Pitääkö lasten tulla hautausmaalle jouluna?

Eiköhän teidän pidä pystyä itse ratkomaan tällaiset "onglemat".

Meillä on yksi lapsista alkanut käydä hautasmaalla varmaan vasta 13 vuotiaana, koki ne jotenkin ahdistaviksi alakouluiässä, ei pakotettu mukaan.

Minä jouduin lapsena aina haudoille mukaan. Se kylmäminen otti pattiin, keli usein kylmä ja sateinen.

Jotenkin vain en pitänyt asiasta ja ei ne kuolleet tiedä, käytkö vai et. Ajatuksissa he ovat aina.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 07:16"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 07:05"]Itse en pakottamalla pakottaisi, mutta 10-vuotias on jo sen verran vanha, että vaatisin kyllä tulemaan mukaan. Rituaali on kaunis ja ainakin minulle se oli lapsuudessa lempeä tapa kertoa elämän rajallisuudesta.  [/quote] Mitä eroa on "pakottamalla pakottamisella" ja "vaatimisella"? Saako jäädä kotiin jos vain vaatii? Mitä vaatimista se silloin on? Jos ei saa jäädä niin mitä eroa?

[/quote]

Hain lähinnä takaa sitä, että kenenkään ei tarvitse esim. itkun kanssa lähteä enkä tekisi asiasta riitaa. Tärkeää on, etät joulumieli säilyy kaikilla, eikä haudalle lähtemisestä saa tulla kasvatuksellinen arvovaltakysymys. Vaatiminen tarkoittaa siis, että teen erittäin selväksi, että haluan lapsen mukaan, mutta en rupea huutamaan, uhkailemaan yms., jos lapsi nyt kuitenkin kieltäytyy. 

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:02"]

En velvoita ketään mukaan. Haluan käydä yksin. Mies jää lasten kanssa kotiin. Käyn siis oman äidin haudalla, jota mies ja lapset eivät ole ikinä nähneet. Tuntuu kiusalliselta kun itken aina heille tuntemattoman ihmisen perään. Mitä teette haudalla? Katseletteko kiveä hiljaa? Minulle se on vaikeaa miehen ja lasten kanssa, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Laitan aina vain kynttilän ja muka siivoan roskia tms. huidon maata kiven edessä ja sit äkkiä pois paikalta ettei tule kiusallista hiljaisuutta ja ala kauheasti itkettämään... Joo, olen onnistunut tekemään haudalla käymisestä jostain syystä tosi hankalan jutun...

[/quote]

Sun mies ja lapset ei ole ikinä nähneet sun äidin hautaa...? Se on kuitenkin lasten mummo.

Meillä äitini on kuollut jo ennen kuin tapasin mieheni ja siis myös ennen kuin lapset ovat syntyneet. Yhdessä silti käydään haudalla. Lapsetkin tietävät, että siellä on se toinen mummo. Ihan luonteva tapa minusta muistaa läheisiä. Olisi outoa vaieta asiasta. Olen paljon tekemisissä esim. tätieni kanssa ja minusta on ihan luontevaa kertoa lapsille, että tämä ja tätä täti on sen ja sen mummon sisko jne. Haluan, että lapset tuntevat juurensa ja sukunsa.

[/quote]

Meillä sama juttu. Mies ehti tavata isäni 2 kertaa ennen kuolemaansa. Ollaan aina käyty yhdessä haudalla. Lapsilleni hän on "matti-pappa" ja hänestä jutellaan, vaikka eivät ole ikinä nähneet. Haudalla toivotetaan hyvää joulua tai hyvää syksyä tai hyvää kesää. Vaikkei me edes uskota kuoleman jälkeiseen elämään. Hauta on kuitenkin paikka, jossa lapsille tulee tämä pappa jotenkin konkreettiseksi, kun on paikka, jossa muistella/kertoa hänestä0.

t.19

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:08"][quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:02"]

En velvoita ketään mukaan. Haluan käydä yksin. Mies jää lasten kanssa kotiin. Käyn siis oman äidin haudalla, jota mies ja lapset eivät ole ikinä nähneet. Tuntuu kiusalliselta kun itken aina heille tuntemattoman ihmisen perään. Mitä teette haudalla? Katseletteko kiveä hiljaa? Minulle se on vaikeaa miehen ja lasten kanssa, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Laitan aina vain kynttilän ja muka siivoan roskia tms. huidon maata kiven edessä ja sit äkkiä pois paikalta ettei tule kiusallista hiljaisuutta ja ala kauheasti itkettämään... Joo, olen onnistunut tekemään haudalla käymisestä jostain syystä tosi hankalan jutun...

[/quote]

Sun mies ja lapset ei ole ikinä nähneet sun äidin hautaa...? Se on kuitenkin lasten mummo.

Meillä äitini on kuollut jo ennen kuin tapasin mieheni ja siis myös ennen kuin lapset ovat syntyneet. Yhdessä silti käydään haudalla. Lapsetkin tietävät, että siellä on se toinen mummo. Ihan luonteva tapa minusta muistaa läheisiä. Olisi outoa vaieta asiasta. Olen paljon tekemisissä esim. tätieni kanssa ja minusta on ihan luontevaa kertoa lapsille, että tämä ja tätä täti on sen ja sen mummon sisko jne. Haluan, että lapset tuntevat juurensa ja sukunsa.
[/quote]
Siis on ne sen haudan nähneet, mutta eivät äitiäni. Eli äitini kuoli ennen kuin miestä ja lapsia oli kuvioissa, kuten teilläkin.

Minusta on vaan omituista hiljaa tuijottaa kiveä, ei suju minulta luontevasti. Tulee samanlainen kiusallinen hiljaisuus kuin hississä...

Kyllä minä velvoitan lapset lähtemään. Ainoastaan jos on ollut paukkupakkaset niin ei ole ollut pakko, mutta yleensä osa lapsista lähtee siltikin. Pieni hetki läheisille, pieni hetki ulkoilua, tunnelmallinen ja kaunis hautausmaa.. Siellä on niin hieno ja erityinen tunnelma, joitain tuttujakin tapaa.. Totta kai koko perheen juttu.

kyllä meillä käy haudalla vielä 17v,20v ja 8v pojat

Meilläkin lapset lähtevät mukaan, ehdottomasti. En tiedä miten sitten tehtäisiin, jos joku selkeästi ahdistuisi hautausmaalla, mutta onneksi niin ei ole. Joku kysyi, mitä hautausmaalla tehdään. Me ainakin sytytetään kynttilä. Joskus lapsilla oli myös oma kynttilä papalle, mutta siitä ollaan luovuttu kun papan tunteneet lapset ovat kasvaneet isommiksi. Kynttilän sytyttämisen jälkeen seistään hetki hiljaa, olisikohan puolisen minuuttia tai jotain. Tietysti ennen kynttilän sytyttämistä vähän siistitään jos on jotain roskaa, vähintään viedään vanha kynttilä roskikseen. Mutta eipä siinä muuta, hetki ollaan ja lähdetään kotiin.

Olen ollut lapsena haudoilla mukana joka joulu niin kauan kuin vaan muistan.

Nykyään asun 400 km päässä sukulaisteni haudoista, omia lapsia ei vielä ole. Jatkossa ei varmaan enää perinnettä pysty jatkamaan.

Minä ainakin "pakottaisin" n. 10 vuotiaan mukaan. Pahimman teini-iän kohdalla voisin sitten antaa jäädä kotiin, mutta toivoisin, että jos on lapsesta asti tottunut jouluisin haudalle kynttilän viemään niin se ei välttämättä ole niin negatiinen asia sitten nuorelle - ehkä jopa sellanen, että haluaa sinne mennä itsekin (varsinkin jos siellä on haudattuna joku sellainenkin, johon on tutustunut).

Itselle tämä perinne vielä vahvistui muutama vuosi sitten kun ainoa isovanhempi, jonka sain aikuiseksi asti tuntea kuoli. Kyllä mummulle pitää hyvät joulut käydä toivottamassa <3

2

2

Kyllä meillä kuuluu hautausmaalla käynti koko perheen joulutraditioihin. On kunnioitusta myös kuolleille läheisille.

Minä kävin aina isäni kanssa hautuumalla. Äiti jäi yleensä pikkusiskon kanssa kotiin...jostain syystä. Se oli mukava perinne - vain minä ja isä. Nyt käyn isäni haudalla. Välillä yksin, välillä toinen lapsista mukana, välillä molemmat. En halua tehdä siitä mitään pakkoa. Isäni kuoli kun esikoinen oli vauva, joten kumpikaan lapsistani ei tiedä papasta mitään. Joskus höpötellään vaan juttujamme ja viedään kynttilät. Joskus itken ja sanon, että on isää ikävä. Ei siinä sen kummempaa.

Kiitos vastauksista.

En siis monen mielestä ole täysi tyranni, vaikka vaadinkin lapsia tulemaan hautausmaakierrokselle, vaan kyseessä on ns. normaali tapa.

Lapsemme eivät pelkää hautausmaita, mutta varsinkin isompi toki mieluummin pelaisi kuin tulisi ulos värjöttelemän. Varsinkin kun joulunpyhinä ei saa pelata kovin paljon kun ollaan kaikki kotona ja kaikenlaista muutakin ohjelmaa.

Itse muistan kuinka itsekin teininä marmatin vanhemmilleni, että en millään viitsi mennä haudoille ja laahustin kuitenkin joka vuosi mukana ja samassa puuhassa näytti olevan moni muukin perhe tympääntyneine lapsineen. Nyt aikuisena kummasti ymmärtää tuon tavan kauneuden ja haluaa siirtää sen lapsilleen.

ap

Ei todellakaan tarvitse. Kuolleita voi muistella muualakkin kuin hautausmaalla. Muutenkin on typerää tehdä perinteistä pakkoja.

/sivu 2/

Ei ne kuolleet tiedä että käytte niiden haudoilla jouluna.

Meillä lähtee 10v suosiolla mukaan. Hänen mielessään hautausmaalla käynti on jouluperinne, joka vaan kuuluu aattopäivään. Käydään muulloinkin lapsen papan haudalla mutta tämä on tärkein käynti.

2