Miksi niin kiire tehdä toinen lapsi heti esikoisen perään?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:47"]

YKuinka moni teistä esim. ulkoili pari kertaa päivässä puistoissa vastasyntyneen vauvan ja taaperon kanssa? Tuskin vauvaa nyt kovin kiva on jossain puistossa imettää tai muutenkaan hoitaa ja ainakin minun vauvat on aina olleet sellaisia että jos ei satu olemaan uniaika niin vaunuissa ei viihdytä ollenkaan vaan sitten itketään ja halutaan ulos sieltä vaunuista. Uskon että aika moni kotonaolevista alle 3-vuotiaista pääsee ulkoilemaan aivan liian vähän koska käytännössä se on vain aika hankala järjestää pienen vauvan kanssa, jolla ei ole vielä edes mitään säännöllistä rytmiä. Monet taaperot sitten joutuvat vain olemaan läppäreiden, kännyköiden ja tv:n viihdytettävänä sisällä kun äidin aika menee vauvan hoitamiseen eikä sitä kotiakaan ole kiva sikolättinä koko päivää katsoa vaan silloin kun kädet vapautuu vauvan hoidosta on melkein pakko tehdä niitä pakollisia jokapäiväisiä hommia kuten pyykinpesu, ruuanlaitto ja siivousta ja taapero saa taas odottaa että hänellekin jäisi aikaa. Ja sitten kun olisi aikaa viedä se energinen taapero ulos niin vauva herääkin eikä sitten ulos voi lähteä kun tietää että vaunuissa se kuitenkin itkisi kun vaatii hoitoa ja sylissäoloa.

[/quote]

Tuo nyt on täysin uusavuttoman äidin kommentti. 

Kyllä meillä on ulkoiltu vauvojen ja taaperoiden kanssa enemmänkin kuin kaksi kertaa päivässä ja kun kesävauva syntyi, olimme ulkona aamusta iltaan. Eipä ole meillä aiheuttanut ongelmia, vaikka vauvat ovat syöneet usein, nukkuneet vain pätkiä eivätkä ole viihtyneet vaunuissa.

Kotityöt ovat myös sujuneet hyvin, lapset ovat aina mukana auttamassa. 

Täällä on jo useasti sanottu, ettei pieni ikäero tai suuri perhe sovi kaikille ja näin se todellakin on. Toisille se arjen pyöritys vain on hankalaa jo yhden lapsen kanssa ja toinen pyörittää isoa lapsiperheen arkea helposti.

Älkää tehkö niitä lapsia, jos koette sen arjen vaikeaksi, mutta älkää arvostelko meitä joilla se arki sujuu paremmin.

-äiti ja viisi lasta vuoden välein

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:47"]

YKuinka moni teistä esim. ulkoili pari kertaa päivässä puistoissa vastasyntyneen vauvan ja taaperon kanssa? Tuskin vauvaa nyt kovin kiva on jossain puistossa imettää tai muutenkaan hoitaa ja ainakin minun vauvat on aina olleet sellaisia että jos ei satu olemaan uniaika niin vaunuissa ei viihdytä ollenkaan vaan sitten itketään ja halutaan ulos sieltä vaunuista. Uskon että aika moni kotonaolevista alle 3-vuotiaista pääsee ulkoilemaan aivan liian vähän koska käytännössä se on vain aika hankala järjestää pienen vauvan kanssa, jolla ei ole vielä edes mitään säännöllistä rytmiä. Monet taaperot sitten joutuvat vain olemaan läppäreiden, kännyköiden ja tv:n viihdytettävänä sisällä kun äidin aika menee vauvan hoitamiseen eikä sitä kotiakaan ole kiva sikolättinä koko päivää katsoa vaan silloin kun kädet vapautuu vauvan hoidosta on melkein pakko tehdä niitä pakollisia jokapäiväisiä hommia kuten pyykinpesu, ruuanlaitto ja siivousta ja taapero saa taas odottaa että hänellekin jäisi aikaa. Ja sitten kun olisi aikaa viedä se energinen taapero ulos niin vauva herääkin eikä sitten ulos voi lähteä kun tietää että vaunuissa se kuitenkin itkisi kun vaatii hoitoa ja sylissäoloa.

[/quote]

Tuo nyt on täysin uusavuttoman äidin kommentti. 

Kyllä meillä on ulkoiltu vauvojen ja taaperoiden kanssa enemmänkin kuin kaksi kertaa päivässä ja kun kesävauva syntyi, olimme ulkona aamusta iltaan. Eipä ole meillä aiheuttanut ongelmia, vaikka vauvat ovat syöneet usein, nukkuneet vain pätkiä eivätkä ole viihtyneet vaunuissa.

Kotityöt ovat myös sujuneet hyvin, lapset ovat aina mukana auttamassa. 

Täällä on jo useasti sanottu, ettei pieni ikäero tai suuri perhe sovi kaikille ja näin se todellakin on. Toisille se arjen pyöritys vain on hankalaa jo yhden lapsen kanssa ja toinen pyörittää isoa lapsiperheen arkea helposti.

Älkää tehkö niitä lapsia, jos koette sen arjen vaikeaksi, mutta älkää arvostelko meitä joilla se arki sujuu paremmin.

-äiti ja viisi lasta vuoden välein
[/quote]

Anteeksi, mutta kuka nykypäivänä tekee viisi lasta (paitsi lestadiolaiset)?! Ihan kuin maapallolla ei olisi jo tarpeeksi ihmisiä. Noh, vasta tulevat sukupolvet ongelmista kärsivät - pitäähän mammojen toki saada toteuttaa lisääntymisviettiään.

Minä tunnen ainakin monta paria, joilla on esikoisen jälkeen käynyt vahinko ja heti toinen tulossa. Yksi teki abortin, loput pitivät lapsen, vaikka raskaudet evät olleet suunniteltuja. Rakastavat "vahinko"lapsiaan yhtä paljon kuin niitä toivottujakin.

Mulla päivät sujui vauvan ja taaperon kanssa seuraavasti:
Aamulla vauva imetetään ja hoidetaan, iskä taaperon kanssa
Syödään yhdessä aamupala, iskä töihin
Katsotaan pikku2 taaperon kanssa, vauva kainalossa ja seuraamassa touhuja
Pikku2 jälkeen keittiö kuntoon, molemmat vaipatetaan ja puetaan, ulos
Vauva nukahtaa vaunuihin kun kävellään avoimeen
Perillä vauva jatkaa unia tai tulee mukaan touhuihin sylissä, taaperon kanssa leikki lattialla, vauva kainalossa imemässä tai nukkumassa
Molemmat syö klo 12 viimeistään, taaperolla omat soseet
Vaipatukset yms ja pakkkaus kotimatkalle, taapero nukahtaa
Jos vauva nukkunut pitkään, on nyt seurusteluaika kaksin - jos ollut hereillä, molemmat nukkuu (aika levätä, siivota jne)
Taapero herää 2-3h päästä, sitten halitaan ja syödään, luetaan satuja
Vauva on hereillä tai nukkuu, paljon voi tehdä kun ei yritä liikaa, istuu vaikka lelujen kanssa lattialla molempien kanssa
Kun aktiivisesti jaksaa olla lapsen kanssa 20min, saa helposti tehtyä sitten itsekin jotain. Meidän vauva viihtyi isomman sisaruksen touhuja katsoen hyvin. Alkoi ryömiä 6kk iässä ja tutki tavaroita innokkaasti.
Pikku2 aikaan koittaa ruoanlaitto iltaa varten. Vauva nukkuu omia aikojaan ja syö välillä. Välillä kun kädet tarvitsee vapaaksi, vauvan voi sujauttaa liinaan tai reppuun. Jos vauva nukkuu vaunuissa kuistilla, voi itsekin mennä taaperon kanssa ulos sen toisen kerran.
Sitten tuleekin iskä kotiin. Syödään ja hoidetaan lapset yhdessä. Istutaan kimppahalissa sohvalla. Lapset saa läheisyytensä. Kun on 1-2h tankattu läheisyyttä ja hassuteltu, on aika alkaa laittaa lapset nukkumaan.

Noin meillä meni se vuosi, kun oli vauva ja taapero. Meillä oli aika vaativa ja vilkas taapero ja helppo vauva. Joskus vauvan viihdyttämiseen riitti vaikka se, että antoi lankakerän käteen. Aika paljon tuo kulki ihan lonkan päällä, jommankumman.

121 jatkaa...

Siis voihan hereillä olevan vauvan kanssa olla ulkona. Vauvaa voi nostaa vaikka reppuun tai liinaan. Isompi vauva voi hyvin myös kontata ulkona. Ja tosiaan, puistossakin voi imettää! Ainakin meillä kaupungeissa on puistoja, missä voi jopa vaihtaa vaipan ja pestä pepun, ts niissä on sisätilat. Kesällä voi sitten ottaa mukaan jotain kosteuspyyhkeitä isoa hätää varten.
Kyllä keinoja löytyy!

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:09"]

no, en minakaan tenttaa, miksi et tee heti toista peraan. Perhesuunnittelu kuuluu tasan kahdelle ihmiselle, meidan mulle ja mun miehelle, teidan sulle ja sun kumppanille.

no jos ne itse jaksaa hoitaa eikä tunge isompia johonkin tarhaan pois jaloista kun äiti haluaa viettää laatuaikaa vauva kanssa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:47"]

YKuinka moni teistä esim. ulkoili pari kertaa päivässä puistoissa vastasyntyneen vauvan ja taaperon kanssa? Tuskin vauvaa nyt kovin kiva on jossain puistossa imettää tai muutenkaan hoitaa ja ainakin minun vauvat on aina olleet sellaisia että jos ei satu olemaan uniaika niin vaunuissa ei viihdytä ollenkaan vaan sitten itketään ja halutaan ulos sieltä vaunuista. Uskon että aika moni kotonaolevista alle 3-vuotiaista pääsee ulkoilemaan aivan liian vähän koska käytännössä se on vain aika hankala järjestää pienen vauvan kanssa, jolla ei ole vielä edes mitään säännöllistä rytmiä. Monet taaperot sitten joutuvat vain olemaan läppäreiden, kännyköiden ja tv:n viihdytettävänä sisällä kun äidin aika menee vauvan hoitamiseen eikä sitä kotiakaan ole kiva sikolättinä koko päivää katsoa vaan silloin kun kädet vapautuu vauvan hoidosta on melkein pakko tehdä niitä pakollisia jokapäiväisiä hommia kuten pyykinpesu, ruuanlaitto ja siivousta ja taapero saa taas odottaa että hänellekin jäisi aikaa. Ja sitten kun olisi aikaa viedä se energinen taapero ulos niin vauva herääkin eikä sitten ulos voi lähteä kun tietää että vaunuissa se kuitenkin itkisi kun vaatii hoitoa ja sylissäoloa.

[/quote]

Tuo nyt on täysin uusavuttoman äidin kommentti. 

Kyllä meillä on ulkoiltu vauvojen ja taaperoiden kanssa enemmänkin kuin kaksi kertaa päivässä ja kun kesävauva syntyi, olimme ulkona aamusta iltaan. Eipä ole meillä aiheuttanut ongelmia, vaikka vauvat ovat syöneet usein, nukkuneet vain pätkiä eivätkä ole viihtyneet vaunuissa.

Kotityöt ovat myös sujuneet hyvin, lapset ovat aina mukana auttamassa. 

Täällä on jo useasti sanottu, ettei pieni ikäero tai suuri perhe sovi kaikille ja näin se todellakin on. Toisille se arjen pyöritys vain on hankalaa jo yhden lapsen kanssa ja toinen pyörittää isoa lapsiperheen arkea helposti.

Älkää tehkö niitä lapsia, jos koette sen arjen vaikeaksi, mutta älkää arvostelko meitä joilla se arki sujuu paremmin.

-äiti ja viisi lasta vuoden välein

[/quote]

Asia tuosta arjen pyörittämisestä on varmastikin juuri noin. Silti itselläni särähtää aina korvaan, kun lasten kanssa eläminen kutistuu aina "arjen pyörittämiseen". Kyllä jotkut monen lapsen äidit sanovat, että jos on hyvä organisointikyky, arjen saa rullaamaan, mutta vaikeinta on antaa lapsille AIKAA ja välillä vieläpä jokaiselle lapselle erikseen. Tuokin varmasti joiltakin onnistuu, mutta minusta tuo toisen ihmisen aito kohtaaminen ja hänen kanssaan rauhassa oleminen ja tekeminen ei kuitenkaan ole sitä "arjen pyöritystä".

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:56"]

Mulla lasten ikäero n 7v ja en voi kuin suositella! Näin molemmat saivat aikaani riittävästi ja kun nuorempaa hoidin niin sekin oli kätevää, että olin kotona kun vanhempi lapsi lähti kouluun/tuli koulusta.

[/quote]

Minulla on viiden vuoden ikäero veljeeni. Koko lapsuuteni toivoin saman ikäistä sisarusta, onneksi oli sentään serkku. Nyt aikuisena ikäero ei enää haittaa. Oletko ajatellut, että lapsesi kaipaisi sinun seurasi lisäksi enemmän samanikäistä siskoa tai veljeä? Iso ikäero on tietenkin sinulle helpompi, mutta entä lapsen etu? Kyllä vanhemman  aika riittää hyvin kahdellekin, usein perheessä on vielä se toinenkin vanhempi...

[/quote]

Lapsen etu? Useissa perheissä pikkulapsiaika on ihan tunnustetusti kaaosta ja voimat koetuksella, kun vaippaikäisiä on kaksi. Aina lasten temperamentit eivät kohtaa, ja se sisarus koetaan todella voimavaroja vievällä. Eikä lapsia voi muutenkaan tehtailla toistensa leikkikavereiksi. Sinä olet kokenut teidän perheenne tilanteen noin, mutta on lukemattomia yksilapsisisa perheitä, missä koetaan toisin ja lukemattomia perheitä, joissa lapset eivät tule toimeen keskenään.

Kun pienen ikäeron lapset ovat helppoja vauvoja, vannhempien voimavarat riittävät ja lasten temperamentit sopivat yhteen, ei tässä ole mitään ongelmaa. Paitsi tuo kysymyssana JOS. Pieni ikäero on huomattava riskitekijä vanhempien jaksamiselle, ja perheessä ei kukaan voi hyvin, jos vanhemmat eivät voi hyvin. Haasta vauva tai haastava taapero voi olla paitsi vanhemmalle myös sisarukselle valtava koetus. Riittää kun yksi pieni pala tässä paletissa ei toimi esim. jos lapset hyvien leikkien sijaan vain tappelevat ja mäiskivät toisiaan.

Ymmärrän, että pientä ikäeroa hehkutetaan kun se on toiminut ja sopinut kaikille perheenjäsenille. Ihmettelen vain usein sitä, miten se riski uskalletaan ottaa, kun esim. pikkulapsiperheiden avioerot liittyvät usein pieneen ikäeroon. Isommallakin ikäerolla kun lapset voivat tulla onnellisiksi, läheisksi ja perheet voivat hyvin. ITse asiassa paljon todennäköisemmin, kun riskejä ei ole samalla tavalla. Omassa lapsuudenperheessäni ikäeroa oli 5 vuotta, ja tulimme hyvin toimeen, myös aikuisena vaikka temperamentit ovat aivan erilaiset. Mieheni perheessä ikäero on neljä vuotta, ovat toistensa parhaat ystävät ja todella läheisiä. Koko suvussamme on kaikilla lapsilla ikäeroa 3-5 vuotta, ja sisarukset ovat kaikille tärkeitä ja läheisiä.

Omilla lapsillani ikäeroa on 3,5 vuotta, ei siksi, että olimme tottuneet näin esimerkin kautta, koska suunnittelimme kyllä toista lasta heti perään, vaan siksi, että katsoimme tuttavaperheidemme räpistystä kahden vaippaikäisen kautta ja peruimme kiireesti omat suunnitelmamme. Ainakaan ulkopuolisen silmin tuossa vaiheessa ei ollut mitään järkeä, lapset huusivat, aikuiset olivat kuin koomassa ja kommunikoivat vain tiuskimalla. Totta, vaihe oli parissa vuodessa ohi, mutta ulkopuolisen silmin aivan liian pitkä aika ja aivan liian tuhoisa kaikille osapuolille. Yhdessä perheessä viidestä päädyttiin eroon, toinenkin pariskunta erosi mutta vasta kun nuorin oli 4-vuotias.

Meidän reilun kolmen vuoden ikäerolla olevat lapset ovat samaa sukupuolta ja leikit sujuvat yhteen. Kun olivat päiväkodissa hetken yhtäaikaa, halasivat pihalla aina toisensa nähdessään. Kun esikoinen aloitti koulun, pienempi sanoi surullisena, että päiväkodissa ei ole enää yhtään niin mukavaa kun on kova ikävä esikoista. Toisaalta molemmilla on luontevasti myös ikäistään seuraa eikä sisaruksen tarvitse toimia kummankaan osalta seurana tai leikittäjänä. Mitään hoitovastuutakaan ei olla annettu, vaikka ikäeron puolesta se olisi mahdollista.

Ehkä kaikilla ei suju isompi ikäero näin kivuttomasti mutta aika iso todennäköisyys ainakin vanhempien jaksamiselle ja molempien eri ikäisten tarpeiden huomioimiselle on. Isommalle lapselle voi selittää että nyt ei voi, kun vauva tarvitsee minua mutta odota hetki, niin sitten on aikaa. Ajankäsitys ja odottaminen onnistuvat isommalta, ja kun tarpeet ovat erit, monet asiat hoituvat siinä sivussa omatoimisen leikki-ikäisen kanssa joka ei muutenkaan vaadi ja tarvitse aikuisen läsnäoloa samassa intensiteetissä kuin pieni taapero.