Montako kertaa viikossa on normaalia käydä vanhemmillaan?
Meillä ei oo yhteistä vapaa-aikaa viikossa paljon puolison kanssa, ja kaikki se mitä olis tuntuu kuluvan puolison jatkuvaan vanhemmillaan käymiseen. Viikossa käy 3-4 päivänä ja kerrallaan useemman tunnin, joskus vaan kahvittelemassa. Mua syytetään sen perheen rikkojaks jos erehdyn sanoon että mun mielestä ei tarvis nähdä niin usein et saatais yhteistäkin aikaa. Onko normaalia?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
No perheethän ovat erilaisia. Toisissa on läheiset suhteet, välitetään toisistaan ja viihdytään yhdessä. Toisissa perheissä ei. Se mikä toisesta on normaalia ja tuntuu sopivalta on toiselle kauhistus.
Itse pyrin tapaamaan vanhempiani 2 x kk. Alkavat olla jo vanhoja ja kovasti kaipaavat seuraa (erityisesti korona lisännyt yksinäisyyden tunnetta). Välimatkaa 35km. Varmaan tiivistän jossain vaiheessa 1 x viikkoon. Tiheämmin ei pysty.
Juuri näin, jokaisen tulisi määritellä ne omat norminsa ja ap.n pyytää vaikka ulkopuolista tahoa avuksi jos kahden kesken menee tosi vaikeaksi
Me käytiin mun isovanhempien luona kerran viikossa, niin isäni kuin äitini vanhempien luona siis, kun olin lapsi. Oltiin siellä siis koko perhe ja itse rakastin myös yökyläilyjä mummolassa. SIlloinkin oltiin välillä koko perhe, mutta sain toki olla myös yksin.
Muut isovanhemmat kuolivat, kun olin varhaisteini ja teini, mutta pappani eli niin, että hänenkin kanssaan vietimme siellä paljon aikaa ja auttelin ihan loppuun saakka. Lämpöiset muistot on myös lapsellani isopapastaan .
Taidat olla oikea pirttihirmu kun mies ei kotona viihdy. Tirsk...
En oo käyny varmaan kolmeen viikkoon vaikka lähellä asuu... M33v
Vierailija kirjoitti:
Poika ei ole kasvanut/ päästetty aikuiseksi.
No älä nyt viitti.
No miksi juuri se vanhemmilla käynti otetaan kohteeksi, eikä sitä salia, lenkkiä, tai kavereiden tapaamista? Koska se nyt vaan on niin hemmetin noloo napanuorassa roikkumista kun aikuinen ihminen on vanhempiensa kanssa usein tekemisissä?[/
Koska sali, lenkki tai kavereiden tapaaminen kohtuudella eivät yleensä ole parisuhdetta nakertavia. Ei olisi toisen vanhempienkaan näkeminen, kunhan se sopii molemmille.
Tässä nuorenparin olisi syytä nostaa kissa pöydälle, koska toisella osapuolella on kurja olo. Parisuhde on muuten pian kriisissä.
Vierailija kirjoitti:
Todella ihailtavaa tää Suomen kulttuuri. Vanhemmistaan pitää päästä mahdollisimman kauas eikä niitä saa nähdä kuin pari kertaa aikuiselämän aikana, toisen kerran hautajaisissa.
Lapset pitää myös ulkoistaa himasta heti 16-vuotiaana, oppivatpa maailman menon.
Sanoisin, että miehesi kuulostaa olevan vielä poika-asteella. Vanhemmilla lienee ikävä poikaansa ja eivät ole halunneet päästää hänestä irti. Ehkä n. kerran viikossa olisi ”normaalia”, jos kyse on hyvävointisista ihmisistä, joille miehesi käy lähinnä pitämässä seuraa. Joskus voisi tietysti ottaa vaikka lapsenne mulaan, jos toisen kerran viikossa haluaa käydä. Ei ole ok, että sinun toiveitasi ei kuunnella ja miehesi tekee, mitä lystää sen varjolla, että haluaa käydä vanhempiaan katsomassa. Oma perhe ja puoliso pitäisi olla prioriteetti, varsinkin kun olet asiasta maininnut.
Se on tietysti eri asia, jos miehesi vanhemmat ovat huonossa kunnossa ja tarvitsevat paljon apua. Silloin ymmärtäisin noin tiheät käynnit. Mutta eikö näillä ole ketään muuta, joka voi auttaa? Aikamoista, jos oman perheen lisäksi täytyy huolehtia omista vanhemmistaan lähes päätoimisesti.
Argh kirjoitti:
No miksi juuri se vanhemmilla käynti otetaan kohteeksi, eikä sitä salia, lenkkiä, tai kavereiden tapaamista? Koska se nyt vaan on niin hemmetin noloo napanuorassa roikkumista kun aikuinen ihminen on vanhempiensa kanssa usein tekemisissä?[/
Koska sali, lenkki tai kavereiden tapaaminen kohtuudella eivät yleensä ole parisuhdetta nakertavia. Ei olisi toisen vanhempienkaan näkeminen, kunhan se sopii molemmille.
Tässä nuorenparin olisi syytä nostaa kissa pöydälle, koska toisella osapuolella on kurja olo. Parisuhde on muuten pian kriisissä.
"Parisuhdetta nakertavia"?
Tämä suhde on jo kriisissä, koska nainen ei osaa viettää aikaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka joka päivä. Jos nimittäin osaa lukea ihmistä, huomaa kyllä milloin ei ole toivottu vieras. Usein kai on niin, etteivät isät ikävöi niinkään poikiaan vaan enempi tyttäriään ja äidit taas ikävöivät enemmän poikiaan?
Oidipaalihäiriöt eivät ole yleisiä. Ikävöin tyttäriäni ja heidän isänsä viis heistä piittaa.
Kun nuori aikuistuu, on normaalia ja toivottavaa sallia ja mahdollistaa se.
Ei vaikuta hyvältä, että pariskunnan jompikumpi osapuoli on edelleen enemmän kiinni vanhemmissaan kuin puolisossaan. Kasvatus on epäonnistunut eikä tuo mies tule pahimmassa tapauksessa koskaan aikuistumaan.
Kyllä minä aikuisen pojan äitinä jo ihmettelisin, että onko kaikki ok tyttöystävän kanssa ja että eikä pojalla ole kavereita ollenkaan. Se kun on vaan fakta, että arki-iltaan ei jää kuin muutama hassu tunti aikaa, kun täytyy syödä, peseytyä, nukkua, hoitaa juoksevat asiat. Pelkäisin, että ainakaan ei lapsenlapsia tule. Kuka nainen uskaltaisi perheellistyä sellaisen miehen kanssa, joka ei saa edes tyttöystävää mahtumaan elämäänsä.
Ja en kyllä itsekään ehtisi noin paljon aikaa viettää aikuisten lasten kanssa. Jos kaksi lastani kävisivät noin usein, niin ei jäisi yhtään iltaa ystäville tai harrastuksille. Tai parisuhteelle. Kyllä sitä parisuhdeaikaa täytyy järjestää meidänkin, jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä yhdessä ja lapset on maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Argh kirjoitti:
No miksi juuri se vanhemmilla käynti otetaan kohteeksi, eikä sitä salia, lenkkiä, tai kavereiden tapaamista? Koska se nyt vaan on niin hemmetin noloo napanuorassa roikkumista kun aikuinen ihminen on vanhempiensa kanssa usein tekemisissä?[/
Koska sali, lenkki tai kavereiden tapaaminen kohtuudella eivät yleensä ole parisuhdetta nakertavia. Ei olisi toisen vanhempienkaan näkeminen, kunhan se sopii molemmille.
Tässä nuorenparin olisi syytä nostaa kissa pöydälle, koska toisella osapuolella on kurja olo. Parisuhde on muuten pian kriisissä."Parisuhdetta nakertavia"?
Tämä suhde on jo kriisissä, koska nainen ei osaa viettää aikaa yksin.
Ei näy osaavan mieskään, mutta kumpi heistä juoksee mammaltaan hakemaan hyväksyntää?
Mikä onkaan sellainen parisuhde, jossa ei vietetä aikaa yhdessä?
Se on tuleva entinen suhde, rakas inseli.
Outoa. Asuin nuorena aikuisena lähellä vanhempiani ja kävin siellä ehkä kerran viikossa tunnin. Asuin silloin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos aloittaja olisi kysynyt onko ok, että mies käy kolme kertaa viikossakin kuntosalilla ja saattaa viipyä siellä pari tuntiakin kerrallaan, olisiko se ok ?
Tottahan toki se olisi ok! Sama, jos kävisi baarissa. Mutta jos käy vanhemmillaan, niin se on todella sairasta ja pitää saada loppumaan!
No ap:n tapauksessahan voi olla jopa niin, että vanhemmilla vietetyn ajan lisäksi aikaa menee just siellä salilla, lenkillä ja omien kavereidenkin tapaamisissa. Aika ikävä tilanne. Ja aina ei pysty omia menojaan järkkämään just silloin kun toinen on poissa, eli jos haluaa nähdä, on luovuttava omasta vapaa-ajan vietosta saadakseen yhteistä aikaa.
No eikö se ongelma ole silloin siinä että AP:n mies ei halua viettää aikaa kotona eikä siinä missä hän aikaansa viettää?
Melkein joka päivä käydään lasten kanssa vähintään syömässä, viikonloppusin ollaan pitempäänkin. Ei jaksa himassa vääntää mitään safkaa, joten kaikki voittaa.
Muija hyppää joka viikko kotonaan ottamas neuvoja hulluilta vanhemmiltaan. Tulee kotio ja on kuin kuussa käynyt ja taas riita alkaa.
Ite käyn kerran viikkoon, kun joudun busseilla kulkeen. Jos olis auto niin varmaan sen 2-3, mut en olis joka kerta kyllä montaa tuntia. Nyt oon parituntia yleensä kun käyn viikottain.
M34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh kirjoitti:
No miksi juuri se vanhemmilla käynti otetaan kohteeksi, eikä sitä salia, lenkkiä, tai kavereiden tapaamista? Koska se nyt vaan on niin hemmetin noloo napanuorassa roikkumista kun aikuinen ihminen on vanhempiensa kanssa usein tekemisissä?[/
Koska sali, lenkki tai kavereiden tapaaminen kohtuudella eivät yleensä ole parisuhdetta nakertavia. Ei olisi toisen vanhempienkaan näkeminen, kunhan se sopii molemmille.
Tässä nuorenparin olisi syytä nostaa kissa pöydälle, koska toisella osapuolella on kurja olo. Parisuhde on muuten pian kriisissä."Parisuhdetta nakertavia"?
Tämä suhde on jo kriisissä, koska nainen ei osaa viettää aikaa yksin.
Ei näy osaavan mieskään, mutta kumpi heistä juoksee mammaltaan hakemaan hyväksyntää?
Mikä onkaan sellainen parisuhde, jossa ei vietetä aikaa yhdessä?
Se on tuleva entinen suhde, rakas inseli.
Samaa mietin että varmaan ap juoksee kotonaan useammin kun karehtii miehensä menoa noin.
Riippuu perheestä ja riippuu välimatkasta. Omat vanhemmat asuvat toisella puolella Eurooppaa niin ei tule kyllä ihan viikottain nähtyä...
Ap mikä siellä himassa on niin kamala että mies on mieluummin kotonaan?
Mielestäni on ihan täysin normaalia, jos asuu lähellä ja on kivat välit vanhempiin. Mielestäni on hullua asettaa joku tapaamisraja ettei vaan kukaan syytä riippuvaiseksi.
Naisille sallitaan enemmän se että hengailee siskojen ja äidin kanssa, miehiä aletaan heti syyttää mammanpojiksi. Typerää. Mielestäni on ihanaa jos on läheiset välit. Itse asun ulkomailla, hyvä jos joka toinen vuosi tapaan perhettä ja lähisukua.