yliopisto-opinnot ja ryhmätyöt -en kestä!

Samaa olen kironnut itsekin. Toista oli kun opiskelin ensimmäistä tutkintoani niin ryhmätöitä oli silloin tällöin ja suurimmaksi osaksi kurssit suoritettiin joko tenttimällä tai esseellä. Aloitin uudet opinnot nyt noin kymmenen vuoden jälkeen yliopistossa niin ei herranjestas. Jokaisella kurssilla on vähintään se yksi ryhmätyö ja tämän päälle vielä oppimispäiväkirja, tentti, essee, ryhmätyö esitys, tehtävät ja tuo ryhmätyö ja monesti vielä muutakin. Ennen riitti, että teki jonkun noista, mutta nykyään kaikki tehtävä, että pääset jonkun muutaman oppimispisteen kurssin läpi.

Ryhmätyöt on laiskojen opettajien juttu. Ryhmät arvotaan ja aina sattuu joku päälle päsmäri, joka päättää kaikesta ja omia ehdotuksia ei oteta vastaan. Yhtä raskas ryhmätyö-tyyppi tuollainenkin sen lusmun tyypin tapaan.

Jep. Sitä täytyy niin kuin päättää, että haluaako hyvän arvosanan, jolloinka saa huonon maineen muiden silmissä, koska joko sitä vaatii muilta paljon tai tekee enemmän itse, mikä sekin luo tyytymättömyyttä. Toinen vaihtoehto on tyytyä huonompaan arvosanaan.

Mä en esim. ryhdy siihen, että odotan toka vikaan päivään, että muut viitsii järjestää aikaa tapaamiseen. Jos näyttää siltä, ettei muita kiinnosta, alan tekemään ryhmätyötä yksin. Joku muu haluaa mieluummin olla kiva tyyppi, ja se odottaa kiltisti, että muita alkaa kiinnostaa. Sitten ne palauttaa työn monta päivää myöhässä, ja saa huonomman arvosanan myöhästymisen takia.

Nämä on hyvin stressaavia valintoja. Itse pääsisin arvosanoillani jatko-opiskelemaan helposti, mutta tiedän, että joillakin muilla, jotka on valinnut eri tien, ei ehkä ole niin helppoa päästä sisään.

Olen jo onneksi valmistunut, mutta amk meni pääasiassa ryhmätöitä tehden. Minä pidän niistä, ainakin silloin, kun ryhmässä on sellaisia, joista tiedän että eivät lusmuile. Kaikki antaa parhaimman panoksensa työlleen ja opitaan yhdessä.

Valitettavasti se ei kuitenkaan aina näin mene, ja joka kurssilla ei saa niitä omia tuttujaan, varsinkin jos erikoistuu jossain vaiheessa opinto-ohjelman sisällä.

Yhdenkin kurssin muistan, että opettaja antoi aiheet, jokainen valitsi mieluisimman, ja ryhmät jaettiin sitten niiden mukaan. Näistä aiheista kukin ryhmä teki esitelmän. Kävikin niin, että yksi ryhmä olikin käsittänyt aiheensa väärin, ja esitelmä ei ollut siitä aiheesta mistä piti. Ongelma tässä on se, et nämä esitelmät toimivat opetusmateriaalina muulle luokalle. Eli tällöin tämä aihe x jäi kokonaan käsittelemättä, koska opettaja ei aiheita käsitellyt/opettanut erikseen. Ihan järjetöntä...

Kumpi sitten mieluummin: tentti vai ryhmätyö?

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sitten mieluummin: tentti vai ryhmätyö?

Itselle tämä on helppo vastaus: tentti tietenkin. Ajallisesti menee paljon vähemmän aikaa ja säästyy kaikelta ylimääräiseltä aikataulu säätämiseltä. Mieti kun ryhmässä on 5 jäsentä ja pahimmillaan lapset hoidettavana tai joku aikaavievä harrastus/työt jollain niin enemmän aikaa menee sopia millon tehdään ja mitä tehdään. En jaksa myöskään pomottavia ihmisiä, jotka haluaa päättää kaikesta miten ryhmätyö hoidetaan eivätkä ota huomioon kuin kavereidensa mielipiteet tai vastakohtana tyypit, joita ei ryhmätyö kiinnosta yhtään. Kumpikin ääripää on paha. En jaksa nipoja joille joku ryhmätyön arvosana on elämääkin suurempi. Sellaisten kanssa on myös tuskastuttava työskennellä. Siksi vastaan että esseessä tai tentissä saan varmasti pienemmällä vaivalla ja säädöllä sen kiitettävän arvosanan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on lehtorien ja professorien laiskuudesta. On helpompi laittaa opiskelijat "opettamaan toisiaan" ja "itseohjautumaan", kuin tehdä se työ, josta palkka maksetaan.

Lisäksi on paljon vähemmän läpikäytävää materiaalia arviointeja varten (kappalemääräisesti), ja sopiihan tuo pelleily myös opetuksen nyky paradigmaan, jonka voisi typistää ytimekkäästi sanoihin "h e v o n p a s k a a"

Opetus on pieni osa siitä, mistä palkkaa maksetaan. Toiseksi, onko se sinusta kunnollista opetusta, kun professori puhuu itsekseen eikä kukaan edes kuuntele?

Vaikka sinä et kuuntelisi ei tarkoita etteikö muut kuuntele.

Siis minä olen se, jota ei esseiden surkeasta laadusta päätellen kuunnella. Haluan laittaa opiskelijat itseohjautumaan, koska muuten he eivät pärjää nykyajan asiantuntijatöissä päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sitten mieluummin: tentti vai ryhmätyö?

Jos on mahdollista tehdä ryhmätöitä haluamansa tiimin kanssa, valitsisin sen. Muussa tapauksessa tentti. Uskon, että monet on samaa mieltä tässä. Mun ekan vuoden keväällä meillä oli hyvä porukka, mutta sitten yksi vaihtoi koulua, ja jako meni uusiksi. Tokana vuonna tein mieluummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulma: Kun kurssilla voi olla 80-100 opiskelijaa, ja yhdellä opettajalla on useita kursseja samaan aikaan, niin miten kuvittelette, että tuon muuten järkevästi hoitaisi? Jos kaikki olisi yksilötehtäviä, niin luettavaa tulisi tuhansia sivuja. Joskus olen tehnyt monivalintatenttejä, mutta eipä nekään oikein järkeviä ole näin etäkaudella, kun kaikki voi luntata suoraan kirjoista.

Meillä oli vielä 10 vuotta sitten assarit eli loppuvaiheen opiskelijat, jotka tarkastivat esseevastaukset osa-aikatyönään. Professori toimitti esseet ja tentit mallivastauksineen assareille, jotka sitten kävivät jokaisen läpi. Lopuksi nivaska toimitettiin takaisin professorille, joka selasi nivaskan läpi. Erittäin toimiva järjestely (Y) 

Mutta ehkä tähänkään ei ole enää varaa.

Miten niin ehkä? Ei todellakaan ole varaa. Eikä muuten useimmilla aloilla ollut 10 vuotta sittenkään.

Mutta myös pedagoginen ymmärrys (opettajien, ei opiskelijoiden) yliopistoissa on kasvanut.  Eli me tiedämme nykyään, että vaikka opiskelijat luulevat toisin, he oikeasti oppivat paremmin, syvällisemmin ja enemmän, kun he joutuvat itse tuottamaan ja jakamaan tietoa ryhmissä sen sijasta, että vain istuisivat luentosaleissa hanhina, joiden selkään opettaja yrittää kaataa tietoa kuin vettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sitten mieluummin: tentti vai ryhmätyö?

Itselle tämä on helppo vastaus: tentti tietenkin. Ajallisesti menee paljon vähemmän aikaa ja säästyy kaikelta ylimääräiseltä aikataulu säätämiseltä. Mieti kun ryhmässä on 5 jäsentä ja pahimmillaan lapset hoidettavana tai joku aikaavievä harrastus/työt jollain niin enemmän aikaa menee sopia millon tehdään ja mitä tehdään. En jaksa myöskään pomottavia ihmisiä, jotka haluaa päättää kaikesta miten ryhmätyö hoidetaan eivätkä ota huomioon kuin kavereidensa mielipiteet tai vastakohtana tyypit, joita ei ryhmätyö kiinnosta yhtään. Kumpikin ääripää on paha. En jaksa nipoja joille joku ryhmätyön arvosana on elämääkin suurempi. Sellaisten kanssa on myös tuskastuttava työskennellä. Siksi vastaan että esseessä tai tentissä saan varmasti pienemmällä vaivalla ja säädöllä sen kiitettävän arvosanan.

Meillä on lähes kaikista opetussuuunnitelman kohdista tarjolla myös kirjatenttimahdollisuus. Jostain syystä opiskelijat eivät silti käytä niitä, vaan tulevat mieluummin kurssille, vaikka sanotaan, että täällä joutuu tekemään ryhmässä sitä ja tätä.

On myös helppo huomata, että tenteissä esitetty osaaminen on hatarampaa ja arvosanat huonompia. Tenteissä siis opiskelijat välillä väittävät ihan pänvastaista kuin mikä on ollut kurssikirjan viesti. Joko kirjoja ei ole luettu tai ne on ymmärretty väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulma: Kun kurssilla voi olla 80-100 opiskelijaa, ja yhdellä opettajalla on useita kursseja samaan aikaan, niin miten kuvittelette, että tuon muuten järkevästi hoitaisi? Jos kaikki olisi yksilötehtäviä, niin luettavaa tulisi tuhansia sivuja. Joskus olen tehnyt monivalintatenttejä, mutta eipä nekään oikein järkeviä ole näin etäkaudella, kun kaikki voi luntata suoraan kirjoista.

Onpa opelta kummallinen viesti! Tiedäthän, että on aloja, joissa ollaan etänä koko ajan? Niissä on myös tenttejä. Ja se juju piilenee siinä, että ne on aikarajattu niin tiukasti, ettei valmiita vastauksia ehdi etsiä.

Äh olen eri kuin tuo jolle kommentoit, mutta pointtihan on siinä, että tuollainen tentti mittaisi vain ulkoaoppimista. Ja se taas on tiedon tasoissa siellä alimmalla tasolla (lisätietoa vaikka googlaamalla "Bloomin taxonomia"), eikä se kuulu enää korkeakoulutuksen piiriin vaan olisi pitänyt hoitaa peruskoulussa. Korkeakouluissa pyritään ihan toisenlaiseen osaamiseen.

Mä olen ollut yliopistolla etätentissä, josta sain vitosen lukematta yhtään etukäteen. Etsin siinä vastaukset samalla luentodioista. En ollut edes kuunnellut luentoja.

Olen myös ollut etätentissä, joka vaati tiedon soveltamista ja sellaisen työkalun käyttöä, joka piti ymmärtää etukäteen, että ehti sitä hyödyntää. Myös aikaraja oli tiukka. Monivalinnoistaboli onnistuttu tekemään niin hankalia, että jos aihetta ei ollut sisäistänyt, ei Google paljon auttanut (googletin yhden kysymyksen ja vastasin siihen silti väärin). Tästä tentistä suurin osa sai tyydyttävän/hyvän, vain kaksi kiitettävän. Opettaja oli osannut laatia etäaikaan soveltuvan kokeen.

Enimmäkseen suoritan kursseja kirjoittamalla esseitä / oppimispäiväkirjoja. Sen koen mielekkääksi, hyödylliseksi ja reiluksi. Kenenkään muun epämääräinen rustailu ei vaikuta tällöin omaan arvosanaani. Vain minä vaikutan siihen.

Ryhmätyötä pitäisi hyödyntää vain harvoin ja perustellusti. Se on äärimmäisen raskasta ja kuormittavaa etenkin työssä käyvälle, perheelliselle aikuisopiskelijalle, joka tähtää hyviin arvosanoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli tenttejä, nykyään ryhmä- ja yksilötöitä. Ei se ulkoa opettelukaan välttämättä mitään palvele.

Suurin osa yliopistossa opettavista toistelee samaa liturgiaa, miten tenteissä "oksennetaan" tieto ulos eikä opita mitään. Väitän, että kirjatentti tai luento + kirjat + tentti voi olla aivan erinomainen oppimistapa. Vaatii vaivaa kaikilta ja tentit pitää jaksaa tarkistaa. Opiskelijan pitää hallita laajoja kokonaisuuksia ja jäsentää ne hyväksi vastaukseksi. Jos tenttikysymys tai -kysymykset ovat hyviä, vielä tentissä tapahtuu oppimista.

Kyllä, ryhmätyöt opettavat myös ryhmätyötaitoja, mutta ei kai niitä aivan jokaisella opintojaksolla tarvitsisi opetella.  Sen sijaan ryhmätyöt vähentävät korjattavien tuotosten määrää - mitä isommissa ryhmissä työskennellään, sen vähemmän arvioitavaa on yliopisto-opettajalla. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteellisessä nyt on aika itsestäänselvää,että ryhmätöitä on. Ei sitä työtä yksin tehdä.

Jos yleistä kasvatustiedettä opiskelee, työllistyy usein koulutuksen hallinnon puolelle.  Melko itsenäistöä työtä useimmiten, Sen sijaan opettajat ovat siitä etuoikeutetussa asemassa, että voivat usein valita, kenen kanssa tekevät yhteistyötä, kenen kanssa eivät (vaka-opet poislaskettuina). Opettajan työ on yksi harvoja todella itsenäisiä ammatteja, ja se onkin työn suola. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli tenttejä, nykyään ryhmä- ja yksilötöitä. Ei se ulkoa opettelukaan välttämättä mitään palvele.

Suurin osa yliopistossa opettavista toistelee samaa liturgiaa, miten tenteissä "oksennetaan" tieto ulos eikä opita mitään. Väitän, että kirjatentti tai luento + kirjat + tentti voi olla aivan erinomainen oppimistapa. Vaatii vaivaa kaikilta ja tentit pitää jaksaa tarkistaa. Opiskelijan pitää hallita laajoja kokonaisuuksia ja jäsentää ne hyväksi vastaukseksi. Jos tenttikysymys tai -kysymykset ovat hyviä, vielä tentissä tapahtuu oppimista.

Kyllä, ryhmätyöt opettavat myös ryhmätyötaitoja, mutta ei kai niitä aivan jokaisella opintojaksolla tarvitsisi opetella.  Sen sijaan ryhmätyöt vähentävät korjattavien tuotosten määrää - mitä isommissa ryhmissä työskennellään, sen vähemmän arvioitavaa on yliopisto-opettajalla. Yksinkertaista.

Tuttava opiskeli aikoinaan yliopistossa. Tentin alussa oli 15 väittämän sarja, joihin vastattiin oikein tai väärin. Väärästä vastauksesta -1 pistettä, ilman vastausta 0 ja oikeasta vastauksesta +1 piste. Ilman tiettyä pistemäärää arvosana oli hylätty, ja arvostelu päättyi siihen.

Luennoitsija totesi, ettei hän haaskaa aikaansa esseiden lukemiseen, jos on selvää, että opiskelija ei ole valmistautunut tenttiin. Kannattisiko ottaa mallia? Vai onko tarkoitus päästää kaikki läpi?

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän sitä työelämässäkin työskennellä tiimeissä.

Hyvä työnantaja osaa järjestää työolosuhteet tehtävien ja kunkin yksilön yksilöllisten vaatimusten mukaan. Jos näin ei ole, niin työpaikalta ei voi odottaa hyvää tulosta. Tätä ei vissiin yliopistoilla ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin 40-vuotiaana avoimeassa korkeakoulussa opinnot. Olen ihan järkyttynyt ryhmätöiden määrästä! Ensinnäkin aluetta on pakko vähän jakaa, jotta työssäkäyvinä ihmisinä ehdimme palauttaa tehtävät ajoissa. Tämä johtaa siihen, että yksi oppii alueesta jotain ja toiset ei mitään. Hirveesti tehtäviä ja tiukka palautusaika. Ihan juosten kustua hommaa. Ei mitään opettamista tai luentoja, vaan kauhea läjä ryhmätöitä, joista ei jää mitään käteen.

Unohtuiko tästä nyt sana "ammatti" pois edestä? AMK on pelkkää ryhmätyötä.

Tänä vuonna olen aloittanut kasvatustieteellisessä ja olen myös järkyttynyt noiden ryhmätöiden määrästä! Miten ihmeessä pitäisi nytkin parissa viikossa pystyä tekemään viiden eri ryhmän kanssa töitä (osassa viisi jäsentä, kaksi on paritöitä, mutta jokaisessa eri jäsenet.) Hommia on yritetty tehdä jo kolme viikkoa, mutta vain kaksi näistä on ryhmätöistä on edistynyt. Kolme on vielä täysin tekemättä ja itse olisin halununt ne tehdä nopeasti valmiiksi. Vaan kun muut peruu tapaamisia ja siirtelee ja selittelee ja vieläkään ei päästä alkuun. Ei ole reilua, kun itse haluaisi tehdä työt huolella ja tähdätä hyviin arvosanoihin! 

Olen pettynyt yliopistoon!

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna olen aloittanut kasvatustieteellisessä ja olen myös järkyttynyt noiden ryhmätöiden määrästä! Miten ihmeessä pitäisi nytkin parissa viikossa pystyä tekemään viiden eri ryhmän kanssa töitä (osassa viisi jäsentä, kaksi on paritöitä, mutta jokaisessa eri jäsenet.) Hommia on yritetty tehdä jo kolme viikkoa, mutta vain kaksi näistä on ryhmätöistä on edistynyt. Kolme on vielä täysin tekemättä ja itse olisin halununt ne tehdä nopeasti valmiiksi. Vaan kun muut peruu tapaamisia ja siirtelee ja selittelee ja vieläkään ei päästä alkuun. Ei ole reilua, kun itse haluaisi tehdä työt huolella ja tähdätä hyviin arvosanoihin! 

Olen pettynyt yliopistoon!

Jatkan vielä, että näihin kaikkiin on sama aikaraja parin viikon päästä, joten ilmeisesti sitten tehdään yötäpäivää hommia jokaisen ryhmän kanssa yhtäaikaa. Ihan kuraa!

Johtuu sosiokonstruktivistisesta oppimiskäsityksestä. Vallalla oleva oppimiskäsitys ohjaa pedagogisia valintoja.

Ihan sama mikä ala, myös lääketieteessä ja sosiaalitieteissä on ryhmätöitä. Lisäksi opettajan työaika ei millään riitä arvioimaan yksittäisiä töitä. Ja tässä on turha opettajaa syyttää, vaan syyttävä sormi valtiolle joka rahaa antaa korkeakouluille.

Itse pelkään ryhmätöitä sosiaalisten tilanteiden takia. Niihin on vaikea keskittyä ja aina toivon, että se olisi äkkiä ohi. Lisäksi jatkuva oma epäonnistumisen pelko, jos ei osaa jotain ja muut tuomitsevat.