yliopisto-opinnot ja ryhmätyöt -en kestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu YAMK:issa.

Toki nämä ryhmätyöt joillekin sopivat, mutta itse koen ne raskaina ja vaivalloisina etenkin kun toimitaan etänä. Hankalaa sopia kaikille sopivista ajoista ja keskustella työstä netin kautta. Usein ryhmästä ei myöskään löydy ketään joka haluaisi ottaa ns. "tiiminvetäjän" roolin, mikä näkyy työnjäljessä.

Joo, kukaan ei halua ottaa tiiminvetäjän roolia, mutta sitten kun joku sen ottaa lopulta koska muuten mikään ei etene, muut karsastavat ''pomottajaa''. Itse koin ryhmätyöt todella raskaiksi, töiden aloittamiseen meni aina ikuisuus kun se oli sellaista huopaamista ja veivaamista että saadaan edes ensimmäinen yhteinen tapaaminen sovittua. Tapaamisista puuttuu aina joku, osa voi olla vain lyhyen aikaa, kukaan ei ole perehtynyt etukäteen aiheeseen, työt jakaantuvat epätasaisesti. Oikeasti olen ollut ryhmätöissä joissa jonkun osallistujan ainut tehtävä oli tyyliin ladata valmis työ oikeaan aikaan palautuskanavaan.

Nämä pomottajat ovat yleensä tosi ahkeria, mutta vähän tyhmiä. Työ myös yleensä jaetaan niin, että jokainen tekee tasamäärän sivuja, esim. 2 per nenä. Wannabe-pomot ottavat ekat sivut ja käyttävät tekstiinsä 5 sivua, eivätkä suostu karsimaan sitä. Paraskin selitti ihan pokkana "tää alku on täyttä timanttia, sitten laatu laskee kuin lehmän häntä!" vaikka tosiasiassa alku oli jäsentämätöntä jaarittelua ja annettuun sivumäärään tiivistäneet saivat laadukkaampaa tekstiä aikaan.

Kaikkein ärsyttävin osa ryhmätyötä on antaa palautetta toisen tekstistä, kun palautteesta yleensä loukkaannutaan. Pahimmillaan teksti pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin kanssa syksyllä uudessa maisteriohjelmassa. Itse olen kokenut ryhmätyöt ihan mukavaksi tavaksi oppia. Saatte ryhmänä päättää, että miten työskennellään ja joka ikisessä ryhmätyössä opit uusia puolia itsestäsi. Mielummin näin suoritan kurssit kuin pelkästään tenttimällä. Kyllä tentteihin luettiin aikoinaan myös kavereiden kanssa. Tai ainakin meillä luettiin. Opiskelin silloisessa Otaniemessä tutalla, nykyään ulkomailla kauppatieteissä projektihallintoa ja kestävää kehitystä.

Rymätyö saattaa olla mukavaa ja nautittavaa silloin kun kukin ryhmässä olijoista toimii ryhmän parhaaksi. Mutta oman komekukseni mukaan ryhmään saattaa liiam usein eksyä heitä, jotka odottavat, että muut toimivat. Ja jos vielä ikävämpiä niin odottavat, että muut suorittavat ryhmätyön heidän puolestaan kunnialla. eli he muistavat kyllä ottaa kunnian jos ryhmätyö onnistuu ja vastaavasti haukkua muut ryhmäläiset, jos ryhmätyö epäonnistuu.

Opiskeluaikana tietysti toivoisi, että se joka ryhmätyön ottaa vastaan, niin yrittäsi pitäisi huolen siitä, että koko ryhmä osallistuu ja tekee edes jotain. - Jollei pysty keksimään, että miten saattaisi olla mahdollista, niin silloin saattaisi olla parempi, ettäei teetä opiskelijoilla ryhmätöitä.

Aloitin sairaanhoitajan opinnot tammikuussa ja minulla on nyt 8 eri ryhmätyötä eri porukoilla tekeillä. En koe tätä millään tavalla mielekkääksi. Ryhmätyössä energiaa ja aikaa menee niin paljon kaikkeen muuhun kuin siihen itse opiskeluun.

Aivan perseestä. Meillä lähes koko opiskelu on laitettu ryhmiin, siten, että vain yksi kerrallaan pääsee tekemään opittavaa asiaa. Vertautuisi siihen, että yksi kokkaa, ja neljä ihmistä katsoo vierestä. Sitten joko opit jotain tai et. Selvää on, että kaikki ainakaan eivät opi. Opetusta on muutenkin todella vähän.

Itse ryhmätöissä omalla kohdallani ei ole ollut sitä ongelmaa, että muut eivät tekisi mitään. Ongelmaa on pikemminkin ollut siinä, että osalla ihmisistä työn jälki on aika heikkoa, eikä oikein edes yritetä. Tehdään, mutta jotenkin sinne päin. Sitten rynnätään itku kurkussa ovesta ulos, kun yritän ystävällisesti kertoa, että toisen tekemä tehtävä ei vastannut tehtävänantoa... Tällaisten tilanteiden kanssa veivaaminen on vaan jotain niin turhaa ja aina pois muusta.

Jos ei halua, että huonosti tehty työ edustaa omaakin osaamista, pitäisi se kuitenkin oikeastaan tehdä itse uudestaan.

Toisaalta ei ehkä ole ihmekään, että osaaminen on niin heikkoa, kun ei juuri opeteta. On kyllä aikamoinen taakka lykätty niille opiskelijoille, jotka oikeasti haluaisivat oppia, että ensin olisi itseopiskeltava asiat, ja sitten pitäisi vielä toimia jatkuvasti opettajana muille, jos siis haluaa että muutkin osaavat mitään.

Ja toisaalta onnistunutkin töiden jako tarkoittaisi silti sitä, että kaikki eivät opi kaikkia käsiteltäviä asioita. Opiskelija häviää tässä systeemissä joka tapauksessa.

Tällä saadaan tutkintojen arvot työelämälle romahtamaan, kun kuka tahansa saa kurssit läpi sillä, että joku muu osasi.

Säpö? Selkkari? Mitä ne ovat?

Vierailija kirjoitti:

Aloitin 40-vuotiaana avoimeassa korkeakoulussa opinnot. Olen ihan järkyttynyt ryhmätöiden määrästä! Ensinnäkin aluetta on pakko vähän jakaa, jotta työssäkäyvinä ihmisinä ehdimme palauttaa tehtävät ajoissa. Tämä johtaa siihen, että yksi oppii alueesta jotain ja toiset ei mitään. Hirveesti tehtäviä ja tiukka palautusaika. Ihan juosten kustua hommaa. Ei mitään opettamista tai luentoja, vaan kauhea läjä ryhmätöitä, joista ei jää mitään käteen.

Vaikka tämä ketju on syksyltä, sama kokemus. Yksi päiväopiskeija, joka teki töitä opintojen ohessa. Yksi perheenäiti, työssäkäyvä, päiväkoti-ikäiset lapset. Yksi päiväopiskelija, joka harrasti urheilua kilpatasolla. Sitten yksi, minä, jolla tarkka 8-16 työaika. "No niin, neljän hengen ryhmissä pidätte skype-palaverin jossa hoidatte asian x y ja z ja teette niistä raportin, joka pitää palauttaa viikon päästä. Koetapa tässä ryhmässä sitten sovittaa palaveri niin että sopii kaikkien työaikoihin ja yhden treeneihin. Tämä aika oli ennen koronaa, siksi vielä skype. Saatiin se tehtyä, niin että puolitoista tuntia löytyi aikaa, joka sopi kaikille ja onneksi oli kuitenkni samantasoinen ryhmä.

Mutta työelämäkin on toisinaan tällaista yhteensovittamista ja sitten osa alkaa viime tingassa säätää, ettei sovikaan, kun ei tajua, että muilla on muutakin ohjelmaa ja olisi voinut sanoa ajoissa. Jotkut eläkeukkoprojektinjohtajat vain ilmoittavat, että palaveri on päivänä X aikaan Y, eivätkä kysele. Jos sanoo ettei käy, aletaan valittaa että niitä muita aikoja on siirreltävä. Niin että tervetuloa vaan työelämään. 

Opettajan näkökulma: Kun kurssilla voi olla 80-100 opiskelijaa, ja yhdellä opettajalla on useita kursseja samaan aikaan, niin miten kuvittelette, että tuon muuten järkevästi hoitaisi? Jos kaikki olisi yksilötehtäviä, niin luettavaa tulisi tuhansia sivuja. Joskus olen tehnyt monivalintatenttejä, mutta eipä nekään oikein järkeviä ole näin etäkaudella, kun kaikki voi luntata suoraan kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteellisessä nyt on aika itsestäänselvää,että ryhmätöitä on. Ei sitä työtä yksin tehdä.

Mä suoritin kasvatustieteellisen maisteriohjelman about 10 vuotta sitten eikä siinä ollut kuin pari hassua ryhmätyötä, Kaikki muut suoritettiin pelkillä esseillä,  joita ei muuten kukaan edes lukenut. Mä jätin kolme esseetä ja sain arvostelun vajaa 10 minuuttia niiden jättämisen jälkeen. Tosi hyvä lukunopeus meidän proffalla kun luki yli 80 sivua muutamassa minuutissa :) 

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulma: Kun kurssilla voi olla 80-100 opiskelijaa, ja yhdellä opettajalla on useita kursseja samaan aikaan, niin miten kuvittelette, että tuon muuten järkevästi hoitaisi? Jos kaikki olisi yksilötehtäviä, niin luettavaa tulisi tuhansia sivuja. Joskus olen tehnyt monivalintatenttejä, mutta eipä nekään oikein järkeviä ole näin etäkaudella, kun kaikki voi luntata suoraan kirjoista.

Meillä oli vielä 10 vuotta sitten assarit eli loppuvaiheen opiskelijat, jotka tarkastivat esseevastaukset osa-aikatyönään. Professori toimitti esseet ja tentit mallivastauksineen assareille, jotka sitten kävivät jokaisen läpi. Lopuksi nivaska toimitettiin takaisin professorille, joka selasi nivaskan läpi. Erittäin toimiva järjestely (Y) 

Mutta ehkä tähänkään ei ole enää varaa.

Suomi nousisi, jos saataisiin lainattua 5% kansan pankkitileillä makaavista summista koulutusta tuottamaan.

Itse muistan nämä tyypit (yleensä joku napakka äiti-ihminen jolla ei ollut aikaa ylimääräiseen hölynpölyyn) jotka heti kättelyssä ilmoitti, että heillä ei ole aikaa tavata joten maililla hoidetaan. Tämä tarkoitti siis käytännössä sitä, että joku yksi raukka ("kirjuri") nakitettiin joka viikko

copypastailemaan ja liimailemaan jonkinlainen epätoivoinen kokonaisuus sähköpostiin putoilevista irrallisista tekstinpätkistä. Mitään keskustelua tai yhteistyötä oikeasti ollut. Tuli mieleen, että jos kurssiin kuuluu ryhmätyö eikä siihen ole aikaa, kannattaisi jättää kurssi ottamatta. Jotkut yliopistossa oikeasti on kiinnostuneita kurssien aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulma: Kun kurssilla voi olla 80-100 opiskelijaa, ja yhdellä opettajalla on useita kursseja samaan aikaan, niin miten kuvittelette, että tuon muuten järkevästi hoitaisi? Jos kaikki olisi yksilötehtäviä, niin luettavaa tulisi tuhansia sivuja. Joskus olen tehnyt monivalintatenttejä, mutta eipä nekään oikein järkeviä ole näin etäkaudella, kun kaikki voi luntata suoraan kirjoista.

Meillä oli vielä 10 vuotta sitten assarit eli loppuvaiheen opiskelijat, jotka tarkastivat esseevastaukset osa-aikatyönään. Professori toimitti esseet ja tentit mallivastauksineen assareille, jotka sitten kävivät jokaisen läpi. Lopuksi nivaska toimitettiin takaisin professorille, joka selasi nivaskan läpi. Erittäin toimiva järjestely (Y) 

Mutta ehkä tähänkään ei ole enää varaa.

Niin mitkä assarit...? En ole kuullutkaan. Ihan itse luen kaikki ja mielellään kuitenkin melko huolella, jotta tulisi oltua oikeudenmukainen. Ja tutkiakin pitäisi, ja rahoitusta hakea. Ryhmätyöt on ainoa mahdollisuus, jotta on edes jotain saumaa lukea työt. Ja siltikin opiskelijat hengittävät niskaan, jos ei ole muutaman päivän sisällä annettu arvosanoja.

Terveisin yliopisto-opettaja, jolla saattaa olla kursseillaan samanaikaisesti 300-400 opiskelijaa yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteellisessä nyt on aika itsestäänselvää,että ryhmätöitä on. Ei sitä työtä yksin tehdä.

Mä suoritin kasvatustieteellisen maisteriohjelman about 10 vuotta sitten eikä siinä ollut kuin pari hassua ryhmätyötä, Kaikki muut suoritettiin pelkillä esseillä,  joita ei muuten kukaan edes lukenut. Mä jätin kolme esseetä ja sain arvostelun vajaa 10 minuuttia niiden jättämisen jälkeen. Tosi hyvä lukunopeus meidän proffalla kun luki yli 80 sivua muutamassa minuutissa :) 

Niin tämä on sitten toinen vaihtoehto ryhmätöille, tehdä yksilöesseitä, joita kukaan ei ehdi lukea.

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän sitä työelämässäkin työskennellä tiimeissä.

Joo, mutta työelämässä se koskee myös tiimin muita jäseniä

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulma: Kun kurssilla voi olla 80-100 opiskelijaa, ja yhdellä opettajalla on useita kursseja samaan aikaan, niin miten kuvittelette, että tuon muuten järkevästi hoitaisi? Jos kaikki olisi yksilötehtäviä, niin luettavaa tulisi tuhansia sivuja. Joskus olen tehnyt monivalintatenttejä, mutta eipä nekään oikein järkeviä ole näin etäkaudella, kun kaikki voi luntata suoraan kirjoista.

Onpa opelta kummallinen viesti! Tiedäthän, että on aloja, joissa ollaan etänä koko ajan? Niissä on myös tenttejä. Ja se juju piilenee siinä, että ne on aikarajattu niin tiukasti, ettei valmiita vastauksia ehdi etsiä.

https://ww w.ad ressi t.com/koulutu ksellisen_ta sa-arvon_toteutu mista_para nnettava

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulma: Kun kurssilla voi olla 80-100 opiskelijaa, ja yhdellä opettajalla on useita kursseja samaan aikaan, niin miten kuvittelette, että tuon muuten järkevästi hoitaisi? Jos kaikki olisi yksilötehtäviä, niin luettavaa tulisi tuhansia sivuja. Joskus olen tehnyt monivalintatenttejä, mutta eipä nekään oikein järkeviä ole näin etäkaudella, kun kaikki voi luntata suoraan kirjoista.

En ole ope mutta keksin ihan hyvin miten tämän hoitaisin.

Vanhat väittävät, että yliopisto-opiskelija vain lukee tenttikirjan ja käy tentissä. Minä vuonna lukeminen vaihtui ryhmärääkkiin?

Vierailija kirjoitti:

Opettajan näkökulma: Kun kurssilla voi olla 80-100 opiskelijaa, ja yhdellä opettajalla on useita kursseja samaan aikaan, niin miten kuvittelette, että tuon muuten järkevästi hoitaisi? Jos kaikki olisi yksilötehtäviä, niin luettavaa tulisi tuhansia sivuja. Joskus olen tehnyt monivalintatenttejä, mutta eipä nekään oikein järkeviä ole näin etäkaudella, kun kaikki voi luntata suoraan kirjoista.

Olen ollut etätenteissä joista ei pääse läpi jos ei ole ollut hereillä luennoilla tai vaihtoehtoisesti ole sisäistänyt materiaalia. Sen verran tiukka aikaraja ettei ole aikaa kuukkeloida tai pläräillä materiaalia päästäkseen läpi.

Jos tämä onnistuu jo AMK-tason lehtorin tekemänä, miksei sitten muuallakin?

Joo, sama homma. Onneksi sentään valinnaisia pystyi valikoimaan itse ja otin tasan ne joissa EI ole ryhmätöitä (YAMK).  Aiemmin opiskelin apron avoimessa yliopistossa, ei siinä ollut ainuttakaan ryhmätyötä, eikä siitä ole kuin joku 5v, onko tämä muuttunut kaikkialla tuohon että avoimessakin ryhmätöitä?