Minkä arvosanan (4-10) antaisit itsellesi tähänastisesta elämästäsi?

10-.

Mulla on ollut värikäs ja mielenkiintoinen elämä. Olen 4 lapsen äiti. Olen saanut tehdä niitä asioita mitkä ole mielekkäiksi kokenut. Ei ole ollut tylsää. Odottelen innolla mitä kaikkea on vielä edessä 🙂 Miinus tuli avioerosta.

10. Vaikka paskaa on koettu ja kurjiakin tapahtumia käyty läpi, niistä on selvitty ja oon saavuttanut isoimmat unelmani. Tällä hetkellä mulla on kaikki, mitä oon elämältä halunnut.

Alavireestä, virheistä ja ylimielisyydestä 6-

Terveydestä, sen haasteista, mutta kuitenkin kestämisestä 8+

Lapsesta ja puolisosta 9+

Työstä, älykkyydestä, luovuudesta, musikaalisuudesta, ja monista taidoista 8+

Tunneälystä, resilienssistä ja henkisestä kasvusta 9

Keskiarvo siis 8+

Kummallinen kysymys. Ei sillä ole mitään merkitystä. Elän tässä hetkessä, en menneessä.

Yritän koko ajan olla OMASTA MIELESTÄNI parempi kuin olin eilen. Mitä tapahtui viime viikolla ei ole merkityksellistä.

Olen onnellinen.

Lähtökohtiin nähden 8+

Yleisellä tasolla 6.

Kiitettävä, 9

Olen saanut kaiken toivomani ja asiat on hyvin. Olet tehnyt töitä tämän eteen eli en ole syntynyt kultalusikka suussa enkä saanut esim.vanhemmiltani mitään. Päinvastoin. Olen ollut myös onnekas, sillä terveys on säilynyt hyvänä.

10.

1

Hylätty.

Ehkä 6 tai 7. Ikinä en ole ollut ilkeä toiselle ihmiselle oman huonon oloni vuoksi.

8½. Pääsääntöisesti olen pärjännyt hyvin ja olen tyytyväinen elämääni. Suhderintamalla olisi voinut mennä paremminkin.

5-

20-vuotiaaksi asti keskiarvoelämää, mutta sen jälkeiset 20 vuotta ei olisi voinut huonommin mennä.

4. Olen epälooginen, tyhmä, välinpitämätön ja mielenterveysongelmallinen. Nämä asiat johtavat huonoon elämään.

0, vähän niinkuin minä itsekin. No toki en ole juurikaan aiheuttanut muille kärsimystä, kuten vammautumista tai kuolemaa, joten ehkä sittenkin annan arvosanan 1.

Minulla oli aikoinaan silmälasikotelon kanteen kiinnitettynä tarra: ''Elämästä ei anneta arvosanaa.'' 

No ehkä vitosen, jos nelosella ei ois päässyt enää läpi ;). Sen verran hyvät lähtökohdat elämään, mutta mitään muuta saanut aikaiseksi kuin hyvän koulutuksen. Parisuhde ja perhe puuttuu, kun nuorena tuli etsittyä jotain "elämäni suurta rakkautta", jota ei pahemmin näkynyt. Hyvän ulkonäön turvin ehdokkaita ollut, mutta olen sitten vaan ollut yksin. Nykyisin alkaa terveyskin mennä, eikä mikään tunnu miltään. Saattaa olla vaikka syöpä - ehkä murehtinut niin paljon, ettei kroppa kestä ainaista surua. Mutta elämäni ekoista 15 vuodesta arvosana 9,5.

Ehkä joku 6. Elämääni on mahtunut paljon ikäviäkin asioita kuten vaikka oikeastaan koko lapsuuden ja nuoruuden jatkunut kiusaamien ja porukan ulkopuolelle jääminen minkä takia minulla on ehkä jäänyt sosiaalisia taitoja kehittymättä jotka olisivat kehittyneet lapsena toisten lasten kanssa leikkiessä sekä lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteissa ja muissa sellaisissa tilanteissa jossa olisin ollut kontaktissa muihin ikäisiini. Jouduin olemaan paljon yksin ja se jätti minuun jälkeensä. En nykyään osaa luoda ystävyyssuhteita parisuhteesta puhumattakaan, en oikein hallitse sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa ja olen melko yksinäinen, syrjäänvetäytyvä, hiljainen ja todella ujo että harvoin puhun muiden kanssa. Kärsin yksinäisyydestä mutta en osaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin ja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa normaalilla tavalla. Ehkä sen vuoksi kun olen tällainen kuin olen niin muut saattavat pitää minua outona ja ihmetellä, että mikä mikä minua vaivaa. Monet ihmiset luultavasti pitävät minua jostain syystä kehitysvammaisena koska en ota hirveästi varsinkaan tuntemattomiin kontaktia enkä puhu heidän kanssaan. Osaan ilmaista itseäni kirjoittamalla paljon paremmin kuin puhumalla ja monet ihmiset ovat olleet todella ihmeissään kun ovat lukeneet kirjoituksia, joita olen kirjoittanut. Moni on sanonut suoraan, että ei olisi uskonut, että minun mielessäni on niin paljon ja niin syvällisiä sekä älykkäitä ajatuksia kuin kirjoituksissani on. He ovat siis selvästi antaneet minun ymmärtää, että olen kehitysvammainen kun en puhu paljon ja olen monesti syrjäänvetäytyvä. Testien mukaan en kehitysvammainen kuitenkaan ole, olen vain kiusaamisen ja porukan ulkopuolelle jäämisen vuoksi äärimmäisen ujo, hiljainen, syrjäänvetäytyvä ja luultavasti minulla on jonkinasteinen lievä diagnosoimaton autismin kirjon häiriö.

Sen lisäksi minulla on mielenterveysongelmia joiden vuoksi minulla on usein esim. vaikeaa ahdistusta, masentuneisuutta, ajoittain itsetuhoisia ajatuksia ja pakko-oireita jotka vievät usein monta tuntia päivässä. Kunnon hoitoa ei meinaa saada millään, pelkkiä lääkkeitä vain määrätään mutta ne eivät yksin auta. Tarvitsisin esimerkiksi terapiaa eli terapeutin, jolle kirjoittamalla kertoisin ongelmistani ja kävisin hänen kanssaan niitä läpi että pääsisin niistä yli.

Toisaalta olen ollut joskus ajoittain todella onnekas. Vaikka synnyin keskosena ja melko heikkoja sekä sairaanloisena niin silti jäin henkiin eikä keskoisuus aiheuttanut minulle mitään vammoja tai sairauksia. Myös 6-vuotiaana ollessani vakavasti sairaana jäin henkiin ja paranin täysin kuntoon vaikka henkiin jääminen ei ei ollut läheskään varmaa. Myös 5-vuotiaana minulla oli onnea matkassa kun meinasin jäädä auton alle mutta en jäänytkään. Autokuski ajoi autolla lujaa edestäni suojatiellä kun olin ylittämässä tietä. Siinä oli minulla vain muutama sentti väliä autoon ja jos olisin sen alle jäänyt, niin olisin taatusti kuollut tai ainakin vammautunut erittäin pahasti ja luultavasti pysyvästi.

8+

Setonen.

9. Mulla on ollut ihan helvetin vaikea elämä. Vaikea lapsuuden kaltoinkohtelu (ja 10v psykoterapiaa), pitkäaikainen masennus, miehen äkkikuolema, lapsen sairastuminen. Ja viimeisimpänä syöpädiagnoosi. Mutta mä olen hengissä, mä olen selvinnyt, kasvattanut fiksun lapsen ja mulla on ihana mies.