Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäiset sinkut. Ootteko kateellisia kavereiden parisuhdetekemisistä?
Kommentit (45)
"Parisuhdetekemisistä"? Mitä tämä mahtaa tarkoittaa, kun ei ainakaan seksiä. Sitähän tunnetusti ei parisuhteessa ole.
En kadehdi ketään enkä mitään, mulla on ilo ja kunnia asua yksin omistamassani velattomassa asunnossa eikä tarvitse kenenkään ajankäyttöön, sotkuihin ja kuorsaamiseen sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteissa olevat kaverit ovat taantuneet tutuiksi. Emme juurikaan tapaa tai viestittele.
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen sinkuille rauhallisesta omaolosta. Sunnuntai-ilta ihan vaan suklaan ja kirjojen kanssa sängyssä, ettei tarvitse huomioida ketään...
Toki, mutta elämäni on ollut tätä n. 20 vuotta (lasken siitä kun muutin omaan kotiin). Onhan se kivaa rentoutua yksin mutta alkaa sekin puuduttaa kun ei mitään muuta pääse kokemaan. Vaihtelu virkistäisi, sinkkuakin.
En ole kateellinen. Oon mustasukkainen joskus kyllä siitä, että parisuhdeaika on pois kaveriajasta.
En ole. En ymmärrä ollenkaan kateuden tunnetta enkä usko koskaan kokeneeni sitä missään asiassa. Minä elän omaa elämääni ja muut omaansa, joten en ymmärrä miksi olla kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myönnä, että olisin erityisen kateellinen kavereideni parisuhteille. Mutta toki joskus koen sisälläni pienen tosinaan vähän isomman kateuden psiton.
En ole eläessäni ollut ja eläny parisuhteessa ja ikää minulla on jo noin 40 vuotta. Itse olen parhaimmasskin tapauksessa päässyt, niin kuin sanotaan friend zonelle.
Itse kukin kavereistani on kumppaninsa valinneet ja päättäneet. En käytä aikaani sen pohtimiseen, että jos eroaisi(vat) niin josko huomioisi minutkin uudemmalla tavalla... - Tällainen toiminta olisi minusta idioottimaitsa
Sen sijaan kun heistä osa on "jo" eronnut, niin kaveruutemme on voinut jatkua enempi vähempi entisellään (Osan kanssa on ollu pientä haastetta kun olen saattanu tuntea pariskunann, enkä asetua erityisesti jomman kumman puolelle erossa)
Mutta kyllähän sitä olen joitain kertoja saanut mennä peilin eteen kun sekä he itse, että heidän niin aiemmat kumppaninsa kuin verraten lyhyen ajan kuluttua uudet kumppanit ovat pääsääntöisesti mukavia ja fiksuja sanalla sanoen miellyttäviä ihimisä. - Onko siis ihmekään, että useimmat ovat halutessaan löytäneet uuden kumppani tai heidät on "löydetty"
Mitäkö minä peilin edessä? En sen enempää ai vähempää kuin ksyeen itseläni, että mikä minussa on vikana kun vuodesta toiseen olen ja olen ollut sinkku. Varmaan paljonkin "vikaa! mutta niin tunnoton ja ymmärtämätön olen, että en pysty nimeämään eritysitä tai sama monikossa erityisiä piirteitä/ seikkoja, jotka estäisivät tai ovat estäneet minua saamaan mahdollsiuutta elää ja olla parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole.
Päinvastoin tuntuisi ärsyttävältä joutua kyselemään joltain toiselta mitä tehdään, hankalaa 😂😂
Vapaus on kallein asia elämässä 💗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tekemisistä? Ei ne mitään tee. Ihan yhtä yksin ovat kuin minäkin sinkkuna.
Tavallaan kyllä, mutta toisaalta kun tiedän ne miehet ja heidän ongelmansa, niin en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen yksin, mutta en yksinäinen.
Minä taas en ole yksin, mutta olen yksinäinen.
Avioliitossani olin yksinäinen ja harmittelin ettei oma suhde ollut kuten lähipiirillä. Ystävät kävivät koko perheen tai puolison kanssa loma- ja viikonloppureissuilla. Itse en käynyt exän kanssa koskaan missään 20 vuoden yhdessäolon aikana. Ex ei halunnut lomille eikä siis suostunut kävelylle tai minnekään.
Nyt minulla on uusi suhde ollut neljä vuotta. Olen tehnyt sellaista mitä en koskaan exän kanssa mm hotelli - ja mökkiyöt, kalastus, elokuvat, konsertit, kävelylenkit, pubissa käynti ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossani olin yksinäinen ja harmittelin ettei oma suhde ollut kuten lähipiirillä. Ystävät kävivät koko perheen tai puolison kanssa loma- ja viikonloppureissuilla. Itse en käynyt exän kanssa koskaan missään 20 vuoden yhdessäolon aikana. Ex ei halunnut lomille eikä siis suostunut kävelylle tai minnekään.
Nyt minulla on uusi suhde ollut neljä vuotta. Olen tehnyt sellaista mitä en koskaan exän kanssa mm hotelli - ja mökkiyöt, kalastus, elokuvat, konsertit, kävelylenkit, pubissa käynti ym.
Hyvä, että löysi ja kohtasit ilm. sanalla taajuudella oleva uuden kumppanin mutta 20 vuotta kumppanin kanssa, jonka kanssa ei koko aikanan käytnyt yhdessä missään kuullostaa painajaiselta mutta saa myös kysymään, etä mikä sai jatkamaan noinkin pitkään... Tai mikä eitä alunperin yhdisi niin paljon, että teistä aikaan tuli pari
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossani olin yksinäinen ja harmittelin ettei oma suhde ollut kuten lähipiirillä. Ystävät kävivät koko perheen tai puolison kanssa loma- ja viikonloppureissuilla. Itse en käynyt exän kanssa koskaan missään 20 vuoden yhdessäolon aikana. Ex ei halunnut lomille eikä siis suostunut kävelylle tai minnekään.
Nyt minulla on uusi suhde ollut neljä vuotta. Olen tehnyt sellaista mitä en koskaan exän kanssa mm hotelli - ja mökkiyöt, kalastus, elokuvat, konsertit, kävelylenkit, pubissa käynti ym.
Hyvä, että löysi ja kohtasit ilm. sanalla taajuudella oleva uuden kumppanin mutta 20 vuotta kumppanin kanssa, jonka kanssa ei koko aikanan käytnyt yhdessä missään kuullostaa painajaiselta mutta saa myös kysymään, etä mikä sai jatkamaan noinkin pitkään... Tai mikä eitä alunperin yhdisi niin paljon, että teistä aikaan tuli pari
Ihastuin kiltin oloiseen, rauhalliseen mieheen. En voinut käsittää, että oli niin passiivinen ja tylsä kuitenkin. Kotonakin olin aina yksin, kun miehellä oli omat harrastukset. Lapsia saimme pian ja lapset oli se minun juttu. Heidän kanssa reissasinkin sitten. Mies ei noilla reissuilla koskaan ollut.
Tuli sitten se päivä, jolloin lapset kasvoi, ja tajusin että ei mitään yhteistä exän kanssa ollut. Elämä muuttui sitten melkoisesti avioeron myötä. Uusi rakkaus teki onnelliseksi.
Itselle ei edes kavereita joten heitä kaipaan enemmän kuni parisuhdetta.
Minä olen parisuhteessa kateellinen sinkuille. Parisuhdetekeminen on vähäistä. Minnekään ei juuri voi lähteä ex-tempore tai muutenkaan, kun lasten lennettyä pesästä puoliso hankki koiran, jonka hoito vaatii kaiken vapaa-ajan. Ennakkoaavistuksia tällaisesta tuli, kun yhteinen tekeminen alkoi olla sitä, että minun piti,olla paikalla, kun puoliso roikkui netissä ja somessa.
Yksinäinen/kavereita, valitse toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen sinkuille rauhallisesta omaolosta. Sunnuntai-ilta ihan vaan suklaan ja kirjojen kanssa sängyssä, ettei tarvitse huomioida ketään...
Toki, mutta elämäni on ollut tätä n. 20 vuotta (lasken siitä kun muutin omaan kotiin). Onhan se kivaa rentoutua yksin mutta alkaa sekin puuduttaa kun ei mitään muuta pääse kokemaan. Vaihtelu virkistäisi, sinkkuakin.
Kyllähän sitä pääsee kokemaan, kun vaan lähtee ja tekee asioita. Eksän kanssa ei kyllä tehty lopulta yhtään mitään yhdessä. Kavereita tapaan ja käydään lenkillä yhdessä. Ei muuttunut tekemiset omalta osaltani eron jälkeen. Korona-aika tietty on rajoittanut menemisiä.
Alue: Aihe vapaa
Minusta on mukava matkustaa yksin. Eksän kanssa saatiin aina jotain kinaa reissulla.
Kavereiden kanssa myös mukava reissata.