Minkä arvosanan (4-10) antaisit itsellesi tähänastisesta elämästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Täysi 4. Olen hakenut kaikenlaista psyykkistä hoitoa, mikään ei auta. Mutta minä en usko siihen, että joku tytöntylleröpsykologi sanoo, että no niin, piirretäänpä tähän paperiin erilaisilla väreillä, että miltä meistä tuntuu tänään. Kun mieli on rikki ja romahtanut oikein kunnolla, niin ei sitä välttämättä korjata enää ikinä.

Ootko itkeny viikkotolkulla?

8.

Olen saavuttanut elämässä monia asioita , jotka ovat minulle tärkeitä. Esimerkiksi onnellinen ja vakaa parisuhde, hyvin työllistävä ammatti, ystäviä, olen yleisesti ottaen kiltti ja hyväksyvä muita kohtaan, olen aina pitänyt huolta kunnostani ja terveydestäni, ja olen tehnyt jo monta vuotta eläinsuojelutyötä vapaa-ajallani. Nuo tulevat ensimmäisenä sellaisina onnistumisina mieleen.

Miksi lukema ei ole 10: olisin toivonut tässä iässä olevani jo äiti. Vaikka olen työllistynyt hyvin ja aina töitä riittänyt, niin en koe että olisin kehittynyt erityisen hyväksi tai vahvaksi osaajaksi ammatissani. Koen töissä monesti epävarmuutta ja että taitoni eivät jotenkin ole yhtä hyvät kuin kollegoilla. Kotia en osaa sellaisena siistinä ja viihtyisänä mistä haaveilen ja mistä nauttisin. Suhteeni lapsuudenperheeseeni ei ole läheinen kuten toivoisin. Tuossa muutamia "miinuksia"

Lapsuuden lähtökohdat oli noin 4-5 tasoa.

Omasta mielestäni olen suoriutunut 9 arvoisesti siihen nähden, että mistä oloista ponnistin. On kaksi akateemista tutkintoa, tohtorin tutkinto alla, perustanut firman ja tehnyt hitokseen töitä. Miinusta siitä, että en huolehdi itsestäni yhtään.

Yhteiskunnan silmissä varmaan 8. (9-10 on varattu eliitille, esim. Eveliina Heinäluomalle, joka osti opiskeluaikoinaan useita hitas-asuntoja). Itse olen nyt 40-v vasta pääsemässä ensimmäiseen asuntoon kiinni.

Kyllä se 9 on, parantamisen varaa siis.

Kyllä minä yhdeksikön antaisin. Lukio meni penkin alle, mutta muuten on mennyt loistavasti.

Vuosi sitten olisi tullut ehkä 6 tai 7, mutta nyt viimeisen vuoden olen ottanut valtavia harppauksia ja annan itselleni 8.

Nelonen. Kaikki on mennyt niin pieleen jo syntymästä saakka.

5+

Lapset, tärkein aikaansaannokseni, nostaa arvosanani plussan puolelle. Nyt olen hieman saanut petrattua, vaihdoin ammattia, josta pidän ja jossa olen hyvä. Tämä jos pysyy, voi arvosana nousta 6 jopa 7.

Tuosta ylemmäs ei pääse, kiitos saamattomuuteni parisuhteen suhteen. En ole ollut rakastunut sitten nuoruusvuosien. Haluaisin olla. Kärsin nuoruuden hyväksikäytöstä ja huonoista perhesuhteista vielä aikuisenakin.

Ammatillisesti 9 (sain mitä tavoittelin ja nyt asianajajayrittäjänä elätän itseni ok. Koskaan en tavoitellut tämän isompaa. Tosin vaivaamaan on jäänyt, että lähtenyt ulkoministeriön koulutukseen Venäjälle, vaikka UM pyysi. Tämä vaivaa hieman mieltä.)

Yksityiselämä 5 (ammatin vuoksi ei oikein ole yksityiselämää.... Ei myöskään miestä ole löytynyt. Lapsia en koskaan halunnutkaan)

Taloudellisesti 8. Ihan ok tilanne. Pärjään hyvin. Paremmin voisi olla aina.

Hyvinvointi 7. Nukun huonosti. Liikaa alkoholia (viinitissuttelu liian usein). Harrastus ratsastus kohentaa kyllä mielialaa. Muutoin terve 50 v. 

Eli keskiarvo 7,25

F

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden lähtökohdat oli noin 4-5 tasoa.

Omasta mielestäni olen suoriutunut 9 arvoisesti siihen nähden, että mistä oloista ponnistin. On kaksi akateemista tutkintoa, tohtorin tutkinto alla, perustanut firman ja tehnyt hitokseen töitä. Miinusta siitä, että en huolehdi itsestäni yhtään.

Yhteiskunnan silmissä varmaan 8. (9-10 on varattu eliitille, esim. Eveliina Heinäluomalle, joka osti opiskeluaikoinaan useita hitas-asuntoja). Itse olen nyt 40-v vasta pääsemässä ensimmäiseen asuntoon kiinni.

Tyytyväisyys itseen voi sisältää paljon muutakin kuin titteleitä, töitä ja asuntojen ostamisia ym. materiaa. Minulla tärkeämpää kuin ulkoiset statukset on henkiset ominaisuudet ja hyvän saaminen aikaan, kun arvioin itseäni täällä elämässä.

5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden lähtökohdat oli noin 4-5 tasoa.

Omasta mielestäni olen suoriutunut 9 arvoisesti siihen nähden, että mistä oloista ponnistin. On kaksi akateemista tutkintoa, tohtorin tutkinto alla, perustanut firman ja tehnyt hitokseen töitä. Miinusta siitä, että en huolehdi itsestäni yhtään.

Yhteiskunnan silmissä varmaan 8. (9-10 on varattu eliitille, esim. Eveliina Heinäluomalle, joka osti opiskeluaikoinaan useita hitas-asuntoja). Itse olen nyt 40-v vasta pääsemässä ensimmäiseen asuntoon kiinni.

Tyytyväisyys itseen voi sisältää paljon muutakin kuin titteleitä, töitä ja asuntojen ostamisia ym. materiaa. Minulla tärkeämpää kuin ulkoiset statukset on henkiset ominaisuudet ja hyvän saaminen aikaan, kun arvioin itseäni täällä elämässä.

Olen samaa mieltä ja koen että elämän tarkoitus on juurikin se sielun ja mielen jalostuminen, eikä se, mitä materiaa täällä saa. Itse olen  kristitty ja koen sen olevan elämäni tarkoitus, että löysin tien Jeesuksen luo. Se tarkoittaa, että osaan rakastaa pyytettömästi ja olla aidosti hyvä ihminen. Ja että uskon Jeesuksen olevan Jumalan poika.

Vierailija kirjoitti:

Täysi 4. Olen hakenut kaikenlaista psyykkistä hoitoa, mikään ei auta. Mutta minä en usko siihen, että joku tytöntylleröpsykologi sanoo, että no niin, piirretäänpä tähän paperiin erilaisilla väreillä, että miltä meistä tuntuu tänään. Kun mieli on rikki ja romahtanut oikein kunnolla, niin ei sitä välttämättä korjata enää ikinä.

Joskus sitä miettii, että jos joku tekisi semmoisen jonkun terapiapelin, jossa nuijamiespsykologi taputtaa liian kovaa päälaelle aggressiivisuudesta aina jos se ei kohdistu oikeaan kohteeseen ja ole oikeanvahvuista, niin oppisikohan sitä nopeammin olemaan. 

Mä olen tärvännyt elämääni valtavasti mielistelemällä vanhempiani ja kiukkuamalla maailmalle. Olisi ollut ehkä fiksumpaa toimia edes toisinpäin. 

Toisaalta, siihen nähden miten paljon olen haaskannut itseäni, niin sitkeyden puutteesta ei voi ainakaan syyttää. 

6.

Vierailija kirjoitti:

Täysi 4. Olen hakenut kaikenlaista psyykkistä hoitoa, mikään ei auta. Mutta minä en usko siihen, että joku tytöntylleröpsykologi sanoo, että no niin, piirretäänpä tähän paperiin erilaisilla väreillä, että miltä meistä tuntuu tänään. Kun mieli on rikki ja romahtanut oikein kunnolla, niin ei sitä välttämättä korjata enää ikinä.

Yllättyisit ehkä, jos tietäisit, kuinka moni niistä tylleröistä in itse kokenut rankkoja, ja ymmärtää asioista enemmän kuin uskoisitko, toki kaikilla omat haasteensa, ei samat jokaisella…

Lapsuus 10+

15v - tähän asti 5-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden lähtökohdat oli noin 4-5 tasoa.

Omasta mielestäni olen suoriutunut 9 arvoisesti siihen nähden, että mistä oloista ponnistin. On kaksi akateemista tutkintoa, tohtorin tutkinto alla, perustanut firman ja tehnyt hitokseen töitä. Miinusta siitä, että en huolehdi itsestäni yhtään.

Yhteiskunnan silmissä varmaan 8. (9-10 on varattu eliitille, esim. Eveliina Heinäluomalle, joka osti opiskeluaikoinaan useita hitas-asuntoja). Itse olen nyt 40-v vasta pääsemässä ensimmäiseen asuntoon kiinni.

Tyytyväisyys itseen voi sisältää paljon muutakin kuin titteleitä, töitä ja asuntojen ostamisia ym. materiaa. Minulla tärkeämpää kuin ulkoiset statukset on henkiset ominaisuudet ja hyvän saaminen aikaan, kun arvioin itseäni täällä elämässä.

Kiitos moraalisaarnasta. Kummasti sitä vain itse kyllä arvostan ekana sitä jokapäiväistä leipää, kun lapsena on nähnyt nälkää ensimmäiset 15 vuotta ja nukkunut talossa, jonne satoi ikkunakarmien välistä lunta. Mulle on tärkeintä elämässä turvallisuuden tunne. Minunkin juoppohullut vanhempani olivat muuten uskovaisia, ihan kunnolla. Aina löytyi uusi lahko. Sain henkisestä elämästä tarpeekseni.

7-, vastaa aika tarkasti koulumenestystä ala/yläasteella

Mielenkiintoinen aihe 👀

Tällä hetkellä vastaisin 8,5

Kaikki siis hyvin.

Voisin pitää itsestäni parempaa terveydellistä huolta.

Minulla on aina ollut onni saada tehdä töitä ja niitä olen tehnyt kokopäiväisesti 16 vuotiaasta ja nyt olen 48 vuotias, ei päivääkään työttömänä, mutta nyt olen miettinyt, että onko tämä elämää tehdä stressaavaa työtä 8-12 h päivässä ..... Jos saisin tietää että eläisin enää alle 10 vuotta niin lopettaisin työt välittömästi.

4 täysin turhaa elämää en ole oppinut kun huonot tavat.

6 1/2

Olisin voinut valita lasteni isän paremmin, ja jossain määrin olen tehnyt liikaa tylsiä ja turvallisia valintoja, jotka sitten jälkikäteen ovat kostautuneet. 

Samaan lopputulokseen olis päässyt isommalla riskilläkin.