Masentaa ja ahdistaa kun kukaan ei välitä

En osaa sanoa mitään. En itsekään ole arvokas ihminen.
Tsemppiä sinulle kuitenkin.

Aliarvioit itsesi :) Varmasti monikin välittää. Ja mikset menisi hankkimaan uusia ystäviä ja tuttavia jos tilanne sinua ahdistaa? :)

Tutulta kuulostaa. Minulla ollut jonkin aikaa vaikeaa elämässä ja tuntuu, että tämä on muuttumassa pikkuhiljaa masennukseksi. Yritän kamppailla sitä vastaan kaikin tavoin. Perjantaina pyysin isältäni apua erääseen asiaan, aikoi miettiä hetken, mutta pian soitti, ettei voi muuttaa suunnitelmiaan. Äitini lupasi tulla alkuviikosta avuksi, nyt hänkin peruutti tulonsa. Muut toitottavat vaan, että käy lenkillä ja muuta ajattelutapojasi. Tuntuu, että olen niin yksin, vaikka toivoisin vain kuuntelevaa korvaa ja lämmintä halausta. Tunnen itseni niin arvottomaksi. Voimia Sinulle ap *halaus*

Käy kuumassa kylvyssä tai saunassa. Kääri itsesi peittoihin ja halaa itseäsi sikiöasennossa. Se tuo turvaa ja lohtua sisäiselle lapsellesi.

Ja minäkin itkenyt viikonlopun tätä arvottomuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Ja sitä, miten jopa omat vanhemmat voivat olla noin välinpitämättömiä. Onneksi lapset tuovat iloa elämään ja pitävät ajatukset edes jotenkuten kasassa.

En halua tuttavia tai etäisiä kavereita. :( haluisin perheen, joka välittää minusta. Vanhemmat, joille en olisi ei-kukaan ja yhdentekevä ja sisaruksia, joiden kanssa jakaa elämää. Sitä ei voi saada näin aikuisena enää ja tuntuu, että se kipu on toisiaan aivan hurja. Täytynee opetella vain elämään sen kivun kanssa. Olen yrittänyt mutta se on vaikeaa ja vie voimia ja olen katkeroitunut jo. En iloitse muiden onnesta ja vihaan onnellisia perheitä. En kykene itse enää rakkauteen.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:29"]

Tutulta kuulostaa. Minulla ollut jonkin aikaa vaikeaa elämässä ja tuntuu, että tämä on muuttumassa pikkuhiljaa masennukseksi. Yritän kamppailla sitä vastaan kaikin tavoin. Perjantaina pyysin isältäni apua erääseen asiaan, aikoi miettiä hetken, mutta pian soitti, ettei voi muuttaa suunnitelmiaan. Äitini lupasi tulla alkuviikosta avuksi, nyt hänkin peruutti tulonsa. Muut toitottavat vaan, että käy lenkillä ja muuta ajattelutapojasi. Tuntuu, että olen niin yksin, vaikka toivoisin vain kuuntelevaa korvaa ja lämmintä halausta. Tunnen itseni niin arvottomaksi. Voimia Sinulle ap *halaus*

[/quote]

Halaus myös sinulle! Oikein suuri ja lämmin. Ymmärrän tunteesi, minulla on myös perhe, joka ei välitä. Vanhemmat toimivat juuri samoin kuin edellä kirjoitit. Nämä viestit ovat lohduttavia ja auttavat jaksamaan, hassua mitä virtuaalihalauskin voi tehdä :) - ap

No sitten pitää itse alkaa välittää itsestään. käy lenkillä, varaa aika hierojalle, kampaajalle, katso hyvä leffa tai lue hyvä kirja . Tee joku hyvä teko joulun kunniaksi, yllätä kaverisi vaikka joulukakulla, kehu hieman jotakuta ja osallistu. Huomaa hyvä ympärilläsi, äläkä välitä ilkeilijöistä. Jos suunitelma b ei onnistu vielä on aakkosia paljon jäljellä.

Kuulostat aika dramaattiselta. Jos takerrut ihmisiin ja vaadit huomiota, niin he usein säikähtävät ja ryhtyvät välttelemään sinua. Voihan se olla toisinkin, mutta itsetutkiskelu ei ole pahasta.

Itse olen aloittamassa pian terapian, jossa saan käsitellä näitä asioita. Mielessäni kaivelee paljon asioita jo ihan lapsuudesta asti  ja tämä arvottomuuden tunne kumpuaa varmaan jo jostain sieltä. Haluaisin kokea joskus elämässäni itseni ehjäksi ihmiseksi, siksi teen sen. Olisiko sellaisesta sinulle apua? 

Te olette kaikki arvokkaita. Älkää päästäkö siitä irti.

Mene psykoterapiaan. Siellä voit purkautua ja saat itsellesi rutiinin jota odottaa. Sitten muutama liikuntaharrastus ja viikonloppuisin vähän ryypiskelyä niin siitä ne päivät etenee.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:48"]

Mene psykoterapiaan. Siellä voit purkautua ja saat itsellesi rutiinin jota odottaa. Sitten muutama liikuntaharrastus ja viikonloppuisin vähän ryypiskelyä niin siitä ne päivät etenee.

[/quote]

Tee niin

Jotenkin tuntuu siltä, että yksinäisyys tai yksinäisyyden tunne on melko yleinen ongelma tämän päivän Suomessa.

Liikuntaharrastukseksi suosittelen jotain sellaista, jossa treenataan kaverin kanssa. Vaikka kuntonyrkkeily tai pallopelit. Jumppa ja kuntosali voinvat tuntua yksinäisiltä.

Halaus ja voimia teille yksinäisille! 

Jospa kokeilisit ap vaikka viikon ajan tehdä joka päivä jotain pyyteetöntä ja epäitsekästä. Ilahduttaa jotakuta tuttua tai vierasta, ilmoittautua vaikka pitämään seuraa vanhuksille tms. Usein yksinäisten elämä pyörii paljon oman navan ympärillä, jolloin he seurassa jatkuvasti pelkäävät toisten tuomiota ja ovat aika rasittavaa seuraa. Jospa et kysyisikään, kuka huomioisi sinua, vaan kenelle sinä voisit antaa jotain.

Jospa koetkin pienen lapsen tunteita?
Jätettiinkö sut pienenä yksin?
Voimahali.

AP, jos olet nainen, niin asemasi on jo kohtalainen. Saat sillä täällä myötätuntoa, yläpeukkuja ja ymmärrystä.

Jos kirjottaisit samalla tavalla ja kertoisit olevasi mies... Niin ketään ei kiinnostaisi edes täällä. Meillä arvottomuuden tunteeseen vajonneilla miehillä ei ole kenenkään mielestä mitään arvoa, ja koko asiasta ei edes saa puhua.

Viimeksi tänään kerroin pitkästä aikaa vaimolle tunteistani, ja hän oli sitä mieltä, että minun ei pidä puhua hänelle tuollaisia, päässäni kuulemma asuu mörkö, eikä hänkään voi arvostaa minua tippaakaan, jos en itse arvosta itseäni. Sitten hän alkoi itkeä... että näin. Yritin sitten häntä vähän silittää, tuntien syyllisyyttä siitä, että itketän häntä kaiken tämän arvottomuuteni lisäksi. Olen kyllä huomannut jo pitkään, että hän ei arvosta minua lainkaan. Tuntuu pahalta, että olen ikään kuin kahlinnut toisen ihmisen itseeni, vaikka en voi täyttää hänen toiveitaan enkä ansaita hänen arvostustaan.

Itsesääliä ei miehillä hyväksytä lainkaan. En osaa nousta tästä suonsilmästä. Toivon välillä, että voisin vain vajota ja kadota lopullisesti.

Mä oletin automaattisesti että aloittaja on mies.

Maailma on täynnä ihmisiä joille te voitte olla arvokkaita. Teidän pitää vaan löytää heidät. Älkää odottako, että ne henkilöt ovat juuri lähisukulaisia. Ehkä he ovat vielä teille jopa vieraita ja silti kohta te olette heille korvaamattomia.
Arvostakaa itseänne niin paljon, että tiedätte olevanne tärkeitä jollekin. Olkaa se olkapää, johon muut eivät voi olla nojaamatta. Se vanhuudenkeppi joihin tukeutumatta muut kaatuvat. Se jota ilman, juhla tuntuu tylsältä. Sen on tultava teistä, jotta muut voivat sen nähdä. Voit olla ainoastaan tärkeä, jos olet tärkeä!