Voiko olla "homoromanttinen" ja heteroseksuaali? Muita?
Ongelmana on että rakastun ainoastaan omaan sukupuoleeni mutta tunnen seksuaalista vetoa enimmäkseen vastakkaiseen. Olen tosissani ja koen että se haittaa elämääni. Onko kellään muulla sama ongelma?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Mä olen biromanttinen hetero, eli rakastun naisena naisiin, mutten seksuaalisesti. Olen kyllä miettinyt, johtuuko se kuitenkin vain omista estoista ja peloista - en tiedä mitä tapahtuisi tositilanteessa, kun sellaista ei ole eteen tullut.
Kuullostaa aivan minulta, minullakaan ei ole kokemusta tositilanteesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on jäänyt teini-iässä homoromanttinen vaihe välistä? Sehän on täysin normaali kehitysvaihe, eli nuoren "kuuluu" ihastua omaan sukupuoleensa, olla hyvä, luotettava ja läheinen ystävä. Seksi ei kuulu sellaiseen suhteeseen, vaan ainoastaan mentaalipuolen ihastus.
Aoitko seurustelemaan kovin nuorena? Silloin sulla on saattanut jäädä tärkeä kehitysvaihe väliin.
No eipä minullakaan ole koskaan ollut tuollaista vaihetta. Lähipiirissä ei tainnut olla ketään riittävän viehättävää naista tai tyttöä, opettajatkin olivat hirveitä harppuja. :D
Ei tuollaisia vaiheita ole oikeasti olemassakaan muualla kuin sateenkaariväen propagandassa.
Kyllä jo 60-luvulla opetettiin, että jotkut käyvät tuollaisen vaiheen läpi nuorena, ja että sitä ei pidä säikähtää.
Aika ikävä asetelma. Oikeasti fiilaan sua.
Itse olen homoromanttinen biseksuaali nainen, eli miehessä kiinnostaa heppi mutta kaikki muu on täysin evvk. Rakastan naiseutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on jäänyt teini-iässä homoromanttinen vaihe välistä? Sehän on täysin normaali kehitysvaihe, eli nuoren "kuuluu" ihastua omaan sukupuoleensa, olla hyvä, luotettava ja läheinen ystävä. Seksi ei kuulu sellaiseen suhteeseen, vaan ainoastaan mentaalipuolen ihastus.
Aoitko seurustelemaan kovin nuorena? Silloin sulla on saattanut jäädä tärkeä kehitysvaihe väliin.
No eipä minullakaan ole koskaan ollut tuollaista vaihetta. Lähipiirissä ei tainnut olla ketään riittävän viehättävää naista tai tyttöä, opettajatkin olivat hirveitä harppuja. :D
Ei tuollaisia vaiheita ole oikeasti olemassakaan muualla kuin sateenkaariväen propagandassa.
Kyllä jo 60-luvulla opetettiin, että jotkut käyvät tuollaisen vaiheen läpi nuorena, ja että sitä ei pidä säikähtää.
Ja mitään tieteellisiä perusteluita sille ei ollut silloinkaan. Pelkkää hippien keksimää valetta.
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Itse olen homomieswannabe heteronainen. Miesten välinen seksi on paljon kiinnostavampaa kuin miehen ja naisen välinen. n32
Ja minä olen heteronainen jonka tunteet ovat liekeissä homomiesromantiikasta/seksistä. Sama asia mitä tämä toinen kirjoittaja tarkoitti? Nainen, jota siis kiinnostaa miehet jopa yli heteroseksin. Purkaan tätä sitten kirjoittamalla. Itse olen naimisissa. N46
Tunnen yhden juuri ap:n kaltaisen tyypin. Et ole yksin eikä sinussa ole mitään epänormaalia. Epänormaalia on vain yhteiskunnan käsitys konventionaalisesta heterosuhteesta.
Ap, mainitset tilanteen hankalaksi seurustelun kannalta. Miten olisi polyamorinen suhde, jossa olet aseksuaalisessa homosuhteessa ja heteroseksuaalisessa suhteessa yhtä aikaa? Hankalaa tuossa on vain jostain Raamatusta vetäisty määritelmä, jossa parisuhde on miehen ja naisen välinen yksiavioinen hommeli (muistaakseni Raamatussa käytetään sanaa 'hommeli').
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää. Itse olen homomieswannabe heteronainen. Miesten välinen seksi on paljon kiinnostavampaa kuin miehen ja naisen välinen. n32
Ja minä olen heteronainen jonka tunteet ovat liekeissä homomiesromantiikasta/seksistä. Sama asia mitä tämä toinen kirjoittaja tarkoitti? Nainen, jota siis kiinnostaa miehet jopa yli heteroseksin. Purkaan tätä sitten kirjoittamalla. Itse olen naimisissa. N46
Kiinnostava fakta: suurin osa kirjallisesta homoerotiikasta on naisten kirjoittamaa. Emme ole yksin. Minäkin kirjoitan. Mitä sä kirjoitat, N46?
jota lainasit.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden juuri ap:n kaltaisen tyypin. Et ole yksin eikä sinussa ole mitään epänormaalia. Epänormaalia on vain yhteiskunnan käsitys konventionaalisesta heterosuhteesta.
Ap, mainitset tilanteen hankalaksi seurustelun kannalta. Miten olisi polyamorinen suhde, jossa olet aseksuaalisessa homosuhteessa ja heteroseksuaalisessa suhteessa yhtä aikaa? Hankalaa tuossa on vain jostain Raamatusta vetäisty määritelmä, jossa parisuhde on miehen ja naisen välinen yksiavioinen hommeli (muistaakseni Raamatussa käytetään sanaa 'hommeli').
:D
Kiitos tästä!
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden juuri ap:n kaltaisen tyypin. Et ole yksin eikä sinussa ole mitään epänormaalia. Epänormaalia on vain yhteiskunnan käsitys konventionaalisesta heterosuhteesta.
Ap, mainitset tilanteen hankalaksi seurustelun kannalta. Miten olisi polyamorinen suhde, jossa olet aseksuaalisessa homosuhteessa ja heteroseksuaalisessa suhteessa yhtä aikaa? Hankalaa tuossa on vain jostain Raamatusta vetäisty määritelmä, jossa parisuhde on miehen ja naisen välinen yksiavioinen hommeli (muistaakseni Raamatussa käytetään sanaa 'hommeli').
Nojoo, polyamorinen suhde ei kyllä sekään ole mun juttu. En tosin tiedä, kenties romanttisessa suhteessa tuntisin myös seksuaalista vetovoimaa mieheen, oikeaa kokemusta kun ei ole. Naisen kanssa en halua suhdetta, siitä olen varma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on jäänyt teini-iässä homoromanttinen vaihe välistä? Sehän on täysin normaali kehitysvaihe, eli nuoren "kuuluu" ihastua omaan sukupuoleensa, olla hyvä, luotettava ja läheinen ystävä. Seksi ei kuulu sellaiseen suhteeseen, vaan ainoastaan mentaalipuolen ihastus.
Aoitko seurustelemaan kovin nuorena? Silloin sulla on saattanut jäädä tärkeä kehitysvaihe väliin.
No eipä minullakaan ole koskaan ollut tuollaista vaihetta. Lähipiirissä ei tainnut olla ketään riittävän viehättävää naista tai tyttöä, opettajatkin olivat hirveitä harppuja. :D
Ei tuollaisia vaiheita ole oikeasti olemassakaan muualla kuin sateenkaariväen propagandassa.
Kyllä jo 60-luvulla opetettiin, että jotkut käyvät tuollaisen vaiheen läpi nuorena, ja että sitä ei pidä säikähtää.
Ja mitään tieteellisiä perusteluita sille ei ollut silloinkaan. Pelkkää hippien keksimää valetta.
Millaisia tieteellisiä perusteluja tuollaiselle edes voisi olla? Kysehän on ihmisten subjektiivisista kokemuksista. Tuo nyt on suhteellisen yleinen kokemus, ainakin tytöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden juuri ap:n kaltaisen tyypin. Et ole yksin eikä sinussa ole mitään epänormaalia. Epänormaalia on vain yhteiskunnan käsitys konventionaalisesta heterosuhteesta.
Ap, mainitset tilanteen hankalaksi seurustelun kannalta. Miten olisi polyamorinen suhde, jossa olet aseksuaalisessa homosuhteessa ja heteroseksuaalisessa suhteessa yhtä aikaa? Hankalaa tuossa on vain jostain Raamatusta vetäisty määritelmä, jossa parisuhde on miehen ja naisen välinen yksiavioinen hommeli (muistaakseni Raamatussa käytetään sanaa 'hommeli').
Nojoo, polyamorinen suhde ei kyllä sekään ole mun juttu. En tosin tiedä, kenties romanttisessa suhteessa tuntisin myös seksuaalista vetovoimaa mieheen, oikeaa kokemusta kun ei ole. Naisen kanssa en halua suhdetta, siitä olen varma.
Ap
Kuulostaa kyllä siltä, että sun kannattaisi tapailla vähän miehiä. Etene sellaiseen tahtiin, joka tuntuu hyvältä. Kaikki miesten välinen ei ole sellaista kuin pornossa ja stereotypioissa.
Kuulostaa tosi oudolta, että voisi rakastua ihmiseen, johon ei tunne seksuaalista vetoa. Ihan rakastumalla rakastua. En usko, että kysymyksessä on todellinen romanttinen rakastuminen, joka sekoittaa pään. Aivot ei taida toimia niin.
Ei siinä mitään. Ole homosuhteessa ja harrasta seksiä miellyttääksesi toista, ei sinun tarvitse tuntea seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan, jotta voisit antaa mielihyvää hänelle. Ja jos he tekvät jotain sinulle, mieti sitä sukupuolta johon tunnet vetoa.
- niin minä teen ja sama ongelma täällä
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosi oudolta, että voisi rakastua ihmiseen, johon ei tunne seksuaalista vetoa. Ihan rakastumalla rakastua. En usko, että kysymyksessä on todellinen romanttinen rakastuminen, joka sekoittaa pään. Aivot ei taida toimia niin.
Sinä taidat sekoittaa sinun oman tavan rakastua muiden tapaan?
Mitä itse olen rakkaudesta ja seksistä tähän ikään oppinut on se, että kaikki, siis IHAN KAIKKI on mahdollista. Ja että muiden on turha päsmäröidä.
n53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on jäänyt teini-iässä homoromanttinen vaihe välistä? Sehän on täysin normaali kehitysvaihe, eli nuoren "kuuluu" ihastua omaan sukupuoleensa, olla hyvä, luotettava ja läheinen ystävä. Seksi ei kuulu sellaiseen suhteeseen, vaan ainoastaan mentaalipuolen ihastus.
Aoitko seurustelemaan kovin nuorena? Silloin sulla on saattanut jäädä tärkeä kehitysvaihe väliin.
No eipä minullakaan ole koskaan ollut tuollaista vaihetta. Lähipiirissä ei tainnut olla ketään riittävän viehättävää naista tai tyttöä, opettajatkin olivat hirveitä harppuja. :D
Ei tuollaisia vaiheita ole oikeasti olemassakaan muualla kuin sateenkaariväen propagandassa.
Kyllä jo 60-luvulla opetettiin, että jotkut käyvät tuollaisen vaiheen läpi nuorena, ja että sitä ei pidä säikähtää.
Ja mitään tieteellisiä perusteluita sille ei ollut silloinkaan. Pelkkää hippien keksimää valetta.
Millaisia tieteellisiä perusteluja tuollaiselle edes voisi olla? Kysehän on ihmisten subjektiivisista kokemuksista. Tuo nyt on suhteellisen yleinen kokemus, ainakin tytöillä.
Tieteellinen evidenssi kootaan tietysti empiirisen datan eli niiden tyttöjen kokemuskertomusten perusteella. Ja kerran sitä löytyy niin siinä on tieteellinen peruste.
Hetero mies joka ei uskalla rakastua naiseen koska se voi satuttaa pahastikin.
Ei todellakaan. Hetero rakastaa vastakkaista sukupuolta aivan erityisellä tavalla ja tuntee seksuaalista vetoa vain vastakkaiseen sukupuoleen. Tiedän tämän omalta kohdalta ja lukemattomien muiden ihmisten kanssa keskusteltuani.
Ovatko homoerotiikasta kiinnostuneet / kiihottuneet ja sitä ehkä jopa kirjoittavat naiset seksuaalisesti jotenkin muista naisista poikkeavia? Olisiko taustalla vielä viehtymys samaa sukupuolta olevien välisestä seksistä yleensäkin? Vai kokevatko ehkä syntyneensä väärään sukupuoleen? Mielenkiintoista, en olekaan tällaiseen ennen törmännyt.
Ei tuollaisia vaiheita ole oikeasti olemassakaan muualla kuin sateenkaariväen propagandassa.