Miksi vanhuksia ei käydä katsomassa
Isovanhempani on jo vanhainkodissa. Mutta tunnistaa omaiset ja on melko hyvässä kunnossa. Kävelemään ei pääse. Käyn muutaman kerran vuodessa katsomassa häntä. Tänä vuona olen käynyt 4 kertaa ja käyn vielä ennen joulua. Monet muut lapsenlapset eivät käy häntä katsomassa. Sanovat etteivät kerkeä, eivät ole käyneet vuosiin. Vaikka kävisivät lähistöllä muilla asioilla, eivät poikkea vanhusta katsomaan. Mistä tämä johtuu? Käyvätkö muut palstalaiset katsomassa isovanhempiaan?
Kommentit (52)
Jos ei ole luotu lämpimiä välejä, niin miten ne siitä lämpenisi että toinen menee vanhainkotiin?
Taitaa olla niitä "lastenhoidot hoidettu isovanhempia".
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:37"]En käy, koska mummoni on juoppo ja sanonut, ettei halua ketään nähdä, kun silloin ei voi ryypätä.
eikä aapeen kerran kolmessa kuukaudessa minusta myöskään ole kovin paljon. Kun minulla oli vielä mummo, jota halusin ilahduttaa, kävin hänen luonasn noin kerran tai kaksi kuukaudessa.
[/quote]Kyllähän se siihen verrattuna on. Kun muut lapsenlapset eivät ole käyneet vuosiin. Viimeksi kävin lokakuussa ja edellinen syyskuussa. Ehkä voi tulla enemmän kun 4 kertaa. Mutta minuahan on hyvä moittia:)
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:40"]Jos ei ole luotu lämpimiä välejä, niin miten ne siitä lämpenisi että toinen menee vanhainkotiin?
Taitaa olla niitä "lastenhoidot hoidettu isovanhempia".
[/quote]Ennen kävivät useammin kun isovanhempi asui kotona ja antoi rahaa. Nyt eivät käy enään kun ei tule rahaa.
Minulla äidin puolelta molemmat kuolleet kun olin vielä alle kouluikäinen. Isän puolelta nykyisin vain mumma elossa, mutta en juurikaan käy kyläilemässä. Hän on vielä hyvässä hapessa ja asuu kotonaan, hänen nuorin lapsensa on muuttanut mummalle kaveriksi sinne, ettei ole yksin.
Mumman kanssa ei ole juuri koskaan ollut mitään tiivistä suhdetta. Näen häntä vain sukujuhlissa. Koen hänet melko vieraaksi ihmiseksi minulle - ja on hänellä niitä lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia jo monia muitakin jotka ovat hänelle läheisempiä.
Olemme aina olleet perheenä tiiviimmiin tekemisissä äidin puolen suvun kanssa ja isän suku on minulle kaukaisempi.
Toivon omille lapsilleni läheisempää suhdetta isovanhempiin, sillä tämä on jäänyt minulta selvästikin vajaaksi. Olen itse hyvin läheinen oman perheeni kanssa ja pystyn luottamaan siihen, että omat vanhempani haluavat olla läsnä ensimmäisen lapsenlapsensa elämässä hyvinkin innokkaasti. Miehen oma perhe taas asuu niin kaukana, että isovanhemmuus-suhde tulee väistämättä jäämään heidän suhteen "laimeammaksi" kun ei nähdä vuodessa kun pari kertaa.
Usein todellakin oletetaan laiskasti jonkinlainen kuvitteellinen tilanne, jossa köyhä ja nöyrä ja viaton vanhus joutuu aivan syyttä ilkeiden ja itsekkäiden aikuisten lastensa kaltoin kohtelemaksi. Ja sitten tässä pitäisi päivitellä, kuinka nykyaikana ihmiset ovat niin itsekkäitä...
Kylmä totuus vaan on, että hyvin monesta perheestä Suomessa löytyy sitä alkoholismia, tunnekylmyyttä, sadismia, narsisimia... Jos oma vanhempi on tehnyt lapsuudesta ja nuoruudesta helvetin, miksi tätä kierrettä tulisi jatkaa vielä aikuisuudessa?
Neljä viisi kertaa vuodessa ei nyt ole kovin kummoinen saavutus, mutta kiva kun käyt edes sen verran.
Toiset käyvät useita kertoja viikossa, toiset pari kertaa kuussa, joillain vanhuksilla ei ole omaisia, jotkut ovat itse sössineet välinsä omaisiin ja joitain omaisia ei vaan kiinnosta.
[/quote]Ennen kävivät useammin kun isovanhempi asui kotona ja antoi rahaa. Nyt eivät käy enään kun ei tule rahaa.[/quote]
Huoh niin, minulla mumma on juurikin ollut tällainen, että rahalla koittanut ostaa meitä käymään nuorena. Aina kun meni käymään niin lykkäsi käteen kolikoita mitä oli kerännyt kupin pohjalle. Harmitti kun mumma koitti näin vain "ostaa" minut. Jos olisi ollut aidommin läsnä ja tutustunut niin olisin tullut varmasti ilman lahjuksiakin käymään ja ehkä suhteemme olisi nyt läheisempi..
Minä kävin omiani katsomassa joka viikko. Nyt heitä ei enää ole, jouluksi saavat kynttilät haudoilleen. Rakkaita olivat mummo ja pappa ja näin jouluna muistan millaista oli olla lapsi ja omistaa maailman parhaat isovanhemmat. Ikävä on kova, vaikka olen jo yli 30, mummo kuollut 12v ja pappa 8v sitten.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:48"][/quote]Ennen kävivät useammin kun isovanhempi asui kotona ja antoi rahaa. Nyt eivät käy enään kun ei tule rahaa.[/quote]
Huoh niin, minulla mumma on juurikin ollut tällainen, että rahalla koittanut ostaa meitä käymään nuorena. Aina kun meni käymään niin lykkäsi käteen kolikoita mitä oli kerännyt kupin pohjalle. Harmitti kun mumma koitti näin vain "ostaa" minut. Jos olisi ollut aidommin läsnä ja tutustunut niin olisin tullut varmasti ilman lahjuksiakin käymään ja ehkä suhteemme olisi nyt läheisempi..
[/quote]miksi isovanhempaani aletaan nyt moittimaan. Raha kelpasi aikoinaan ja nyt sekin on väärin. Lastenlapsia hoiti kesäsin kuukaudenkin, kun vanhemmat reissasivat ulkomailla. Omat lapset käyvät katsomassa. Lastenlapset eivät. Vanhus ei ole minkään arvoinen.
Minun mummo oli valitettavasti ilkeä ja hankala ihminen. Viimeisinä vuosinaan oli ihan mahdoton kun todellisuudentaju alkoi kadota. Hän hermostui vieraista hirveästi, saattoi heittää esineillä ja huutaa perkelettä ja helvettiä. Hoitajilla oli kova työ saada hänet rauhoittumaan. Tämä vierailu olisi ainoastaan kiillottanut omaa sädekehääni sillä mummo ei halunnut että häntä tullaan katsomaan. Hän sieti ainoastaan vanhempieni vierailut ja he kävivät monta kertaa viikossa.
Raha kelpaa. Sitten ei enään käydä kun sitä ei saa, näinhän se menee. Sitten vanhus saa haukut päälle kun antoi rahaa.
Kun isovanhempani asuivat kotonaan, kävin kerran viikossa tai kahdessa. Kun olivat laitoksessa viimeisen puoli vuotta kävin noin 3 kertaa viikossa.
Viimeiset isovanhemmat kuolivat, kun olin hädin tuskin teini. Nyt aikuisena ollaan käyty miehen isovanhempien luona, mutta aika vaikeaa se on. He asuvat yli 500 kilometrin päässä eli automatka on raskas kahden lapsen kanssa. Sinne asti kun lähtee, on pakko yöpyä kylän ainoassa hotellissa ja syödä ravintoloissa.
Ollaan käyty siellä kerran vuodessa, ja se on useampana vuonna tarkoittanut, ettei ole sitten varaa lähteä mihinkään lomareissulle. Bensaan, hotelliin ja ruokiin menee yli 500 euroa, jopa tonni jos viedään kunnon tuliaiset ja syödään paremmassa ravintolassa.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 09:04"]Viimeiset isovanhemmat kuolivat, kun olin hädin tuskin teini. Nyt aikuisena ollaan käyty miehen isovanhempien luona, mutta aika vaikeaa se on. He asuvat yli 500 kilometrin päässä eli automatka on raskas kahden lapsen kanssa. Sinne asti kun lähtee, on pakko yöpyä kylän ainoassa hotellissa ja syödä ravintoloissa.
Ollaan käyty siellä kerran vuodessa, ja se on useampana vuonna tarkoittanut, ettei ole sitten varaa lähteä mihinkään lomareissulle. Bensaan, hotelliin ja ruokiin menee yli 500 euroa, jopa tonni jos viedään kunnon tuliaiset ja syödään paremmassa ravintolassa.
[/quote]Arvostan tätä.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:58"]
Raha kelpaa. Sitten ei enään käydä kun sitä ei saa, näinhän se menee. Sitten vanhus saa haukut päälle kun antoi rahaa.
[/quote]
Kyllähän se raha nyt jollekin ala-aste ikäiselle natiaiselle kelpaa mutisematta. Tuo on isovanhemmalle vain "helppo kortti" saada muksu tyytyväiseksi ja istumaan pöytään juomaan vähän raparperimehua. Mutta jos mummasta/paapasta ei saa muuta kun rahaa ja peri kysymystä miten koulu menee niin ei se myöhemmin enää paljon kiinnosta kun teiniksi kasvaa.
Siinäpä hyvä kysymys. Vastauksia varmaan on erilaisia.
Itse olen läheinen isän puolen isovanhempieni kanssa. Olen viettänyt heidän kanssaan paljon aikaa lapsena. Nykyään asuvat vielä omassa asunnossaan, käyn viikoittain kylässä ja soittelen sitäkin useammin. Minua harmittaa, kun muut perheenjäseneni eivät käy kuin kerran kuussa tai kahdessa. Ei heillä siihen tunnu olevan sen ihmeellisempää selitystä kuin: "ei jaksa, siellä täytyy olla niin kauan (joo, tunti pari riittävää) ym.
Sitten taas äitini puolen isovanhempien kanssa en koskaan ole ollut niin läheinen. Vierailimme siellä lapsena harvemmin, kun välimatkaa oli enemmän. Nyt he ovat kuolleet, mutta eläeasään en yhtä kertaa lukuunottamatta käynyt heidän luonaan yksin ilman äitiäni, vaikka ajokortti kyllä löytyi.
Korjaan tän raha asian viel. Yli kaksikymppiset lastenlapset kävivät kun isovanhempi asui kotona, teki ruoan ja antoi lähtiessä vielä rahaa. Heti kun joutui laitokseen, lopettivat täysin käynit.
Käyn noin kerran viikossa katsomassa isääni. Miksi itse käyt noin harvoin? Omaisen saa kyllä hoitoon myös lapsensa tms kotipaikkakunnalle niin matkat eivät ole niin pitkät.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 09:17"]Käyn noin kerran viikossa katsomassa isääni. Miksi itse käyt noin harvoin? Omaisen saa kyllä hoitoon myös lapsensa tms kotipaikkakunnalle niin matkat eivät ole niin pitkät.
[/quote]Ehkä käyn joka toinen kuukausi. Kun tarkemmin laskin käyntejä enemmän kertynyt kun 4. Pitäisi varmaan käydä viel useammin.
En käy, koska mummoni on juoppo ja sanonut, ettei halua ketään nähdä, kun silloin ei voi ryypätä.
eikä aapeen kerran kolmessa kuukaudessa minusta myöskään ole kovin paljon. Kun minulla oli vielä mummo, jota halusin ilahduttaa, kävin hänen luonasn noin kerran tai kaksi kuukaudessa.