Miten arki ja elämä muuttuu toisen lapsen myötä, vai muuttuuko se sen kummemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Meillä ei lapset ole leikkineet keskenään oikeastaan ollenkaan, ehkä jouluna jotain lautapeliä joskus pelanneet. 2 vuoden ikäerolla kolme lasta. 

Kaikilla on ollut hyvin pienestä pitäen omat kaverit ja leikkinsä. 

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen esikoiselle jää puolet vähemmän kaikista resursseista kahdenkeskisestä ajasta, rahasta, huolenpidosta jne. kun toinen lapsi tulee. Sotkua, pyykkiä ja astioita tuplamäärä. 

Paljon muuttuu ja varsinkin ensimmäiset vuodet kun harvoin ovat samassa "rytmissä" oikein minkään suhteen". 

Miten teille kaikille kertyy sotkua, ettekö te siivoa vai mikä on syy?

Vaippa roskiin heti, pyykit koriin tai koneeseen jos se on tyhjä ja sitä voi täyttää.

Astiat koneeseen käytön jälkeen, pöydän ja tasojen pyyhkäisy ei kauaa vie. Koneen tyhjennys muutaman minuutin. Pyykit kuivumaan kun molemmat on kotona jos kuivaajaa ei ole. Imurointi kerta pari viikkoon ja aina silloin kun molemmat vanhemmat ovat läsnä, lattian pyyhkäisykään ei vie kauaa. Ruoat teemme kun mies tulee töistä, isoja annoksia, osa odottamaan huomista lounasta, osa pakkaseen päivämäärällä merkittynä. Joskus valmista jos laiskottaa.

Meillä apuna kyllä myös isovanhemmat joskus, ovat onneksi innokkaita lasten kanssa leikkimään ja ulkoilemaan.

Tärkeintä kaikesta, puhelin käteen vain kun se soi tai tulee viesti!

Meillä on kolme, vanhin täytti kolme joku aika sitten, mies jo töissä, ei mitään ongelmaa.

Et sitten ymmärrä lukemaasi😂

Muuttuuhan se aika paljon. Yksi lapsi on niiiin älyttömän helppo ottaa mukaan mihin vain, mutta kaksi alkaa helposti lietsoa toisiaan, kun tylsyys iskee. Toisaalta on sitten aina se kaveri ja omat jutut. Sisarussuhde on tärkeä ja sen huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Meillä ei lapset ole leikkineet keskenään oikeastaan ollenkaan, ehkä jouluna jotain lautapeliä joskus pelanneet. 2 vuoden ikäerolla kolme lasta. 

Kaikilla on ollut hyvin pienestä pitäen omat kaverit ja leikkinsä. 

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen esikoiselle jää puolet vähemmän kaikista resursseista kahdenkeskisestä ajasta, rahasta, huolenpidosta jne. kun toinen lapsi tulee. Sotkua, pyykkiä ja astioita tuplamäärä. 

Paljon muuttuu ja varsinkin ensimmäiset vuodet kun harvoin ovat samassa "rytmissä" oikein minkään suhteen". 

Miten teille kaikille kertyy sotkua, ettekö te siivoa vai mikä on syy?

Vaippa roskiin heti, pyykit koriin tai koneeseen jos se on tyhjä ja sitä voi täyttää.

Astiat koneeseen käytön jälkeen, pöydän ja tasojen pyyhkäisy ei kauaa vie. Koneen tyhjennys muutaman minuutin. Pyykit kuivumaan kun molemmat on kotona jos kuivaajaa ei ole. Imurointi kerta pari viikkoon ja aina silloin kun molemmat vanhemmat ovat läsnä, lattian pyyhkäisykään ei vie kauaa. Ruoat teemme kun mies tulee töistä, isoja annoksia, osa odottamaan huomista lounasta, osa pakkaseen päivämäärällä merkittynä. Joskus valmista jos laiskottaa.

Meillä apuna kyllä myös isovanhemmat joskus, ovat onneksi innokkaita lasten kanssa leikkimään ja ulkoilemaan.

Tärkeintä kaikesta, puhelin käteen vain kun se soi tai tulee viesti!

Meillä on kolme, vanhin täytti kolme joku aika sitten, mies jo töissä, ei mitään ongelmaa.

Olen eri, mutta tuohon sotkuun kommentoin. Sotkua tulee lapsiperheessä, mutta ei se nyt ole syy ainakaan meillä jättää lapsia tekemättä. Mä siivoan joka päivä, mutta kyllä meillä lapset ovat ehtiväisempiä sotkemaan. Eli lasten kanssa on ollut pakko laskea vähän siivouskriteerejä. Lastenhuone on sekaisin, mutta mä pystyn elämään sen asian kanssa. Kyllä mulle ne lapset on tärkeämpiä kuin se, että koti näyttää naistenlehden kuvastosta repäistyltä. Ei näytä ei, mutta perussiistiä on, ja se riittää.

Meillä ei kauheasti muuttanut mitenkään muuten, paitsi nyt kun ovat vähän isompia, niin meteliä ja vauhtia on enemmän kuin yhden kanssa olisi. Joko leikkivät kovaäänisesti jotain tai riitelevät... :D 

Meidän esikoinen oli vaativa vauva ja on aina ollut huono nukkuja, megaylivilkas ja edelleen eskarilaisena aika peräänkatsottava. Kuopus taas on aika rauhallinen ja ollut aina hyvä nukkumaan.

Mutta kuten vastauksista näkee, ei sitä voi tietää, miten omalla kohdalla menee. Meillä oli rankkaa ekan kanssa ja meitä peloteltiin, että jos on tuollaista yhden kanssa, niin älkää hankkiko toista, koska siitä se rankkuus vasta alkaa. No, saatiin toinen eikä mikään muuttunut rankemmaksi. Sain jopa tutustua sellaiseen autuuteen kuin omat päiväunet vauvan nukkuessa (ei tapahtunut esikoisen kanssa). Että monella tavalla voi mennä!

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaksi meni siinä kuin yksikin. Yksikin lapsi sitoi jo valtavasti, joten se asia ei juurikaan muuttunut. Toinen lapsemme oli kyllä luonteeltaan helppo ja sopeutuvainen. Hetken päästä lapsista oli jo paljon seuraa toisilleen, kahden leikki-ikäisen hoitaminen onkin mielestäni helpompaa kuin yhden.

Näin meilläkin. 2,5v ikäeroa ja vaativamman puoleinen esikoinen

Kiva kuulla että edes joillain on hyviäkin kokemuksia, meille tulee toinen lapsi niin että ikäeroa 2v ja välillä kauhistuttaa ja välillä on luottavainen olo että hyvin se menee..

Tuohon sotkuasiaan, hirveä luettelo kirjoittajalla että ei me kauaa pyyhkiä pöytä, imuroida, laittaa tiskit, ruoka jne. Joo ei noihin yksittäisiin asioihin mene kauaa mutta kyllä siihen kokonaisuuteen menee. Toisekseen, väistämättä mitä enemmän henkilöitä niin sitä enemmän sotkua/tekemistä riittää. Mutta jos tuolle kirjoittajalle tuli nyt hyvä mieli kun on niin pystyväinen että opastaa muita laittamaan vaipan roskiin niin sallittakoon se hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla että edes joillain on hyviäkin kokemuksia, meille tulee toinen lapsi niin että ikäeroa 2v ja välillä kauhistuttaa ja välillä on luottavainen olo että hyvin se menee..

Tuohon sotkuasiaan, hirveä luettelo kirjoittajalla että ei me kauaa pyyhkiä pöytä, imuroida, laittaa tiskit, ruoka jne. Joo ei noihin yksittäisiin asioihin mene kauaa mutta kyllä siihen kokonaisuuteen menee. Toisekseen, väistämättä mitä enemmän henkilöitä niin sitä enemmän sotkua/tekemistä riittää. Mutta jos tuolle kirjoittajalle tuli nyt hyvä mieli kun on niin pystyväinen että opastaa muita laittamaan vaipan roskiin niin sallittakoon se hänelle.

Yksinkertainen pätijähän tuo oli.

Alkoi paasata vaikka täällä ei muuta todettu kuin että sotkun määrä lisääntyy.

Tottakai se lisääntyy kun väki lisääntyy.

Kahden lapsen kanssa hommia on yli kaksinkertainen määrä. Mutta kannattaa hankkia ekalle seuraa. Oppivat sosiaalisia taitoja, ja on hauska seurata kun isompina touhuavat keskenään.

Meillä neurotyypillisen sisaruksen olemassaolosta on ollut myös suuri ilo aspergertyyppiselle lapselle. Jälkimmäinen ei ylläpidä sosiaalisia suhteita tai kutsu kavereita, mutta pääsee leikkimään sisaruksensa ja tämän kavereiden mukana.

Olen ainoa lapsi, enkä sen vuoksi oikein oppinut toisten huomiointia tai puolieni pitämistä. Toivottavasti omilla lapsilla on siinä asiat paremmin.

Musta on paljon helpompaa olla 2 lapsen kanssa kuin yhden :) Varsinkin vauvan kanssa oleminen helpottuu kun se isompi on siinä, vauvan viihdyttäminen on rankkaa (ja joo sädekehän kiillottajille tässä selälle taputus että oi olet kyllä mahtava vanhempi kun vauvan viihdyttäminen ei ole sulle rankkaa (oikeasti et ole vain tajunnut että vauvat ovat erilaisia, jos sulla on perunan älykkyydellä varustettu vauva joka viihtyy 24/7 rumaa naamaasi tuijotellen, ei tarkoita että kaikilla on.))

Tämä ketju on hyvä ehkäisy :)

Vierailija kirjoitti:

Musta on paljon helpompaa olla 2 lapsen kanssa kuin yhden :) Varsinkin vauvan kanssa oleminen helpottuu kun se isompi on siinä, vauvan viihdyttäminen on rankkaa (ja joo sädekehän kiillottajille tässä selälle taputus että oi olet kyllä mahtava vanhempi kun vauvan viihdyttäminen ei ole sulle rankkaa (oikeasti et ole vain tajunnut että vauvat ovat erilaisia, jos sulla on perunan älykkyydellä varustettu vauva joka viihtyy 24/7 rumaa naamaasi tuijotellen, ei tarkoita että kaikilla on.))

Mitä on vauvan viihdyttäminen?

Kyllähän se on hankalampaa. Jos toisen voisi saada suoraan vähintään 1-vuotiaana hyvin nukkuvana niin ehkä, voisi mennäkin "siinä missä yksi" mutta onhan se vauva-aika paljon hankalampaa kahden kanssa. Ellei sitten tosiaan laita toista hoitoon. Joka tapauksessa, sitten on kaksi lasta jotka tarvitsee syliä, joille pitää tarjoilla ruuat, pestä hampaat ja lukea iltasadut, lohduttaa ja hoitaa oksennustaudit ja yöheräilyt. Tuplatyö. Toki joskus niistä on myös seuraa toisilleen, varsinkin isompana. Ihan pientä ikäeroa en kyllä missään nimessä haluaisi, esikoisenkin on hyvä saada olla vauva rauhassa ja äidin kropan pitää saada palautua välissä. Vähintään 2v ikäeroa, mielellään kolme, sitten se esikoinen on jo semmoinen että uskaltaa jättää hetkeksi silmistään ja ymmärtää että välillä pitää odottaa vuoroaan. Ihan pienellä ikäerolla sekä vauva että isompi jää väkisin vähän huonolle hoidolle välillä ja se on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Meillä ei lapset ole leikkineet keskenään oikeastaan ollenkaan, ehkä jouluna jotain lautapeliä joskus pelanneet. 2 vuoden ikäerolla kolme lasta. 

Kaikilla on ollut hyvin pienestä pitäen omat kaverit ja leikkinsä. 

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen esikoiselle jää puolet vähemmän kaikista resursseista kahdenkeskisestä ajasta, rahasta, huolenpidosta jne. kun toinen lapsi tulee. Sotkua, pyykkiä ja astioita tuplamäärä. 

Paljon muuttuu ja varsinkin ensimmäiset vuodet kun harvoin ovat samassa "rytmissä" oikein minkään suhteen". 

Miten teille kaikille kertyy sotkua, ettekö te siivoa vai mikä on syy?

Vaippa roskiin heti, pyykit koriin tai koneeseen jos se on tyhjä ja sitä voi täyttää.

Astiat koneeseen käytön jälkeen, pöydän ja tasojen pyyhkäisy ei kauaa vie. Koneen tyhjennys muutaman minuutin. Pyykit kuivumaan kun molemmat on kotona jos kuivaajaa ei ole. Imurointi kerta pari viikkoon ja aina silloin kun molemmat vanhemmat ovat läsnä, lattian pyyhkäisykään ei vie kauaa. Ruoat teemme kun mies tulee töistä, isoja annoksia, osa odottamaan huomista lounasta, osa pakkaseen päivämäärällä merkittynä. Joskus valmista jos laiskottaa.

Meillä apuna kyllä myös isovanhemmat joskus, ovat onneksi innokkaita lasten kanssa leikkimään ja ulkoilemaan.

Tärkeintä kaikesta, puhelin käteen vain kun se soi tai tulee viesti!

Meillä on kolme, vanhin täytti kolme joku aika sitten, mies jo töissä, ei mitään ongelmaa.

Olen eri, mutta tuohon sotkuun kommentoin. Sotkua tulee lapsiperheessä, mutta ei se nyt ole syy ainakaan meillä jättää lapsia tekemättä. Mä siivoan joka päivä, mutta kyllä meillä lapset ovat ehtiväisempiä sotkemaan. Eli lasten kanssa on ollut pakko laskea vähän siivouskriteerejä. Lastenhuone on sekaisin, mutta mä pystyn elämään sen asian kanssa. Kyllä mulle ne lapset on tärkeämpiä kuin se, että koti näyttää naistenlehden kuvastosta repäistyltä. Ei näytä ei, mutta perussiistiä on, ja se riittää.

Kyllä se vaan niin normaaleissa perheissä menee, että kun vaikkapa se taapero kaatuu ja alkaa itkeä niin ne tiskit saa odottaa ja ensin mennään lohduttamaan lasta. Tai jos vauva herää kesken kaiken niin ei siinä kaikessa rauhassa siivoilla keittiötä vaan reagoidaan lapsen tarpeeseen. Tai jos se esikoinen alkaa, vahingossa tai tahallaan, kiusata sitä vauvaa. Siksi sitä sotkua tulee kun on asioita jotka on vaan tärkeämpiä kuin aina tiptop järjestys. Kyllä minusta tuntui että on ihan kädet täynnä töitä siinä, että saa molemmat lapset ruokittua, puettua ja ulkoilutettua, siivous sitten jos jää aikaa. Ja paljon esikoisen kanssa yhdessäkin tehtiin kotihommia, 2-vuotias "apulainen" ei tosin varsinaisesti nopeuta vaikkapa tiskikoneen tyhjennystä.

Meillä taisi isoin muutos tulla vasta kolmannen lapsen myötä. Meillä on ensimmäisellä ja toisella lapsella ikäeroa 4 vuotta, joten esikoinen oli jo melko osaava ja itse esim. pukeutui ja söi, kun pikkusisko tuli taloon.

Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi, kun toinen lapsi oli vasta 5 kk. Hän oli täysin äidissä kiinni vielä silloinkin, kun vauva syntyi. Muistan, että ensimmäinen vuosi meni hyvin vähillä yöunilla. Keskimmäinen lapsi heräsi yleensä klo 7 aamulla ja meni nukkumaan jo yhdeksältä, kun vauvalla alkoi hauskin iltarieha. Nuorimmaisella oli myös vatsavaivoja, jotka itkettivät öisin. Aluksi ei tiedetty, että minun syömäni ruoka tekee hänelle vatsavaivat, imetin siis täysin. Jätin ruokavaliostani pois mm. herneet, sipulit, pavut, linssit, maitotuotteet. Sen jälkeen vauvakin alkoi nukkua paremmin. Hän on ollut pienenä mm. lehmänmaidolle allerginen ja saa herkästi vieläkin vatsaoireita ruoka-aineista, vaikkei ole kaikelle allerginen. Elämä oli yhtä pyykinpesua, imetystä, syöttämistä ja vaipanvaihtoa sen ensimmäisen vuoden ajan kuopuksen syntymän jälkeen.

Nyt kun nuorin on jo eskarissa ja keskimmäinen aloitti koulun syksyllä, oikeastaan on helpompaakin, kun heitä on kaksi noin lähekkäin syntynyttä. Leikkivät paljon yhdessä.

Sanoisin että hankaloituu hieman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistelen että se pienikin oma lepoaika jäi kun toinen syntyi.

Tämän takia en halua toista lasta. En kestäisi sitä että ei ole ikinä omaa aikaa eikä levätä saa edes yöllä (vauva). Jos voisin suoraan saada sellaisen 3-4 -vuotiaan, voisin ottaa. Esikoinen jo 7v.

Jep tämä!

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Ei todellakaan AINA. Omat leikki jokusen vuoden yhdessä, sitten tuli omat kiinnnostuksen kohteet. Eri sukupuolta, eri harrastukset/kiinnostukset.. siinä sitten juostiin paikasta toiseen. Monet sanoo, että siinä ne kaksi menee kuin yksikin. No ei kyllä mene! Ei edes pikkulapsivaiheessa.

Meillä toinen lapsi muutti meitä kaikkia rennommiksi. Kolmatta lasta mietittiin vähän, mutta saatiin niin iloinen kaveri että onneksi ei epäröity. Toi koko perheelle iloa. Meillä ei isovanhemmista apuja, mutta kun kumpikin lapsia on halunnut niin hyvin ollaan pärjätty kuitenkin loppujen lopuksi. Kyllähän välillä tietysti paljon puuhaa mutta lapset antaa kumminkin paljon enemmän kuin ottaa ja jostain sitä voimaa aina sitten löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon leikkikaveripointin varaan ei kannata paljon laskea. Naapurissa asui muksut, joilla ikäeroa reilu vuosi ja tappelivat AINA. Monta kertaa kuuntelin vanhempien hermoromahduksen partaalla huojuvaa huutoa.

Tiedän myös paljon sisaruksia, jotka eivät tule lainkaan toimeen keskenään ja aikuisenakin välit on kylmät.

Vanhemmat voi kyllä tehdä valtavasti sen eteen, että lapsille syntyy läheiset välit. Mutta moni ei vaan tajua eikä osaa ollenkaan, päin vastoin ehkä huomaamattakin lietsotaan lapsia toinen toisiaan vastaan. Siis ihan sellaisella " ei me nyt voida mennä puistoon kun ei toi sun pikkuveljes jaksa kävellä" tms. Eli toiselle lapselle kerrotaan kuinka hän ei saa haluamiaan asioita sisaruksen takia. Tai lapselle hoetaan että miksi et voi olla kuin siskosi tms.



Sisarusten väliset suhteet menee ihan samalla tavalla kasvattamisen piikkiin kuin muutkin asiat. Ei lasten pidä antaa kohdella toisiaan miten tahansa, mutta monen vanhemman mielestä "lapset voi itse selvittää riitansa", mikä on aina epäreilua, koska vanhempi dominoi niin pitkään, ja pienempi oppii tosi huonoja keinoja pärjätä.

2 lasta, 2v 3kk ikäeroa. Elämä muuttui siten, että aiemmin kun toinen vanhempi oli lapsen kanssa, toisella oli automaattisesti mahdollisuus viettää omaa aikaa. Toisen lapsen myötä yleensä ainakin vauva-ajalla jakaannuttiin niin, että toinen on toisen ja toinen toisen lapsen kanssa. Ei ollutkaan enää omaa aikaa samalla tavalla. Tahtoikäinen ja vauva ei ole helpoin yhdistelmä ekan vuoden ajan, mutta ihania hetkiä siihenkin mahtui paljon. Lapset tykkäävät toisistaan tosi paljon, halivat toisiaan ja leikkivät hienosti yhdessä.

Yhden lapsen kanssa lasta piti eri tavalla viihdyttää. Toisen kohdalla isompi viihdytti pienempää ja vauva-aika meni aika rutiinilla. Ei stressannut enää turhista.

Myöhemmin kun nuorempikin oli 2,5-3v, elämä helpottui todella paljon kun vaipat jäivät pois. Lapset leikkivät paljon keskenään ja keksivät omia hauskoja juttuja. Ulkoilut on tosi hauskoja ja heidän kanssa voi pelailla kaikkea mukavaa. Nää on ollut niin kivoja lapsia että hyvin olisi voinut tehdä muutaman lisää.. :)