Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten arki ja elämä muuttuu toisen lapsen myötä, vai muuttuuko se sen kummemmin?
Meillä on vuotinen tytär ja haaveissa olisi nyt toinenkin lapsi. Onko arki millaista kun lapsia onkin yhden sijasta kaksi? Kokemuksia tästä millä tavoin toinen lapsi muutti sun arkea :)
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielest pare ku lapsill on sellai ikäero et toinen pien vauva kotona ja toine siin vaihees on jo päivähoidosa. Ei mee kaik mehut ku voi keskittyä yhteen kerral. Illal sit kaik koossa kun isäki tulee kotii töistä ja aikaa on enemmän lapsil ku molemmat vahtimas :)
Toisen vanhemman varaa ei kannata laskea mitään. Realismi on aina negatiivistä, jokaisen tulisikin miettiä mitkä on ne omat voimavarat hoitaa lapsia yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksi vielä mitään mut NELJÄ. Siinä on jo setvimistä kun kaikki haluaa harrastaa niin pelkästään bensoihin menee jo paljon kun kuskaat näitä sit eri harrastus paikkoihin. Nukkua et saa enää ikinä koskaan! Köyhdyt ja lihot koska ei oo aikaa liikkua. Totisinta jaskaa. En suosittele.
Neljä lasta etkä liiku heidän kanssaan?!
Minusta kaksi meni siinä kuin yksikin. Yksikin lapsi sitoi jo valtavasti, joten se asia ei juurikaan muuttunut. Toinen lapsemme oli kyllä luonteeltaan helppo ja sopeutuvainen. Hetken päästä lapsista oli jo paljon seuraa toisilleen, kahden leikki-ikäisen hoitaminen onkin mielestäni helpompaa kuin yhden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksi vielä mitään mut NELJÄ. Siinä on jo setvimistä kun kaikki haluaa harrastaa niin pelkästään bensoihin menee jo paljon kun kuskaat näitä sit eri harrastus paikkoihin. Nukkua et saa enää ikinä koskaan! Köyhdyt ja lihot koska ei oo aikaa liikkua. Totisinta jaskaa. En suosittele.
Neljä lasta etkä liiku heidän kanssaan?!
Lukutaito olisi suotava…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksi vielä mitään mut NELJÄ. Siinä on jo setvimistä kun kaikki haluaa harrastaa niin pelkästään bensoihin menee jo paljon kun kuskaat näitä sit eri harrastus paikkoihin. Nukkua et saa enää ikinä koskaan! Köyhdyt ja lihot koska ei oo aikaa liikkua. Totisinta jaskaa. En suosittele.
Neljä lasta etkä liiku heidän kanssaan?!
Nykyvanhempi pistää sen lapsen maksettuun harrastukseen ja valittaa kun tämä maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksi vielä mitään mut NELJÄ. Siinä on jo setvimistä kun kaikki haluaa harrastaa niin pelkästään bensoihin menee jo paljon kun kuskaat näitä sit eri harrastus paikkoihin. Nukkua et saa enää ikinä koskaan! Köyhdyt ja lihot koska ei oo aikaa liikkua. Totisinta jaskaa. En suosittele.
Neljä lasta etkä liiku heidän kanssaan?!
Lukutaito olisi suotava…
Kerro ihmeessä mitä minulta jäi lukematta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksi vielä mitään mut NELJÄ. Siinä on jo setvimistä kun kaikki haluaa harrastaa niin pelkästään bensoihin menee jo paljon kun kuskaat näitä sit eri harrastus paikkoihin. Nukkua et saa enää ikinä koskaan! Köyhdyt ja lihot koska ei oo aikaa liikkua. Totisinta jaskaa. En suosittele.
Neljä lasta etkä liiku heidän kanssaan?!
Lukutaito olisi suotava…
Kerro ihmeessä mitä minulta jäi lukematta?
Kirjoitus johon vastasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu elämäntilanteesta muutenkin. Meillä se tarkoitti toista helppoa raskautta ja toista vauvavuotta. Sitä, että esimieheni perui puheensa vakinaistamisesta ilmoottaessani raskaudesta. Ei tosin haitannut koska pääsin mammaloman jälkeen unelmatyöhön. Vähän enemmän avuttomuuden tunteita kahden pienen kanssa, tuntui joskus ettei aivan kädet riitä. Toisaalta aika ei tullut niin pitkäksi kuin esikoisen vauvavuonna kun isomman lapsen kanssa sai jo tehtyä monenlaista muutakin kuin makuuttaa vatsallaan ja imettää. Parasta tietysti on ollut nähdä miten lapset leikkivät ja kasvavat yhdessä. Niin parasta, että tehtiin kolmaskin lapsi ja heillä on tosi kiva dynamiikka sisarussuhteissa. Tuntuu, että vahvasti plussalla ollaan ja lapset on aivan mahtavia. Perhekoko tuntuu tasan oikealta meille, neljännen kanssa ei kädet varmaan enää oikeasti riittäisi. Siis meillä, on haluttu pienet ikäerot. Hankittiin myös hauvavauva. <3 Koira vaikuttaisi eniten esim. matkusteluun, mutta onneksi lähipiiristä löytyy toinen koirallinen, jolle voi pidemmän matkan ajaksi viedä hoitoon.
Se toinen menee siinä missä ekakin. Ei juuri muuttanut mitään meidän arjessa. Toki toisen lapsen myötä tuli yöheräämiset ja kaikki muukin jotka tulivat tietysti jo ekan lapsen synnyttyä. Mutta meillä tilannetta varmasti tasoitti se että esikoinen oli vauvan syntyessä jo 6-vuotias..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta toinen lapsi menee siinä samalla. Meillä tosin on ikäeroa 4v. Vanhempi piirtää itsekseen, kun heijaan vaunuja ikkunan toisella puolella parvekkeella. Omaa aikaa ei tietenkään ole, mutta ei se ole samanlainen järkytys, kuin esikoisen synnyttyä. Silloin elämäntilanteen täysi muutos oli niin iso. En ole mitenkään katkera tms. oman ajan puutteesta enää vaan tiesinkin jo, että mihin olin ryhtymässä.
Itselleni olisi ollut aivan liian hankalaa kovin pieni ikäero. Haluan saada vauvan nopeasti tyytyväiseksi ja nukkumaan vaunulenkille tai heti imettää kun tarvitsee jne. 4v kyllä jo ymmärtää ainakin meillä, että nyt pitää hiukan odottaa eikä vauvasta ole aiheutunut mitään draamaa ja kateutta. Jos on kovin pieni ikäero, niin vanhempi sisarus pakotetaan kasvamaan isoksi. Meillä ei sisarus olisi siihen 2-vuotiaana ollut valmis, mutta toki lapset ovat yksilöitä.
Meillä oli esikoinen helppo vauva-aikana ja kaikki sujui todella vaivattomasti. Oltiin varmaan vielä siinä vaaleanpunaisessa vauvakuplassa, kun päätettiin yrittää toista. No esikoinen alkoikin jo raskaus aikana näyttää uhmaansa ja omaa tahtoaan. Toinen lapsi syntymästä lähtien hankalampi ja mikään ei sujunut vaivattomasti. Sitä, kun ajatteli osaavansa esikoisen jälkeen, mutta kaikki oli hyvin hankalaa imetyksestä, nukkumisesta lähtien. No näistäkin vuosista selvittiin, mutta enempää lapsia ei tule. Kuopus täyttää viisi ja on kyllä sellainen herkkä ja kiukuttelija tapaus. Lapset kinastelee jatkuvasti ja kaikki on yhtä kilpailua tai sitten täytyy kaikki olla tasapuolisesti. Hirveät raivarit molemmilla, jos toinen saa hieman enemmän kuin toinen. Kaikessa asioissa viivytellään, jos vaan mahdollista. No eiköhän me tästä selvitä. Muistan muutamia vuosia sitten miehelle sanoneeni, etten enää ihmettele miksi pienten lasten vanhemmat eroaa… jotta saa sitä omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta toinen lapsi menee siinä samalla. Meillä tosin on ikäeroa 4v. Vanhempi piirtää itsekseen, kun heijaan vaunuja ikkunan toisella puolella parvekkeella. Omaa aikaa ei tietenkään ole, mutta ei se ole samanlainen järkytys, kuin esikoisen synnyttyä. Silloin elämäntilanteen täysi muutos oli niin iso. En ole mitenkään katkera tms. oman ajan puutteesta enää vaan tiesinkin jo, että mihin olin ryhtymässä.
Itselleni olisi ollut aivan liian hankalaa kovin pieni ikäero. Haluan saada vauvan nopeasti tyytyväiseksi ja nukkumaan vaunulenkille tai heti imettää kun tarvitsee jne. 4v kyllä jo ymmärtää ainakin meillä, että nyt pitää hiukan odottaa eikä vauvasta ole aiheutunut mitään draamaa ja kateutta. Jos on kovin pieni ikäero, niin vanhempi sisarus pakotetaan kasvamaan isoksi. Meillä ei sisarus olisi siihen 2-vuotiaana ollut valmis, mutta toki lapset ovat yksilöitä.
Jos on kovin pieni ikäero, niin vanhempi sisarus pakotetaan kasvamaan isoksi... Toki lapset ovat yksilöitä.
Niin siis tuo 4 vuotta on ainoa oikea ikäero sisarusten välillä ilmeisesti. 4 v:hän on jo valmiiksi hirveän iso... Toki lapset oikeasti on yksilöitä eikä kaikilla pienten lasten kanssa ole yhtä vaikeaa kuin teillä olisi ollut. Vanhempi lapsi pakotetaan kasvamaan isosisarukseksi ja pienempi pikkisosarukseksi, muttei siinä ketään pakotetaan kasvamaan isoksi. Jos kasvatus on yleisesti terveellä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toinen lapsi menee siinä samalla. Meillä tosin on ikäeroa 4v. Vanhempi piirtää itsekseen, kun heijaan vaunuja ikkunan toisella puolella parvekkeella. Omaa aikaa ei tietenkään ole, mutta ei se ole samanlainen järkytys, kuin esikoisen synnyttyä. Silloin elämäntilanteen täysi muutos oli niin iso. En ole mitenkään katkera tms. oman ajan puutteesta enää vaan tiesinkin jo, että mihin olin ryhtymässä.
Itselleni olisi ollut aivan liian hankalaa kovin pieni ikäero. Haluan saada vauvan nopeasti tyytyväiseksi ja nukkumaan vaunulenkille tai heti imettää kun tarvitsee jne. 4v kyllä jo ymmärtää ainakin meillä, että nyt pitää hiukan odottaa eikä vauvasta ole aiheutunut mitään draamaa ja kateutta. Jos on kovin pieni ikäero, niin vanhempi sisarus pakotetaan kasvamaan isoksi. Meillä ei sisarus olisi siihen 2-vuotiaana ollut valmis, mutta toki lapset ovat yksilöitä.
Jos on kovin pieni ikäero, niin vanhempi sisarus pakotetaan kasvamaan isoksi... Toki lapset ovat yksilöitä.
Niin siis tuo 4 vuotta on ainoa oikea ikäero sisarusten välillä ilmeisesti. 4 v:hän on jo valmiiksi hirveän iso... Toki lapset oikeasti on yksilöitä eikä kaikilla pienten lasten kanssa ole yhtä vaikeaa kuin teillä olisi ollut. Vanhempi lapsi pakotetaan kasvamaan isosisarukseksi ja pienempi pikkisosarukseksi, muttei siinä ketään pakotetaan kasvamaan isoksi. Jos kasvatus on yleisesti terveellä pohjalla.
Minulla on viisi vuotta vanhempi sisko ja hän on jäätävän kateellinen ja kaunainen ollut koko ikäni.
Suurin syy siihen wttä omat lapseni on kahden vuoden ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toinen meni siinä samassa kuin yksikin. Ikäeroa heillä on 2v 8kk. Mutta meillä lapset ovat olleet koko ajan yhdessä. En laittanut esikoista päiväkotiin, vaan lapset touhusivat joka päivä yhdessä. Toki riitojakin on selvitelty, mutta se kuuluu lasten kasvamiseen, kun sosiaalisia taitoja vasta harjoitellaan. Itse ajattelen jopa niin, että pääsen nykyisin tosi helpolla, kun minun ei tarvitse keksiä koko ajan jotain tekemistä. Lapset leikkivät yhdessä helposti aamusta iltaan.
Päiväkotiin mennessä heistä oli toisilleen myös kovasti turvaa. Olisivat halunneet samaan ryhmään, mutta päiväkoti vastusti. Sielläkin leikkivät aina ulkona yhdessä mukana molempien kaverit. Ja meillä ovat vielä siis eri sukupuolia ja luonteiltaankin hyvin erilaisia, mutta leikit sujuvat hyvin yhteen. Eli meillä se toinen meni siinä missä yksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toinen lapsi menee siinä samalla. Meillä tosin on ikäeroa 4v. Vanhempi piirtää itsekseen, kun heijaan vaunuja ikkunan toisella puolella parvekkeella. Omaa aikaa ei tietenkään ole, mutta ei se ole samanlainen järkytys, kuin esikoisen synnyttyä. Silloin elämäntilanteen täysi muutos oli niin iso. En ole mitenkään katkera tms. oman ajan puutteesta enää vaan tiesinkin jo, että mihin olin ryhtymässä.
Itselleni olisi ollut aivan liian hankalaa kovin pieni ikäero. Haluan saada vauvan nopeasti tyytyväiseksi ja nukkumaan vaunulenkille tai heti imettää kun tarvitsee jne. 4v kyllä jo ymmärtää ainakin meillä, että nyt pitää hiukan odottaa eikä vauvasta ole aiheutunut mitään draamaa ja kateutta. Jos on kovin pieni ikäero, niin vanhempi sisarus pakotetaan kasvamaan isoksi. Meillä ei sisarus olisi siihen 2-vuotiaana ollut valmis, mutta toki lapset ovat yksilöitä.
Jos on kovin pieni ikäero, niin vanhempi sisarus pakotetaan kasvamaan isoksi... Toki lapset ovat yksilöitä.
Niin siis tuo 4 vuotta on ainoa oikea ikäero sisarusten välillä ilmeisesti. 4 v:hän on jo valmiiksi hirveän iso... Toki lapset oikeasti on yksilöitä eikä kaikilla pienten lasten kanssa ole yhtä vaikeaa kuin teillä olisi ollut. Vanhempi lapsi pakotetaan kasvamaan isosisarukseksi ja pienempi pikkisosarukseksi, muttei siinä ketään pakotetaan kasvamaan isoksi. Jos kasvatus on yleisesti terveellä pohjalla.
Mua aina ihmetyttää nämä, jotka valittaa lasten jatkuvasti tappelevat keskenään ja tässä ketjussa oikein enemmistönä (toki satojakin keksitään). Aiheesta löytyy kyllä kirjallisuutta jos mitä opasta, josta voi saada apua sisarusten kinasteluun. Mielestäni on aika onnetonta kasvattamista, ettei lapsia opeteta tulemaan toimeen edes keskenään siskonsa tai veljensä kanssa. Jos on tyhmä ja laiska, ei tietenkään kannata tehdä useampaa lasta millään ikäerolla tappelemaan keskenään. Jos lapsia päättää kuitenkin tehdä useampia niin heistä tulee huolehtia ja huolehtia siitä kasvatuksesta.
Meillä elämä hankaloitui valtavasti koska nuoremmalla oli astma.
Se sitoi kotiin. Esikoisen kanssa liikuin paljon ympäriinsä.
Onneksi astma hellitti sentään kouluikään tullessa.
No työn määrä vähintään tuplaantuu. Mutta se voi myös esim. triplaantua, jos tuleekin esim. erityislapsi. Mutta vähintään se tuplaantuu ja se kannattaa pitää realistisesti mielessä.
Toki etuina voi tulla näitä että lapsista saattaa olla toisilleen seuraa ja ovat toisilleen rakkaita ja pitävät toistensa puolia. Se tuntuu mukavalta. Mutta aina niinkään ei käy. Lisäksi se voi vaihdella. Omat lapset on nyt 6 ja 9 v ja heidän elinaikaansa mahtuu niin sopuisia kausia kuin kausia missä eivät ole muuta tehneet kuin tapelleen ja nahistelleet. Sellainen voi johtua esim. toisen hankalasta ikä/kehitysvaiheesta tms. eikä niihin aina pysty juuri vaikuttamaan.
Omilla lapsilla on sellainen perinteinen melko "ihanteellinen ikäero", eli 2,5 vuotta. Mutta muutamilla kavereilla on sisarusten ikäerot sellaisia että toinen on syntynyt vasta kun toinen on mennyt kouluun. Se vaikuttaa itseasiassa melko hyvältä ikäerolta, eli kannattaa sitä ikäeroakin harkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistelen että se pienikin oma lepoaika jäi kun toinen syntyi.
Tämän takia en halua toista lasta. En kestäisi sitä että ei ole ikinä omaa aikaa eikä levätä saa edes yöllä (vauva). Jos voisin suoraan saada sellaisen 3-4 -vuotiaan, voisin ottaa. Esikoinen jo 7v.
Meillä lapset leikkinyt jo 2-vuotiasta asti ja lepoaikaa ei olisi jos ei olisi aina leikkikaveria.
Suurin ja rajuin muutos on, että ensimmäisen lapsen perintö menee puoliksi. Kolmannen lapsen kohdalla muutos ei ole enää raju ja siitä eteenpäin se sitten lievenee. Mutta tuo 100% -> 50% on todella jyrkkä pudotus. Miettikää vaikkapa omalle kohdalle, että olisitte ainoa lapsi. Ja sitten kun olet teini-iässä, isä lähtee jonkun nuoren heitukan perään ja tekee toisen lapsen. Voitteko kuvitella sitä ketutuksen määrää?
Alue: Aihe vapaa
Ei kaksi vielä mitään mut NELJÄ. Siinä on jo setvimistä kun kaikki haluaa harrastaa niin pelkästään bensoihin menee jo paljon kun kuskaat näitä sit eri harrastus paikkoihin. Nukkua et saa enää ikinä koskaan! Köyhdyt ja lihot koska ei oo aikaa liikkua. Totisinta jaskaa. En suosittele.