Miksi tapaan vain tietyn tyyppisiä miehiä?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:52"]

Voi vittu. Niin. Päläpäläpäläpälä, miehet, päläpälä.

[/quote]

Jos ei jaksa tällaisia lukea, niin miksi avata ketju ja vielä kommentoida siihen :D

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:17"]

Kaikki minusta kiinnostuneet ja tuttavuutta tekevät miehet ovat aina melkein samasta muotista. Aivan jokainen on sellainen miellyttäjä-tyyppinen, arka ja kokematon naisten kanssa. Olen seurustellutkin tällaisten miesten kanssa, mutta en enää halua. Olen 26, ja kohtaamani miehet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä tai vähän yli kolmekymppisiä.

En halua enää kuvaamani kaltaista miestä, sillä en jaksa sitä vastuuta. Tällaiset miehet eivät uskalla sanoa mielipiteitään kuulematta ensin minun kantaani, he eivät ole tarmokkaita vaan tarkkailevat kaikkea passiivisena sivusta, ja heitä saa opettaa kaikessa, etenkin sängyssä, jossa menon pitää olla kesyä ja turvallista. 

Ymmärrän kilttien miesten arvon, mutta en halua ketään tossun alle! Haluan kiltin miehen, jolla on lisäksi oma tahto, vähän enemmän toimintaa ja vilkkautta, ja sängyssäkin voisi olla villi ja uskalias. Haluan tuntea itseni naiseksi. Haluan, että minäkin voin edes joskus antaa toisen puhua ja tehdä edes jotain päätöksiä. Minua kuitenkin lähestyvät aina vain nuo arat ja hiljaiset. Miten tätä kaavaa voisi muuttaa??

Jos aloitus kuulostaa liian ärhäkältä, niin se johtuu tämän illan ensitreffeistä deittisivustomiehen kanssa, joka oli taas kuin kopio kaikista aiemmista. En saanut mitään otetta miehen ajatuksista, kun hän myötäili koko ajan kaikkea mitä minä sanoin. Ei tuollaisesta ole mitään haastetta tai mielenkiintoa, haluan vihdoin jotain muuta! Ei ihme, että tuontyyppiset miehet ovat kolmekymppisinäkin ikisinkkuja, kun itseluottamus on pakkasen puolella ja nainen saisi halutessaan pompotella aivan mielensä mukaan.

[/quote]No näin miehenä en ymmärrä mikä tuossa on niin suuri ongelma; saat muokata miehestäsi juuri mieleisesi. Voithan ajatella asiasta niin, että miehet pitävät sinusta niin paljon, että haluavat herättää sinussa vain myönteisiä ajatuksia ja ajattelevat "mielistelyn" olevan yksi tapa päästä siihen tavoitteeseen. Vaikka sinä pidät heitä hauraina vässyköinä, he voivat oikeasti olla vahvempia kuin näyttää, mutta herkistyvät naisseurasta ja pehmentävät omaa olemustaan sen mukaan. Tätähän naiset eivät valitettavasti voi kovin helposti ymmärtää. Naiset eivät voi ikinä tietää miltä tuntuu se, kun vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkäävät sinua ja ajattelevat sinusta kaikkea negatiivista. Luontaisille naistenmiehillehän tuo ei ole ongelma, kun he herättävät haluja silti, mutta muille on. Monet muut miehet ajattelevat että pehmeämpi ja 'naismaisempi' olemusmuoto on tapa tehdä itsensä hyväksyttäväksi naisen silmissä. 

Vain ihminen jolla ei ole itsellä kaikki kohdillaan voi väittää, että "hissukat on parhaimpia". Hissukka = manipuloinnille altis, usein onneton ihminen jolla ei ole kapasiteettia valjastaa oma elämä omien tavoitteiden mukaan. Siinä ei ole mitään ihailtavaa, säälittävää pikemminkin.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:20"]

Lääninvankilasta voisi löytyä. Tai sitten yöllä käy steissiltä hakemassa jonkun uhoajan.

Mutta lupaathan, ettet tule avautumaan meille, kun tulee turpaan ja petetään?

[/quote]

Onko olemassa vain täydet tossut sekä vaimonhakkaajat? Minä ainakin tunnen joitain välimuotoja, jostain syystä vain minusta kiinnostuvat vain ne toisen ääripään tapaukset. En oikeasti jaksa enää yksiäkään treffejä, joiden aikana treffikumppani tarkkailee maanisesti minun suhtautumistani kaikkeen, jotta voi kopioida ja peilata joka ikistä asiaa, kun omia ajatuksia ei kai sitten edes ole. En jaksa yrittää jatkuvasti kaivaa toisesta ihmisestä esille edes jotain luonnetta. 

ap

[/quote]

Kyse voi olla siitäkin, että miehet eivät uskalla olla eri mieltä, koska silloin naiset tulkitsevat, että teidän välillänne ei ole "kemiaa". Yksikin väärä sana, ilme tai liike mieheltä ja peli on pelattu. Näin se vain ikävä kyllä on.

[/quote]

Itse asiassa, väärät liikkeethän nämä miehet ovat juuri tehneetkin. Ja peli on pelattu. Ennenkuin edes alettu tutustumaan toiseen oikeasti.
[/quote]
Sinä luovutat liian nopeasti. Et anna toiselle edes tilaisuutta näyttää millainen hän oikeasti on.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:17"]

Kaikki minusta kiinnostuneet ja tuttavuutta tekevät miehet ovat aina melkein samasta muotista. Aivan jokainen on sellainen miellyttäjä-tyyppinen, arka ja kokematon naisten kanssa. Olen seurustellutkin tällaisten miesten kanssa, mutta en enää halua. Olen 26, ja kohtaamani miehet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä tai vähän yli kolmekymppisiä.

En halua enää kuvaamani kaltaista miestä, sillä en jaksa sitä vastuuta. Tällaiset miehet eivät uskalla sanoa mielipiteitään kuulematta ensin minun kantaani, he eivät ole tarmokkaita vaan tarkkailevat kaikkea passiivisena sivusta, ja heitä saa opettaa kaikessa, etenkin sängyssä, jossa menon pitää olla kesyä ja turvallista. 

Ymmärrän kilttien miesten arvon, mutta en halua ketään tossun alle! Haluan kiltin miehen, jolla on lisäksi oma tahto, vähän enemmän toimintaa ja vilkkautta, ja sängyssäkin voisi olla villi ja uskalias. Haluan tuntea itseni naiseksi. Haluan, että minäkin voin edes joskus antaa toisen puhua ja tehdä edes jotain päätöksiä. Minua kuitenkin lähestyvät aina vain nuo arat ja hiljaiset. Miten tätä kaavaa voisi muuttaa??

Jos aloitus kuulostaa liian ärhäkältä, niin se johtuu tämän illan ensitreffeistä deittisivustomiehen kanssa, joka oli taas kuin kopio kaikista aiemmista. En saanut mitään otetta miehen ajatuksista, kun hän myötäili koko ajan kaikkea mitä minä sanoin. Ei tuollaisesta ole mitään haastetta tai mielenkiintoa, haluan vihdoin jotain muuta! Ei ihme, että tuontyyppiset miehet ovat kolmekymppisinäkin ikisinkkuja, kun itseluottamus on pakkasen puolella ja nainen saisi halutessaan pompotella aivan mielensä mukaan.

[/quote]No näin miehenä en ymmärrä mikä tuossa on niin suuri ongelma; saat muokata miehestäsi juuri mieleisesi. Voithan ajatella asiasta niin, että miehet pitävät sinusta niin paljon, että haluavat herättää sinussa vain myönteisiä ajatuksia ja ajattelevat "mielistelyn" olevan yksi tapa päästä siihen tavoitteeseen. Vaikka sinä pidät heitä hauraina vässyköinä, he voivat oikeasti olla vahvempia kuin näyttää, mutta herkistyvät naisseurasta ja pehmentävät omaa olemustaan sen mukaan. Tätähän naiset eivät valitettavasti voi kovin helposti ymmärtää. Naiset eivät voi ikinä tietää miltä tuntuu se, kun vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkäävät sinua ja ajattelevat sinusta kaikkea negatiivista. Luontaisille naistenmiehillehän tuo ei ole ongelma, kun he herättävät haluja silti, mutta muille on. Monet muut miehet ajattelevat että pehmeämpi ja 'naismaisempi' olemusmuoto on tapa tehdä itsensä hyväksyttäväksi naisen silmissä. 

[/quote]

En minä halua muokata ketään mieleisekseni! Haluan miehen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja toivottavasti pitäisin näkemästäni sen verran että ihastuisin ja rakastuisin. Ja tässä on minun osaltani mukana suuri määrä kyllästymistä: olen seurustellut tällaisten miesten kanssa, ja kaikki minuun ihastuvat miehet ovat aivan samanlaisia. Haluan pystyä keskustelemaan kuin aikuinen aikuiselle, ei kuin aikuinen vapisevalle pojalle! Tämä ei taatusti ole itsevarman ja vahvan miehen pyrkimys miellyttää ja vaikuttaa taipuisammalta, vaan pelokkaan ja epävarman miehen yritys myötäillä kaikkea niin, ettei mitään erimielisyyksiä voi vahingossakaan ilmetä.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:17"]

Kaikki minusta kiinnostuneet ja tuttavuutta tekevät miehet ovat aina melkein samasta muotista. Aivan jokainen on sellainen miellyttäjä-tyyppinen, arka ja kokematon naisten kanssa. Olen seurustellutkin tällaisten miesten kanssa, mutta en enää halua. Olen 26, ja kohtaamani miehet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä tai vähän yli kolmekymppisiä.

En halua enää kuvaamani kaltaista miestä, sillä en jaksa sitä vastuuta. Tällaiset miehet eivät uskalla sanoa mielipiteitään kuulematta ensin minun kantaani, he eivät ole tarmokkaita vaan tarkkailevat kaikkea passiivisena sivusta, ja heitä saa opettaa kaikessa, etenkin sängyssä, jossa menon pitää olla kesyä ja turvallista. 

Ymmärrän kilttien miesten arvon, mutta en halua ketään tossun alle! Haluan kiltin miehen, jolla on lisäksi oma tahto, vähän enemmän toimintaa ja vilkkautta, ja sängyssäkin voisi olla villi ja uskalias. Haluan tuntea itseni naiseksi. Haluan, että minäkin voin edes joskus antaa toisen puhua ja tehdä edes jotain päätöksiä. Minua kuitenkin lähestyvät aina vain nuo arat ja hiljaiset. Miten tätä kaavaa voisi muuttaa??

Jos aloitus kuulostaa liian ärhäkältä, niin se johtuu tämän illan ensitreffeistä deittisivustomiehen kanssa, joka oli taas kuin kopio kaikista aiemmista. En saanut mitään otetta miehen ajatuksista, kun hän myötäili koko ajan kaikkea mitä minä sanoin. Ei tuollaisesta ole mitään haastetta tai mielenkiintoa, haluan vihdoin jotain muuta! Ei ihme, että tuontyyppiset miehet ovat kolmekymppisinäkin ikisinkkuja, kun itseluottamus on pakkasen puolella ja nainen saisi halutessaan pompotella aivan mielensä mukaan.

[/quote]No näin miehenä en ymmärrä mikä tuossa on niin suuri ongelma; saat muokata miehestäsi juuri mieleisesi. Voithan ajatella asiasta niin, että miehet pitävät sinusta niin paljon, että haluavat herättää sinussa vain myönteisiä ajatuksia ja ajattelevat "mielistelyn" olevan yksi tapa päästä siihen tavoitteeseen. Vaikka sinä pidät heitä hauraina vässyköinä, he voivat oikeasti olla vahvempia kuin näyttää, mutta herkistyvät naisseurasta ja pehmentävät omaa olemustaan sen mukaan. Tätähän naiset eivät valitettavasti voi kovin helposti ymmärtää. Naiset eivät voi ikinä tietää miltä tuntuu se, kun vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkäävät sinua ja ajattelevat sinusta kaikkea negatiivista. Luontaisille naistenmiehillehän tuo ei ole ongelma, kun he herättävät haluja silti, mutta muille on. Monet muut miehet ajattelevat että pehmeämpi ja 'naismaisempi' olemusmuoto on tapa tehdä itsensä hyväksyttäväksi naisen silmissä. 

[/quote]

En minä halua muokata ketään mieleisekseni! Haluan miehen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja toivottavasti pitäisin näkemästäni sen verran että ihastuisin ja rakastuisin. Ja tässä on minun osaltani mukana suuri määrä kyllästymistä: olen seurustellut tällaisten miesten kanssa, ja kaikki minuun ihastuvat miehet ovat aivan samanlaisia. Haluan pystyä keskustelemaan kuin aikuinen aikuiselle, ei kuin aikuinen vapisevalle pojalle! Tämä ei taatusti ole itsevarman ja vahvan miehen pyrkimys miellyttää ja vaikuttaa taipuisammalta, vaan pelokkaan ja epävarman miehen yritys myötäillä kaikkea niin, ettei mitään erimielisyyksiä voi vahingossakaan ilmetä.

ap

[/quote]

Kertoohan se jo aika paljon sinusta itsestäsikin, että alfaurokset eivät kiinnostu sinusta.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:17"]

Kaikki minusta kiinnostuneet ja tuttavuutta tekevät miehet ovat aina melkein samasta muotista. Aivan jokainen on sellainen miellyttäjä-tyyppinen, arka ja kokematon naisten kanssa. Olen seurustellutkin tällaisten miesten kanssa, mutta en enää halua. Olen 26, ja kohtaamani miehet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä tai vähän yli kolmekymppisiä.

En halua enää kuvaamani kaltaista miestä, sillä en jaksa sitä vastuuta. Tällaiset miehet eivät uskalla sanoa mielipiteitään kuulematta ensin minun kantaani, he eivät ole tarmokkaita vaan tarkkailevat kaikkea passiivisena sivusta, ja heitä saa opettaa kaikessa, etenkin sängyssä, jossa menon pitää olla kesyä ja turvallista. 

Ymmärrän kilttien miesten arvon, mutta en halua ketään tossun alle! Haluan kiltin miehen, jolla on lisäksi oma tahto, vähän enemmän toimintaa ja vilkkautta, ja sängyssäkin voisi olla villi ja uskalias. Haluan tuntea itseni naiseksi. Haluan, että minäkin voin edes joskus antaa toisen puhua ja tehdä edes jotain päätöksiä. Minua kuitenkin lähestyvät aina vain nuo arat ja hiljaiset. Miten tätä kaavaa voisi muuttaa??

Jos aloitus kuulostaa liian ärhäkältä, niin se johtuu tämän illan ensitreffeistä deittisivustomiehen kanssa, joka oli taas kuin kopio kaikista aiemmista. En saanut mitään otetta miehen ajatuksista, kun hän myötäili koko ajan kaikkea mitä minä sanoin. Ei tuollaisesta ole mitään haastetta tai mielenkiintoa, haluan vihdoin jotain muuta! Ei ihme, että tuontyyppiset miehet ovat kolmekymppisinäkin ikisinkkuja, kun itseluottamus on pakkasen puolella ja nainen saisi halutessaan pompotella aivan mielensä mukaan.

[/quote]No näin miehenä en ymmärrä mikä tuossa on niin suuri ongelma; saat muokata miehestäsi juuri mieleisesi. Voithan ajatella asiasta niin, että miehet pitävät sinusta niin paljon, että haluavat herättää sinussa vain myönteisiä ajatuksia ja ajattelevat "mielistelyn" olevan yksi tapa päästä siihen tavoitteeseen. Vaikka sinä pidät heitä hauraina vässyköinä, he voivat oikeasti olla vahvempia kuin näyttää, mutta herkistyvät naisseurasta ja pehmentävät omaa olemustaan sen mukaan. Tätähän naiset eivät valitettavasti voi kovin helposti ymmärtää. Naiset eivät voi ikinä tietää miltä tuntuu se, kun vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkäävät sinua ja ajattelevat sinusta kaikkea negatiivista. Luontaisille naistenmiehillehän tuo ei ole ongelma, kun he herättävät haluja silti, mutta muille on. Monet muut miehet ajattelevat että pehmeämpi ja 'naismaisempi' olemusmuoto on tapa tehdä itsensä hyväksyttäväksi naisen silmissä. 

[/quote]

En minä halua muokata ketään mieleisekseni! Haluan miehen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja toivottavasti pitäisin näkemästäni sen verran että ihastuisin ja rakastuisin. Ja tässä on minun osaltani mukana suuri määrä kyllästymistä: olen seurustellut tällaisten miesten kanssa, ja kaikki minuun ihastuvat miehet ovat aivan samanlaisia. Haluan pystyä keskustelemaan kuin aikuinen aikuiselle, ei kuin aikuinen vapisevalle pojalle! Tämä ei taatusti ole itsevarman ja vahvan miehen pyrkimys miellyttää ja vaikuttaa taipuisammalta, vaan pelokkaan ja epävarman miehen yritys myötäillä kaikkea niin, ettei mitään erimielisyyksiä voi vahingossakaan ilmetä.

ap

[/quote]

Kertoohan se jo aika paljon sinusta itsestäsikin, että alfaurokset eivät kiinnostu sinusta.

[/quote]

Alfaurokset eivät kiinnosta minua. Kiltti ja mukava mies hyvällä itsetunnolla ja itsetuntemuksella varustettuna olisi se minun unelmani, mutta ei ole tullut vastaan. Hiljainen saa olla, ujokin, mutta miksi pitää olla niin pelokas ettei omaa luonnettaan uskalla näyttää!

ap

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:17"]

Kaikki minusta kiinnostuneet ja tuttavuutta tekevät miehet ovat aina melkein samasta muotista. Aivan jokainen on sellainen miellyttäjä-tyyppinen, arka ja kokematon naisten kanssa. Olen seurustellutkin tällaisten miesten kanssa, mutta en enää halua. Olen 26, ja kohtaamani miehet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä tai vähän yli kolmekymppisiä.

En halua enää kuvaamani kaltaista miestä, sillä en jaksa sitä vastuuta. Tällaiset miehet eivät uskalla sanoa mielipiteitään kuulematta ensin minun kantaani, he eivät ole tarmokkaita vaan tarkkailevat kaikkea passiivisena sivusta, ja heitä saa opettaa kaikessa, etenkin sängyssä, jossa menon pitää olla kesyä ja turvallista. 

Ymmärrän kilttien miesten arvon, mutta en halua ketään tossun alle! Haluan kiltin miehen, jolla on lisäksi oma tahto, vähän enemmän toimintaa ja vilkkautta, ja sängyssäkin voisi olla villi ja uskalias. Haluan tuntea itseni naiseksi. Haluan, että minäkin voin edes joskus antaa toisen puhua ja tehdä edes jotain päätöksiä. Minua kuitenkin lähestyvät aina vain nuo arat ja hiljaiset. Miten tätä kaavaa voisi muuttaa??

Jos aloitus kuulostaa liian ärhäkältä, niin se johtuu tämän illan ensitreffeistä deittisivustomiehen kanssa, joka oli taas kuin kopio kaikista aiemmista. En saanut mitään otetta miehen ajatuksista, kun hän myötäili koko ajan kaikkea mitä minä sanoin. Ei tuollaisesta ole mitään haastetta tai mielenkiintoa, haluan vihdoin jotain muuta! Ei ihme, että tuontyyppiset miehet ovat kolmekymppisinäkin ikisinkkuja, kun itseluottamus on pakkasen puolella ja nainen saisi halutessaan pompotella aivan mielensä mukaan.

[/quote]No näin miehenä en ymmärrä mikä tuossa on niin suuri ongelma; saat muokata miehestäsi juuri mieleisesi. Voithan ajatella asiasta niin, että miehet pitävät sinusta niin paljon, että haluavat herättää sinussa vain myönteisiä ajatuksia ja ajattelevat "mielistelyn" olevan yksi tapa päästä siihen tavoitteeseen. Vaikka sinä pidät heitä hauraina vässyköinä, he voivat oikeasti olla vahvempia kuin näyttää, mutta herkistyvät naisseurasta ja pehmentävät omaa olemustaan sen mukaan. Tätähän naiset eivät valitettavasti voi kovin helposti ymmärtää. Naiset eivät voi ikinä tietää miltä tuntuu se, kun vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkäävät sinua ja ajattelevat sinusta kaikkea negatiivista. Luontaisille naistenmiehillehän tuo ei ole ongelma, kun he herättävät haluja silti, mutta muille on. Monet muut miehet ajattelevat että pehmeämpi ja 'naismaisempi' olemusmuoto on tapa tehdä itsensä hyväksyttäväksi naisen silmissä. 

[/quote]

En minä halua muokata ketään mieleisekseni! Haluan miehen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja toivottavasti pitäisin näkemästäni sen verran että ihastuisin ja rakastuisin. Ja tässä on minun osaltani mukana suuri määrä kyllästymistä: olen seurustellut tällaisten miesten kanssa, ja kaikki minuun ihastuvat miehet ovat aivan samanlaisia. Haluan pystyä keskustelemaan kuin aikuinen aikuiselle, ei kuin aikuinen vapisevalle pojalle! Tämä ei taatusti ole itsevarman ja vahvan miehen pyrkimys miellyttää ja vaikuttaa taipuisammalta, vaan pelokkaan ja epävarman miehen yritys myötäillä kaikkea niin, ettei mitään erimielisyyksiä voi vahingossakaan ilmetä.

ap

[/quote]

Kertoohan se jo aika paljon sinusta itsestäsikin, että alfaurokset eivät kiinnostu sinusta.

[/quote]

Alfaurokset eivät kiinnosta minua. Kiltti ja mukava mies hyvällä itsetunnolla ja itsetuntemuksella varustettuna olisi se minun unelmani, mutta ei ole tullut vastaan. Hiljainen saa olla, ujokin, mutta miksi pitää olla niin pelokas ettei omaa luonnettaan uskalla näyttää!

ap

[/quote]

Hiljaiset ja ujot eivät uskalla, eivätkä varmaan sinun seurassasi. Vaikutat aika hyökkävältä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:17"]

Kaikki minusta kiinnostuneet ja tuttavuutta tekevät miehet ovat aina melkein samasta muotista. Aivan jokainen on sellainen miellyttäjä-tyyppinen, arka ja kokematon naisten kanssa. Olen seurustellutkin tällaisten miesten kanssa, mutta en enää halua. Olen 26, ja kohtaamani miehet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä tai vähän yli kolmekymppisiä.

En halua enää kuvaamani kaltaista miestä, sillä en jaksa sitä vastuuta. Tällaiset miehet eivät uskalla sanoa mielipiteitään kuulematta ensin minun kantaani, he eivät ole tarmokkaita vaan tarkkailevat kaikkea passiivisena sivusta, ja heitä saa opettaa kaikessa, etenkin sängyssä, jossa menon pitää olla kesyä ja turvallista. 

Ymmärrän kilttien miesten arvon, mutta en halua ketään tossun alle! Haluan kiltin miehen, jolla on lisäksi oma tahto, vähän enemmän toimintaa ja vilkkautta, ja sängyssäkin voisi olla villi ja uskalias. Haluan tuntea itseni naiseksi. Haluan, että minäkin voin edes joskus antaa toisen puhua ja tehdä edes jotain päätöksiä. Minua kuitenkin lähestyvät aina vain nuo arat ja hiljaiset. Miten tätä kaavaa voisi muuttaa??

Jos aloitus kuulostaa liian ärhäkältä, niin se johtuu tämän illan ensitreffeistä deittisivustomiehen kanssa, joka oli taas kuin kopio kaikista aiemmista. En saanut mitään otetta miehen ajatuksista, kun hän myötäili koko ajan kaikkea mitä minä sanoin. Ei tuollaisesta ole mitään haastetta tai mielenkiintoa, haluan vihdoin jotain muuta! Ei ihme, että tuontyyppiset miehet ovat kolmekymppisinäkin ikisinkkuja, kun itseluottamus on pakkasen puolella ja nainen saisi halutessaan pompotella aivan mielensä mukaan.

[/quote]No näin miehenä en ymmärrä mikä tuossa on niin suuri ongelma; saat muokata miehestäsi juuri mieleisesi. Voithan ajatella asiasta niin, että miehet pitävät sinusta niin paljon, että haluavat herättää sinussa vain myönteisiä ajatuksia ja ajattelevat "mielistelyn" olevan yksi tapa päästä siihen tavoitteeseen. Vaikka sinä pidät heitä hauraina vässyköinä, he voivat oikeasti olla vahvempia kuin näyttää, mutta herkistyvät naisseurasta ja pehmentävät omaa olemustaan sen mukaan. Tätähän naiset eivät valitettavasti voi kovin helposti ymmärtää. Naiset eivät voi ikinä tietää miltä tuntuu se, kun vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkäävät sinua ja ajattelevat sinusta kaikkea negatiivista. Luontaisille naistenmiehillehän tuo ei ole ongelma, kun he herättävät haluja silti, mutta muille on. Monet muut miehet ajattelevat että pehmeämpi ja 'naismaisempi' olemusmuoto on tapa tehdä itsensä hyväksyttäväksi naisen silmissä. 

[/quote]

En minä halua muokata ketään mieleisekseni! Haluan miehen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja toivottavasti pitäisin näkemästäni sen verran että ihastuisin ja rakastuisin. Ja tässä on minun osaltani mukana suuri määrä kyllästymistä: olen seurustellut tällaisten miesten kanssa, ja kaikki minuun ihastuvat miehet ovat aivan samanlaisia. Haluan pystyä keskustelemaan kuin aikuinen aikuiselle, ei kuin aikuinen vapisevalle pojalle! Tämä ei taatusti ole itsevarman ja vahvan miehen pyrkimys miellyttää ja vaikuttaa taipuisammalta, vaan pelokkaan ja epävarman miehen yritys myötäillä kaikkea niin, ettei mitään erimielisyyksiä voi vahingossakaan ilmetä.

ap

[/quote]

Kertoohan se jo aika paljon sinusta itsestäsikin, että alfaurokset eivät kiinnostu sinusta.

[/quote]

Alfaurokset eivät kiinnosta minua. Kiltti ja mukava mies hyvällä itsetunnolla ja itsetuntemuksella varustettuna olisi se minun unelmani, mutta ei ole tullut vastaan. Hiljainen saa olla, ujokin, mutta miksi pitää olla niin pelokas ettei omaa luonnettaan uskalla näyttää!

ap

[/quote]

Hiljaiset ja ujot eivät uskalla, eivätkä varmaan sinun seurassasi. Vaikutat aika hyökkävältä.

[/quote]

No kun en ole. Vaikutan hyökkäävältä, sillä olin tänään huonoilla treffeillä, ja kamelin selkä katkesi. En jaksa enää! Olen kohtelias, ystävällinen, kiinnostunut siitä mitä toisella on sanottavana, en tunkeile, en painosta. Minua nämä ujot uskaltavat lähestyä, sillä en torju ketään suorilta käsin.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:17"]

Kaikki minusta kiinnostuneet ja tuttavuutta tekevät miehet ovat aina melkein samasta muotista. Aivan jokainen on sellainen miellyttäjä-tyyppinen, arka ja kokematon naisten kanssa. Olen seurustellutkin tällaisten miesten kanssa, mutta en enää halua. Olen 26, ja kohtaamani miehet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä tai vähän yli kolmekymppisiä.

En halua enää kuvaamani kaltaista miestä, sillä en jaksa sitä vastuuta. Tällaiset miehet eivät uskalla sanoa mielipiteitään kuulematta ensin minun kantaani, he eivät ole tarmokkaita vaan tarkkailevat kaikkea passiivisena sivusta, ja heitä saa opettaa kaikessa, etenkin sängyssä, jossa menon pitää olla kesyä ja turvallista. 

Ymmärrän kilttien miesten arvon, mutta en halua ketään tossun alle! Haluan kiltin miehen, jolla on lisäksi oma tahto, vähän enemmän toimintaa ja vilkkautta, ja sängyssäkin voisi olla villi ja uskalias. Haluan tuntea itseni naiseksi. Haluan, että minäkin voin edes joskus antaa toisen puhua ja tehdä edes jotain päätöksiä. Minua kuitenkin lähestyvät aina vain nuo arat ja hiljaiset. Miten tätä kaavaa voisi muuttaa??

Jos aloitus kuulostaa liian ärhäkältä, niin se johtuu tämän illan ensitreffeistä deittisivustomiehen kanssa, joka oli taas kuin kopio kaikista aiemmista. En saanut mitään otetta miehen ajatuksista, kun hän myötäili koko ajan kaikkea mitä minä sanoin. Ei tuollaisesta ole mitään haastetta tai mielenkiintoa, haluan vihdoin jotain muuta! Ei ihme, että tuontyyppiset miehet ovat kolmekymppisinäkin ikisinkkuja, kun itseluottamus on pakkasen puolella ja nainen saisi halutessaan pompotella aivan mielensä mukaan.

[/quote]No näin miehenä en ymmärrä mikä tuossa on niin suuri ongelma; saat muokata miehestäsi juuri mieleisesi. Voithan ajatella asiasta niin, että miehet pitävät sinusta niin paljon, että haluavat herättää sinussa vain myönteisiä ajatuksia ja ajattelevat "mielistelyn" olevan yksi tapa päästä siihen tavoitteeseen. Vaikka sinä pidät heitä hauraina vässyköinä, he voivat oikeasti olla vahvempia kuin näyttää, mutta herkistyvät naisseurasta ja pehmentävät omaa olemustaan sen mukaan. Tätähän naiset eivät valitettavasti voi kovin helposti ymmärtää. Naiset eivät voi ikinä tietää miltä tuntuu se, kun vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkäävät sinua ja ajattelevat sinusta kaikkea negatiivista. Luontaisille naistenmiehillehän tuo ei ole ongelma, kun he herättävät haluja silti, mutta muille on. Monet muut miehet ajattelevat että pehmeämpi ja 'naismaisempi' olemusmuoto on tapa tehdä itsensä hyväksyttäväksi naisen silmissä. 

[/quote]

En minä halua muokata ketään mieleisekseni! Haluan miehen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja toivottavasti pitäisin näkemästäni sen verran että ihastuisin ja rakastuisin. Ja tässä on minun osaltani mukana suuri määrä kyllästymistä: olen seurustellut tällaisten miesten kanssa, ja kaikki minuun ihastuvat miehet ovat aivan samanlaisia. Haluan pystyä keskustelemaan kuin aikuinen aikuiselle, ei kuin aikuinen vapisevalle pojalle! Tämä ei taatusti ole itsevarman ja vahvan miehen pyrkimys miellyttää ja vaikuttaa taipuisammalta, vaan pelokkaan ja epävarman miehen yritys myötäillä kaikkea niin, ettei mitään erimielisyyksiä voi vahingossakaan ilmetä.

ap

[/quote]

Kertoohan se jo aika paljon sinusta itsestäsikin, että alfaurokset eivät kiinnostu sinusta.

[/quote]

Alfaurokset eivät kiinnosta minua. Kiltti ja mukava mies hyvällä itsetunnolla ja itsetuntemuksella varustettuna olisi se minun unelmani, mutta ei ole tullut vastaan. Hiljainen saa olla, ujokin, mutta miksi pitää olla niin pelokas ettei omaa luonnettaan uskalla näyttää!

ap

[/quote]

Hiljaiset ja ujot eivät uskalla, eivätkä varmaan sinun seurassasi. Vaikutat aika hyökkävältä.

[/quote]

No kun en ole. Vaikutan hyökkäävältä, sillä olin tänään huonoilla treffeillä, ja kamelin selkä katkesi. En jaksa enää! Olen kohtelias, ystävällinen, kiinnostunut siitä mitä toisella on sanottavana, en tunkeile, en painosta. Minua nämä ujot uskaltavat lähestyä, sillä en torju ketään suorilta käsin.

ap

[/quote]

Rohkeammilla on varaa valita ja he valitsevat aina jonkun muun kuin sinut. Do the math...

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:20"]

Lääninvankilasta voisi löytyä. Tai sitten yöllä käy steissiltä hakemassa jonkun uhoajan.

Mutta lupaathan, ettet tule avautumaan meille, kun tulee turpaan ja petetään?

[/quote]

Onko olemassa vain täydet tossut sekä vaimonhakkaajat? Minä ainakin tunnen joitain välimuotoja, jostain syystä vain minusta kiinnostuvat vain ne toisen ääripään tapaukset. En oikeasti jaksa enää yksiäkään treffejä, joiden aikana treffikumppani tarkkailee maanisesti minun suhtautumistani kaikkeen, jotta voi kopioida ja peilata joka ikistä asiaa, kun omia ajatuksia ei kai sitten edes ole. En jaksa yrittää jatkuvasti kaivaa toisesta ihmisestä esille edes jotain luonnetta. 

ap

[/quote]

Luonnetta? Sellainenhan määritellään nykyisin nopeasti luonnehäiriöiseksi.

En viitsi tehdä pitkää lainausta, mutta vastaan viestiin 21: Etsin omantasoistani miestä. Alfaurokset eivät kuulu siihen ryhmään, sillä en itsekään ole mikään alfanaaras vaan ihan tavallinen, tavallisen näköinen nainen, joka yrittää olla kaikille mukava. Mitään machomiestä en tarvitse, enkä superkomeaa tai supersosiaalista maailman keskipistettä. Olen tavallinen, mielellään vähän syrjemmässä pysyttelevä nainen ja samanlainen mies olisi minulle ihan passeli. Mutta minulla on terve määrä itseluottamusta, enkä uusiin ihmisiin tutustuessani pelkää esim. kertoa mielipiteitäni, joten miksi se on niin monelle miehelle mahdottoman vaikeaa? Sen näkee jo olemuksesta kilometrin päähän, jos itsetuntoa ei ole nimeksikään.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 22:17"]

Kaikki minusta kiinnostuneet ja tuttavuutta tekevät miehet ovat aina melkein samasta muotista. Aivan jokainen on sellainen miellyttäjä-tyyppinen, arka ja kokematon naisten kanssa. Olen seurustellutkin tällaisten miesten kanssa, mutta en enää halua. Olen 26, ja kohtaamani miehet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä tai vähän yli kolmekymppisiä.

En halua enää kuvaamani kaltaista miestä, sillä en jaksa sitä vastuuta. Tällaiset miehet eivät uskalla sanoa mielipiteitään kuulematta ensin minun kantaani, he eivät ole tarmokkaita vaan tarkkailevat kaikkea passiivisena sivusta, ja heitä saa opettaa kaikessa, etenkin sängyssä, jossa menon pitää olla kesyä ja turvallista. 

Ymmärrän kilttien miesten arvon, mutta en halua ketään tossun alle! Haluan kiltin miehen, jolla on lisäksi oma tahto, vähän enemmän toimintaa ja vilkkautta, ja sängyssäkin voisi olla villi ja uskalias. Haluan tuntea itseni naiseksi. Haluan, että minäkin voin edes joskus antaa toisen puhua ja tehdä edes jotain päätöksiä. Minua kuitenkin lähestyvät aina vain nuo arat ja hiljaiset. Miten tätä kaavaa voisi muuttaa??

Jos aloitus kuulostaa liian ärhäkältä, niin se johtuu tämän illan ensitreffeistä deittisivustomiehen kanssa, joka oli taas kuin kopio kaikista aiemmista. En saanut mitään otetta miehen ajatuksista, kun hän myötäili koko ajan kaikkea mitä minä sanoin. Ei tuollaisesta ole mitään haastetta tai mielenkiintoa, haluan vihdoin jotain muuta! Ei ihme, että tuontyyppiset miehet ovat kolmekymppisinäkin ikisinkkuja, kun itseluottamus on pakkasen puolella ja nainen saisi halutessaan pompotella aivan mielensä mukaan.

[/quote]No näin miehenä en ymmärrä mikä tuossa on niin suuri ongelma; saat muokata miehestäsi juuri mieleisesi. Voithan ajatella asiasta niin, että miehet pitävät sinusta niin paljon, että haluavat herättää sinussa vain myönteisiä ajatuksia ja ajattelevat "mielistelyn" olevan yksi tapa päästä siihen tavoitteeseen. Vaikka sinä pidät heitä hauraina vässyköinä, he voivat oikeasti olla vahvempia kuin näyttää, mutta herkistyvät naisseurasta ja pehmentävät omaa olemustaan sen mukaan. Tätähän naiset eivät valitettavasti voi kovin helposti ymmärtää. Naiset eivät voi ikinä tietää miltä tuntuu se, kun vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkäävät sinua ja ajattelevat sinusta kaikkea negatiivista. Luontaisille naistenmiehillehän tuo ei ole ongelma, kun he herättävät haluja silti, mutta muille on. Monet muut miehet ajattelevat että pehmeämpi ja 'naismaisempi' olemusmuoto on tapa tehdä itsensä hyväksyttäväksi naisen silmissä. 

[/quote]

En minä halua muokata ketään mieleisekseni! Haluan miehen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja toivottavasti pitäisin näkemästäni sen verran että ihastuisin ja rakastuisin. Ja tässä on minun osaltani mukana suuri määrä kyllästymistä: olen seurustellut tällaisten miesten kanssa, ja kaikki minuun ihastuvat miehet ovat aivan samanlaisia. Haluan pystyä keskustelemaan kuin aikuinen aikuiselle, ei kuin aikuinen vapisevalle pojalle! Tämä ei taatusti ole itsevarman ja vahvan miehen pyrkimys miellyttää ja vaikuttaa taipuisammalta, vaan pelokkaan ja epävarman miehen yritys myötäillä kaikkea niin, ettei mitään erimielisyyksiä voi vahingossakaan ilmetä.

ap

[/quote]

Kertoohan se jo aika paljon sinusta itsestäsikin, että alfaurokset eivät kiinnostu sinusta.

[/quote]

Alfaurokset eivät kiinnosta minua. Kiltti ja mukava mies hyvällä itsetunnolla ja itsetuntemuksella varustettuna olisi se minun unelmani, mutta ei ole tullut vastaan. Hiljainen saa olla, ujokin, mutta miksi pitää olla niin pelokas ettei omaa luonnettaan uskalla näyttää!

ap

[/quote]

Hiljaiset ja ujot eivät uskalla, eivätkä varmaan sinun seurassasi. Vaikutat aika hyökkävältä.

[/quote]

No kun en ole. Vaikutan hyökkäävältä, sillä olin tänään huonoilla treffeillä, ja kamelin selkä katkesi. En jaksa enää! Olen kohtelias, ystävällinen, kiinnostunut siitä mitä toisella on sanottavana, en tunkeile, en painosta. Minua nämä ujot uskaltavat lähestyä, sillä en torju ketään suorilta käsin.

ap

[/quote]

En väitä, että olisit tekstin kuvailemien naisten kaltainen, vaan sinua lähestyvät miehet saattavat olla heidän "uhrejaan". Tämä siis lainaus toisesta ketjusta.

"Paljon on muitakin kokeneet saman kuin minäkin ja mikä tavallaan yllättävää, että naisetkin. Jatkuva pakkien saaminen syö ihmistä, vaikka olisi miten vahva itsetunto, se torjutuksi tuleminen kerta kerran jälkeen rapauttaa ja lopulta romahduttaa vahvankin itsetunnon.

Olen ollut viimeisen 5 vuotta sinkkuna ja tosissani yritin ensimmäisen kolme vuotta saada edes keskusteluyhteyttä luoduksi, mutta vastaukset ovat olleet lähes poikkeuksetta, niin kuin moni jo on maininnut, mitäs tässä, ihan jees, blaa blaa ja siihen se jää. Mitä teille pitäisi tämän kaltaisen vastauksenne jälkeen sanoa, sitä en ole todellakaan ymmärtänyt? Sellaisessa tilanteessa ei voi edes ajatella jatkavansa keskusteluyhteyden luontia kun ei ole mitään sanottavaa, pitäisikö siihen jäädä monttu auki hämmästelemän, josko sieltä tulisi jotain ymmärrettävääkin?

Toinen mikä vetää maton alta, menet tekemään aloituksen, saat tuskin vilkaisua itseäsi kohti kun lähestyttävä kaivaa sen saatanan puhelimensa esille ja uppoutuu siihen lumoutuneena. Ainoa mikä katkaisee tämän aktiviteetin on mahdollinen ystävätär, muuten on kuin kamoissa sen puhelimensa kanssa, tee siinä sitten aloitetta. Tiedättekö mille se tuntuu, aivan helvetin idioottimaiselle jäädä siihen odottamaan, herääkö se kohde tähän aikaan ja paikkaan vai pysytteleekö siellä virtuaalimaailmassaan.

Itse ainakin, jos joku tulee juttelemaan, yritän, siis yritän edes olla läsnä, tiedättekö naiset mitä tarkoittaa olla läsnä? Vaikka lähestyjä olisi miten itselle vastenmielinen, niin siitäkin huolimatta yritän vastata ja olla mahdollisimman kohtelia, miksi ihmessä vetäytyisin kuoreeni ja alkaisin surffaamaan kapula kädessä silmät kiiluen, se ei ole ihmismäistä käytöstä.

Viimeksi lähestyin kaksi viikkoa sitten ja jälleen sama juttu, ei minkäänlaista vastakaikua, ei edes katsonut päin, oli kuin en olsii siinä ollutkaan, mitä vittua siinä sitten teet muuta kuin lähdet pois. Tuossa tilanteessa jokin raja täyttyi ja päätin, että en enää allenna itseäni tuollaiseen paskaan, en lähesty enää.

Kiitos naiset!

Paljon on muitakin kokeneet saman kuin minäkin ja mikä tavallaan yllättävää, että naisetkin. Jatkuva pakkien saaminen syö ihmistä, vaikka olisi miten vahva itsetunto, se torjutuksi tuleminen kerta kerran jälkeen rapauttaa ja lopulta romahduttaa vahvankin itsetunnon.

Olen ollut viimeisen 5 vuotta sinkkuna ja tosissani yritin ensimmäisen kolme vuotta saada edes keskusteluyhteyttä luoduksi, mutta vastaukset ovat olleet lähes poikkeuksetta, niin kuin moni jo on maininnut, mitäs tässä, ihan jees, blaa blaa ja siihen se jää. Mitä teille pitäisi tämän kaltaisen vastauksenne jälkeen sanoa, sitä en ole todellakaan ymmärtänyt? Sellaisessa tilanteessa ei voi edes ajatella jatkavansa keskusteluyhteyden luontia kun ei ole mitään sanottavaa, pitäisikö siihen jäädä monttu auki hämmästelemän, josko sieltä tulisi jotain ymmärrettävääkin?

Toinen mikä vetää maton alta, menet tekemään aloituksen, saat tuskin vilkaisua itseäsi kohti kun lähestyttävä kaivaa sen saatanan puhelimensa esille ja uppoutuu siihen lumoutuneena. Ainoa mikä katkaisee tämän aktiviteetin on mahdollinen ystävätär, muuten on kuin kamoissa sen puhelimensa kanssa, tee siinä sitten aloitetta. Tiedättekö mille se tuntuu, aivan helvetin idioottimaiselle jäädä siihen odottamaan, herääkö se kohde tähän aikaan ja paikkaan vai pysytteleekö siellä virtuaalimaailmassaan.

Itse ainakin, jos joku tulee juttelemaan, yritän, siis yritän edes olla läsnä, tiedättekö naiset mitä tarkoittaa olla läsnä? Vaikka lähestyjä olisi miten itselle vastenmielinen, niin siitäkin huolimatta yritän vastata ja olla mahdollisimman kohtelia, miksi ihmessä vetäytyisin kuoreeni ja alkaisin surffaamaan kapula kädessä silmät kiiluen, se ei ole ihmismäistä käytöstä.

Viimeksi lähestyin kaksi viikkoa sitten ja jälleen sama juttu, ei minkäänlaista vastakaikua, ei edes katsonut päin, oli kuin en olsii siinä ollutkaan, mitä vittua siinä sitten teet muuta kuin lähdet pois. Tuossa tilanteessa jokin raja täyttyi ja päätin, että en enää allenna itseäni tuollaiseen paskaan, en lähesty enää.

Kiitos naiset!

Paljon on muitakin kokeneet saman kuin minäkin ja mikä tavallaan yllättävää, että naisetkin. Jatkuva pakkien saaminen syö ihmistä, vaikka olisi miten vahva itsetunto, se torjutuksi tuleminen kerta kerran jälkeen rapauttaa ja lopulta romahduttaa vahvankin itsetunnon.

Olen ollut viimeisen 5 vuotta sinkkuna ja tosissani yritin ensimmäisen kolme vuotta saada edes keskusteluyhteyttä luoduksi, mutta vastaukset ovat olleet lähes poikkeuksetta, niin kuin moni jo on maininnut, mitäs tässä, ihan jees, blaa blaa ja siihen se jää. Mitä teille pitäisi tämän kaltaisen vastauksenne jälkeen sanoa, sitä en ole todellakaan ymmärtänyt? Sellaisessa tilanteessa ei voi edes ajatella jatkavansa keskusteluyhteyden luontia kun ei ole mitään sanottavaa, pitäisikö siihen jäädä monttu auki hämmästelemän, josko sieltä tulisi jotain ymmärrettävääkin?

Toinen mikä vetää maton alta, menet tekemään aloituksen, saat tuskin vilkaisua itseäsi kohti kun lähestyttävä kaivaa sen saatanan puhelimensa esille ja uppoutuu siihen lumoutuneena. Ainoa mikä katkaisee tämän aktiviteetin on mahdollinen ystävätär, muuten on kuin kamoissa sen puhelimensa kanssa, tee siinä sitten aloitetta. Tiedättekö mille se tuntuu, aivan helvetin idioottimaiselle jäädä siihen odottamaan, herääkö se kohde tähän aikaan ja paikkaan vai pysytteleekö siellä virtuaalimaailmassaan.

Itse ainakin, jos joku tulee juttelemaan, yritän, siis yritän edes olla läsnä, tiedättekö naiset mitä tarkoittaa olla läsnä? Vaikka lähestyjä olisi miten itselle vastenmielinen, niin siitäkin huolimatta yritän vastata ja olla mahdollisimman kohtelia, miksi ihmessä vetäytyisin kuoreeni ja alkaisin surffaamaan kapula kädessä silmät kiiluen, se ei ole ihmismäistä käytöstä.

Viimeksi lähestyin kaksi viikkoa sitten ja jälleen sama juttu, ei minkäänlaista vastakaikua, ei edes katsonut päin, oli kuin en olsii siinä ollutkaan, mitä vittua siinä sitten teet muuta kuin lähdet pois. Tuossa tilanteessa jokin raja täyttyi ja päätin, että en enää allenna itseäni tuollaiseen paskaan, en lähesty enää.

Kiitos naiset! "

He kaiketi aistivat sinussa miellyttävän ja helpommin lähestyttävän naisen "tylyttäjien" jälkeen ja toimivat varman päälle, kieli keskellä suuta ja varoen ärsyttämästä. Voin toki olla väärässäkin.

M40

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:58"]

En viitsi tehdä pitkää lainausta, mutta vastaan viestiin 21: Etsin omantasoistani miestä. Alfaurokset eivät kuulu siihen ryhmään, sillä en itsekään ole mikään alfanaaras vaan ihan tavallinen, tavallisen näköinen nainen, joka yrittää olla kaikille mukava. Mitään machomiestä en tarvitse, enkä superkomeaa tai supersosiaalista maailman keskipistettä. Olen tavallinen, mielellään vähän syrjemmässä pysyttelevä nainen ja samanlainen mies olisi minulle ihan passeli. Mutta minulla on terve määrä itseluottamusta, enkä uusiin ihmisiin tutustuessani pelkää esim. kertoa mielipiteitäni, joten miksi se on niin monelle miehelle mahdottoman vaikeaa? Sen näkee jo olemuksesta kilometrin päähän, jos itsetuntoa ei ole nimeksikään.

ap

[/quote]

Kyllähä kaltaisesi nainen kelpaisi monelle tavan miehelle. Itselleni myös. Ei vain ole tullut vastaan. :) Monikin mainituista seikoista kuin suoraan omasta kynästä.

M40

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 10:22"]

En usko että miehet täysin jakautuvat kahteen kategoriaan, jotka kumpikin on huonoja. Jos näin olisi, niin huomattavasti useampi nainen olisi mieluummin yksin. Kyllä minä kehtaan väittää että miehissä on niin luonnetta kuin persoonaa ilman nyrkin viuhumista tai nurkkaan piiloutumista.

[/quote]

Niin, mikä on se seikka, joka määrittää jonkun miehen hissukaksi? Naisten iskemisen suhteen varmaan olenkin sitä, mutta toisaalta taas teen paljon sellaista, joka tuntuu rohkeina pitämienikin naisten mielestä olevan jotenkin jännittävää (yksin vieraissa kulttuureissa matkustelu, hieman riskialttiit urheilulliset harrastukset).

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:58"]

En viitsi tehdä pitkää lainausta, mutta vastaan viestiin 21: Etsin omantasoistani miestä. Alfaurokset eivät kuulu siihen ryhmään, sillä en itsekään ole mikään alfanaaras vaan ihan tavallinen, tavallisen näköinen nainen, joka yrittää olla kaikille mukava. Mitään machomiestä en tarvitse, enkä superkomeaa tai supersosiaalista maailman keskipistettä. Olen tavallinen, mielellään vähän syrjemmässä pysyttelevä nainen ja samanlainen mies olisi minulle ihan passeli. Mutta minulla on terve määrä itseluottamusta, enkä uusiin ihmisiin tutustuessani pelkää esim. kertoa mielipiteitäni, joten miksi se on niin monelle miehelle mahdottoman vaikeaa? Sen näkee jo olemuksesta kilometrin päähän, jos itsetuntoa ei ole nimeksikään.

ap

[/quote]

Kyllähä kaltaisesi nainen kelpaisi monelle tavan miehelle. Itselleni myös. Ei vain ole tullut vastaan. :) Monikin mainituista seikoista kuin suoraan omasta kynästä.

M40

[/quote]

AP kertoo etsivänsä omantasoistaan miestä, tuskin tarkoittaa lähes 15 vuotta vanhempaa.

2

Treffailu on kahdenkeskeistä vuorovaikutusta. Onko koskaan käynyt mielessä että jokin sinun omassa toiminnassasi tai odotuksissa voi olla pielessä jos joka kerta törmäät samaan tilanteeseen?

Jos mies on kiinnostuntu naisesta, niin kyllä minusta on ihan normaalia ensin kysyä vaikka naisen elokuva- tai musiikkimakua ja sitten kertoa omista mieltymyksistään, enkä nyt pidä sitä minäään hissukkana olemisena. Aika törpöltä tuntuisi vain kertoa itsestään tai julistaa suureen ääneen ensin omat ainoat oikeat parhaat elokuvat ja vasta sen jälkeen ehkä kysyä josko naisellakin sattuisi olemaan joku mielipide.

Ja kyllä sitä on muutaman kerran tullut treffattua sellaisia justiinoja että oksat pois - nykyisin sentään tajuaa ettei jutut tulee menemään päin helvettiä ja osaa sanoa ettei kiinnosta.

Eli jos tilanne aina kerta toisensa jälkeen päätyy samaan niin olisi kyllä syytä etsiä syitä siitä yhteisestä tekijästä ja mahdollisisesti yrittää muuttaa joko omaa toimintaansa tai odotuksiaan. Tai siten tosiaan käydä viemässä treffi-ilmoituksensa jonnekin vankilan vaimonhakkaajaosaston ilmoitustaululle.

2

2