Lue keskustelun säännöt.
Otatko 2-kymppisen velan tosissasi?
Kommentit (66)
Minä ainakin otin parikymppisenä asuntolainan ja sen kyllä kaikki on onneksi ihan tosissaan ottanut:) äiti tosin vähän varoitteli että pitää olla tosi tarkkana näissä jutuissa mutta hyvin on mennyt!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:30"]
Kyse ei ainakaan minun kohdallani ollut varsinaisesta päätöksestä. Olen syntynyt ihmiseksi, jolta tämä "biiologinen kello" puuttuu. En ole koskaan halunnut lapsia enkä osaa kuvitella koskaan haluavanikaan. Sterilisaation teetin luonnollisesti heti, kun se oli mahdollista.[/quote]
Sama juttu. En ole koskaan joutunut mitenkään "päättämään" asiaa, olen vaan aina kokenut itseni lapsettomaksi. Siis ihan samalla lailla kuin koen itseni heteroksi tai naiseksi - en minä niitäkään ole päättänyt, ne ovat mitä olen. Ajatus lapsen tekemisestä on minulle ollut aina yhtä absurdi kuin vaikka sukupuolenvaihdosleikkaukseen meno; tiedän että sellainen teoreettinen vaihtoehto on olemassa, mutta en osaa kuvitellakaan miksi sellaiseen ryhtyisin.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:33"]
En löisi rahasta vetoa, ettei kaksikymppisen velan mieli muutu. Minulle ja kaveripiirilleni lapset eivät olleet mitenkään ajankohtainen asia parikymppisinä. Mutta noin yleisesti suhtaudun kaikenikäisten näkemyksiin kunnioituksella, en minä ainakaan heitä itseään paremmin tiedä, ovatko kymmenen vuoden päästä kasvissyöjiä, naimisissa, koiranomistajia tai samassa työpaikassa kuin nyt. Vain moukka kyseenalaistaa toisen elämäntavan, mutta jostain syystä lapsiasiassa se on sallitumpaa.
Olen nelikymppinen vela, näiden nettipalstojen mukaan minäkin tulen hirveästi katumaan kymmenen vuoden kuluttua.
[/quote]
Se on sallitumpaa, koska on olemassa ihmisiä, jotka eivät uskalla ajatella lasten hankkimista, mutta havahtuvat asiaan kun joku muu kysäisee, oletkos lastenhankkimista miettinyt. Olen itse saanut kiitosta muilta asiaan havahduttamisesta jälkikäteen, kolme kaveria taas ei sanonut sen kummemmin juuta tai jaata mutta kohta olivat raskaana. Itse taas tarvitsin yhden näistä kysymään omaa tilannettani, ennen kuin oivalsin että kohta olen myöhässä - olin jäänyt odottelemaan sopivampaa elämäntilannetta, ja se muodostui tavaksi , ja lopulta sain lapsen 41-vuotiaana, koska raskaaksi ei tultukaan enää niin vain vaan meni vuosia. Ihmiset tarvitsevat joskus muiden tukea saadakseen etäisyyttä arkeen. Omat vanhemmatkin olivat luovuttaneet ja lakanneet kyselemästä liian aikaisin, tai paremminkin olivat painostaneet siinä vaiheessa, jolloin en tosiaankaan ollut vielä valmis itse.
Se on sallitumpaa myös siksi, että tiedämme kaikki ihmisiä, jotka tulevat katumapäälle vasta sitten kun ikää on yli neljäkymmentä. Ehkä osa heistä on näitä, jotka yleensäkin uskaltavat tehdä valintoja vasta silloin kun se ei ole enää mahdollista. Kaikki kuitenkaan eivät ole, vaan elämän ongelmat ovat vasta siinä vaiheessa ratkenneet tyydyttävästi. Löytynyt sopiva kumppani, ja mt-ongelmat ja yleinen uskonpuute korjaantuneet.
Kun liki neljäsosa porukasta on lapsettomia, helposti niitä kertyy joidenkin ihmisten piiriin niin paljon, että ryhmähenkisempi ei tule ajatelleeksi asiaa, ennen kuin ikää on niin paljon, että laumamielisyys lievittyy. Kun vielä se kummallinen nuorena perheelliseksi ruvennut anomalia potkitaan joukosta, niin kyllähän siinä elämäntapa jää päälle.
Miksen ottaisi? Jos sillä hetkellä kokee, ettei lapsia halua, niin ihan vapaasti. Ihan yhtä vakavasti otan 20-vuotiaan kampaajan tai kauppatieteiden opiskelijan. Ihmisillä on vapaus muuttaa mielipiteitään, ja se on vain luonnollista niin tehdä vanhetessaan. Se on "vapaaehtoisesti lapseton", en näe lisämäärettä "ikuisesti" missään.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 00:14"]
Otsikko
[/quote]
mikä kysymys tämä on? En tietenkään ota. Vasta juuri lapsuus takana ja opettelee elämään aikuisten maailmassa, osa tuon ikäisenä vielä aivan lapsi ajatusmaailmaltaan. Mieli muuttuu vielä moneen kertaan.