Lue keskustelun säännöt.
Cv lopullisesti pilalla - mistä uusi ammatti?
21.12.2014 |
Ansioluetteloni on katastrofaalinen johtuen mielenterveydenongelmista. Jokunen lyhyt pätkätyö ja muutamakymmenen opintopistettä yliopistossa. Paljon pitkiä aukkoja. Kukaan ei huoli minkäänlaiseen työhön minua, olen hakenut kymmeniin, ellei satoihin paikkoihin.
Mistä saan ammatin, johon työllistyy varmasti? Sos. - ja terveysala ei käy, en ole soveltuva. Palkkaakin olisi kiva saada järjellisesti, jotta en vaipuisi eläkepäivinä takaisin köyhyyteen.
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:11"]
Julkisen sektorin koosta on olemassa monta eri näkemystä. Itse olet varmaankin Nalle-sedän kannattaja tässä asiassa. Huomaathan että useat julkisen sektorin työt ovat myös yksityisen sektorin töitä. Eli niillä voi työllistyä myös yksityiselle sektorille.
[/quote]
En ole varsinaisesti Nallen edustaman ideologian kannattaja.
Minusta julkinen sektori on ilmanmuuta tarpeellinen. Mutta kansantalous ei voi perustua julkiselle sektorille.
Julkisen sektorin koosta olen sitä mieltä, että sen on oltava suhteutettu valtion ja kuntien realistiseen rahoituskykyyn. Velaksi eläminen ei ole ikinä kestävällä pohjalla. Seinä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.
[/quote]
OK. Tämä on meitä kahta suurempi kysymys ja nyt ollaan vain miettimässä Ap:lle jotain varmaa duunia. En tosiaankaan osaa ratkaista kansantalouden ongelmia. Ammattipolitiikoillekin se näyttää tuottavan valtavan isoja ongelmia, kun pitää ottaa myös huomioon Suomea suurempi kokonaisuus - EU. Itse olen muuttamassa Ruotsiin ja viemässä sosiaalialan koulutukseni sinne, koska rajan yli voi viedä ainakin kaikki AMK-koulutukset suoraan ja suuren osan yliopistokoulutuksestakin ilman täydennysvaatimusta. En siis ole optimistinen Suomen tulevaisuuden suhteen. Epäilen mm. sitä saisinko täällä enää kunnollista eläkettä kun yli 30 vuoden päästä olen siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:20"]
Onhan se nyt aika mahdoton yhtälö, jos yliopisto-opinnot stressaavat ja kuormittavat liikaa, mutta pitäisi keksiä työ, jossa pääsee käyttämään älyään. Takaan sinulle, että sellaiset työt kuormittavat enemmän kuin yliopisto-opinnot! Mene vaikka vapaaehtoisjärjestön toimintaan mukaan?
[/quote]
Olen sairastumiseni jälkeen ollut vaativassa työssä, en kokenut sitä ylikuormittavaksi. -ap
Hei, elämäntilanteet ja ihmiset ovat erilaisia, mutta joskus voi käydä hyvinkin. Itsellä taustalla vuosia kestäneet mielenterveysongelmat, joiden vuoksi yliopisto-opinnot venyivät yli 10-vuotisiksi, enkä lopulta tehnyt edes tutkintoa loppuun. Mutta vaihdoin alaa, suoritin AMK-tutkinnon 6 vuodessa (ohjeellisesti 3-vuotinen linja) ja opintojen kautta pääsin palkattoman harjoittelun jälkeen keikkatöihin yritykseen, jossa olen edelleen töissä. Vakituista työtä en ole saanut, mutta nyt on menossa pidempi sijaisuus, ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Olen itsekin älykäs, uskallan kirjoittaa sen suoraan, koska minua testattiin lapsuusiässä. Mutta koska olin peruskoulussa ja lukiossa hyvä ilman, että tein edes koskaan läksyjä tai luin kokeisiin, opin mahdottoman surkeat opiskelutekniikat, joilla ei sitten yliopistossa pärjännytkään. AMK sopi minulle paremmin, koska siellä opettajilla oli enemmän kontaktia meihin opiskelijoihin, ja mt-ongelmiani ymmärrettiin niin, että pystyin suorittamaan joitain kursseja itseopiskeluna tms. Työssäni olen ollut aina hyvä, ja sen jälkeen, kun pääsin nykyiseen työpaikkaan, ei ole tarvinnut edes huolehtia cv:n aukoista. Tsemppiä ap!
Minusta sinun kannattaisi ensisijaisesti miettiä, mitä oikeasti haluaisit tehdä työksesi. Sitten haet opiskelemaan sitä alaa, ja pyrit töihin juurikin esim. harjoittelupaikan kautta.
Nykyään työurat ovatkin pirstaleisia, ja monilla aloilla aukkoja cv:ssä ei edes huomaa, kun työlistaus täyttyy sen seitsemästä pätkätyöstä. Mitä niitä ennen on tehnyt (tai onko tehnyt mitään), on monelle työnantajalle irrelevanttia.
Jos cv on ns. tyhjä, niin ensimmäisenä sinne pitää saada jotain täytettä. Ihan sama mitä. Teet vaikka lyhyitä pätkiä jotain, mitä vain satut saamaan. Sillä voit sitten osoittaa tulevaisuudessa, että olet työorientoitunut (mikäli sitä siis olet).
Opinnot auttavat tietenkin saamaan kunnon ammatin, mutta jos vain opiskelet ja opiskelet etkä tee mitään työtä, niin työttömäksi valmistut.
Minä olin parikymppisenä monen monta vuotta työttömänä ja aivan tuuliajolla. Sitten päätin, että jotain pitää tehdä. Kävin hoitoalan koulutuksen (koska lyhyt ja työllistävä) ja töitä on riittänyt. Tätä en todellakaan halua tehdä lopun ikää, mutta nyt minulla on jotain näyttöä siitä, että en vieroksu työtä. Työnantajat eivät välitä siitä, mitä työtä olet tehnyt, kunhan olet tehnyt jotain.
Jos et voi siivota tai tehdä hoitajan hommia, niin varmasti on joku muu matalan kynnyksen työ, johon kykenisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:20"]
Onhan se nyt aika mahdoton yhtälö, jos yliopisto-opinnot stressaavat ja kuormittavat liikaa, mutta pitäisi keksiä työ, jossa pääsee käyttämään älyään. Takaan sinulle, että sellaiset työt kuormittavat enemmän kuin yliopisto-opinnot! Mene vaikka vapaaehtoisjärjestön toimintaan mukaan?
[/quote]
Olen sairastumiseni jälkeen ollut vaativassa työssä, en kokenut sitä ylikuormittavaksi. -ap
[/quote]
Miksi kyseinen vaativaksi määrittemäsi työsuhde päättyi?
Rasitta kaltaisesi tyypit: hirveä valitus mutta mikään neuvo ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:54"]
Naisillahan on se hyvä, että huoraksi voi ryhtyä melkein aina!
Suorittavaa työtähän sekin tietysti on eikä välttämättä älyllisesti kovin haastavaa.
[/quote]
Olen kyllä harkinnut seksuualipalveluja, mutta mt-ongelmat myös laittavat sen kysymysmerkin että teenkö minä oikean ratkaisun vai onko päätöksen tekoni jotenkin vaurioitunut ja päädynkin ojasta allikkoon. Seksi ja seksuaalisuus ovat erittäin yksilöllisiä ja se että joku pystyy myymään itseään ei tarkoita sitä että joku toinenkin voi ilman mielenterveyden menetystä. En siis ole AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:17"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:09"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:06"]
Kiinteistövälittäjä? Yrittäjä?
[/quote] Supliikki ei riitä kiinteistönvälittäjäksi. Yrittäjyys saattaisi kiinnostaa, mutta en osaa mitään. Ei ole mitään, mitä tarjota asiakkaille. Toisaalta ei ole omia pääomiakaan. -ap[/quote]
Osaatko siivota?
[/quote] Osaan, mutta alan palkoilla ei elä. Olen sitäpaitsi ihan älykäs ihminen, saattaisin masentua monotonisessa työssä. Olen tehnyt siivoustyötä vuosia sitten, oli tosi rankkaa tehdä jotain niin kuolettavan tylsää. En pärjäisi pitkällä aikavälillä siinä. Sovellus paremmin edes vähän älyllisesti vaativampiin tehtäviin. -ap
[/quote]
Kyllä elää, mutta mitään extraa ei juurikaan jää. Minäkin olen erittäin taiteellinen sielu joka inhoaa tehdä samaa työtä päivästä toiseen, mutta pakko on jotta rahaa tulisi. Sinulla ei ole aihetta valittaa työllistymisen suhteen jos alat nirsoilla. Terveisin masennusta sairastanut siivooja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:20"] Onhan se nyt aika mahdoton yhtälö, jos yliopisto-opinnot stressaavat ja kuormittavat liikaa, mutta pitäisi keksiä työ, jossa pääsee käyttämään älyään. Takaan sinulle, että sellaiset työt kuormittavat enemmän kuin yliopisto-opinnot! Mene vaikka vapaaehtoisjärjestön toimintaan mukaan? [/quote] Olen sairastumiseni jälkeen ollut vaativassa työssä, en kokenut sitä ylikuormittavaksi. -ap [/quote] Miksi kyseinen vaativaksi määrittemäsi työsuhde päättyi?
[/quote]
Kyseessä oli määräaikainen projekti. Virkaa en olisi voinut saada muutenkaan, sillä olinhan muodollisesti epäpätevä.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:16"]
Rahtariksi ajamaan täyperävaunua? Poliisiksi?
[/quote]
Jeesh, poliisiksi varmaan pääseekin hullun papereilla.
Vaikkei hoitojaksoja olisikaan niin psyko-testit lienevät varsin kattavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:22"]
Mitä hyötyä älykkyydestäsi on, jos et suoriudu yliopisto-opinnoista? Mikä siinä opiskelussa mättää, kun et onnistu? Onnistuisiko AMK-opinnot? Tosin en tiedä heruuko niilläkään töitä.
Jostain luin, että metsäkoneiden kuljettajista tulee olemaan kova pula. Mutta sekin taitaa olla enemmän käytännön ammatti.
[/quote]
No ei mitään hyötyä. Olen kylläkin toiminut vähän aikaa asiantuntijatason työssäkin. Stressaantunut opinnoista liikaa, on vaikea keskittyä tenttiin lukemiseen, rahapula ahdistaa raskaasti, en usko itseeni. -ap
Ap tuo esiin ihan olennaisen ongelman. Kaikilla kun ei ole niitä kuuluisia suhteita, joilla hommataan se eka työpaikka. Aukollisuus ansioluettelossa, se että elämä ei edennytkään kuin oppikirjassa, on varmasti aika monen ongelma. Mutta jotenkin kohtuuttomalta se tuntuu, että ihminen, joka ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen tmv. on helppo leimata surkeaksi luuseriksi vain sen vuoksi, että asiat saattavat näyttää paperilla huonolta ts. aukollisuutta löytyy.
Tsemppiä! Ajattele päivä kerrallaan, älä ajattele että pitäis olla se ja se. Vaan, että olet hengissä tänä päivänä. Sun on varmasti parempi, kun saat raha-asiat kuntoon vaikka siivoamalla. Oletko kertonut kellekkään ongelmistasi? se jo helpottaa että on joku tuki ja tsemppaaja! :)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:28"]
Ap tuo esiin ihan olennaisen ongelman. Kaikilla kun ei ole niitä kuuluisia suhteita, joilla hommataan se eka työpaikka. Aukollisuus ansioluettelossa, se että elämä ei edennytkään kuin oppikirjassa, on varmasti aika monen ongelma. Mutta jotenkin kohtuuttomalta se tuntuu, että ihminen, joka ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen tmv. on helppo leimata surkeaksi luuseriksi vain sen vuoksi, että asiat saattavat näyttää paperilla huonolta ts. aukollisuutta löytyy.
[/quote]
Eikä kaikki meistä opi nykyisellä koulutusjärjestelmällä. Vaikka olenkin vasta reilu kakskymppinen, niin olen jo luopunut ajatuksesta tehdä jotain perustyötä kun pää ei taivu. Yrittäjäksi ryhtyminen on minun vaihtoehtoni, mutta nyt vain mietin että miten ja mihin. Ja minäkin kärsin mt-ongelmista kuten aloittaja. Onhan se ironista että kun ei voi vaikuttaa lapsuuden ympäristöön, joka on aiheuttanut ne mt-ongelmat, niin silti se seuraa tulevaisuuteenkin.
Mahdoton tilanne. Umpikuja. Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä samassa tilanteessa, pysyvästi työelämän ulkopuolella.
Onnistuuko muutto ulkomaille, töhin siis?
Haluaisitko valottaa hieman, minkä alan opintoja olet suorittanut? Millaisista asioista olet kiinnostunut? Mitkä ovat vahvuutesi? Entä heikkoudet?
Oletko ollut opiskelijaterveydenhuollon kanssa tekemisissä? Omassa yliopistossani on monenlaista tukipakettia tällaisiin tilanteisiin järjestettävissä. Tämä siis, jos haluat vielä yrittää suorittaa tutkintosi loppuun.
Mainitsit aiemmin, että olet älykäs ja kognitiosi ovat hyvällä tasolla, mutta kuitenkin sairaus on jättänyt jälkensä. Vertaatko nykyisiä opintosuorituksiasi, esim. tenttisuorituksia, nyt aikaan ennen sairastumistasi? Näin olen nähnyt aika monelle käyneen ja sitten valitettavasti pitkän yrittämisen jälkeen on jouduttu toteamaan, että valitettavasti sairaus on heikentänyt kognitiivisia kykyjä niin merkittävästi, ettei opiskelu kerta kaikkiaan enää onnistu. Tämä on tietysti valtava kolaus itse kullekin, eikä siitä ole helppo päästä eteenpäin. Voisin kertoa kymmeniä esimerkkejä.
Lähipiirissäni on eräs henkilö, joka oli (ja on edelleen) erittäin älykäs, kuuden laudaturin ylioppilas jne. Hän sairasti vuosia vaikeaa masennusta eikö kykene vieläkään opiskelemaan. Hän teki vuosia kaikenlaisia hommia, mm. vahtimestari, siivooja, kirjastoapulainen jne. Nyt on jo monta vuotta ajanut taksia työkseen ja perusti viime vuonna oman taksiyrityksen.