Lihava potilas vastaanotolla, väsymystä, lääkäri kirjaa ”obeesi”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei oikeastaan haittaa se, että joku perus terveysaseman lääkäri laittaa omakantaan siitä, mutta mulla on eräs autoimmuunisairaus ja sen lisäksi vaikea masennus diagnoosina, niin omalääkäri oli koennut velvollisuudekseen laittaa omakantaan ”huomattavasti lihonut”, mikä ei tehnyt mun oloa ollenkaan paremmaksi, kun on itsetuhosia ajatuksia ollut jatkuvasti ja lisäksi itsetunto nollissa. Kerran onnistuin laihduttamaan useamman kilon ja tämä sama lääkäri koki velvollisuudekseen sanoa mulle ”hyvä kun laihdutit kun oot niin paljon kauniimpikin nyt”. Korostan, että olin tuolloin 19v. Mielelläni vaihtaisin lääkäriä, mutta minkäs tälle voi, kun eipä tähän kyseiseen sairauteen perehtyviä lääkäreitä varmaan paljoa ole. Lihavuudesta on ok sanoa, silloin kun se oikeasti liittyy terveydentilaan, mutta musta ulkonäön kommentointi on todella mautonta.

Lisään, että kyseinen lääkäri on selkeästi ollut koko elämänsä paljon urheileva ja terveellisesti elänyt ja aivan varmasti pistää ylipainon pelkän laiskuuden, tyhmyyden ja saamattomuuden piikkiin. Ja etten vaan tiedä miten elää oikein. Aina tuollasten kohdalla epäilen, että tajuaako ne laisinkaan miten usein ylipainon takana on psyykkisiä syitä. Jostain kumman syystä se rajuin lihominen tapahtui juuri samaan ajankohtaan, kun tautini laukesi. Ei varmana kyseinen henkilö ole itse joutunut kokea sitä henkistä tuskaa kun teini-ikäisenä sairastuu vakavasti loppuelämäksi. Lisäksi alkoholistivanhemmat, väkivaltainen lapsuus, koulukiusatuksi joutuminen ja ylipäätänsä ylipainoa jo lapsesta asti. Siinä tilanteessa en edes itse jaksanut miettiä muita asioita kun vaan sitä, että miten selviän. Joillekkin selviytymismekanismina toimii alkoholi, toisille ruoka, toisille huumeet ja mitä vielä. Vain ruokariippuvaisia kohtaan tunnetaan niin voimakasta halveksuntaa, että lääkärikään ei pysty mun kohdalla keskittymään muuhun kun mun painoon. Tosi ahdistavaa.

Perus tk-lääkäri ei tosiaan ole mikään terapeutti eikä näe sun mielen sisään. Olen pahoillani huonosta kohtelustasi, mutta tuo ei ole oikea osoite. Sun pitää myös kertoa mitä tapaamisesta haluat ja minkälainen apu sua auttaisi.

Itse kävin ihan psykiatrilla ja psykiatrisella hoitajalla puhumassa ja sain avun bulimiaan ja muihin syömishäiriöihin sitä kautta, olen ikuisesti kiitollinen, että ottivat mut tosissaan vaikka normipainon sisällä olinkin. Mutta olin myös tosi loppu sairauteen, joka hallitsi mun elämää jo ala-asteelta lähtien.

Toivottavasti lähdet hakemaan apua oikeasta paikasta, pyydä päästä ihan psykiatrille tai psykologille. Yleislääkärit ei osaa hoitaa sun mieltä.

Kiitos sulle ja ihan oikeassa oot. Oon ollut nyt jo pari vuotta hoidossa psykopolilla, mutta sielläkin muhun on suhtauduttu aika nihkeästi. Ehkä huono tuuri vaan. Oon yrittänyt selvitä omin voimin, mutta nyt alkaa jo voimat loppua. En vaan tiiä mitä enää tehdä. Terapiaan ei ole varaa ja pelkkä oikean terapeutin löytäminenkin vie liikaa voimavaroja.

Syötkö lääkkeitä?

Mä ainakin koen, että bulimiaan auttoi oleellisesti ssri Seronil. Mulla ensisijainen diagnoosi oli paniikkihäiriö mutta tosiaan ala-asteelta lähtien oireillut syömishäiriöin, tuolloin buliminen kausi oli todella vahvana ja itkinkin psykiatrilla kun en halunnut, että se enää pilaa mun elämää. Ehkä mulla oli sit tosi hyvä tuuri, psykiatri oli ymmärtäväisen oloinen vanhempi nainen, olin itse pyytänyt naista kun ensin meinasivat laittaa mieslääkärille.

Tuota lääkettä käytetään isommilla annoksilla laajemmaltikin juuri bulimiaan ja ahmimishäiriöön.

Jos et ole koettanut lääkitystä, niin harkitse edes. Itsekin olin äärimmäisen lääkevastainen enkä uskonut, että ne vaikuttavat mitenkään mutta olin päättänyt että kokeilen ihan mitä tahansa, en selkeästi osaa itse hoitaa vaikka kaikkeni yritin.

Nyt olen samalla lääkityksellä taas paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia, mutta missään vaiheessa tuo ahmiminen ei ole enää palannut vaikka olinkin vuosia lääkkeettä. Vaikka se laskeekin ruokahalua aina aloituksen ja noston yhteydessä, niin eniten apua oli siitä, kun en enää pakkomielteisesti ajatellut ruokaa ja oman kehon inhoamista, elämässä alkoi mahtua muutakin.

Toivon, että jaksat hakea apua ja saat sitä ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin kirjaus on "virallinen muistiinpano" niistä seikoista, joita hän huomioinut vastaanotolla liittyen käynnin aiheeseen. Ylipaino voi itsessään ja siihen usein liittyvien sairauksien kautta monella eri mekanismilla aiheuttaa väsymystä. Laki velvoittaa kirjaamaan nämä seikat ylös. Kyse ei siis ollut lääkärin kehonegatiivisuudesta.

Yleisesti pidetään asianmukaisena kirjata ylös merkittäviä terveysriskejä myös tilanteissa, jotka eivät suoraan liity siihen asiaan mitä potilas on toimittamassa. Jos on huomattavan ylipainoinen tai tupakoi niin lääkärin tulisi kiinnittää huomiota tämäntyyppisiin terveysriskeihin, vaikka potilas olisi vain uusimassa allergialääkereseptiä.

Lääkärin näkökulmasta hänen ammattitaitonsa menee outoon valoon, jos vaikka vuosia hoitaa "terveyspommia" ilman, että mitenkään reagoi potilaan riskeihin vaikka tämä kävisi esim. vain uusimassa allergialääkkeitä, näyttämässä luomia, hoidattamassa pikkuvammoja tms.

Ei ole mitään tällaista lakia. Olet puhdas valehtelija. Jos lääkäri ei saa sanotuksi vastaanotolla, että olet muuten ylipainoinen, niin eihän sitä myöskään tule silloin kirjata, koska se ei ole olennainen asia. On myös erittäin huonoa asiakaspalvelua, jos lääkäri ei kommunikoi potilaan kanssa. On myös kiellettyä kirjata mitään muuta asiaa kuin sitä mistä ei vastaanotolla puhuta. Tämän kieltää jo laki.

Ei mullekaan yksinään lääkäri ole sanonut päin naamaa että "hoikka nainen". Itseasiassa ainoa, joka mainitsi että olen pienikokoinen nainen oli ainoa, joka sitä ei kirjannut.

Eräs lääkäri oli myös kirjannut "melko terve tyttö". En muista minkä takia kävin lääkärissä, mutta olin 24 vuotias :D

Mutta ehkä se yleisolemus kirjataan sen takia, jos muuttuu ulkoisesti oleellisesti ja olisi syytä olla huolissaan. Esim laihtuu tai lihoo yhtäkkiä vaikka koko elämänsä olisi ollut päinvastoin. Tai tyyli muuttuu tyylitellystä ja ehostetusta homssuiseen tai päinvastoin. Jostain kehityksestä se kertoo.

Läskit on aina väsyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on ok. Obeesi on todennäköinen syy väsymykseen.

Ei sitä siksi kirjata, vaan kirjaaminen pitää aloittaa esitiedoilla, ja obesiteetti on tärkeä esitieto.

Minä kirjaan nykyään vain BMI lukeman on potilaalle jotenkin helpompi kestää  vaikka se iso oliskin kun se että tiedoissa lukee obeesi. 

Vierailija kirjoitti:

Läskit on aina väsyneitä.

Itseasiassa ei ole.

Mä oon hoikka, syön terveellisesti ja liikun päivittäin ja oon jatkuvasti väsynyt.

Paras kaveri on reilusti ylipainoinen ja paahtaa 12 tunnin työpäiviä, hoitaa kodin, miehen ja elukat. Aina silti hyvällä ja pirteällä tuulella 😊 itse taas väsynyt ja vttuuntunut.

Ja jos sitä taas EI kirjoitettaisi, niin sitten suututtaisiin siitä että lääkäri ei arvioi ihmistä kokonaisuutena vaan uusii vaan allergialääkkeet tai ihmettelee väsymystä tms.

Vierailija kirjoitti:

Minä kirjaan nykyään vain BMI lukeman on potilaalle jotenkin helpompi kestää  vaikka se iso oliskin kun se että tiedoissa lukee obeesi. 

Ei BMI:tä ulkonäöstä nää :D. Harvoin lääkärin vo:lla paino otetaan, on enemmän th/sh:n suorittaman tutkimuksen tieto.

Munkin papruissa lukee obeesi, silti se on siellä vain kertoakseen tosiasian.  Jos (toki on vuosittainen keskustelunaihe diabeetikolla ja hoitajilla) painosta puhutaan se kirjataan ylös eri tavalla.

Ainoastaan kerran olen suuttunut yhdelle lääkärille joka ei edes kuunnellut miksi olin luonaan, puhui vain laihtumisen tarpeesta. Hoitamatta jäin.

Ai niin, kerran eräs hoitaja kertoi kaiken omasta laihdutuksestaan, niin että vastaanottoaikani kului häntä kuunnellessa. Lopuksi kysyi oliko kysyttävää:).

Joskus kun tuppaa unohtumaan että se lihavuus voi olla seuraus, ei syy.

Joskus kauan sitten harrastin salia ja crossfittiä, juoksin, pöyräilin. Elin aktiivista sekä urheilullista elämää. Sitten alkoi ongelmat palautumisessa, kipuja, väsymystä.

Ensimmäiset pari vuotta hoitoa ei aloitettu tai tutkittu koska olin suht lyhyeen aikaan synnyttänyt lapsia. Lapset tuolloin pieniä. Sanottiin vaan että äidit on aina väsyneitä.

Liikkuminen loppui, olin kivuissani ja lamaantuneen väsynyt. Lihoin pikkuhiljaa. Nyt lääkärissä sitten syytettiin lihavuutta, liikunta kuulemma piristäisi.

6 vuotta meni erä lääkäreillä apua anellen, yhden romahduksen jälkeen lääkäri sitten laittoi säälistä labrat. Alle kuukaudessa minulla diagnosoitiin reuma (valtavasti tulehduksia päällä) kilpirauhasen vajaatoiminta (tsh 55) ja ferrit oli 1.

"Tässä on tämä ero. Edeltävissä viesteissä lihavat ovat käyneet lääkäreillä kymmeniä kertoja vuodessa. Minä normaalipainoisena olin viimeksi lääkärissä 1999, kun piti sääreen laittaa viisi tikkiä. "

Jos on kroonisia perus sairauksia ja muita vaivoja jotka ovat olleet osin lapsuudesta asti niin on pakkokin käydä lääkärissä. Kaikki einole kiloista kiinni ja vaivat voivat välillä pahentua tilapäisesti.

Sille ei voi oikein mitään. Kyllä ylipaino on terveysriski mutta tuolla tavalla ei voi olettaa ett ihmiset käyvät vain kilojensa takia lääkärissä.

Nyt on pakko laittaa tähän tämä juttu, vaikka viestiketju on vanha. Menin lääkärille työkyky arvioon tules-vaivojen vuoksi. Lääkäri kirjoitti omakantaan. PUHUU PITKIÄ LAUSEITA. En kyllä ymmärrä miten se liittyy nivelvaivoihin.Lääkäri oli kuitenkin oikeassa. Niin teen.

Vierailija kirjoitti:

On ok, mutta ymmärrän, että ärsyttää,

Pitkä ja tukkakin pitkä, lyhyt ja jäntevä asiakas...   :)

Mulla lukee aina että 'asiallinen'. Koskaan ei mainita ylipainoa, olen 189 cm / 100-110 kg.

Käyn n. kerran vuodessa työterveyden kautta lääkärillä, nyt sairastellut hieman enemmän, esim paastosokeri koholla 6,3. Ei mainintaa ylipainosta, siitähän sen luulisi johtuvan? 'Syö vähemmän pastaa.'

Älä välitä, minunkin kaikki vanhat mielenterveysdiagnoosit kirjoitettiin syöpähoitolähetteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu aina; vaikka valitat hammassärkyä, niin obeesilla ei voi olla tarvetta hammashoidolle, ei ei, läskille pitää vaan joka kerran kertoa, että kuule olet väärässä paikassa, olet läski.

Ei kai tämä ollut potilaalle tiedoksi, vaan muille terveydenhuollon ammattilaisille? Ja onhan se nyt olleellinen asia.

Usein teksti alkaa tyyliin "38-vuotias perusterve rouva, ei säännöllisiä lääkityksiä. Tulee vastaanotolle syystä x ja y" tai "45-vuotias mies jolla verenpainetauti johon lääkityksenä Candesartan 16 mg 1 x 1, tulee vastaanotolle äkillisesti alkaneen..."

Eli pohjalle todetaan MAHDOLLISESTI kokonaistilanteessa huomioitavat perussairaudet ja lääkitykset tai niiden puute, ja obesiteetti kuuluu näihin, koska voi itsessään aiheuttaa oireita, olla seurausta niistä tai vaikuttaa hoitoon, esim. lääkeannoksen tai lääkkeiden sopivuuteen. Tai toisaalta olla täysin merkityksetön. Mutta kuuluu protokollaan todeta. Meillä mt-palveluissa saattaa ensimmäisen käynnin teksti alkaa "22-vuotias opiskelija, jolla atooppinen iho ja astma, näihin lääkityksiä x ja y" ja sitten mennään siihen omaan asiaan. Tuosta näkee että perussairaudet on huomioitu. Jos se sairaus olisi esim. kilpirauhasen vajaatoiminta tai vaikeat ruokarajoitteet, pitäisi varmistaa että lääkitys ja ravitsemus on kohdillaan sen lisäksi että mietitään muita syitä uupumiseen.

Minun teksteissä lukee aina "obeesi rouva". Kerran luki myös "vaikuttaa psyykkisesti tasapainoiselta", sen haluaisin kehystää. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kirjaan nykyään vain BMI lukeman on potilaalle jotenkin helpompi kestää  vaikka se iso oliskin kun se että tiedoissa lukee obeesi. 

Punnitsetko siis jokaisen ihottuma-tai silmätulehduspotilaan? Vai merkkaat tämänpäiväiseen tekstiin bmi:n viimesyksyisen tai toissavuotisen punnituksen mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko laittaa tähän tämä juttu, vaikka viestiketju on vanha. Menin lääkärille työkyky arvioon tules-vaivojen vuoksi. Lääkäri kirjoitti omakantaan. PUHUU PITKIÄ LAUSEITA. En kyllä ymmärrä miten se liittyy nivelvaivoihin.Lääkäri oli kuitenkin oikeassa. Niin teen.

Kertoo että hengityksessä ei ole merkittävää ongelmaa. Perushavainnointia. 

Kyllä mä ainakin olisin väsynyt hyvin usein jos joutuisin kanniskelemaan 40kg-50kg ylimääräistä painoa.