Minkä arvosanan (4-10) antaisit itsellesi tähänastisesta elämästäsi?

7, olen pärjännyt ihan hyvin vaikka tein nuorena joitain todella tyhmiä mokia. Matkassa on ollut onnea ja nuoruuden sekoiluista on tullut myös opittua. 

Vierailija kirjoitti:

7, olen pärjännyt ihan hyvin vaikka tein nuorena joitain todella tyhmiä mokia. Matkassa on ollut onnea ja nuoruuden sekoiluista on tullut myös opittua. 

Lisättäköön vielä että lapsuus oli aika karu, joten siihen nähden asiat on menneet aikuisiällä kuitenkin tosi hyvin.

Ensin ajattelin sanoa 8, mutta kun erittelen, niin en sanokaan.

Opiskeluiden kannalta 9.

Työelämän kannalta 8.

Perhe-elämän kannalta 7.

Aikuisten Lasten menestymisen/onnellisuuden kannalta 5.

Vierailija kirjoitti:

9. Mulla on ollut ihan helvetin vaikea elämä. Vaikea lapsuuden kaltoinkohtelu (ja 10v psykoterapiaa), pitkäaikainen masennus, miehen äkkikuolema, lapsen sairastuminen. Ja viimeisimpänä syöpädiagnoosi. Mutta mä olen hengissä, mä olen selvinnyt, kasvattanut fiksun lapsen ja mulla on ihana mies.

Oho. No tsemppiä sinne! Ysi ei mikään huono arvosana :)

7

Lähtökohtiin nähden hienoinen riman alitus. Toisaalta paljon onnistumisia myös.

5

Kaikki ihmissuhteet tuhottu, en ole jaksanut opiskella, ei kiinnosta mikään enkä tee oikeastaan mitään. No työpaikka on ja rahaa jonkin verran, taloutta arvioiden arvosana voisikin olla 8+.

9, kunhan joskus (ei ihan vielä) elämäntilanne sallii yhteenmuuton kumppanin kanssa niin sitten jopa 9,5 tai 10

7. Elämäni on ulkoisesti kai ihan ok: olen korkeakoulutettu, (fyysisesti) terve, ystävällinen ja ahkera ihminen. Mielenterveys on kuitenkin aika romuna jo alle 30-vuotiaana ja lapsuustraumat hankaloittaa elämää vielä näin aikuisenakin. Ei ole tasapainoinen fiilis, vaikka tasapainoiselta ulospäin näyttäisinkin.

6-7 välimaastossa 

onneksi on edes lapset. joista valtavan kiitollinen, onnellinen ja jotka tuo elämään sisältöä. 

Mietin todella tätä ja en voi sanoa onnistuneeni. Lukion käyminen loppuun on suurin saavutus tähän mennessä. Koirani ainakin yritin hoitaa hyvin loppuun saakka. Muuten ammattia ei ole vieläkään ( ehkä keväällä on jos hyvin käy) ja työkokemus melkein nolla. Ei ole ystäviä tai mitään sosiaalista elämää. Säästöjä jonkin verran. Olen kuitenkin terve ja jotenkin on mieli pysynyt kasassa tähän asti ( tosin ei aina hyvin ja viime talvi ikävä) ja fyysisesti myös, vaikka niskassa ja selässä ongelmaa välillä. Ihmiset tuoneet paljon ikävyyksiä elämääni ja jos monet niistä olisivat jääneet välistä niin varmasti elämän tasoni voisi nousta ja ehkä se vaikuttaisi myös siihen miten koen itseni ja ei olisi näin suurta matkaa tavallaan hyväksyä oma persoona ja olisin rohkeampi. Jos 7 on tyydyttävä niin ehkä minulle elämäni tähän mennessä voisi olla 6. Kurjimpina aikoina varmasti 5.  Samalla mietin todella, että monella vaikeampaa. Joskus haluan uskoa, että elämäni paranee paljon ja kaikki on paremmin vuosia myöhemmin, mutta aina en pysty siihen ja olen realisti. Samalla en vaadi paljon kuitenkaan, mutta ala-arvoista on välillä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku 6. Elämääni on mahtunut paljon ikäviäkin asioita kuten vaikka oikeastaan koko lapsuuden ja nuoruuden jatkunut kiusaamien ja porukan ulkopuolelle jääminen minkä takia minulla on ehkä jäänyt sosiaalisia taitoja kehittymättä jotka olisivat kehittyneet lapsena toisten lasten kanssa leikkiessä sekä lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteissa ja muissa sellaisissa tilanteissa jossa olisin ollut kontaktissa muihin ikäisiini. Jouduin olemaan paljon yksin ja se jätti minuun jälkeensä. En nykyään osaa luoda ystävyyssuhteita parisuhteesta puhumattakaan, en oikein hallitse sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa ja olen melko yksinäinen, syrjäänvetäytyvä, hiljainen ja todella ujo että harvoin puhun muiden kanssa. Kärsin yksinäisyydestä mutta en osaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin ja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa normaalilla tavalla. Ehkä sen vuoksi kun olen tällainen kuin olen niin muut saattavat pitää minua outona ja ihmetellä, että mikä mikä minua vaivaa. Monet ihmiset luultavasti pitävät minua jostain syystä kehitysvammaisena koska en ota hirveästi varsinkaan tuntemattomiin kontaktia enkä puhu heidän kanssaan. Osaan ilmaista itseäni kirjoittamalla paljon paremmin kuin puhumalla ja monet ihmiset ovat olleet todella ihmeissään kun ovat lukeneet kirjoituksia, joita olen kirjoittanut. Moni on sanonut suoraan, että ei olisi uskonut, että minun mielessäni on niin paljon ja niin syvällisiä sekä älykkäitä ajatuksia kuin kirjoituksissani on. He ovat siis selvästi antaneet minun ymmärtää, että olen kehitysvammainen kun en puhu paljon ja olen monesti syrjäänvetäytyvä. Testien mukaan en kehitysvammainen kuitenkaan ole, olen vain kiusaamisen ja porukan ulkopuolelle jäämisen vuoksi äärimmäisen ujo, hiljainen, syrjäänvetäytyvä ja luultavasti minulla on jonkinasteinen lievä diagnosoimaton autismin kirjon häiriö.

Sen lisäksi minulla on mielenterveysongelmia joiden vuoksi minulla on usein esim. vaikeaa ahdistusta, masentuneisuutta, ajoittain itsetuhoisia ajatuksia ja pakko-oireita jotka vievät usein monta tuntia päivässä. Kunnon hoitoa ei meinaa saada millään, pelkkiä lääkkeitä vain määrätään mutta ne eivät yksin auta. Tarvitsisin esimerkiksi terapiaa eli terapeutin, jolle kirjoittamalla kertoisin ongelmistani ja kävisin hänen kanssaan niitä läpi että pääsisin niistä yli.

Toisaalta olen ollut joskus ajoittain todella onnekas. Vaikka synnyin keskosena ja melko heikkoja sekä sairaanloisena niin silti jäin henkiin eikä keskoisuus aiheuttanut minulle mitään vammoja tai sairauksia. Myös 6-vuotiaana ollessani vakavasti sairaana jäin henkiin ja paranin täysin kuntoon vaikka henkiin jääminen ei ei ollut läheskään varmaa. Myös 5-vuotiaana minulla oli onnea matkassa kun meinasin jäädä auton alle mutta en jäänytkään. Autokuski ajoi autolla lujaa edestäni suojatiellä kun olin ylittämässä tietä. Siinä oli minulla vain muutama sentti väliä autoon ja jos olisin sen alle jäänyt, niin olisin taatusti kuollut tai ainakin vammautunut erittäin pahasti ja luultavasti pysyvästi.

Tämä viesti on kuin omani varsinkin tuo alku. Niin samoja ajatuksia. Minäkin olin yksinäinen ja kiusattu oikeastaan koko nuoruuteni. Lapsena ehkä oli rohkeutta vielä enemmän ja paremmat lähtökohdat, mutta nuoruudessa muuton lähtien kiusattiin enemmän ja putosin täysin porukoista jo olin aina yksin. Jotain harrastuksia oli, mutta se ei tavallaan riittänyt korvaamaan sosiaalista elämää ja itsekään en vieläkään oikein osaa tutustua muihin enkä luota. Olen silti ihan toisia hyvin kohteleva ja sellainen "kiltti" ihminen, mutta muuten en itsekään aina tiedä miten toimia. Minäkin kärsin paljon yksinäisyydesta, mutta en itsekään osaa tutustua ja pysty enää luottamaan muihin. Viihdyn yksinkin, mutta en haluaisi olla aina yksin kuitenkaan. Ystäviä kaipaan, mutta parisuhdetta en osaa edes ajatella.

Minuakin ollaan pidetty outona ja tuo on myös tuttua, kun kirjoitit, että hiljainen saattaa saada "tyhmän" leiman itselleen. Itsellekin yksin opettaja kerran sanoi, että miten voin kirjoittaa noin viisaasti ja että hän ei uskonut minulla olevan niin paljon ajatuksia siihen aiheeseen liittyen, kun oli koettani lukenut. Silloin vain mietin sitä, että hän tavallaan ajatteli etten tiedä mitään, mutta paljastin tietämykseni kirjoittamalla. Tietysti yleistän nyt, mutta paljon vastaavia juttuja on ollut. Oudoksi ollaan sanottu monesti, kun olen jäänyt yksin ja en ole paljon puhunut mitään. Näin on tavallaan jo valmiiksi ollut se outo tyyppi, vaikka kukaan ei  tietänyt minusta sen tarkemmin  tai ollut tutustunut minuun. Itsellä menneisyyteni vaikuttaa paljoin ihmisten kanssa toimiseen ja olen hyvin epävarma varsinkin nuorempien keskuudessa. En luota itseeni tai arvosta itseäni. Olen välillä ahdistunut ja pettynyt kaikkeen. En koe pärjääväni ja mietin, että näenkö koskaan itsessäni hyviä puolia ja miten samalla pärjään täällä. Läheisiä ei itselläni oikein ole ja ne jotka ovat eivät välitä ja jättivät pulaan nuorempana. Olen nyt alle 30. Samalla toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää. Oli pysäyttävää lukea viestisi ja se toi paljon ajatuksia mieleeni. Itsekin kirjoitin jo tänne ja ajattelin numeron olevan 6.