Uskallatko käydä illalla pimeän aikaan lenkillä tai muuten kävelemässä ulkona?
Itse uskallan. Monesti lähdenkin iltalenkille vasta klo 20-21 välillä.
Kommentit (80)
Kyllä uskaltaisin. Ei täällä ole kuin susia jotka vähän ehkä törmätessä voisivat pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, lenkkeilen lähes aina vasta 8-9 maissa illalla. Välillä autotien vartta, mutta useimmiten pelloilla ja metsissä. Mukana heijastinliivi, otsalamppu ja hyvä vahtikoira. Yksin tai ilman valoja en lähtisi, kun alkaa mielikuvitus laukkaamaan.
Alkaa se laukkaamaan koirankin kanssa kun koira jäykistyy, nostaa niskakarvansa ja korvansa pystyyn, tähyilee metsään.
"Just käännytäänkin kotiinpäin"
Yön Simo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää. Liikaa levotonta porukkaa liikkeellä.
Nuorena uskalsin.Kävelen usein myöhään illalla ja yöllä hautausmaalla. Siellä on rauhallista ja mukavaa. Sadesäällä musta sadetakki ja iän tuomaa kumaraa kävelytyylissä on joskus karkottanut muita hautausmaalle tulijoita. Ei ole koskaan öykkärit häirinneet.
Ehkä ihmiset erehtyy sinua viikatemieheksi ja sitten tuleekin jo kiire kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Uskallan, koska kokoa on aikuisen miehen verran. Olen 178 cm ja 95kg. Jos olisin sirompi ja lyhyempi niin saattaisin pelätä. Kyllä mä nytkin kartan riskialttiimpia seutuja, mutta tuskin olen se ykköskohde kenellekään.
N27
Noin jättiläismäinen tyllerö ei tarvitse vahtikoiraakaan.
Huvittaa kun seudulla asunut ikänsä ja taas toiset pistäytyvät kuvittelevat iltaisin paikoissa jotakin pelottavia kauhukuvia?
Kaupungissa uskallan. Maalla en. Pelkään hirviä ja karhuja !
Uskallan otsalampun kanssa. Nyt kyllä vähän jännittää kun iltaisin kuuluu taas susien ulvontaa ja muutama päivä sitten muutaman sadan metrin päässä talosta oli taas karhun jäljet. Aina ovat puhuneet että tuossa menee karhunpolku mutta ikinä ei ole törmätty joten kai se väistää meitä. Kauriit saa koiran aina vauhkoksi, yllättävän lähelle antaavat tulla.
Vierailija kirjoitti:
Uskallan otsalampun kanssa. Nyt kyllä vähän jännittää kun iltaisin kuuluu taas susien ulvontaa ja muutama päivä sitten muutaman sadan metrin päässä talosta oli taas karhun jäljet. Aina ovat puhuneet että tuossa menee karhunpolku mutta ikinä ei ole törmätty joten kai se väistää meitä. Kauriit saa koiran aina vauhkoksi, yllättävän lähelle antaavat tulla.
Meikäläinen kusis housuun.
-stadilainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan, koska kokoa on aikuisen miehen verran. Olen 178 cm ja 95kg. Jos olisin sirompi ja lyhyempi niin saattaisin pelätä. Kyllä mä nytkin kartan riskialttiimpia seutuja, mutta tuskin olen se ykköskohde kenellekään.
N27
Noin jättiläismäinen tyllerö ei tarvitse vahtikoiraakaan.
Siis häh? Isompiakin naisia näkyy päivittäin. Ei toi nyt mikään hirveän iso vielä ole.
Juuri tulin puolentoista tunnin iltalenkiltä. Ai että oli ihanan raikasta ja rauhaisaa. Ainoastaan muutama pyöräilijä tuli vastaan ja jokunen auto ajoi ohi. Paras aika käydä lenkillä. 🤗 Ap
Joka ilta käyn pimeällä kävelemässä tai juoksemassa.
Aina siellä on muitakin liikkujia ja koiran ulkoiluttajia.
En ole milloinkaan yksin kävellyt enkä liikkunut, ympärillä on aina joitakin muitakin ihmisiä.
Tunnelmoitsija kirjoitti:
Lenkkeilen vain pimeässä :D Paljon tunnelmallisempaa. Parasta silloin, kun tähdet näkyy.
Tää on totta. Ja täysikuu. 🌌🌕 Ihana kävellä semmosta kadunpätkää, missä ei ole muuta valaistusta kuin täysikuun kajo. 🥰 Ap
Uskallan.
T. Helsinkiläinen nainen
Käyn yleensä klo 23 aikaan lenkillä. Pitkän aikaa oli mukavan hiljaista, kun baarit suljettiin aikaisemmin. Nyt on enemmän ihmisiä. Hörhöjä on täällä päin enemmän päiväsaikaan liikkeellä. Narkkareita ja muita. En kyllä yleensäkään ole kovin pelokas.
Vierailija kirjoitti:
Uskallan, koska kokoa on aikuisen miehen verran. Olen 178 cm ja 95kg. Jos olisin sirompi ja lyhyempi niin saattaisin pelätä. Kyllä mä nytkin kartan riskialttiimpia seutuja, mutta tuskin olen se ykköskohde kenellekään.
N27
Ja huppu päässähän sua vois erehtyä luulemaan karskiksi mieheksi. 👍
Vasta klo 20-21?? ..menen lenkille monesti vasta puolen yön aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Uskallan kyllä. Kerran joku kettu tai mikä lie säikäytti, kun näkyi vain kiiluvat silmät pilkkopimeässä metsässä. Oli vielä rinteessä yläpuolellani niin, että oli vaikea aluksi arvioida, minkä kokoinen elukka siellä oli. Seisoi vain siinä paikallaan pitkän aikaa ja tuijotti, ei tuntunut pelkäävän. Jälkikäteen nauratti kyllä, mutta silloin ei.
Mä säikähdin kerran kuollakseni kun kävelin valaisemattoman junaraiteen ali ja yhtäkkiä se junaraide kolahti kovaa itsekseen vaikkei junaa näkynyt mailla halmeilla. Jäi pari sydämen lyöntiä väliin. Kyllä se sydänkin siitä pikku hiljaa taas rauhottui, kun junaraide jäi kauas taakse.
Harvemmin mä saan pimeässä mitään ylimääräsiä sydämentykytyksiä, vaikka oon 164cm pituinen nainen. Ap
Uskallan mutta en pidä pilkkopimeässä liikkumisesta. Ulkoilen siis maalla, pikkuteillä. Ei katuvaloja, ei ihmisiä, ei juuri autojakaan. Pelkään karhuja, susia, peikkoja ja mörköjä.