Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin on tullut tavaksi ostaa opettajille lahjoja?
18.12.2014 |
Missä vaiheessa on tullut vakituiseksi tavaksi se, että opettajalle ostetaan lahja tai vielä yleisemmin: kerätään opettajan lahjaa varten yhteistä rahaa. Viime jouluna luokan tili köyhtyi 100 €:llä kun opettajalle piti ostaa lahja. Sitten ne kiittämättömät vielä sanovat, että ei tätä ja ei tätä http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/arki/opettajan_lahjatoive_ei_suklaata_koska_sita_tulee_kuitenkin
Ei 70-80 -luvulla ainakaan vielä ostettu mitään.
Kommentit (28)
No silloin 70-luvulla oltiin niin hemmetin pihejä & tietämättömiä. Onneksi nykyään on toisin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukkia jaettiin ainkin -90-luvulla. Ihan kaunis tapa muistaa jollakin pienellä ja kiittää kaikesta. Pakollisiahan lahjat eivät ole missään tapauksessa, eikä niiden pidäkään olla.
Ei ainakaan 90-luvulla kun itse olin koulussa. Veikkaan että tapa on tullut 2000-luvulla, ei ole omia lapsia minulla.
-95 aloitin peruskoulun ja 2007 päätin lukion. Koko tuona aikana ei opettajille lahjoja annettu, muuta kuin kukkia. Turhanpäiväistä antaa jotain kukkia isompaa.
Olen kotoisin maaseutupitäjästä Savosta. Kyllä siellä oli tapana antaa opettajalle pieni lahja niin jouluna kuin keväälläkin. Yläasteella ysin keväällä keräsimme koko luokka omista taskurahoistamme summan, jolla ostimme kukan yhdelle meitä opettaneelle opettajalle.
Tuo opettajalle lahjan ostaminen on minusta kaunis tapa, ei todellakaan pakollinen.
Alakoulussa, jossa oma lapseni nyt on (pk-seutu), luokan 'vastuuvanhemmat' keräävät 10 e lahjakorttiin, jonka saa kaksi opettajaa ja yksi avustaja. Tähän saa osallistua halutessaan, ei ole siis pakko.
Itse olen ollut alakoulussa opettajana. Kaikkein arvokkainta minulle oli lapsen itsensä tekemä kortti, piirros - tai halaus. Toki sain kukkia ym. Enkä todella arvottanut lasta tai perhettä sen mukaan, tuliko sieltä muistaminen vai ei. Usein vanhemman 'kiitos' kruunasi haasteellisen vuoden.
Jäin miettimään, onko tämä aikamme niin itsekäs, etteikö arvokasta kasvatus- ja opetustyötä tehnyttä lapselle tärkeää ihmistä voi jotenkin muistaa? Onko kyse siitä, että ylimääräistä rahaa ei kerta kaikkiaan ole - vai siitä, ettei hyvää tahtoa ole?
Haluan tänäkin keväänä muistaa lapseni opettajia, teen itse muistamiset, koska yllättävän tapahtuman vuoksi rahaa ei kerta kaikkiaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi opettajan lahjominen harmittaa. Jos ei halua lahjaa antaa ei sitten anna. Joku muu antaa niin ei siitä tarvitse huolta kantaa.
Minä inhoan krääsän hankkimista, siksi en periaatteesta osta.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä! Tuo on ihan kauheaa, kun en ollenkaan haluaisi ottaa lahjoja... Suklaata ja muuta herkkua tulee joulunpyhinä muutenkin tarpeeksi, ja mitään krääsää en kotiini ota. Lisäksi jotkut maahanmuuttajataustaisten lasten vanhemmat ostavat aivan hervottomia lahjoja, ja joudun sitten perustelemaan, miksi en voi ottaa niitä vastaan. Todella kiusallista. En minä kaipaa mitään erillistä palkkiota siitä, että teen työni.
Olen siis opettaja.