Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomat häät ja välit poikki
18.10.2021 |
Kaveriporukastamme eräs meni naimisiin kesällä. Kutsussa kerrottiin häiden olevan vain aikuisille. Minulla on keväällä syntynyt vauva ja sen lisäksi 2 vanhempaa lasta myös. Häät olivat toisella paikkakunnalla ja olisivat vaatineet muutaman tunnin matkustusta suuntaansa. Imetän vauvaa ja meillä ei ole tukiverkistoa, joten oli järkevämpää jäädä koko perhe kotiin. Hääparille lähetimme kortin ja toivotimme onnea.
Olemme sen ikäisiä, että kaveriporukassa myös muilla on lapsia ja osalla oli haasteita lastenhoidon ja matkustamisen kanssa, joten osa ei luonnollisesti päässyt lähtemään lapsettomiin häihin.
Nyt kuitenkin morsian on jälkikäteen suuttunut meille, ketkä emme päässeet paikalle. Hän ei puhu enää meille ollenkaan. Tämä tuli hänelle nyt ilmeisesti yllätyksenä, että lapsettomat häät saattavat karsia perheellisiä. Itse koen että päinvastoin noudatin hänen toivettaan ja jätimme saapumatta, kun en pientä vauvaa voi vielä jättää kotiin. En kokenut järkeväksi raahata hääpaikkakunnalle myöskään koko perhettäni ja jättää heitä sitten keskenään hotelliin ja mennä yksin häihin muutamaksi tunniksi.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Täytyykö vain hyväksyä, että en voi miellyttää tätä morsianta ja kaveruutemme oli tässä...
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Ööö, miksi kukaan haluaisi mitenkään pitää tuolla asenteella varustetun perheellisen kaveripiirissään? Jos merkitys on pieni ja vain omalla perheellä väliä, niin sitten saa olla sen perheensä kanssa. Ei mulle tarvii joutavia soitella ja jutella, enhän minäkään tuollaisella seuralla mitään tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Jos ei pidä ystäviä tärkeinä ja ajattelee vain itseään koko ajan, ei kannatta sitten tulla palstalle ihmettelemään miksi joku ystävä toimii täsmälleen samoin. Jos et arvosta ystäväsi elämän tärkeää päivää yhtään, on turha kummastella tähänkö ystävyys päättyi. Kukaan ei kuole vaikka olisi päivän erossa lapsistaan, jos lapsilla on joku turvallinen aikuinen seuranaan. Muutama vuosi ja tekin olette palstalla itkemässä että haluatte joskus omaa aikaa lapsiltanne.
Kyllähän ystävän tärkeää päivää on arvostettu, kun häntä on onniteltu. Eihän elämässä aina pääse paikalle joka tilaisuuteen, joskus syy on lapsi, joskus joku muu. Ja tosiaan imetysikäistä lasta ei noin vain voi välttämättä jättää -pahimmassa tapauksessa vauva on ilman ruokaa koko päivän aikuisen ystävän häiden takia. Eihän siitäkään kukaan tosiaan kuole, mutta onko se silti sen arvoista? Vaikka ethän sä ihan tosissasi tainnut ollakaan, vai mitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kesällä häät enkä edes pannut merkille, ketkä eivä päässeet mukaan. Osallistujatiedot menivät siskolleni eikä hän kouhkannut, että se ja tämä eivät tulekaan. Lapsettomat häät halusin siksi, että niin monessa perheessä pyöritään vain lapsen ympärillä enkä halunnut, että kirkossa jonkun lapsi huutaa sillä hetkellä, joka on minulle tärkeä. Itse juhla oli ihana, tärkeimmät ihmiset olivat paikalla ja ne vähemmäntärkeät ns. kiintiökutsuttavat eli kutsutta jäämisestä loukkaantuvat jäivät saapumatta.
Aika monelle paikalle saapumattomalle en tosin ole sanonut sanaakaan häiden jälkeen ja aika lailla siksi, että he ovat pysytelleet kesän ajan perheineen mökillä tms. ja nyt syksyllä päivähoitorumba vie paljon aikaa. Enkä viitsi soitella vain kuullakseni, että olisi tultu häihin, mutta kun ei saanut ottaa lapsia mukaan, niin ollaan nyt vihaisia.
Ihanaa uhriutumista. :D
Ei, kukaan ei varmasti ole vihainen sulle siitä, että olet pitänyt lapsettomat häät. Osa jättää osallistumatta sen vuoksi ja osa olisi joka tapauksessa jättänyt osallistumatta.
Kolmikymppisillä tuppaa olemaan useammatkin häät joka kesä, ja sukulaisten häitä vielä pitkään sen jälkeenkin. Hyvä vaan, ettei kaikkiin tarvitse osallistua. Jotkut morsiamet kuvittelevat tekevänsä palveluksen lapsiperheille pitämällä lapsettomat häät. "Saatte ihanaa yhteistä aikaa!" Suhaamalla autossa pitkin maaseutua (pitäähän kirkon olla hieno ja hääpaikan vielä hienompi), istumalla siellä pöydässä tuntemattomien kanssa, syödä ne samat ruuat ja kakut, katsoa samat ohjelmat?
Ei kuule, kyllä pikkulasten vanhemmat ovat mieluummin nukkumassa tai nussimassa tai jos syömässä, täysin kahden kesken omavalintaisessa paikassa.
Ihanaa uhriutumista on mun mielestä enemmänkin tämä joidenkin pikkulasten vanhempien ruikutus, että miksi meihin ei pidetä yhteyttä ja samaan aikaan ymmärretä, että ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi johonkin ystäviemme mielestä tärkeisiin juttuhin, koska meillä on niin vähän vapaa-aikaa kaikkein rakkaimmista maailmamme keskipisteistä, eli lapsistamme.
Ehkä nämä pikkulasten vanhemmat voisivat yrittää ymmärtää, että ystävyys on vastavuoroista myös lapsen syntymän jälkeen? Jos oma asenne on se, että kyllä vähäisen vapaa-aikani mieluummin käytän mihin tahansa muuhun kuin ystävän tapaamiseen, niin turha ihmetellä, jos ystävät häviää.
Onneksi on sellaisiakin lapsiperheitä, joissa ymmärretään, että esim. ystävän häät eivät ole mikään nollasummapeli, jossa testataan, rakastaako enemmän lastaan, itseään vai ystäväänsä. Esim. yhden ystäväni läheinen ystävä oli pari kuukautta synnytyksen jälkeen ilman vauvaa mukana häissä, ei nyt toki aamuun asti, mutta kuitenkin (häät eivät olleet lapsettomat, mutta ei kokenut iltajuhlaa musiikkeineen vauvalle sopivaksi). Kumma kyllä, kaikki jäivät henkiin eikä kukaan traumatisoitunut. Toki kyse ei ollut "ystävyydestä", jossa kaikki ystävälle tärkeät asiat ovat vain vaivaa ja vastusta.
Ja tämä ei sinänsä liity ap:n ratkaisuun jäädä pois häistä, vaan näihin "kyllähän kaikkien pitäisi tajuta, että täysin mahdotonta on" vinkumisiin.
Ja ei niin kumma kyllä, taas lenteli paikalle joku taukki, joka ei tajua sen vertaa, että joku yksi kummin serkun kaima eli ystävän ystävä ei ole ehkä ihan kaikkeen yleistettävissä. Mistä noita tahvoja riittää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin miksi joku haluaa lapsettomat häät ja heillä on siihen täysi oikeus. Itsekin jätän häihin mennessä lapset mieluiten hoitoon, sillä rakastan häitä ja lapsille ne taas ovat yleensä aika tylsiä juhlia. Saan myös itse keskittyä täysin siihen juhlaan, eikä tarvitse höösätä lasten perässä.
Mielestäni lapsettomissa häissä pitäisi olla (ja yleensä on ollutkin) sellainen käytäntö, että alle puolen vuoden ikäiset imetettävät vauvat ovat olleet tervetulleita juhliin, koska ei heitä voi oikein hoitoonkaan jättää.
Itse ainakin olen pitänyt läheisteni häitä niin tärkeänä, että olen järkännyt hoitajan sille päivälle. Häistä kun ilmoitetaan hyvin etukäteen, niin ei ole ollut ongelma. Ei meilläkään yhteistä vapaa-aikaa mieheni kanssa liikaa ole, mutta olen ajatellut, että sitä enemmän hääpari arvostaa vaivannäköämme. Ja suurin osa hääpareista onkin lahjan sijaan toivonut aikaa, mikä on tosi kaunis ajatus. Yhteinen aika on arvokasta.Tuo on ihan hyvä käytäntö, että ihan pienet alle vuoden ikäiset saa ottaa mukaan koska he eivät kuitenkaan riehu, ja heidän vanhempansa tajuavat lähteä kotiin jos väsymys iskee. Eli "lapsettomat " häät tarkoittaisivat ei 1-13 vuotiaita lapsia kiitos.
En kyllä haluaisi häihin kurkku suorana rääkyvää, puklailevaa ja vaippoihin paskovaa vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Ööö, miksi kukaan haluaisi mitenkään pitää tuolla asenteella varustetun perheellisen kaveripiirissään? Jos merkitys on pieni ja vain omalla perheellä väliä, niin sitten saa olla sen perheensä kanssa. Ei mulle tarvii joutavia soitella ja jutella, enhän minäkään tuollaisella seuralla mitään tee.
Et vai? Mikä sinulle sitten on ystävien merkitys? Kyllä minä ainakin viihdyn ystävien seurassa, käyn mielelläni keskusteluja ja vietän hauskaa aikaa, vaikka tiedänkin, että heidän kumppaninsa ja mahdolliset lapsensa ovat heille minua tärkeämpiä, ja joskus heidän valintansa on se, että eivät tule tai pääse tulemaan, koska on jokin perhesyy. Ei aikuisille enää ystävien merkitys ole sama kuin joskus teininä, jolloin ystävät olivat tärkeimmät ihmiset maailmassa ja piti joka päivä viettää heidän kanssaan. Se, että oman lapsen hyvinvointi menee ystävän bileiden edelle, ei kuitenkaan tarkoita, että ystävien merkitys elämässä on pieni - voi se olla aika isokin, mutta se ei ole kaikkein tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä pahoita tuosta mieltäsi. Olet vaan ystävällinen oma itsesi - jos hän haluaa kiukutella, oma on häpeänsä.
Asia on juuri kuten tässä on joku arvellutkin jo: lapsettomilla ei ole käryäkään siitä, miten vaikeaa on järjestää ilta/viikonloppumenoja ilman lapsia. Ei likikään kaikilla ole jotain mummolaa, jonne voisi kyörätä lapset moneksi tunniksi. Ja varsinkaan ei rintaimetyksellä olevaa pikkuvauvaa niin vain jätetä hoitoon - edes oma isä ja äidinmaidolla lastattu tuttipullo eivät välttämättä kelpaa, jos vauva on täysimetyksellä.
Ja jos nyt ihan totta puhutaan - niin miksi morsiamella on oikeus rajata ystävien lapset pois, mutta vierailla ei ole oikeus todeta, että nyt menee liian vaikeaksi suhteessa juhlan tarjoamaan huviin? Tulee aika kalliiksi kalaasit mennä ihan vaan seinäkukkaseksi isoon vierasjoukkoon tunniksi tai pariksi vieraaseen kaupunkiin (sen ajaksi kun vauva hotellissa koisii isänsä ja sisarustensa kanssa). Mä ymmärtäisin, jos ap olisi kaaso tai morsiamen perheenjäsen, mutta c'moon, kuka lapseton viitsisi?
Monen tunnin autossa istuminen pikkuvauvan ja kahden muun lapsen kanssa on myös kokemuksena todella uuvuttava. Ihan toista kokoluokkaa kuin aikuisen, ilman lapsia matkustavan ihmisen matkanteko.
Niin ja se äidinmaidolla täytetty pullo ei ihan niin vaan täyty itsestään. Kun oma lapseni oli vauva, pumppasin vähitellen usean päivän ajan äidinmaitoa, jotta sitä oli riittävästi pullossa, kun kävin uimahallissa. Pumpattu maito riitti tällaiseen muutaman tunnin kestävään käyntiin (yhteensä tunti matkoihin ja sitten uimahallissa vietetty aika). Joskus oli tullut ongelmia, kun vauva oli juonut, pulauttanut juomansa pois, ja sitten maito olikin loppunut kesken. Niin, yksi ratkaisu tietenkin olisi luopua täysimetyksestä joidenkin häiden takia ja ottaa korvike käyttöön - vain siksi, että jollain aikuisella on juhlat toisella paikkakunnalla. Kuulostaa jo aika älyttömältä. En ole korvikevastainen, mutta en kyllä itse täysimetyksellä olevalle vauvalle syöttäisi korviketta vain toisen ihmisen häiden takia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Ööö, miksi kukaan haluaisi mitenkään pitää tuolla asenteella varustetun perheellisen kaveripiirissään? Jos merkitys on pieni ja vain omalla perheellä väliä, niin sitten saa olla sen perheensä kanssa. Ei mulle tarvii joutavia soitella ja jutella, enhän minäkään tuollaisella seuralla mitään tee.
Et vai? Mikä sinulle sitten on ystävien merkitys? Kyllä minä ainakin viihdyn ystävien seurassa, käyn mielelläni keskusteluja ja vietän hauskaa aikaa, vaikka tiedänkin, että heidän kumppaninsa ja mahdolliset lapsensa ovat heille minua tärkeämpiä, ja joskus heidän valintansa on se, että eivät tule tai pääse tulemaan, koska on jokin perhesyy. Ei aikuisille enää ystävien merkitys ole sama kuin joskus teininä, jolloin ystävät olivat tärkeimmät ihmiset maailmassa ja piti joka päivä viettää heidän kanssaan. Se, että oman lapsen hyvinvointi menee ystävän bileiden edelle, ei kuitenkaan tarkoita, että ystävien merkitys elämässä on pieni - voi se olla aika isokin, mutta se ei ole kaikkein tärkein asia.
Aikaisemmin käytit ilmausta kaverin häät ei merkitse mitään - kyllä mulle merkitsee kaikki läheiselle ihmiselle tärkeät asiat ja tapahtumat, olipa kyse häistä, lapsen syntymästä, työpaikasta, pyöreistä vuosista. Mulla on muutama sellainen ystävä, joka on tällä tavalla läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kesällä häät enkä edes pannut merkille, ketkä eivä päässeet mukaan. Osallistujatiedot menivät siskolleni eikä hän kouhkannut, että se ja tämä eivät tulekaan. Lapsettomat häät halusin siksi, että niin monessa perheessä pyöritään vain lapsen ympärillä enkä halunnut, että kirkossa jonkun lapsi huutaa sillä hetkellä, joka on minulle tärkeä. Itse juhla oli ihana, tärkeimmät ihmiset olivat paikalla ja ne vähemmäntärkeät ns. kiintiökutsuttavat eli kutsutta jäämisestä loukkaantuvat jäivät saapumatta.
Aika monelle paikalle saapumattomalle en tosin ole sanonut sanaakaan häiden jälkeen ja aika lailla siksi, että he ovat pysytelleet kesän ajan perheineen mökillä tms. ja nyt syksyllä päivähoitorumba vie paljon aikaa. Enkä viitsi soitella vain kuullakseni, että olisi tultu häihin, mutta kun ei saanut ottaa lapsia mukaan, niin ollaan nyt vihaisia.
Ihanaa uhriutumista. :D
Ei, kukaan ei varmasti ole vihainen sulle siitä, että olet pitänyt lapsettomat häät. Osa jättää osallistumatta sen vuoksi ja osa olisi joka tapauksessa jättänyt osallistumatta.
Kolmikymppisillä tuppaa olemaan useammatkin häät joka kesä, ja sukulaisten häitä vielä pitkään sen jälkeenkin. Hyvä vaan, ettei kaikkiin tarvitse osallistua. Jotkut morsiamet kuvittelevat tekevänsä palveluksen lapsiperheille pitämällä lapsettomat häät. "Saatte ihanaa yhteistä aikaa!" Suhaamalla autossa pitkin maaseutua (pitäähän kirkon olla hieno ja hääpaikan vielä hienompi), istumalla siellä pöydässä tuntemattomien kanssa, syödä ne samat ruuat ja kakut, katsoa samat ohjelmat?
Ei kuule, kyllä pikkulasten vanhemmat ovat mieluummin nukkumassa tai nussimassa tai jos syömässä, täysin kahden kesken omavalintaisessa paikassa.
Ihanaa uhriutumista on mun mielestä enemmänkin tämä joidenkin pikkulasten vanhempien ruikutus, että miksi meihin ei pidetä yhteyttä ja samaan aikaan ymmärretä, että ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi johonkin ystäviemme mielestä tärkeisiin juttuhin, koska meillä on niin vähän vapaa-aikaa kaikkein rakkaimmista maailmamme keskipisteistä, eli lapsistamme.
Ehkä nämä pikkulasten vanhemmat voisivat yrittää ymmärtää, että ystävyys on vastavuoroista myös lapsen syntymän jälkeen? Jos oma asenne on se, että kyllä vähäisen vapaa-aikani mieluummin käytän mihin tahansa muuhun kuin ystävän tapaamiseen, niin turha ihmetellä, jos ystävät häviää.
Onneksi on sellaisiakin lapsiperheitä, joissa ymmärretään, että esim. ystävän häät eivät ole mikään nollasummapeli, jossa testataan, rakastaako enemmän lastaan, itseään vai ystäväänsä. Esim. yhden ystäväni läheinen ystävä oli pari kuukautta synnytyksen jälkeen ilman vauvaa mukana häissä, ei nyt toki aamuun asti, mutta kuitenkin (häät eivät olleet lapsettomat, mutta ei kokenut iltajuhlaa musiikkeineen vauvalle sopivaksi). Kumma kyllä, kaikki jäivät henkiin eikä kukaan traumatisoitunut. Toki kyse ei ollut "ystävyydestä", jossa kaikki ystävälle tärkeät asiat ovat vain vaivaa ja vastusta.
Ja tämä ei sinänsä liity ap:n ratkaisuun jäädä pois häistä, vaan näihin "kyllähän kaikkien pitäisi tajuta, että täysin mahdotonta on" vinkumisiin.
Eihän tässä ollutkaan kyse siitä, etteikö voisi milloinkaan osallistua häihin, mutta jos häät ovat toisella paikkakunnalla, se menee vähän vaikeammaksi. Jos ap:n ystävät häät olisivat samalla paikkakunnalla, hän varmasti voisikin tehdä juuri noin kuten kuvasin, eli olisi voinut tulla kirkkoon katsomaan vihkimistilaisuuden ja sitten joksikin aikaa hääjuhlaan. Vauva pärjäisi muutaman tunnin isänsä kanssa kotona, ja niin lyhyttä käyntiä varten pystyisi pumppaamaan maitoakin. Ihan eri juttu kuin lähteä bilettämään toiselle paikkakunnalle ja jättää imetysikäinen vauva kotiin.
Ja tosiaan vauvatkin ovat erilaisia. Jos vauva ei ole täysimetyksellä tai ei imetetä ollenkaan, on tietysti helpompi lähteä. Itse en olisi imetysaikana lähtenyt toiselle paikkakunnalle koko päiväksi bilettämään ilman vauvaa jo senkin takia, että olisin joutunut pitkin päivää pumppaamaan maitoa jossain vessan lavuaarilla, taui muuten rinnat olisivat täyttyneet maidosta ja olisin hankkinut vielä jonkun rintatulehduksen huonossa tapauksessa. Tuo olisi jo ollut riittävän ärsyttävää ja stressaavaa, puhumattakaan siitä, että vauvan ravinnonsaanti olisi varmaan ollut vähän niin ja näin. Tuskin olisin saanut etukäteen pumpattua riittävästi maitoa koko päiväksi, tai jos olisinkin, niin sekin olisi ollut melkoisen stressaavaa. Luulen jopa, että jos olisin tuollaisessa tilanteessa lähtenyt bilettämään toiselle paikkakunnalle häihin, olisi sitä jopa ihmetelty, ja kai minua olisi vähän pöljänä pidetty. Ei kai nyt kukaan oleta, että joidenkin häiden vuoksi täytyy tehdä loputtomia uhrauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Ööö, miksi kukaan haluaisi mitenkään pitää tuolla asenteella varustetun perheellisen kaveripiirissään? Jos merkitys on pieni ja vain omalla perheellä väliä, niin sitten saa olla sen perheensä kanssa. Ei mulle tarvii joutavia soitella ja jutella, enhän minäkään tuollaisella seuralla mitään tee.
Et vai? Mikä sinulle sitten on ystävien merkitys? Kyllä minä ainakin viihdyn ystävien seurassa, käyn mielelläni keskusteluja ja vietän hauskaa aikaa, vaikka tiedänkin, että heidän kumppaninsa ja mahdolliset lapsensa ovat heille minua tärkeämpiä, ja joskus heidän valintansa on se, että eivät tule tai pääse tulemaan, koska on jokin perhesyy. Ei aikuisille enää ystävien merkitys ole sama kuin joskus teininä, jolloin ystävät olivat tärkeimmät ihmiset maailmassa ja piti joka päivä viettää heidän kanssaan. Se, että oman lapsen hyvinvointi menee ystävän bileiden edelle, ei kuitenkaan tarkoita, että ystävien merkitys elämässä on pieni - voi se olla aika isokin, mutta se ei ole kaikkein tärkein asia.
Aikaisemmin käytit ilmausta kaverin häät ei merkitse mitään - kyllä mulle merkitsee kaikki läheiselle ihmiselle tärkeät asiat ja tapahtumat, olipa kyse häistä, lapsen syntymästä, työpaikasta, pyöreistä vuosista. Mulla on muutama sellainen ystävä, joka on tällä tavalla läheinen.
En ole se kirjoittaja. Sori, olisi kai pitänyt laittaa viestiini, että olen eri. Mutta olen tässä ketjussa aiemmin kirjoittanut myös, joten ei tullut mieleen, että joku olettaisi, että tässä on vain pari kirjoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Ööö, miksi kukaan haluaisi mitenkään pitää tuolla asenteella varustetun perheellisen kaveripiirissään? Jos merkitys on pieni ja vain omalla perheellä väliä, niin sitten saa olla sen perheensä kanssa. Ei mulle tarvii joutavia soitella ja jutella, enhän minäkään tuollaisella seuralla mitään tee.
Et vai? Mikä sinulle sitten on ystävien merkitys? Kyllä minä ainakin viihdyn ystävien seurassa, käyn mielelläni keskusteluja ja vietän hauskaa aikaa, vaikka tiedänkin, että heidän kumppaninsa ja mahdolliset lapsensa ovat heille minua tärkeämpiä, ja joskus heidän valintansa on se, että eivät tule tai pääse tulemaan, koska on jokin perhesyy. Ei aikuisille enää ystävien merkitys ole sama kuin joskus teininä, jolloin ystävät olivat tärkeimmät ihmiset maailmassa ja piti joka päivä viettää heidän kanssaan. Se, että oman lapsen hyvinvointi menee ystävän bileiden edelle, ei kuitenkaan tarkoita, että ystävien merkitys elämässä on pieni - voi se olla aika isokin, mutta se ei ole kaikkein tärkein asia.
Aikaisemmin käytit ilmausta kaverin häät ei merkitse mitään - kyllä mulle merkitsee kaikki läheiselle ihmiselle tärkeät asiat ja tapahtumat, olipa kyse häistä, lapsen syntymästä, työpaikasta, pyöreistä vuosista. Mulla on muutama sellainen ystävä, joka on tällä tavalla läheinen.
Olen edelleen se eri kirjoittaja, ja lisään vielä, että kyllähän minullekin ystävien merkkipäivät ja tärkeät asiat merkitsevät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aina pääsen paikalle. Olen joutunut jättämään väliin ystävän synttärit työasioiden vuoksi, ja kerran toiset merkkipäivät, koska olin juuri synnyttänyt. Ei kyllä kukaan loukkaantunut. Enkä itse loukkaantunut kun minun synttäreilleni ei joku päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Miksi lapsesi kastejuhla/nimiäiset merkitsisi enemmän kuin mukava ilta ystävien kanssa? Kummilapsen syntymäpäivä enemmän kuin oman talon aidan maalaus (kerrankin vapaata ja hyvä maalaussää!)? Rippijuhlat enemmän kuin lenkki rakkaan koiran kanssa? Ylppäreihinkö pitäisi mennä, kun voi lukea hyvää kirjaa?
Miksi kukaan kävisi kenenkään juhlissa, kun onhan jokaiselle meistä oma elämä kuitenkin aina tärkein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Ööö, miksi kukaan haluaisi mitenkään pitää tuolla asenteella varustetun perheellisen kaveripiirissään? Jos merkitys on pieni ja vain omalla perheellä väliä, niin sitten saa olla sen perheensä kanssa. Ei mulle tarvii joutavia soitella ja jutella, enhän minäkään tuollaisella seuralla mitään tee.
Et vai? Mikä sinulle sitten on ystävien merkitys? Kyllä minä ainakin viihdyn ystävien seurassa, käyn mielelläni keskusteluja ja vietän hauskaa aikaa, vaikka tiedänkin, että heidän kumppaninsa ja mahdolliset lapsensa ovat heille minua tärkeämpiä, ja joskus heidän valintansa on se, että eivät tule tai pääse tulemaan, koska on jokin perhesyy. Ei aikuisille enää ystävien merkitys ole sama kuin joskus teininä, jolloin ystävät olivat tärkeimmät ihmiset maailmassa ja piti joka päivä viettää heidän kanssaan. Se, että oman lapsen hyvinvointi menee ystävän bileiden edelle, ei kuitenkaan tarkoita, että ystävien merkitys elämässä on pieni - voi se olla aika isokin, mutta se ei ole kaikkein tärkein asia.
Aikaisemmin käytit ilmausta kaverin häät ei merkitse mitään - kyllä mulle merkitsee kaikki läheiselle ihmiselle tärkeät asiat ja tapahtumat, olipa kyse häistä, lapsen syntymästä, työpaikasta, pyöreistä vuosista. Mulla on muutama sellainen ystävä, joka on tällä tavalla läheinen.
Olen edelleen se eri kirjoittaja, ja lisään vielä, että kyllähän minullekin ystävien merkkipäivät ja tärkeät asiat merkitsevät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aina pääsen paikalle. Olen joutunut jättämään väliin ystävän synttärit työasioiden vuoksi, ja kerran toiset merkkipäivät, koska olin juuri synnyttänyt. Ei kyllä kukaan loukkaantunut. Enkä itse loukkaantunut kun minun synttäreilleni ei joku päässyt.
Samaa mieltä ja ap:n ystävä on minusta kohtuuton, ainakin jos taustalla ei ole jotain, mikä on jäänyt kertomatta. Mutta samalla totean myös, että olen jättänyt taakse "ystäviä", joille vain oma perhe merkitsee jotain ja jotka käyttävät usein sanoja "en pääse, koska lapset".
Olen kyllä ihan samaa mieltä, että jos ei yhtään voi panostaa ystävyyteen vaikka on perhe, niin ei se oikein ole hyvä juttu. Mutta toisaalta joskus on tilanteita kun ei vaan voi panostaa samalla lailla, esim tuollaiset häät kaukana kun ei ole lastenhoitoapua ja lapsia ei saa ottaa mukaan ja on vielä pieni vauvakin.
Mutta kyllä muakin harmittaa ne tilanteet kun lapsia saaneet kaverit on oikeastaan "hylänneet". Tottakai puoliso ja lapset on ykkönen elämässä ja niin sen pitääkin mennä, mutta jos ei YHTÄÄN tule panostusta kavereiden suuntaan niin teen siitä johtopäätökset enkä vaivaudu enää pitämään yksipuolisesti ystävyyttä yllä.
Mutta joo, tilannetaju silti. Morsianta harmittaa, mutta hän ei ehkä ymmärrä miksei ap päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morsiamena olisin pettynyt jos itseään ystäväkseni kutsuva kuittaisi hääni pelkällä kortilla.
Varsinkin jos itse olisin panostanut ystävyyteemme.
Ei tuntuisi kivalta.
Minusta pikkuvauva on ihan riittävä syy jäädä kotiin. Esim. meillä minä täysimetin kuopusta 6 kk ikään, mikä on suositus. Poika söi hyvin tissiä, mutta tuttipullosta hän ei osannut juoda ollenkaan. Siirtyi tissistä itseasiassa isompana suoraan tavalliseen mukiin. Eli ei häntä olisi voinut jättää kovin pitkäksi aikaa hoitoon edes isälleen, koska ei osannut syödä pullosta.
Toisaalta matkustaminen vauvan kanssa ei oikeasti ole herkkua. Hirveä pakkaaminen vaihtovaatteista, vaipoista jne. Ja yleensä matkat jatkuvaa vauvan itkua. Meillä isompi lapsi on vielä matkapahoinvoiva, niin 10 min välein vielä pysähdytään tienposkeen, ettei kaveri yrjöö autoon.
Lisäksi imettävän äidin tissit täyttyvät aika nopeasti. Itsekin olen kerran joutunut väkisin käsin lypsämään vessassa limsapulloon täysinäisiä tissejäni, etten saisi rintatulehdusta. Se oli muuten tuskaista hommaa, kun tissit olivat ihan pingoitettuna täyteen maitoa.
Lisäksi pikkuvauvat (alle 10 kk) kuuluvat koronan riskiryhmään. Eli siinäkin mielessä karttaisin isot juhlat tällaisena tautisena aikana. Eli siinä jo aika monta hyvää ja pätevää syytä jäädä kotiin pikkuvauvaan vedoten.
Vierailija kirjoitti:
Morsiamena olisin pettynyt jos itseään ystäväkseni kutsuva kuittaisi hääni pelkällä kortilla.
Varsinkin jos itse olisin panostanut ystävyyteemme.Ei tuntuisi kivalta.
Olisiko kannattanut sitten kutsua koko perhe. Kun ei se käynti nyt vaan muuten onnistu pienen vauvan äidiltä.
Luin vastauksia vain 30/90😑
Huh, ihan kauheaa kuinka tökeröitä käyttäytyjiä Ap ja niin monet, monet suomalaiset ovat 😩🤦♀️
Juhlat kuten häät ovat kerran elämässä. Lapset ovat elämässänne aina. On täysin elämänhallinnan puutetta, jos ei saa 2-3h ajaksi lapsenvahtia ja mene paikalle onnittelemaan ystäviä heidän isona päivänään.
Lapsenvahdin, rahan puute ovat täysiä selityksiä!
Ette tosiaankaan ole tosiystäviä. Tosiystävät kutsutaan, ja menevät toistensa häihin lasten kanssa ja ilman 💗
Samaa mieltä. Täällä on kyllä jotkut paskojen ystävien kokoontumisajot käynnissä.
Tosiaan ihan hyvä pointti on se, että jos perheellisen mielestä muiden häät ovat vain HÄÄT ja ei perheellisen tarvitse vaivautua ja uhrata vähäistä vapaa-aikaansa muiden mitättömien juhlien vuoksi, miksi he sitten odottavat muiden huomioivan lapsensa ristiäiset, synttärit, rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat. Ja tosiaan aika moni heistä on myös mennyt naimisiin ja saanut kokea sen tärkeän päivän.
Ystävyys on vastavuoroista. Perhe voi olla tärkeä, mutta silti ystävienkin eteen voi nähdä vähän vaivaa.
Ja ei, lapsettoman ei tarvitse olla aina se joka joustaa. (Ja kyllä, itselläni on lapsia.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin, että kuvitteleeko ihmiset, että lasten jälkeen ystävyyden säännöt jotenkin muuttuu? Jos itse on asenteella, että toisten merkkipäivät eivät kiinnosta ja ei kiinnosta nähdä vaivaa toisten eteen, miten kuvittelevat että muut ihmiset olisivat heistä kiinnostuneita? Ja jotenkin usein oletetaan, että lapsettomien tehtävä on aina joustaa ja matkustaa tms. taipua toisten toiveisiin.
Minulla on itselläni lapsia ja kyllä ystävyys on edelleen vastavuoroista ja lapsettomat ystäväni yhtä tärkeitä kuin muutkin. Tuntuu, että ihmiset käyttävät lapsia tekosyynä omalle itsekkyydelleen.
Miksi ystävien merkkipäivien pitäisi kiinnostaa enemmän kuin omien lasten kanssa vietetty aika? Etenkin kun aloittajalla on pieni vauva ja matka häihin pitkä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen on itsekäs jos laittaa omat ja lapsensa tarpeet joidenkin juhlien edelle? Täytyy muistaa, että ne kaverin häät ei ihan oikeasti merkitse aikuisille ystäville yhtään mitään, ne ovat VAIN HÄÄT. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, ystävien merkitys pienenee ja perheen merkitys kasvaa ja niin sen kuuluukin mennä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset käyttäisivät lapsia tekosyynä olla osallistumatta juhliin - lapset nyt vain sattuvat olemaan aina tärkeämpiä kuin sinun juhlasi.
Jos ei pidä ystäviä tärkeinä ja ajattelee vain itseään koko ajan, ei kannatta sitten tulla palstalle ihmettelemään miksi joku ystävä toimii täsmälleen samoin. Jos et arvosta ystäväsi elämän tärkeää päivää yhtään, on turha kummastella tähänkö ystävyys päättyi. Kukaan ei kuole vaikka olisi päivän erossa lapsistaan, jos lapsilla on joku turvallinen aikuinen seuranaan. Muutama vuosi ja tekin olette palstalla itkemässä että haluatte joskus omaa aikaa lapsiltanne.
Minun lapseni ovat jo isompia, enkä ole täällä itkenyt sitä, että haluaisin "omaa aikaa". :D
Ja olet oikeassa, en todellakaan arvosta "ystäväni elämän tärkeintä päivää yhtään." Edes oma hääpäiväni ei ollut minulle itselleni elämäni tärkein päivä (arvostan elämässä ihan muita asioita kuin juhlia), miksi jonkun kaverin häät olisivat? Edelleen; ne ovat vain juhlat siinä missä muutkin juhlat. Tai miksi ne kemut olisivat tärkeämmät kuin omat lapseni? Kommentistasi huomaa, että olet lapseton ja naiivi arvomaailmasi on sen mukainen.
Alue: Aihe vapaa
No joo, vastavuoroisuus totta kai on tärkeää.
Mutta ota ja laske. Onko ehkä HIUKAN pienempi asia ja vaivannäkö sulle käydä lastenkutsuilla, vaikka ne ei niin fantsut olekaan.
Kuin vaikka ap:n tapauksessa olettaa, että VIISI ihmistä ajaa monta tuntia suuntaansa häihin, joihin eivät voi edes kunnolla osallistua - ja maksavat kalliit bensat ja hotellit tuollaisesta pienestä YHDEN henkilön tunnin parin piipahduksesta. Minä en edes lapsettomana viitsisi tuollaiseen ryhtyä, ja mä sentään pääsen liikkeelle ihan yksin ja voin notkua halutessani dokaamassa vaikka aamuun, ap ei imettävänä naisena voi juoda ollenkaan.