Poistettu aihe: vanhempani huutokaupattiin Suomessa 30-luvulla

Milloin näitä huutokauppoja vielä järjestettiin? Sotien jälkeen ei varmaankaan enää? Mitä se joku kirjoitti, että käytäntö kiellettiin jo 20-luvun alussa?!

Vierailija kirjoitti:

Milloin näitä huutokauppoja vielä järjestettiin? Sotien jälkeen ei varmaankaan enää? Mitä se joku kirjoitti, että käytäntö kiellettiin jo 20-luvun alussa?!

Eilen näytetyssä dokkarissa sanottiin muistaakseni että 1935 oli viimeinen tunnettu tapaus.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin näitä huutokauppoja vielä järjestettiin? Sotien jälkeen ei varmaankaan enää? Mitä se joku kirjoitti, että käytäntö kiellettiin jo 20-luvun alussa?!

Eilen näytetyssä dokkarissa sanottiin muistaakseni että 1935 oli viimeinen tunnettu tapaus.

1935 järjestettiin viimeinen yleisölle avoin huutokauppa jossakin Savon sydänmailla. Huutokaupat kiellettiin 1923 jonka jälkeen elätin sijoittaminen hoidettiin salassa yleisöltä. Näitä sijoittamisia tapahtui vielä 1940-luvulla.

Nämä ihmiset puhuivat hakkaamisesta, ei mitään hellyyttä ja julmuutta monin tavoin. Köyhyys ei niinkään ollut päällimmäinen epäkohta, vaan se huono kohtelu. Kai silloinkin olisi voinut olla jotain olosuhteiden valvontaa, vaikka ei kai sitä aina nykyäänkään ole jos joku lapsi joutuu elämään huonoissa oloissa.

Harmi, että näissä tarinoissa ei muistella sitä, miten isä tappeli kännissä eikä perheellä ennen vanhempien kuolemaa ollut kotia tai ruokaa, asuttiin jossain saunatuvan eteisessä. Kun iso perhe sitten jäi ilman elättäjiä, ei suku halunnut heitä vaivoikseen.

Isoisäni äidin vanhemmat olivat kuolleet 1930-luvulla, mutta ei perhettä hajotettu ja lapsia laitettu huutolaisiksi, vaan suku otti lapset huomaansa. Vain juoppojen ja monin muin tavoin epäkelpojen lapsia ei huolinut kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika musta tahra Suomen historiassa. Varmasti paljon ylisukupolvista osattomuutta kumpuaa tästä.

No ei se nyt tahra ole. Silloin ei ollut sosiaalitukia kuten nykyään. Ainoa keino saada orvot hoidetuksi oli saada heidät johonkin perheeseen. Olihan se raadollista, mutta muita keinoja ei ollut valikoimassa sen ajan yhteiskunnassa.

Mikään ei kuitenkaan selitä, miksi piti kohdella niin huonosti pieniä lapsia, vaikka olisivatkin joutuneet halvimmalla luokseen ottaneen hoidettavaksi. Orpoja oli varmaan nykyistä enemmän, mutta oli varmaan lapsettomiakin pariskuntia eli hyvin toimeentulevia sen ajan mittapuilla mitattuna.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei kuitenkaan selitä, miksi piti kohdella niin huonosti pieniä lapsia, vaikka olisivatkin joutuneet halvimmalla luokseen ottaneen hoidettavaksi. Orpoja oli varmaan nykyistä enemmän, mutta oli varmaan lapsettomiakin pariskuntia eli hyvin toimeentulevia sen ajan mittapuilla mitattuna.

Jo siihen aikaan tiedettiin, että ympäristön lisäksi perimä vaikutti siihen, mitä lapsesta tulee. Kuka halusi kylän juopon ja yksinkertaisen elättinaisensa lapsen kasvatikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoitko Yleltä eilisen jakson sarjasta Muisti? Aika karuahan se on ollut. 

Olen nähnyt jonkun vastaavan aiemmin. Tämän kirvoitti Mikko Kuustosen kertomus äidistään. Minun isällä ollut sama kohtalo.

Ap

Minä en pysähtynyt kuuntelemaan mitä hän jollain kanavalla eilen kertoi, se oli siis tästä aiheesta?

Luin iltalehteä ja hänen haastattelu osui silmään, se resonoi vahvasti koska meidän suvussa on sama kohtalo. Pienet sisarukset hajotettiin ja jaettiin pitkin maakuntaa seurauksena en tunne tätejä, setiä tai serkkuja, en tuntisi serkkuja vaikka tulisivat kadulla vastaan. Olemme lapsen kanssa turvaverkottomia ja yksinäisiä ja suvuttomia.

Ap

Alapeukutin syystä, koska ilmeinen muun realismin puute. Ei sitä "turvaverkkoa" tuosta vaan putoile, vaikka tuntisi jokaisen serkkunsa, tätinsä ja setänsä. Tietyllä itseasiassa hiton hienoa, että nykyään voi tehdä yksilötason valintoja ihan itse versus "kun meillä suvussa". 

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hämmentävää, koska huutolaisuudesta luovuttiin virallisesti jo ihan 1920-luvun alussa. Mutta mitäpä muuta tuo on ollut, kuin sitä, että pitäjä on ulkoistanut sosiaalipalvelut, ja kilpailuttaa palveluntarjoajat, niin että halvimman tarjouksen tehnyt voittaa. Sii s ihan sama periaate kuin nykyään.

No minne muulle ne olisi sitten pitänyt sijoittaa? Lastenkodit, jos niitä silloin oli, taisivat olla vielä karmempia paikkoja kuin yksityiskodit maalla.

Tuli piiskaa tai suolivyötä pitkin selkää vaikkei mitään olisi tehnyt. Meno oli raakaa, kun eivät olleet omia lapsia. Tytöistä tuli patjoja jo 12v iässä.

Ei toki kaikissa paikoissa.

Mainittiinhan tuossakin dokkarissa, että oli paikkoja, joissa huutolaisia kohdeltiin hyvin.

Sekin mies, joka kertoi 1. sijoituspaikassaan syöneensä hevosen lannasta ja jauhosta sekoitettus sianruokaa, pääsi taloon, jossa kohdeltiin asianmukaisesti.

Huhhuh no aika rankasti on kohdeltu omia ihmisiä... En ole kuullut vielä että jollekkin syötettäisiin paskaa ruokana.

Sitä paskaa syötettiin sioille ja poika pihisti sitä nälkäänsä.

En tiedä, kuinka yleistä oli sekoittaa hevosen sontaa sianruokaan, mutta isä kertoi, että tapaa pidettiin iljettävänä hänen lapsuudessaan tosin joissain paikoissa siat söivät paskahuusin alusetkin vielä 1940- luvulla.

Olen lukenut Samuli Paulaharjun "Kainuun mailla"-teoksesta, että jossain Kainuussa sekoitettiin ihan ihmispaskaa lehmien ruuan sekaan. Tuo kirja on ilmestynyt 1900-luvun alkupuolella. Tuollainen kuulostaa iljettävältä.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hämmentävää, koska huutolaisuudesta luovuttiin virallisesti jo ihan 1920-luvun alussa. Mutta mitäpä muuta tuo on ollut, kuin sitä, että pitäjä on ulkoistanut sosiaalipalvelut, ja kilpailuttaa palveluntarjoajat, niin että halvimman tarjouksen tehnyt voittaa. Sii s ihan sama periaate kuin nykyään.

No minne muulle ne olisi sitten pitänyt sijoittaa? Lastenkodit, jos niitä silloin oli, taisivat olla vielä karmempia paikkoja kuin yksityiskodit maalla.

Tuli piiskaa tai suolivyötä pitkin selkää vaikkei mitään olisi tehnyt. Meno oli raakaa, kun eivät olleet omia lapsia. Tytöistä tuli patjoja jo 12v iässä.

Ei toki kaikissa paikoissa.

Mainittiinhan tuossakin dokkarissa, että oli paikkoja, joissa huutolaisia kohdeltiin hyvin.

Sekin mies, joka kertoi 1. sijoituspaikassaan syöneensä hevosen lannasta ja jauhosta sekoitettus sianruokaa, pääsi taloon, jossa kohdeltiin asianmukaisesti.

Huhhuh no aika rankasti on kohdeltu omia ihmisiä... En ole kuullut vielä että jollekkin syötettäisiin paskaa ruokana.

Sitä paskaa syötettiin sioille ja poika pihisti sitä nälkäänsä.

En tiedä, kuinka yleistä oli sekoittaa hevosen sontaa sianruokaan, mutta isä kertoi, että tapaa pidettiin iljettävänä hänen lapsuudessaan tosin joissain paikoissa siat söivät paskahuusin alusetkin vielä 1940- luvulla.

Olen lukenut Samuli Paulaharjun "Kainuun mailla"-teoksesta, että jossain Kainuussa sekoitettiin ihan ihmispaskaa lehmien ruuan sekaan. Tuo kirja on ilmestynyt 1900-luvun alkupuolella. Tuollainen kuulostaa iljettävältä.

Ja nyt ihmispaskaa syötetään vastasyntyneille ihan lääkäreiden määräyksestä.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että näissä tarinoissa ei muistella sitä, miten isä tappeli kännissä eikä perheellä ennen vanhempien kuolemaa ollut kotia tai ruokaa, asuttiin jossain saunatuvan eteisessä. Kun iso perhe sitten jäi ilman elättäjiä, ei suku halunnut heitä vaivoikseen.

Isoisäni äidin vanhemmat olivat kuolleet 1930-luvulla, mutta ei perhettä hajotettu ja lapsia laitettu huutolaisiksi, vaan suku otti lapset huomaansa. Vain juoppojen ja monin muin tavoin epäkelpojen lapsia ei huolinut kukaan.

Olihan empaattinen kommentti. Jonkun hopealusikka p**seessä syntyneen aivopieru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoitko Yleltä eilisen jakson sarjasta Muisti? Aika karuahan se on ollut. 

Olen nähnyt jonkun vastaavan aiemmin. Tämän kirvoitti Mikko Kuustosen kertomus äidistään. Minun isällä ollut sama kohtalo.

Ap

Minä en pysähtynyt kuuntelemaan mitä hän jollain kanavalla eilen kertoi, se oli siis tästä aiheesta?

Luin iltalehteä ja hänen haastattelu osui silmään, se resonoi vahvasti koska meidän suvussa on sama kohtalo. Pienet sisarukset hajotettiin ja jaettiin pitkin maakuntaa seurauksena en tunne tätejä, setiä tai serkkuja, en tuntisi serkkuja vaikka tulisivat kadulla vastaan. Olemme lapsen kanssa turvaverkottomia ja yksinäisiä ja suvuttomia.

Ap

Alapeukutin syystä, koska ilmeinen muun realismin puute. Ei sitä "turvaverkkoa" tuosta vaan putoile, vaikka tuntisi jokaisen serkkunsa, tätinsä ja setänsä. Tietyllä itseasiassa hiton hienoa, että nykyään voi tehdä yksilötason valintoja ihan itse versus "kun meillä suvussa". 

On siinä todennäköisyys vähän suurempi että edes joku auttaa jos on ihan pakko.

Mummoni kertoi minulle aikanaan lapsena nähneensä kun huutolaisia myytiin. Karuja tarinoita ja sääli jos se on liian tabu aiheena tähän aikaan.

Pitäisi jo päästä tästäkin tabusta. Nyt heitä olisi vielä elossa.

Nosto

Onhan se totta, että näitä huutolaisia kohdeltiin huonosti. Hieman lievennyksenä täytyy muistaa, että omatkin söi huonoa ruokaa, lapset teki pienestä raskasta työtä, fyysinen kuritus saattoi olla äärettömän rajua ja hellyys oli monesti kortilla. Eli ette te saa verratta tuon ajan huutolaislapsen kokemuksia omien palleroidenne elämään vaan siihen, millaista lasten elämä oli yleisemminkin tuohon aikaan. Ei se tietenkään poista huutolaislasten huonoa kohtelua pääosin (jotkut pääsi hyväänkin perheeseen, sanoisinko suorastaan aidosti kristilliseen), mutta maailma oli joka suhteessa toinen.

Huutolaisuus muuten kehitettiin nälkävuosien jälkeen 1860-luvun lopussa, kun orpoja oli pilvin pimein. Se oli alunperin hieno juttu. Mullistus suorastaan. Ensimmäistä kertaa yhteiskunta otti vastuun orvoista ja se oli tavallaan ensimmäinen sosiaalihuollon muoto lapsille. Tietysti nykynäkökulmasta meno oli kylmää, mutta sisältyi siihen kuitenkin sosiaalisen vastuun ja lastensuojelun ajatus ja se oli uutta se.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta, että näitä huutolaisia kohdeltiin huonosti. Hieman lievennyksenä täytyy muistaa, että omatkin söi huonoa ruokaa, lapset teki pienestä raskasta työtä, fyysinen kuritus saattoi olla äärettömän rajua ja hellyys oli monesti kortilla. Eli ette te saa verratta tuon ajan huutolaislapsen kokemuksia omien palleroidenne elämään vaan siihen, millaista lasten elämä oli yleisemminkin tuohon aikaan. Ei se tietenkään poista huutolaislasten huonoa kohtelua pääosin (jotkut pääsi hyväänkin perheeseen, sanoisinko suorastaan aidosti kristilliseen), mutta maailma oli joka suhteessa toinen.

Huutolaisuus muuten kehitettiin nälkävuosien jälkeen 1860-luvun lopussa, kun orpoja oli pilvin pimein. Se oli alunperin hieno juttu. Mullistus suorastaan. Ensimmäistä kertaa yhteiskunta otti vastuun orvoista ja se oli tavallaan ensimmäinen sosiaalihuollon muoto lapsille. Tietysti nykynäkökulmasta meno oli kylmää, mutta sisältyi siihen kuitenkin sosiaalisen vastuun ja lastensuojelun ajatus ja se oli uutta se.

Ihme selittelyä. Sotalapsia on kyllä muistettu ja käyty läpi heidän traumojaan. Ei ole sanottu että "pysyitte kuitenkin hengissä". On otettu todesta se perheen menetys ja irti repimisen trauma. Heille ei edes ole syötetty sianruokaa. Mikä tekee tästä niin vaikeaa sanoa, että vain kymmenen vuotta aiemmin on lapset olleet kovan kohtalon uhreina. Ei 30-luvulla ole kaikki lapset Suomessa nukkuneet lattialla ja tehneet raskasta ruumiillista työtä. Onko nämä sellaisen ihmisluokan lapsia ettei nähdä heitä ihmisinä, miksi köyhän traumat ei ole tärkeitä?