Lapsettomaan elämään ei liity erityisiä ongelmia
samalla tavalla kuin lapsiperhe-elämään liittyy. Okei, välillä ihmetellään: "Miksi et muka halua lapsia?" tai tylytetään: "Jokainen normaali mies ja nainen haluaa lapsia" mutta tuo on kuitenkin lopulta aika vähäistä verrattuna siihen, mit helpoimmankin lapsen vanhemmat joutuvat kestämään.
Rahanmeno on valtavaa, stressitasot ampaisevat kattoon, terveys ja jaksaminen laitetaan koetukselle, vapaus ja oma aika kaventuvat, lapsista koituu pysyvää huolta ja murhetta, lasten mahdollisista ongelmista (kiusaaminen, päihteet, vammaisuus, erityistarpeet) tulee myös vanhempien ongelmia. Tämä palsta ei ole välttämättä kokonaiskuva vanhemmuuden kaikista puolista, mutta se on hyvä kuva vanhemmuuden ongelmista.
Lasten hankkimisesta maalataan usein liian ruusuinen kuva. Kun vanhemmuuden hoitaa kunnolla, se on ylimääräinen vaativa duuni varsinaisen päivätyön päälle. Lasten hankinta ei ole kaikkia varten. Jos on aina kuvitellut hankkivansa lapsia "jonakin päivänä", kannattaa miettiä uudemman kerran. Vapaaehtoisesti lapseton elämäntapa on hyvä vaihtoehto kenelle tahansa, jolle oman lapsen saaminen ei ole elämän ja kuoleman kysymys... ja totta puhuen osalle näistäkin ihmisistä se olisi ollut.
Eläkää te sitä stressivoittoista kamalaa perhehelvettiänne. Tämä vela mennä viipottaa ilman huolia ja murhehia! Niin paitsi kauhea työvauhti töissä, kun perheellisten lapsen sairastavat koko ajan, erosin kuukausi sitten pitkäaikaisesta suhteesta ja olen huomenna menossa rintatutkimuksiin, kun löysin kyhmyn.
Mutta onneksi ei ole stressiä, eikä murheita ollenkaan <3