Miten arki ja elämä muuttuu toisen lapsen myötä, vai muuttuuko se sen kummemmin?

No kyllä se huomattavan paljon hankalammaksi käy.

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Minkälaisella ikäerolla teillä lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Minkälaisella ikäerolla teillä lapset?

2 v 4 kk

Arjesta tuli hektisempää ja joutui repimään itseään kahteen suuntaan. Toinen oli paljon vaativampi ja se oli totta kai pois esikoiselta. Myös lapsi väsyi yövalvomista. Ja vähiten tilannetta kesti mies, joka häipyi. Hän myös syyllistää toista lasta tapahtumista ja eikä oikein tätä tahdo tavata. Esikoista esim vie harrastuksiin. Kun isä ei ole asiassa tasapuolinen lapset tapaa isäänsä ihan äärestä harvoin ja kaikki vastuu kouluista, jne on minun harteilla.

Tavallaan hankalampaa.. Vielä yhden lapsen aikana jos hän nukkui päikkäreitä niin sai sit sillä välin tehdä omia juttujaan. Nyt kun lapsia on kaksi niin tuppaa käymään niin, että toinen kun nukkuu niin toisella on just ruokailu tai haluaa leikkiä tms. Eli oma aika on vaihtunut siihen että hommat vaihtuu lapsesta lapseen. Vaihdat vaippaa pienelle ja imetät ja siitä ei onnakkaan että vauva nukahtaa ja alat vaikka lukemaan, koska toisella lapsella on sit halu lähteä ulos tai jotain vastaavaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Arjesta tuli hektisempää ja joutui repimään itseään kahteen suuntaan. Toinen oli paljon vaativampi ja se oli totta kai pois esikoiselta. Myös lapsi väsyi yövalvomista. Ja vähiten tilannetta kesti mies, joka häipyi. Hän myös syyllistää toista lasta tapahtumista ja eikä oikein tätä tahdo tavata. Esikoista esim vie harrastuksiin. Kun isä ei ole asiassa tasapuolinen lapset tapaa isäänsä ihan äärestä harvoin ja kaikki vastuu kouluista, jne on minun harteilla.

Ikävä kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan hankalampaa.. Vielä yhden lapsen aikana jos hän nukkui päikkäreitä niin sai sit sillä välin tehdä omia juttujaan. Nyt kun lapsia on kaksi niin tuppaa käymään niin, että toinen kun nukkuu niin toisella on just ruokailu tai haluaa leikkiä tms. Eli oma aika on vaihtunut siihen että hommat vaihtuu lapsesta lapseen. Vaihdat vaippaa pienelle ja imetät ja siitä ei onnakkaan että vauva nukahtaa ja alat vaikka lukemaan, koska toisella lapsella on sit halu lähteä ulos tai jotain vastaavaa. :D

Meillä se pienen uniaika oli esikoisen kahdenkeskistä aikaa eli päivässä ei ollut oikeastaan taukoa koskaan.

1

Tuon leikkikaveripointin varaan ei kannata paljon laskea. Naapurissa asui muksut, joilla ikäeroa reilu vuosi ja tappelivat AINA. Monta kertaa kuuntelin vanhempien hermoromahduksen partaalla huojuvaa huutoa.

Tiedän myös paljon sisaruksia, jotka eivät tule lainkaan toimeen keskenään ja aikuisenakin välit on kylmät.

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Meillä lapsilla on ero kuin yöllä ja päivällä. He eivät oikein koskaan hitsautuneet yhteen ja niistä leikeistä ei oikein tullut mitään. 

Mun mielest pare ku lapsill on sellai ikäero et toinen pien vauva kotona ja toine siin vaihees on jo päivähoidosa. Ei mee kaik mehut ku voi keskittyä yhteen kerral. Illal sit kaik koossa kun isäki tulee kotii töistä ja aikaa on enemmän lapsil ku molemmat vahtimas :)

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Myös tappelukaveri❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa että sen alkuvaiheen jälkeen toki se etu on että heillä on toisissaan aina leikkikaveri.

Meillä lapsilla on ero kuin yöllä ja päivällä. He eivät oikein koskaan hitsautuneet yhteen ja niistä leikeistä ei oikein tullut mitään. 

Mun lapset on luonteeltaan täysin vastakkaiset ja siksi just tulevat niin hyvin juttuun.

1

Vierailija kirjoitti:

Tuon leikkikaveripointin varaan ei kannata paljon laskea. Naapurissa asui muksut, joilla ikäeroa reilu vuosi ja tappelivat AINA. Monta kertaa kuuntelin vanhempien hermoromahduksen partaalla huojuvaa huutoa.

Tiedän myös paljon sisaruksia, jotka eivät tule lainkaan toimeen keskenään ja aikuisenakin välit on kylmät.

Joo, tää on kyllä totta ettei sisarukset välttämättä oo ne parhaimmat kaverit keskenään. Meillä lapsilla 2vuotta ikäeroa ja eivät juuri koskaan leiki kahdestaan. Niin erilaisiakin ovat ettei sopua tule mitä leikitään.

Itse muistelen että se pienikin oma lepoaika jäi kun toinen syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielest pare ku lapsill on sellai ikäero et toinen pien vauva kotona ja toine siin vaihees on jo päivähoidosa. Ei mee kaik mehut ku voi keskittyä yhteen kerral. Illal sit kaik koossa kun isäki tulee kotii töistä ja aikaa on enemmän lapsil ku molemmat vahtimas :)

Tämä

Kaaosta. Omaa aikaa ei sulla ole enää ollenkaan. Silti plussatuulia jos toista alatte yrittämään. Kyllä ne lapset on niin rakkaita. Ajan kanssa kaikki tasoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielest pare ku lapsill on sellai ikäero et toinen pien vauva kotona ja toine siin vaihees on jo päivähoidosa. Ei mee kaik mehut ku voi keskittyä yhteen kerral. Illal sit kaik koossa kun isäki tulee kotii töistä ja aikaa on enemmän lapsil ku molemmat vahtimas :)

En ole samaa mieltä. Meille tärkeää oli että lapsille tulee yhteinen lapsuus.

Meillä muksuilla ikäeroa 1 v 8 kk. Kun molemmat on ollut ’normaaleja’ niin mun mielestä kaksi meni siinä kuin yksikin. Omaa aikaa ei tietty alkuun ollut ja rytmeistä piti pitää kiinni että arki rullasi. Meillä myös lapset olleet kavereita toisilleen ja olleet toistensa tukena esim päikyssä. Ja muutenkin kiva kun mennään johonkin niin lapsilla on aina kaveri mukana, meidän vanhempien ei tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä, vaikka paljon perheenä retkeillään, pelaillaan yms.

Vierailija kirjoitti:

Itse muistelen että se pienikin oma lepoaika jäi kun toinen syntyi.

Tämän takia en halua toista lasta. En kestäisi sitä että ei ole ikinä omaa aikaa eikä levätä saa edes yöllä (vauva). Jos voisin suoraan saada sellaisen 3-4 -vuotiaan, voisin ottaa. Esikoinen jo 7v.