat häät? 

Mitkä asiat ylipäätään on sellaisia, mitä "pitäisi" tehdä ennen lapsia? Mikä on se sellainen oikea este, miksi en voisi tarkoituksella raskautua nyt? Oma ratkaisuhan se on, mutta mitä olen täällä lukenut kommentteja asiasta, aika katkeraa tilitystä tullut vastaan... En usko että kadun jos lapsen nyt saan, mutta siksi tahdonkin kuulla teiltä nuoriltä äideiltä, oletteko te katuneet valintaanne? Miksi?
[/quote]. En jaksanut kaikkea lukea. Ei kannata. Opiskele ammatti. Nauti nuoruudesta. Matkustele. Harrasta.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:06"]Kannattaa kuunnella sydäntä:) Elämä on tässä ja nyt.
[/quote]. Järki päässä

Minusta kannattaa rauhassa tutustua itseensä ja toiseen. Matkustaa, opiskella alaa josta tykkää ja olla työelämän pyörteissä vakiintunut jollain tapaa, ostaa asunto mieleisestä paikasta. Eivät pakollisia ole, mutta helpottavat elämää jos muut asiat molemmilla vanhemmilla kunnossa. Pikkulapsiaika on ihanaa, mutta raskasta.

Ja itse olen toiminut päinvastoin ja rankkaa ollut, mutta selvitty on ja ko.asiat kunnossa, mutta helpommalla olisin päässyt. :-)

Kukaan ei voi sanoa, mikä olisi sinulle paras ratkaisu. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että jos olisin saanut lapsen 20-vuotiaana, minulta olisi todennäköisesti jäänyt väliin räkäkännien ohella:

-yliopisto-opinnot alalla, jolle todella vaikea päästä

-vaihto-opiskelu ulkomailla

-työharjoittelu ulkomailla

-monta vuotta pitkiä päiviä, ilta- ja viikonlopputöitä kutsumusammatissa

-perheen perustaminen elämäni rakkauden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:32"]

Kukaan ei voi sanoa, mikä olisi sinulle paras ratkaisu. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että jos olisin saanut lapsen 20-vuotiaana, minulta olisi todennäköisesti jäänyt väliin räkäkännien ohella:

-yliopisto-opinnot alalla, jolle todella vaikea päästä

-vaihto-opiskelu ulkomailla

-työharjoittelu ulkomailla

-monta vuotta pitkiä päiviä, ilta- ja viikonlopputöitä kutsumusammatissa

-perheen perustaminen elämäni rakkauden kanssa.

[/quote]

Kiitos näkökulmasta :)

-Ap

Minusta lapsi hankitaan silloin, kun molemmat ovat valmiita siihen ja elämäntilanne on suotuisa eikä iän mukaan

Kyllä kertomasi perusteella suosittelisin :) Parhaassa iässähän olet siihen biologisesti, joten jos tuntuu hyvältä niin anna mennä vaan.

Jo se että koet nuoruuden olevan yhtä kuin räkäkännit kertoo sulla vielä olevan miljoona miljoona asiaa kokematta ennenkuin perhettä perustaa.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 01:08"]

Jo se että koet nuoruuden olevan yhtä kuin räkäkännit kertoo sulla vielä olevan miljoona miljoona asiaa kokematta ennenkuin perhettä perustaa.

[/quote]

Joo sitähän aloittaja tarkoitti.

Minä sain esikoisen kun täytin 20v. Koskaan en ole pitänyt itseäni "nuorena" äitinä, vaikka olen kyllä tykännyt olla nuori äiti, oma äitinikin sai minut yhtä nuorena, ja nyt on kiva kun tytär on 20v, minä 40v. ja äitini 60v. Tyttäreni on menossa vielä ammattikorkeaan, on suorittanut tähän mennessä kolmoistutkinnon, eli on merkonomi ja ylioppilas. Tytär on tämän vuoden au-pairina että saa asua ulkomailla, mutta meinaa hänkin tehdä lapset nuorena, viimeistään neljän vuoden kuluttua, jos vaan mies on jonka kanssa tehdä. Tyttäreni haluaa että isoäitinsäkin, eli minun äitini, saisi nähdä hänen lapsensa, ja minäkin ajattelen kyllä niin.

Nyt minulla on 5v. kaksoset, ja meni 8 vuotta että heidät saatiin tehtyä, silloin nuorena tulin raskaaksi pillereiden lopettamisen jälkeen ensimmäisten kuukautisten jälkeen, sitten kun aviomieheni kanssa haluttiin lapsi, olin 26v. kun alettiin yrittää, niin ei se niin vain käynytkään, kyllä olin kiitollinen että olin esikoisen tehnyt silloin nuorena, kun oli vaara ettei enenpää saa, jos olisin ensimmäistä alkanut tehdä yli 25v. niin olisin voinut jäädä kokonaan lapsettomaksi. Koskaan ei tiedä että tuleeko niitä lapsia niin vaan, minä en ottaisi sitä riskiä että odottaisin jotain maagista hetkeä että kaikki mahdollinen on elämässä tehty ennen lapsen tekoa. Kun tekee vaan yhden lapsen, se ei estä opiskelemasta tai mitään muutakaan, kahden peräkkäin tehdyn lapsen kanssa voi olla niin kovilla että ei jaksa opiskella.

Nuorempi siskoni teki nuorena kaksi lasta peräkkäin, ja oli todella raskasta, hänen miehensä oli aina töissä, ja siskoni meinasi uupua totaalisesti. Kun siskoni erosi kun lapset olivat kouluikäisiä, hän haki kouluun uudelle alalle, sitten hän löysikin uuden miehen, ja teki aika nopeasti hänen kanssaan lapsen, silti on jatkanut opiskeluja, ja käynyt töissäkin välillä, yhden vauvan ja kahden koululaisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa.

Nainen on hedelmällisimmillään 18-20 vuotiaana, 25-vuotiaana alkaa hedelmällisyys jo laskea, ja 35-vuotiaana on jo riskiryhmässä korkean iän takia. Jostain kumman syystä nykyään ajatellaan että lapset voi tehdä vielä nelikymppisenä, mutta kyllä luonto on tarkoittanut toisin, nelikymppisen pitäisi alkaa odotella jo lapsenlapsia.