Lapsettomat häät ja välit poikki

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä aika paljon aloittajasta, että uskoo toisen käden puheisiin ja vatvoo asiaa täällä sen sijaan, että esim. soittaisi kaverilleen. Ja miksi koko asia piti alunperin ilmoittaa jollain kortilla ja selitellä lasten hoidon vaikeudella? Kuulosti vähän syyllistämiseltä morsianta kohtaan. Olisi voinut vaikka soittaa ja sanoa, että ei nyt valitettavasti päästä. Ja toki olisi voinut vedota pieneen vauvaan tai kysyä, voiko ottaa vauvan mukaan häihin. (Jos olisi mennyt vaikka yksin tai ottanut aveciksi ystävän/vauvan kummin tms. jos mies olisi jäänyt lasten kanssa kotiin.)

Jotenkin tuntuu, että ap ei ole huomioinut ystävänsä avioitumista mitenkään ja siitä morsian on pahoittanut mielensä.

 

Missä kohtaa sanottiin, että asia ilmoitettiin kortilla? Onnittelukortti lähetettiin. Missään ei lukenut, miten on ilmoitettu siitä, ettei tulla.

Ja miten niin muka ei ole huomioinut - lähetti asianmukaiset onnittelut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kesällä häät enkä edes pannut merkille, ketkä eivä päässeet mukaan. Osallistujatiedot menivät siskolleni eikä hän kouhkannut, että se ja tämä eivät tulekaan. Lapsettomat häät halusin siksi, että niin monessa perheessä pyöritään vain lapsen ympärillä enkä halunnut, että kirkossa jonkun lapsi huutaa sillä hetkellä, joka on minulle tärkeä. Itse juhla oli ihana, tärkeimmät ihmiset olivat paikalla ja ne vähemmäntärkeät ns. kiintiökutsuttavat eli kutsutta jäämisestä loukkaantuvat jäivät saapumatta.

Aika monelle paikalle saapumattomalle en tosin ole sanonut sanaakaan häiden jälkeen ja aika lailla siksi, että he ovat pysytelleet kesän ajan perheineen mökillä tms. ja nyt syksyllä päivähoitorumba vie paljon aikaa. Enkä viitsi soitella vain kuullakseni, että olisi tultu häihin, mutta kun ei saanut ottaa lapsia mukaan, niin ollaan nyt vihaisia.

Ihanaa uhriutumista. :D

Ei, kukaan ei varmasti ole vihainen sulle siitä, että olet pitänyt lapsettomat häät. Osa jättää osallistumatta sen vuoksi ja osa olisi joka tapauksessa jättänyt osallistumatta.

Kolmikymppisillä tuppaa olemaan useammatkin häät joka kesä, ja sukulaisten häitä vielä pitkään sen jälkeenkin. Hyvä vaan, ettei kaikkiin tarvitse osallistua. Jotkut morsiamet kuvittelevat tekevänsä palveluksen lapsiperheille pitämällä lapsettomat häät. "Saatte ihanaa yhteistä aikaa!" Suhaamalla autossa pitkin maaseutua (pitäähän kirkon olla hieno ja hääpaikan vielä hienompi), istumalla siellä pöydässä tuntemattomien kanssa, syödä ne samat ruuat ja kakut, katsoa samat ohjelmat?

Ei kuule, kyllä pikkulasten vanhemmat ovat mieluummin nukkumassa tai nussimassa tai jos syömässä, täysin kahden kesken omavalintaisessa paikassa.

Ihanaa uhriutumista on mun mielestä enemmänkin tämä joidenkin pikkulasten vanhempien ruikutus, että miksi meihin ei pidetä yhteyttä ja samaan aikaan ymmärretä, että ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi johonkin ystäviemme mielestä tärkeisiin juttuhin, koska meillä on niin vähän vapaa-aikaa kaikkein rakkaimmista maailmamme keskipisteistä, eli lapsistamme.

Ehkä nämä pikkulasten vanhemmat voisivat yrittää ymmärtää, että ystävyys on vastavuoroista myös lapsen syntymän jälkeen? Jos oma asenne on se, että kyllä vähäisen vapaa-aikani mieluummin käytän mihin tahansa muuhun kuin ystävän tapaamiseen, niin turha ihmetellä, jos ystävät häviää.

Onneksi on sellaisiakin lapsiperheitä, joissa ymmärretään, että esim. ystävän häät eivät ole mikään nollasummapeli, jossa testataan, rakastaako enemmän lastaan, itseään vai ystäväänsä. Esim. yhden ystäväni läheinen ystävä oli pari kuukautta synnytyksen jälkeen ilman vauvaa mukana häissä, ei nyt toki aamuun asti, mutta kuitenkin (häät eivät olleet lapsettomat, mutta ei kokenut iltajuhlaa musiikkeineen vauvalle sopivaksi). Kumma kyllä, kaikki jäivät henkiin eikä kukaan traumatisoitunut. Toki kyse ei ollut "ystävyydestä", jossa kaikki ystävälle tärkeät asiat ovat vain vaivaa ja vastusta.

Ja tämä ei sinänsä liity ap:n ratkaisuun jäädä pois häistä, vaan näihin "kyllähän kaikkien pitäisi tajuta, että täysin mahdotonta on" vinkumisiin.

Niin, vauvatkin ovat kyllä ihan erilaisia. Jotkut on totutettu pulloruokintaan jo pienenä, toiset ovat täysimetyksellä, eivätkä välttämättä edes OSAA juoda pullosta. Kyllä, luit oikein.

Ja on sekin vähän jo kysymysmerkki, moniko lapseton viitsisi ajaa monta tuntia suuntaansa itkevät lapset kyydissä, ottaa kalliin hotellihuoneen ja jättää vauvan tunniksi, pariksi isänsä hoiviin päästäkseen näyttäytymään kaveripiirin yhden jäsenen häissä.

Viitsisitkö itse nähdä tuollaisen vaivan, ihan vaan näyttäytymisen ilosta (kunnolla juhlimaanhan et pääse, koska imetys ja vauva, joka tarvitsee syöttöä jo mahdollisesti parin h sisällä)?

Ei minulla ole pahaa sanottavaa lapsettomista häistä, mutta on vähän typerää kuvitella yhden äidin perusteella tietävänsä, millaista se "oikeasti olisi, jos ei vinguttaisi tyhjästä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä aika paljon aloittajasta, että uskoo toisen käden puheisiin ja vatvoo asiaa täällä sen sijaan, että esim. soittaisi kaverilleen. Ja miksi koko asia piti alunperin ilmoittaa jollain kortilla ja selitellä lasten hoidon vaikeudella? Kuulosti vähän syyllistämiseltä morsianta kohtaan. Olisi voinut vaikka soittaa ja sanoa, että ei nyt valitettavasti päästä. Ja toki olisi voinut vedota pieneen vauvaan tai kysyä, voiko ottaa vauvan mukaan häihin. (Jos olisi mennyt vaikka yksin tai ottanut aveciksi ystävän/vauvan kummin tms. jos mies olisi jäänyt lasten kanssa kotiin.)

Jotenkin tuntuu, että ap ei ole huomioinut ystävänsä avioitumista mitenkään ja siitä morsian on pahoittanut mielensä.

 

Missä kohtaa sanottiin, että asia ilmoitettiin kortilla? Onnittelukortti lähetettiin. Missään ei lukenut, miten on ilmoitettu siitä, ettei tulla.

Ja miten niin muka ei ole huomioinut - lähetti asianmukaiset onnittelut!

Tuolla aiemmin itse sanoi, että lähetti kortin jossa kertoi etteivät pääse paikalle. Eikä sen jälkeen ole ollut suoraan yhteydessä. Itse ainakin loukkaantuisin, jos tässä olisi se taso millä ystäväni tärkeää elämäntapahtumaa huomioi. 

Kyllä pitää tajuta että jos vetää tuollaiset rajat niin kaikki eivät tule pääsemään häihin sitten. Turha vinkua. Luulisi olevan tyytyväinen kun saa ryypätä rauhassa lapsettomien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kesällä häät enkä edes pannut merkille, ketkä eivä päässeet mukaan. Osallistujatiedot menivät siskolleni eikä hän kouhkannut, että se ja tämä eivät tulekaan. Lapsettomat häät halusin siksi, että niin monessa perheessä pyöritään vain lapsen ympärillä enkä halunnut, että kirkossa jonkun lapsi huutaa sillä hetkellä, joka on minulle tärkeä. Itse juhla oli ihana, tärkeimmät ihmiset olivat paikalla ja ne vähemmäntärkeät ns. kiintiökutsuttavat eli kutsutta jäämisestä loukkaantuvat jäivät saapumatta.

Aika monelle paikalle saapumattomalle en tosin ole sanonut sanaakaan häiden jälkeen ja aika lailla siksi, että he ovat pysytelleet kesän ajan perheineen mökillä tms. ja nyt syksyllä päivähoitorumba vie paljon aikaa. Enkä viitsi soitella vain kuullakseni, että olisi tultu häihin, mutta kun ei saanut ottaa lapsia mukaan, niin ollaan nyt vihaisia.

Ihanaa uhriutumista. :D

Ei, kukaan ei varmasti ole vihainen sulle siitä, että olet pitänyt lapsettomat häät. Osa jättää osallistumatta sen vuoksi ja osa olisi joka tapauksessa jättänyt osallistumatta.

Kolmikymppisillä tuppaa olemaan useammatkin häät joka kesä, ja sukulaisten häitä vielä pitkään sen jälkeenkin. Hyvä vaan, ettei kaikkiin tarvitse osallistua. Jotkut morsiamet kuvittelevat tekevänsä palveluksen lapsiperheille pitämällä lapsettomat häät. "Saatte ihanaa yhteistä aikaa!" Suhaamalla autossa pitkin maaseutua (pitäähän kirkon olla hieno ja hääpaikan vielä hienompi), istumalla siellä pöydässä tuntemattomien kanssa, syödä ne samat ruuat ja kakut, katsoa samat ohjelmat?

Ei kuule, kyllä pikkulasten vanhemmat ovat mieluummin nukkumassa tai nussimassa tai jos syömässä, täysin kahden kesken omavalintaisessa paikassa.

Ihanaa uhriutumista on mun mielestä enemmänkin tämä joidenkin pikkulasten vanhempien ruikutus, että miksi meihin ei pidetä yhteyttä ja samaan aikaan ymmärretä, että ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi johonkin ystäviemme mielestä tärkeisiin juttuhin, koska meillä on niin vähän vapaa-aikaa kaikkein rakkaimmista maailmamme keskipisteistä, eli lapsistamme.

Ehkä nämä pikkulasten vanhemmat voisivat yrittää ymmärtää, että ystävyys on vastavuoroista myös lapsen syntymän jälkeen? Jos oma asenne on se, että kyllä vähäisen vapaa-aikani mieluummin käytän mihin tahansa muuhun kuin ystävän tapaamiseen, niin turha ihmetellä, jos ystävät häviää.

Onneksi on sellaisiakin lapsiperheitä, joissa ymmärretään, että esim. ystävän häät eivät ole mikään nollasummapeli, jossa testataan, rakastaako enemmän lastaan, itseään vai ystäväänsä. Esim. yhden ystäväni läheinen ystävä oli pari kuukautta synnytyksen jälkeen ilman vauvaa mukana häissä, ei nyt toki aamuun asti, mutta kuitenkin (häät eivät olleet lapsettomat, mutta ei kokenut iltajuhlaa musiikkeineen vauvalle sopivaksi). Kumma kyllä, kaikki jäivät henkiin eikä kukaan traumatisoitunut. Toki kyse ei ollut "ystävyydestä", jossa kaikki ystävälle tärkeät asiat ovat vain vaivaa ja vastusta.

Ja tämä ei sinänsä liity ap:n ratkaisuun jäädä pois häistä, vaan näihin "kyllähän kaikkien pitäisi tajuta, että täysin mahdotonta on" vinkumisiin.

Niin, vauvatkin ovat kyllä ihan erilaisia. Jotkut on totutettu pulloruokintaan jo pienenä, toiset ovat täysimetyksellä, eivätkä välttämättä edes OSAA juoda pullosta. Kyllä, luit oikein.

Ja on sekin vähän jo kysymysmerkki, moniko lapseton viitsisi ajaa monta tuntia suuntaansa itkevät lapset kyydissä, ottaa kalliin hotellihuoneen ja jättää vauvan tunniksi, pariksi isänsä hoiviin päästäkseen näyttäytymään kaveripiirin yhden jäsenen häissä.

Viitsisitkö itse nähdä tuollaisen vaivan, ihan vaan näyttäytymisen ilosta (kunnolla juhlimaanhan et pääse, koska imetys ja vauva, joka tarvitsee syöttöä jo mahdollisesti parin h sisällä)?

Ei minulla ole pahaa sanottavaa lapsettomista häistä, mutta on vähän typerää kuvitella yhden äidin perusteella tietävänsä, millaista se "oikeasti olisi, jos ei vinguttaisi tyhjästä".

;-D aamen

Pienten lasten äidit ovat eläneet lapsettomana, lapsettomat eivät ole elänneet äitinä. Näin se on ja tämän takia lapsettomilla ei ole usein käryäkään asiasta, he tekevät juuri tuolla lailla johtopäätöksiä yhdestä tai parista kaveristaan....

Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.

Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kesällä häät enkä edes pannut merkille, ketkä eivä päässeet mukaan. Osallistujatiedot menivät siskolleni eikä hän kouhkannut, että se ja tämä eivät tulekaan. Lapsettomat häät halusin siksi, että niin monessa perheessä pyöritään vain lapsen ympärillä enkä halunnut, että kirkossa jonkun lapsi huutaa sillä hetkellä, joka on minulle tärkeä. Itse juhla oli ihana, tärkeimmät ihmiset olivat paikalla ja ne vähemmäntärkeät ns. kiintiökutsuttavat eli kutsutta jäämisestä loukkaantuvat jäivät saapumatta.

Aika monelle paikalle saapumattomalle en tosin ole sanonut sanaakaan häiden jälkeen ja aika lailla siksi, että he ovat pysytelleet kesän ajan perheineen mökillä tms. ja nyt syksyllä päivähoitorumba vie paljon aikaa. Enkä viitsi soitella vain kuullakseni, että olisi tultu häihin, mutta kun ei saanut ottaa lapsia mukaan, niin ollaan nyt vihaisia.

Ihanaa uhriutumista. :D

Ei, kukaan ei varmasti ole vihainen sulle siitä, että olet pitänyt lapsettomat häät. Osa jättää osallistumatta sen vuoksi ja osa olisi joka tapauksessa jättänyt osallistumatta.

Kolmikymppisillä tuppaa olemaan useammatkin häät joka kesä, ja sukulaisten häitä vielä pitkään sen jälkeenkin. Hyvä vaan, ettei kaikkiin tarvitse osallistua. Jotkut morsiamet kuvittelevat tekevänsä palveluksen lapsiperheille pitämällä lapsettomat häät. "Saatte ihanaa yhteistä aikaa!" Suhaamalla autossa pitkin maaseutua (pitäähän kirkon olla hieno ja hääpaikan vielä hienompi), istumalla siellä pöydässä tuntemattomien kanssa, syödä ne samat ruuat ja kakut, katsoa samat ohjelmat?

Ei kuule, kyllä pikkulasten vanhemmat ovat mieluummin nukkumassa tai nussimassa tai jos syömässä, täysin kahden kesken omavalintaisessa paikassa.

Ihanaa uhriutumista on mun mielestä enemmänkin tämä joidenkin pikkulasten vanhempien ruikutus, että miksi meihin ei pidetä yhteyttä ja samaan aikaan ymmärretä, että ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi johonkin ystäviemme mielestä tärkeisiin juttuhin, koska meillä on niin vähän vapaa-aikaa kaikkein rakkaimmista maailmamme keskipisteistä, eli lapsistamme.

Ehkä nämä pikkulasten vanhemmat voisivat yrittää ymmärtää, että ystävyys on vastavuoroista myös lapsen syntymän jälkeen? Jos oma asenne on se, että kyllä vähäisen vapaa-aikani mieluummin käytän mihin tahansa muuhun kuin ystävän tapaamiseen, niin turha ihmetellä, jos ystävät häviää.

Onneksi on sellaisiakin lapsiperheitä, joissa ymmärretään, että esim. ystävän häät eivät ole mikään nollasummapeli, jossa testataan, rakastaako enemmän lastaan, itseään vai ystäväänsä. Esim. yhden ystäväni läheinen ystävä oli pari kuukautta synnytyksen jälkeen ilman vauvaa mukana häissä, ei nyt toki aamuun asti, mutta kuitenkin (häät eivät olleet lapsettomat, mutta ei kokenut iltajuhlaa musiikkeineen vauvalle sopivaksi). Kumma kyllä, kaikki jäivät henkiin eikä kukaan traumatisoitunut. Toki kyse ei ollut "ystävyydestä", jossa kaikki ystävälle tärkeät asiat ovat vain vaivaa ja vastusta.

Ja tämä ei sinänsä liity ap:n ratkaisuun jäädä pois häistä, vaan näihin "kyllähän kaikkien pitäisi tajuta, että täysin mahdotonta on" vinkumisiin.

Niin, vauvatkin ovat kyllä ihan erilaisia. Jotkut on totutettu pulloruokintaan jo pienenä, toiset ovat täysimetyksellä, eivätkä välttämättä edes OSAA juoda pullosta. Kyllä, luit oikein.

Ja on sekin vähän jo kysymysmerkki, moniko lapseton viitsisi ajaa monta tuntia suuntaansa itkevät lapset kyydissä, ottaa kalliin hotellihuoneen ja jättää vauvan tunniksi, pariksi isänsä hoiviin päästäkseen näyttäytymään kaveripiirin yhden jäsenen häissä.

Viitsisitkö itse nähdä tuollaisen vaivan, ihan vaan näyttäytymisen ilosta (kunnolla juhlimaanhan et pääse, koska imetys ja vauva, joka tarvitsee syöttöä jo mahdollisesti parin h sisällä)?

Ei minulla ole pahaa sanottavaa lapsettomista häistä, mutta on vähän typerää kuvitella yhden äidin perusteella tietävänsä, millaista se "oikeasti olisi, jos ei vinguttaisi tyhjästä".

;-D aamen

Pienten lasten äidit ovat eläneet lapsettomana, lapsettomat eivät ole elänneet äitinä. Näin se on ja tämän takia lapsettomilla ei ole usein käryäkään asiasta, he tekevät juuri tuolla lailla johtopäätöksiä yhdestä tai parista kaveristaan....

Ei lasten saanti tee valitettavasti tyhmästä ja itsekkäästä viisasta. Lapseton voi olla myös fiksu ja toiset huomioonottava ja samalla tavalla ihminen voi olla itsekäs paskiainen vaikka olisi lapsia iso liuta. Ei raskaus ole mikään maaginen empaattisuus- ja älykkyysgeneraattori.

Häät nyt eivät ole mikään erityisen kiva juhla juhlia, jos on itsellä pieni lapsi odottamassa. Perinteiset sukuhäät tietty menee, kun mummoa on kuin pipoa lapsen ympärillä auttamassa. Toisekseen kuullostaa erittäin ankealta ajan käytöltä ajaa pari tuntia vieraalle paikkakunnalle, maksaa hotellista, jonne ahtaa lapsiperheen ja käväistä jossain hassunhuiskeissa lapsettomissa häissä, jos siellä paikkakunnalla ei ole yhtikäs mitään muuta tarjottavaa sille koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minun mielestäni on tärkeämpää olla oman pienen vauvan kanssa, kuin jonkun noin hölmön eukon häissä. Lapsi on pieni vauva vain kerran - nuo häät tuskin tulevat olemaan rouvan ainoat.

Lapsettomat harvoin käsittävät sitä, että lapset ovat vanhemmilleen kaikkein tärkein asia koko maailmassa ja kaikenmaailman kissanristiäiset ovat arvojärjestyksessä jossain todella kaukana. Ei kukaan normaali ihminen laita imeväisikäistä hoitoon jonkun toisen ihmisen jonninjoutavien juhlien takia.

Teit ihan oikein kun jätit menemättä, ja jos jostain käsittämättömästä syystä edelleen haluat tuollaisen ihmisen vielä elämääsi "ystäväksesi," niin sinun ei auta kuin toivoa, että hän jonain päivänä kasvaa aikuiseksi, osaa tarkastella omaa toimintaansa ja havaitsee toimineensa idioottimaisesti suuttuessaan tuollaisesta. Itse olisin vain onnellinen päästessäni noin helpolla eroon tuollaisesta ns. ystävästä.

Ihmeellinen oletus, että vain lapsettomat järjestävät lapsivapaat häät. Olen ollut monissakin häissä joissa ei ole ollut lapsia, vaikka hääparilla on itsellään lapsia. Vihkimisessä ovat hääparin lapset olleet paikalla ja sitten lähteneet hoitajan kanssa kotiin.

En oleta, että vain lapsettomat pitävät lapsivapaat häät. Tässä kyseisessä tapauksessa morsiamen käytös on niin älyvapaata ja ajattelematonta (koska suuttui pois jäämisestä), että on syytä olettaa hänen olevan lapseton ja siten täysin ymmärtämätön lapsiperheen prioriteeteista (häneltä puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan).

Monet lapsettomat kyllä ymmärtävät lapsiperhearjesta tosi paljon ja kykenevät asettumaan toisen ihmisen asemaan. Ja samoin monet lapselliset eivät välttämättä ymmärrä, että kaikilla ei ole vaikka samanlaisia tukiverkkoja tai varallisuutta kuin heillä. Eipäs nyt oleteta tai yleistetä. Kumpaankin porukkaan mahtuu fiksua ja tyhmää eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko lisääntynyt.

En yleistäkään. Luepa kommenttini uudelleen, se alkaa sanoilla: "Tässä kyseisessä tapauksessa..." Rautalangasta väännettynä se tarkoittaa sitä, että puhun tästä nimenomaisesta tapauksesta, en esimerkiksi sinusta.

Vierailija kirjoitti:

ihanaa, lapsettomat häät! 

Ihanaa, lapseton koko elämä!

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.

Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.

Ei suinkaan odoteta lapsettomien joustavan enempää. Jos nyt kumminkin edes yhtä paljon.

Mutta on se oikeasti niin, että olisin aika mulkvisti, jos kuvittelisin äitien hylkäävän pikkuvauvat lapsenlikalle siksi, että minä saan päähäni järkätä lapsettomat kemut. Mun asiani ei ole fundeerata sitä, saako se nelikuinen vauveli silmiinsä jotain rivoa siellä mun ravintolahäissäni. 

(lapseton, häät tulossa joulukuussa)

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.

Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.

Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.

Vierailija kirjoitti:

ihanaa, lapsettomat häät! 

Parasta. Helppo jättää väliin lapsiin vedoten ja käyttää rahansa fiksummin!

Järjestäkää vain lapsettomia häitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.

Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.

Ei suinkaan odoteta lapsettomien joustavan enempää. Jos nyt kumminkin edes yhtä paljon.

Mutta on se oikeasti niin, että olisin aika mulkvisti, jos kuvittelisin äitien hylkäävän pikkuvauvat lapsenlikalle siksi, että minä saan päähäni järkätä lapsettomat kemut. Mun asiani ei ole fundeerata sitä, saako se nelikuinen vauveli silmiinsä jotain rivoa siellä mun ravintolahäissäni. 

(lapseton, häät tulossa joulukuussa)

Onpa harvinaisen typerä kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä aika paljon aloittajasta, että uskoo toisen käden puheisiin ja vatvoo asiaa täällä sen sijaan, että esim. soittaisi kaverilleen. Ja miksi koko asia piti alunperin ilmoittaa jollain kortilla ja selitellä lasten hoidon vaikeudella? Kuulosti vähän syyllistämiseltä morsianta kohtaan. Olisi voinut vaikka soittaa ja sanoa, että ei nyt valitettavasti päästä. Ja toki olisi voinut vedota pieneen vauvaan tai kysyä, voiko ottaa vauvan mukaan häihin. (Jos olisi mennyt vaikka yksin tai ottanut aveciksi ystävän/vauvan kummin tms. jos mies olisi jäänyt lasten kanssa kotiin.)

Jotenkin tuntuu, että ap ei ole huomioinut ystävänsä avioitumista mitenkään ja siitä morsian on pahoittanut mielensä.

 

Joo itsekin ajattelin, että onkohan koko loukkaantumista tapahtunut ja jos on, johtuuko se todellisuudessa siitä, että tämä avioitunut ystävä kokee, että hänen ehkä elämänsä yksi tärkeimmistä tapahtumista on jäänyt huomiotta. Tämä avioitunut ystävä voi myös ajatella, että hän on huomioinut ap:n elämän merkkihetket (lasten syntymät jne.) ja nyt hän sai vain kortin, ei edes puhelinsoittoa tai ajatuksella hankittua lahjaa. 

Näin juuri. Aika paljon riippuu historiasta. Mä esimerkiksi järkkäsin joskus vapaata ystäväni lasketun ajan vuoksi, kun miehensä olo työmatkalla ja tarvitsivat jonkun varalle. Samoin istuin lasten synttäreillä monet kerrat, vaikkei ne nyt niin kiinnostavia juhlia ole (lapset huutaa ja äidit puhuu omiaan). Kun tämä ihminen jätti välistä tärkeän juhlani "koska lapset", niin kyllä se mulle oli selvä merkki siitä, että ystävyyttä meidän välillä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä aika paljon aloittajasta, että uskoo toisen käden puheisiin ja vatvoo asiaa täällä sen sijaan, että esim. soittaisi kaverilleen. Ja miksi koko asia piti alunperin ilmoittaa jollain kortilla ja selitellä lasten hoidon vaikeudella? Kuulosti vähän syyllistämiseltä morsianta kohtaan. Olisi voinut vaikka soittaa ja sanoa, että ei nyt valitettavasti päästä. Ja toki olisi voinut vedota pieneen vauvaan tai kysyä, voiko ottaa vauvan mukaan häihin. (Jos olisi mennyt vaikka yksin tai ottanut aveciksi ystävän/vauvan kummin tms. jos mies olisi jäänyt lasten kanssa kotiin.)

Jotenkin tuntuu, että ap ei ole huomioinut ystävänsä avioitumista mitenkään ja siitä morsian on pahoittanut mielensä.

 

Joo itsekin ajattelin, että onkohan koko loukkaantumista tapahtunut ja jos on, johtuuko se todellisuudessa siitä, että tämä avioitunut ystävä kokee, että hänen ehkä elämänsä yksi tärkeimmistä tapahtumista on jäänyt huomiotta. Tämä avioitunut ystävä voi myös ajatella, että hän on huomioinut ap:n elämän merkkihetket (lasten syntymät jne.) ja nyt hän sai vain kortin, ei edes puhelinsoittoa tai ajatuksella hankittua lahjaa. 

Näin juuri. Aika paljon riippuu historiasta. Mä esimerkiksi järkkäsin joskus vapaata ystäväni lasketun ajan vuoksi, kun miehensä olo työmatkalla ja tarvitsivat jonkun varalle. Samoin istuin lasten synttäreillä monet kerrat, vaikkei ne nyt niin kiinnostavia juhlia ole (lapset huutaa ja äidit puhuu omiaan). Kun tämä ihminen jätti välistä tärkeän juhlani "koska lapset", niin kyllä se mulle oli selvä merkki siitä, että ystävyyttä meidän välillä ei ole.

Kyllä sut kohta muistetaan, kun alkaa pipareiden, joulukalentereiden ym. myynti ajat.

Älä osta.

Vierailija kirjoitti:

Mahomorsian, tottakai kirpaisisi juhlia omia häitä kaikkien lasten melskatessa ja muistuttaessa, ettei hääpari tule lapsia saamaan. Muuten tuskin olisi lapsettomia häitä järjestänyt jos isolla osalla kutsutuista olisi pieniä lapsia tai ainakin olisi sitten keskustellut etukäteen järjestyykö ihmisillä se lastenhoito. Veikkaan, että hänellä on vaikeeta eikä välttämättä käyttäydy kovin rakentavasti lapsettomuuskriisissään. Vela olisi varmaan rennompi.

Kommenttisi on ihan uskomaton typeryydessään ja olisi paras jättää se omaan alhaiseen arvoonsa, mutta pakko kommentoida kuitenkin, että todella omituista olettaa että pariskunnan lapsettomuuden syy on aina naisessa. Se voi yhtä hyvin olla siemenetön sulhanen. Sinulta toki täysin ymmärrettävää kallistua herjaamaan naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.

Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.

Ei suinkaan odoteta lapsettomien joustavan enempää. Jos nyt kumminkin edes yhtä paljon.

Mutta on se oikeasti niin, että olisin aika mulkvisti, jos kuvittelisin äitien hylkäävän pikkuvauvat lapsenlikalle siksi, että minä saan päähäni järkätä lapsettomat kemut. Mun asiani ei ole fundeerata sitä, saako se nelikuinen vauveli silmiinsä jotain rivoa siellä mun ravintolahäissäni. 

(lapseton, häät tulossa joulukuussa)

Onpa harvinaisen typerä kommentti.

Jokseenkin arvastin, että sinulta loppuu kommentit. Oikeasti, en keksi yhtään syytä, miksi minä morsiamena päättäisin, missä kokoonpanossa ystäväni saavat armollisesti luvan saapua juhliini. Nuppiluku on syytä pitää sellaisena, ettei joku äitinsä lautaselta närppivä taapero ei kaada budjettia. Imetettävä vauva ei ainakaan sitä tee. Ja miten ne pienet haittavat aikuisten juhlintaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kesällä häät enkä edes pannut merkille, ketkä eivä päässeet mukaan. Osallistujatiedot menivät siskolleni eikä hän kouhkannut, että se ja tämä eivät tulekaan. Lapsettomat häät halusin siksi, että niin monessa perheessä pyöritään vain lapsen ympärillä enkä halunnut, että kirkossa jonkun lapsi huutaa sillä hetkellä, joka on minulle tärkeä. Itse juhla oli ihana, tärkeimmät ihmiset olivat paikalla ja ne vähemmäntärkeät ns. kiintiökutsuttavat eli kutsutta jäämisestä loukkaantuvat jäivät saapumatta.

Aika monelle paikalle saapumattomalle en tosin ole sanonut sanaakaan häiden jälkeen ja aika lailla siksi, että he ovat pysytelleet kesän ajan perheineen mökillä tms. ja nyt syksyllä päivähoitorumba vie paljon aikaa. Enkä viitsi soitella vain kuullakseni, että olisi tultu häihin, mutta kun ei saanut ottaa lapsia mukaan, niin ollaan nyt vihaisia.

Ihanaa uhriutumista. :D

Ei, kukaan ei varmasti ole vihainen sulle siitä, että olet pitänyt lapsettomat häät. Osa jättää osallistumatta sen vuoksi ja osa olisi joka tapauksessa jättänyt osallistumatta.

Kolmikymppisillä tuppaa olemaan useammatkin häät joka kesä, ja sukulaisten häitä vielä pitkään sen jälkeenkin. Hyvä vaan, ettei kaikkiin tarvitse osallistua. Jotkut morsiamet kuvittelevat tekevänsä palveluksen lapsiperheille pitämällä lapsettomat häät. "Saatte ihanaa yhteistä aikaa!" Suhaamalla autossa pitkin maaseutua (pitäähän kirkon olla hieno ja hääpaikan vielä hienompi), istumalla siellä pöydässä tuntemattomien kanssa, syödä ne samat ruuat ja kakut, katsoa samat ohjelmat?

Ei kuule, kyllä pikkulasten vanhemmat ovat mieluummin nukkumassa tai nussimassa tai jos syömässä, täysin kahden kesken omavalintaisessa paikassa.

Ihanaa uhriutumista on mun mielestä enemmänkin tämä joidenkin pikkulasten vanhempien ruikutus, että miksi meihin ei pidetä yhteyttä ja samaan aikaan ymmärretä, että ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi johonkin ystäviemme mielestä tärkeisiin juttuhin, koska meillä on niin vähän vapaa-aikaa kaikkein rakkaimmista maailmamme keskipisteistä, eli lapsistamme.

Ehkä nämä pikkulasten vanhemmat voisivat yrittää ymmärtää, että ystävyys on vastavuoroista myös lapsen syntymän jälkeen? Jos oma asenne on se, että kyllä vähäisen vapaa-aikani mieluummin käytän mihin tahansa muuhun kuin ystävän tapaamiseen, niin turha ihmetellä, jos ystävät häviää.

Onneksi on sellaisiakin lapsiperheitä, joissa ymmärretään, että esim. ystävän häät eivät ole mikään nollasummapeli, jossa testataan, rakastaako enemmän lastaan, itseään vai ystäväänsä. Esim. yhden ystäväni läheinen ystävä oli pari kuukautta synnytyksen jälkeen ilman vauvaa mukana häissä, ei nyt toki aamuun asti, mutta kuitenkin (häät eivät olleet lapsettomat, mutta ei kokenut iltajuhlaa musiikkeineen vauvalle sopivaksi). Kumma kyllä, kaikki jäivät henkiin eikä kukaan traumatisoitunut. Toki kyse ei ollut "ystävyydestä", jossa kaikki ystävälle tärkeät asiat ovat vain vaivaa ja vastusta.

Ja tämä ei sinänsä liity ap:n ratkaisuun jäädä pois häistä, vaan näihin "kyllähän kaikkien pitäisi tajuta, että täysin mahdotonta on" vinkumisiin.

Niin, vauvatkin ovat kyllä ihan erilaisia. Jotkut on totutettu pulloruokintaan jo pienenä, toiset ovat täysimetyksellä, eivätkä välttämättä edes OSAA juoda pullosta. Kyllä, luit oikein.

Ja on sekin vähän jo kysymysmerkki, moniko lapseton viitsisi ajaa monta tuntia suuntaansa itkevät lapset kyydissä, ottaa kalliin hotellihuoneen ja jättää vauvan tunniksi, pariksi isänsä hoiviin päästäkseen näyttäytymään kaveripiirin yhden jäsenen häissä.

Viitsisitkö itse nähdä tuollaisen vaivan, ihan vaan näyttäytymisen ilosta (kunnolla juhlimaanhan et pääse, koska imetys ja vauva, joka tarvitsee syöttöä jo mahdollisesti parin h sisällä)?

Ei minulla ole pahaa sanottavaa lapsettomista häistä, mutta on vähän typerää kuvitella yhden äidin perusteella tietävänsä, millaista se "oikeasti olisi, jos ei vinguttaisi tyhjästä".

;-D aamen

Pienten lasten äidit ovat eläneet lapsettomana, lapsettomat eivät ole elänneet äitinä. Näin se on ja tämän takia lapsettomilla ei ole usein käryäkään asiasta, he tekevät juuri tuolla lailla johtopäätöksiä yhdestä tai parista kaveristaan....

Tämä on huono argumentti. Lapsettomien elämänvaiheet vaihtelee. Mun elämä oli aika eri nuorena lapsettomana vs. +35v lapsettomana, jonka iäkäs vanhempi sairastui. Kun oli kolmena yönä viikossa istunut päivystyksessä, järkkäillyt kotihoitoasioita, istunut teholla odottamassa läheisen kuolemaa, ei ihan hirveesti olisi ollut ymmärrystä äiti-ihmistä kohtaan, joka tietää, miten helppoa lapsettoman elämä on. Varsinkin kun oma sisko lapsiin vedoten ei niille sairaalakeikoille lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.

Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.

Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.

Jos ei pidä ystäviä tärkeinä ja ajattelee vain itseään koko ajan, ei kannatta sitten tulla palstalle ihmettelemään miksi joku ystävä toimii täsmälleen samoin. Jos et arvosta ystäväsi elämän tärkeää päivää yhtään, on turha kummastella tähänkö ystävyys päättyi. Kukaan ei kuole vaikka olisi päivän erossa lapsistaan, jos lapsilla on joku turvallinen aikuinen seuranaan. Muutama vuosi ja tekin olette palstalla itkemässä että haluatte joskus omaa aikaa lapsiltanne.