Nainen oletko kokenut turvattomuutta liikkuessasi ulkona tai oletko kokenut ahdistelua

joo joka paikassa aina. junassa, dösäpysäkillä, metrossa, kauapn edessä. siis vttu ei saa missää hyvännäköset muijat olla rauhassa 🙄

Vierailija kirjoitti:

joo joka paikassa aina. junassa, dösäpysäkillä, metrossa, kauapn edessä. siis vttu ei saa missää hyvännäköset muijat olla rauhassa 🙄

Älä imartele ittees. Tämmöistä rumaa/tavista ahdistellaan myös kaikissa noissa paikoissa ihan samalla lailla. 

Kyllä on ahdisteltu, ja tietysti pelkään.

On. Näitä julkisissa hiplaajia, sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Onneksi asun melko rauhallisella alueella, jossa ei ole vielä ollut mitään uhkatilanteita. Tykkään käydä kävelyllä myöhään illalla. Olen kyllä koko ajan vähän varuillaan, jos liikun myöhään ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Taksiinkaan ei uskalla enää mennä taksiuudistuksen jälkeen kun on ihan ihme tyyppejä kuskina.

Googlaa Mikkelin taksisurma, jos ei ole tuttu tapaus. Ei liity taksiuudistukseen.

En pelkää kulkea ulkona hämärissä, asun tosin pienessä nukkumalähiössä ja lenkkeilen usein metsässä. Mutta en pelkää kaupungillakaan sen harvan kerran kun käyn .

Eikä ole ikuisuuksiin ahdisteltu, joskus nuorempana joku huudellut tai ollut sitkeämpi ihailija. Aina niiden kanssa on pärjännyt. Mies kyllä häiritsi työpaikalla varsin onnistuneesti :D

Tämä ei nyt varmaan ole sitä mitä haettiin, mutta täällä susirajan korpimailla useinkin tunnen turvattomuutta liikkuessani metsäisillä taipaleilla. Susilaumoja, karhuja ja muita metsäneläviä on paljon, ja vaikka järjellä tiedän ettei ne yleensä ihmisen kimppuun käy, silti välillä hirvittää. Eniten pelottavat rajan yli tulevat koirasudet, joilla ei ole luontaista pelkoa ihmistä kohtaan.

Kaupungissa asuessani en uskaltanut liikkua yksin öiseen aikaan, joten ehkä pelkuruuteni säästi minut ihmispedoilta.

Itis on ihan järkyttävä asuinpaikka, missään ei saa olla rauhassa. Oli pakko muuttaa pois, koska vuorotöiden takia jouduin kulkemaan julkisilla ja kyseisessä kaupunginosassa se oli todella vaarallista, sai useampaan otteeseen juosta karkuun näitä ullatuksia.,,

En ikinä. Asunut Suomessa neljä vuotta ja aina turvallinen ollut. Joskus käyn lenkillä 22-23 kuulokkeet päässä.

Olen. Keskikokoisessa itäisessä kaupungissa.

-Ensimmäiset kokemukset jo noin 34 vuotta sitten 15- vuotiaana, jolloin noin 50- vuotias mies ajoi keskellä päivää keskellä kaupunkia hitaasti vieressäni pitkään ja tuijotti koko ajan. Olin kävelemässä kotiin hiljaisella kadulla. Pelotti. Lopulta mies huusi, että tuletko kyytiin. Vastasin, että jos et nyt lähde, niin otan rekkarin ylös ja soitan poliisit (kotoa, kännyköitä ei ollut olemassa). Mies lähti kiireesti pois. Uskalsin reagoida noin, koska olin jo lähellä kotia. En osannut kertoa kotona asiasta, mutta ahdisti.

- On ajettu rännikujalla vieressä ja runkattu samalla. Kerran olin kuin pallomainen plussa-piste talvivaatteitteni kanssa tammikuun pakkasessa, mutta se ei erästä r*nkkaria estänyt.

-Tuntemattomat eri ikäiset miehet ovat kommentoineet ulkonäköä ihan kadulla, linja-autossa ym.

-Yksi lähes 30- vuotias tuli aina luokseni nähdessään minut kavereideni kanssa ja kimputti lähtemään luokseen, itse olin tuolloin 15-vuotias. Ei uskonut, vaikka aina kieltäydyin. Ahdisti.

- En edes muista kaikkia kopelointeja mitä baareissa koin, koska niitä on ollut valtavasti.

Teinitytöstä asti on pitänyt miettiä missä liikkuu yksin ja olla varuillaan. Itselleni ei ole onneksi mitään todella pahaa sattunut, mutta joillekin kavereille on.

On äärimmäisen tärkeää, että näistä puhutaan vihdoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Itis on ihan järkyttävä asuinpaikka, missään ei saa olla rauhassa. Oli pakko muuttaa pois, koska vuorotöiden takia jouduin kulkemaan julkisilla ja kyseisessä kaupunginosassa se oli todella vaarallista, sai useampaan otteeseen juosta karkuun näitä ullatuksia.,,

Itseasiassa nyt kun mietin niin olen tuntenut oloni turvattomaksi triplan asemalaitureilla ja joskus Tikkurilan asemalla. Mitään ei kuitenkaan sattunut, että ehkä se oli omassa päässä. Ehkä sitä tulkitsee uhkaavana kovaa ääntä pitävän porukan joka tulee kohti hyvin lähelle, kun on tottunut hiljaisiin ja pidättyväisiin ihmisiin

Olen elänyt melkoisen turvallisessa maailmassa, sillä nuoruudessani -80 ja -90- luvuilla kuuli lähinnä jotain huutelua tms. kun liikkui yöaikaan yksin. Kokemusta on. Sitten tapasin mieheni ja kaikenlainen "yöjuoksuilu" väheni ja muutenkin elämä rauhoittui huomattavasti. Nyt yli viisikymppisenä saa olla jo rauhassa, sen vähän mitä missään kulkee pimeällä. Itsellä pelottavimmat tilanteet oli (nuorena) sisätiloissa puolitutussa kantisporukassa, mutta niistä onneksi selvittiin. Sitä oli kai niin tottunut kuulemaan kaikkea sovinistista "läppää", että pelkkä sanallinen r...kausuhkaus ei edes juuri pelottanut, mikä itse asiassa on aika järkyttävää... Valitettavasti pieni osa miehistä on aina ollut uhka tytöille/naisille, eikä tämä asia varmasti tule ikinä muuttumaan, asiahan vain pahentunut "uusien kulttuurien" tänne tultua. Varmaankin turvattominta on isoissa kaupungeissa, koska isommassa joukossa tunnetusti tyhmyyskin tuppaa tiivistymään...

Tietysti.

Viimeisimpänä keskellä päivää ratikassa joku huumepään oloinen suomalainen mies loukkaantui siitä kun erehdyin vilkaisemaan hänen suuntaansa kun hän mekkaloi. Tuli naamaan kiinni vi t tuilemaan ja huorittelemaan. Kukaan ei puuttunut. Ahdisti kun tajusin pakoreittiä miettiessä etten pääse turvallisesti pakoon jos se nyt käy päälle. Vaihdoin istumapaikkaa sen yhden penkkirivin kauemmas mitä pystyin, mutta huorittelu jatkui.

Jälkikäteen itketti ja tärisin. Tulen perheestä jossa oli paljon väkivaltaa ja muuta, mikä traumatisoi.

Nykyään suunnittelen istumapaikkani erityisesti julkisissa liikennevälineissä niin että pääsen tarvittaessa pois ikävistä tilanteista, tai niin että ihmiset ympärillä eivät pysty niin helposti ignooraamaan hätääni. Lisäksi taskussa kulkee turvasumutin jne.. Ikävää ettei saa olla rauhassa vain siksi että syntyi naisena, vaan pitää tyyliin aseistautua että uskaltaa hakea lasta päiväkodista.

Huonoja kokemuksia löytyy valitettavasti. Nykyään olen vain kotona.

Vierailija kirjoitti:

Chiliä silmille kirjoitti:

Valmistin öljyvettä vesi-ilmapalloon. Voi täyttää myös kondomin.

Valmistusaineeksi tarvitaan naga-jolokia chiliä tai carolina reaperia.

Keitetään keitinvedessä jossa on öljyä. Viilennetään ja täytetään vesi-ilmapallo.

Toinen vaihtoehto on kuivata chilit ihan rutikuivaksi ja jauhaa ne morttelissa.

Kuivana hiekkalaatikkohiekkaan sekoitettuna pussiin joka hajoaa helposti taskussa tai käsissä puristamalla.

Tarvittaessa heitetään hyökkääjän kasvojen eteen.

Öljyversio on hyvä koska öljyisiä sormia voi käyttää silmien sokaisuun pelkällä hipaisulla, jos päällekävijä on rivelyksissä. Kuivattu hiekkamaisteseos sokaisee hetkessä.

Samoja lajikkeita käytetään Intiassa kyynelkaasuissa.

Pussin käyttöä kannattaa harjoitella ja pussi pitää saada rikki nopeasti oikealla hetkellä. Itselläni on pussi aina taskussa tai pimeällä käsillä valmiina käyttöön.

Oma mieheni menetti näkönsä yli neljäksi tunniksi kun harjoittelimme itsesuojelua. Oikein hienoksi jauhettu naga-jauhe voi sokaista myös heittäjän, joten harjoittelua vaaditaan. Öljyvesiseos on epävarma osumatarkkuudeltaan, mutta iskeytyessään suoraan naamaan päällekävijän ollessa kiinni on vaikutus 100% varma ja yllättävä.

Tässä vaiheessa on sitten vedeltävä kunnolla pataan, koska sokaistunut on äärimmäisen agressiivinen ja paniikissa. Oma mieheni suosittelee tässä vaiheessa irtautumiseen kevyttä hyppytakakierrepotkua.

Aika hyvä resepti, kiitos!

Mies on chiliharrastaja ja kysyin näistä lajikkeista ja hänellä oli kuivattuna naga-chiliä.

Halusin jauhettuna. Hän veti tehosekoittimella nyrkillisen jauhoksi.

Koko huoneisto piti tuulettaa, koska lajikkeen voimakkuus on sitä tasoa että aloin saamaan astmaoireita toisessa huoneessa asti.

Kun jahatte chiliä, niin tehkää se niin ettei pölyä pääse huoneilmaan.

on lääpitty jä lähennelty ja ties mitä. suomalaiset miehet.

ulkomaisia osaa vältellä kun ei vaan ota niihin mitään katsekontaktia.

en liiku yöllä ulkona, pelottaisi.

On huudettu autosta ja roikuttu perässä kun olin iltalenkillä,tultu halaamaan ja tartuttu takauksesta iltabussissa, tyrkytetty tupakkaa ja kerjätty pusua keskellä päivää alikulkutunelissa..

Ja lihava nelikymppinen olen,en mikään nuori hottis.

Olen aina ollut todella varovainen ja esimerkiksi lukioikäisenäkin lähtenyt kaupungilta kotiin jo ennen neljää iltapäivällä. Baareissa olen käynyt koko elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavan määrän ja vain luotettavien ystävieni seurassa ja ilman alkoholia. Äärimmäisestä varovaisuudesta huolimatta olen minäkin saanut osani häiriköinnistä. Todella vakavilta asioilta olen välttynyt, mutta ennen kaikkea siksi, että olen onnistunut poistumaan paikalta riittävän tehokkaasti. Nykyään en juurikaan poistu kotoa ilman puolisoani. En vain jaksa sitä varuillaan oloa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut todella varovainen ja esimerkiksi lukioikäisenäkin lähtenyt kaupungilta kotiin jo ennen neljää iltapäivällä. Baareissa olen käynyt koko elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavan määrän ja vain luotettavien ystävieni seurassa ja ilman alkoholia. Äärimmäisestä varovaisuudesta huolimatta olen minäkin saanut osani häiriköinnistä. Todella vakavilta asioilta olen välttynyt, mutta ennen kaikkea siksi, että olen onnistunut poistumaan paikalta riittävän tehokkaasti. Nykyään en juurikaan poistu kotoa ilman puolisoani. En vain jaksa sitä varuillaan oloa.

Jännä että voi olla niin tyystin erilaiset kokemukset naisilla samassa maassakin asumisesta. Olen asunut kolmessa eri maassa, useilla eri paikkakunnilla, en ole pelännyt kuin Chicagon eteläisessä kaupunginosassa. Olen tosin metsän keskellä kotona tai mökilläkin usein yksin, en pidä ovia koskaan lukossa ollessani kotona. Ehkä en vaan älyä pelätä

Ei koskaan. Olen ruma, lyhyt, ylipainoinen ja minulla on resting b**tch face, olen siis saanut olla hyvinkin rauhassa. Ja olen asunut pahamaineisessa Itä-Helsingissä koko elämäni. Ruma naamani on vissiin suojannut kaikelta ahdistelulta.

Edes nuorempana keikoilla käydessä ja kotiin yöllä tullessa (julkisilla) ei kukaan mies tullut lähellekään. Onneksi.