Miksi niin kiire tehdä toinen lapsi heti esikoisen perään?

Jotkut jaksa kahden pienen kanssa, jotkut ei. Minä jaksan. Alle vuosi ikäeroa lapsilla ja menevät kaksosista, molemmat saa yhtälailla huomiota, vauva aikana varsinkin kun pienempi nukkui enemmän kerkesi touhuta vaikka mitä isomman kanssa :) ja taantumista ei ole ollut isomman kanssa, ihan 11kk ikäisestä paijasi ja pusutteli vauvaa, monesti itse vei tutinkin kun vauva itki. Nykyään varsinainen touhu kaksikko pienempi ottaa isommastaan esimerkkiä kaikessa esim. Pottalla käyminen, syöminen... Ihanaa aikaa ollut , enempää ei kyllä lapsia tule :)

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:11"]Onko aivan kaikesta pakko vääntää ongelmaa? Mitä se kenellekään toiselle kuuluu toisten ihmisten perhesuunnittelu. Luulisi nyt tässä maailmassa olevan suurempiakin ongelmia kuin toisten lisääntymisen kyttääminen. Olisit onnellinen toisten puolesta ja lopeta tälläisistä tyhjänpäiväisyyksistä valittaminen.
[/quote]
Ei kai tässä mitään ongelmaa ole. Yleistä keskustelua.

Kaikki kaksostenkin vanhemmat ovat sitten varmaan huonoja vanhempia, koska eihän siinäkään tapauksessa pysty toiseen vauvaan samalla tavalla keskittymään, kuin jos lapsia olisi vain yksi. Harmi, että kaksosuutta kulkee toisilla suvussa, he ovat siis tuomittuja huonoiksi vanhemmiksi tämän palstan perusteella.

Okei, tämä kuvio lienee niin ihmisestä kiinni. Toiset tykkää, toiset ei ja sitten on mikäs siinä-versioita. Ei ole mun elämästä pois jos lapset ovat syntyneet samana vuonna tai peräkkäisinä vuosina. Tämä aloitus avasi paljon erilaisia näkökulmia. Painun tästä makkoomaan ukkoni viereen ja nuuskuttelen samalla tyttöseni hiuksia. Nautimme nyt hänestä, hän on vielä niin pieni. Oppinut juuri konttaamaan ja tavuttelemaan. Kukin tehkööt miten parhaaksi näkee, minun mielestä lapsi on lahja. Unien syvyyksiin poistuu hän. Ap.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:57"]Veljekset, ikäeroa 1, 5 v. Naapuri sanoi, kun odotin toista, että alussa on rankkaa, mutta sitten pääset helpolla kun ovat muutaman vuoden, kun leikkivät keskenään. No niin kävi ja pojat tulevat edelleen lähes aikuisena loistavasti toimeen. Eikä se rankka kausi ollut kuin kuopuksen vauva-aika, kun pojilla oli erilainen rytmi. 
[/quote]
Eivätkö tosiaan ikinä tapelleet? Kaksosetkin ovat vaikeita juuri sen takia kun ovat hela toden yhdessä. Sulla oli varmaan superhelpot lapset.
[/quote]
Kaikkia vanhempia se tappelu ei rasita samalla lailla eikä kaikki lapset tietenkään tappele yhtä paljon. Joskus on hassua, että perheessä vanhemmat melkein vihaa toisiaan ja samalla ihmettelevät, että kunnei noi meijän mukulat muuta kuin toisiltaan silmiä päästä kynsi?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:13"]

Minulla on viisi vuotta nuorempi sisar, joka on pitkään ja edelleen paras ystäväni. Omat lapset on tehty 2,5 ja 2,3 vuoden ikäeroilla. Kun itse seuraan läheisiä perheitä, perheet, joissa ikäeroa on lähemmäs kolmea Vuotta, ovat harmonisia ja molemmat lapset saavat ikätasoistaan huomiota. Lapsia kasvatetaan ja heistä nautitaan omina persooniaan. Sen sijaan alle kahden vuoden ikäeroilla syntyneiden perheissä yleinen keskustelutapa on useammin huutaminen, isompaa sisarista kuvataan ja kohdellaan "hankalana"/"yliaktiivisena", vauvaa kyllä ihastellaan, kärsivällisyys on vähissä eikä lasten kanssa jakseta leikkiä tai puuhata ja perheet vaikuttavat muutenkin olevan kovilla. Sitten hymistellään, kuinka hyvä on kun valvominen tulee samaan putkeen, kun ei tätä enää toiste halua kokea. Siis mitä? Eikö pilkulapsiajasta pitäisi pystyä nauttimaan edes välillä? Alle kahden vuoden ikäero vaikuttaa olevan tuttavapiirissäni myös yhteydessä viiteen täyspitkän virikehoitopäivään, kun esikoinen on niin hankala viihdytettävä. Tämä varmaan selittyy sillä, että iso osa pienistä ikäeroista on vahinkoja.

[/quote]

Onpa sinulla laaja otanta asiaan, tuon perusteella kannattaakin yleistää. Minun tuttavapiirissäni 2-3 vuotta taas on ihan normaali ikäero, ja ihan harmonisia ja tasapainoisia perheitä hekin vaikuttavat olevan, siinä missä ne isommankin ikäeron perheet. Enemmän mielestäni tuohon tasapainoon on vaikuttanut lapsien määrä. Kolmen lapsen perheillä tuntuu olevan kireää menoa useammin kuin yhden tai kahden lapsen perheissä. Kummankohan meistä havainnot ja tulkinnat nyt sitten ovat oikeat, vai eivät kummankaan...
[/quote]

En tiedä lukeeko kukaan täällä näitä lainaamiaan viestejä, mutta lainaamasi viestin kirjoittaja kirjoitti, että alle kahden vuoden ikäerolla syntyneiden vanhemmat on kireitä. Ja "lähemmäs kolmen vuoden" harmonisia.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:34"]

Okei, tämä kuvio lienee niin ihmisestä kiinni. Toiset tykkää, toiset ei ja sitten on mikäs siinä-versioita. Ei ole mun elämästä pois jos lapset ovat syntyneet samana vuonna tai peräkkäisinä vuosina. Tämä aloitus avasi paljon erilaisia näkökulmia. Painun tästä makkoomaan ukkoni viereen ja nuuskuttelen samalla tyttöseni hiuksia. Nautimme nyt hänestä, hän on vielä niin pieni. Oppinut juuri konttaamaan ja tavuttelemaan. Kukin tehkööt miten parhaaksi näkee, minun mielestä lapsi on lahja. Unien syvyyksiin poistuu hän. Ap.

[/quote]

Minunkin mielestäni lapseni ovat lahjoja, vaikka heitä kaksi onkin kahden vuoden ikäerolla. :) Huomenna taas halimme paljon ja touhuilemme kaikkea kivaa yhdessä, nyt he jo nukkuvat tyytyväisinä.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:02"]

Ah miten ihanaa syyllistää vanhempia siitä, että hankkivat lyhyellä ikäerolla lapset. Uskokaa tai älkää, toiset jaksavat ja nauttivatkin toisenkin lapsen vauva-ajasta, vaikka esikoinenkin olisi vielä pieni. Ja koska perheessä on kaksi rakastavaa ja osallistuvaa vanhempaa, eikä esikoinen ole missään virikehoidoissa, niin koen hänen kyllä saavan paljonkin syliä ja rakkautta. Enemmän luultavasti, kuin jos jatkaisin töissä ja lapsi päivähoidossa, nyt hän saa olla kotona minun ja vauvan kanssa.

[/quote]

Saanko kysyä, mitä alapeukutettavaa tässä oli? Enkö siis saisi nauttia elämästäni, kun minulla on kaksi pientä lasta? :(

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:00"]

Mä olen niin monta perhettä tavannut, joissa sisaruksilla noin 3v ikäeroa ja vihanneet toisiaan "aina". Isompi ollut jo sen verran aktiviteetteja odottava, että vauvavuosi ollut yhtä kärsimystä kaikille. Isoveli/sisko hakannut vauvaa ja nipistellyt, alkanut pissata alleen ja valvottaa öisin. Ei mitään toivoa nauttia vauvasta, kun on koko huomio mennyt isompaan, joka ei edes ole nukkunut päikkäreitä enää.

[/quote]

Mä tiedän myös vastaavia perheitä, vaikka lapsilla olisi pieni ikäero. Vauvaa ole voinut jättää hetkeksikään vahtimatta, kun isompi käy päälle ja satuttaa (tahallaan). Varsinkin yhdessä perheessä oli ihan kamalaa katsottavaa, kun pienempi opetteli huterasti kävelemään, ja isompi parivuotias juoksee tahallaan päin tai tönäisee kumoon, ja sama kiusaamis/mustasukkaisuusmeno jatkunut vaikka lapset jo leikki-ikäisiä.

Toisilla tietysti menee sitten senkin edestä hyvin, onneksi :)
[/quote]
Meillä tämä on itse asiassa ollut ihan tuntematonta. Esikoinen ei edes osannut kiusata. Korkeintaan oli välinpitämätön. Nykyään rankuttavat toisilleen, mutta minusta se on tarpeellinen vaihe kasvussa. Rakkaudella rissaavat, siinä se luonne kehittyy. Ja pitää molemmille toki olla aikaa yhdessä ja erikseen, molemmilla myös omia kavereita. Kasvatuksella voi myös edesauttaa lasten myötäsukaista suhtautumista toisiinsa, ei saa rangaista virheistä, pitää auttaa ja sallia isommankin pienuus, ei saa nauraaa osaamattomuudelle ja pitää antaa sisaruksille tilaisuus auttaa toisiaan sen verran kuin vain pystyvät. Se herättää hyvää tahtoa. Ei lasten hyvät välit ole pelkästään asia, joka "tulee sattumalta jos on tullakseen ja jos ei niin ei". Toki hitaasti lämpenevä esikoinen voi olla julma ihan perusluonteensa vaativuuden takia, mutta kai nyt sillekin jotain mahtaa.

Et saa, koska jos muiden mielestä elämäsi on perseestä, niin se on perseestä.

Elämä pienellä ikäerolla hankittujen sisarusten kanssa on ollut minulle todella antoisaa. Ei sinun tarvitsekaan sitä ymmärtää, riittää, että itse tiedän tämän olleen paras ratkaisu meidän perheellemme. :) Nyt nuorimmainen on 2v, ja vihdoin meillä on miehen kanssa aikaa myös toisillemme, ja on ihana tietää, ettei siitä enää tarvitse luopua. <3 Parisuhde kukoistaa ja arki on ihanaa. Kohta tosin lapset siirtyvät päiviksi päiväkotiin, katsotaan miten arki sitten lähtee rullaamaan.

Mun tuttavissa on eniten "epäharmonisia" 2-4v ikäeroja. Itse asiassa aniharvalla edes on alle 2v ikäeroa. Mun lapsilla on 1,5v ikäero. Oli meille sopiva, en käyttänyt ehkäisyä lasten välissä ja toivottuja oli molemmat.

Jos olisin nuorempi, nyt olisi kolmoselle aika (isommat 3 ja 5). Tätä aiemmin en olisi jaksanut kolmatta lasta.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:39"]Niimpä siinäpä se, pohtii 8 kuisen esikoistytön äiti. Moni tuttuni ja kaverini, jotka ovat synnyttäneet tänä vuonna, ovat jo uudestaan raskaana, tarkoituksella. Että samoilla lämmöillä tämäkin vauvavuosi? Itseä suorastaan kauhistuttaa pelkkä ajatuskin. Toivon että esikoinen olisi vähintään 2 v jos ja kun toista alkaa odottamaan. Aborttia en pystyisi tekemään, sitten vain kasvettaisi ajatukseen lapset pienellä ikäerolla. Vai onko se vauvankaipuu vai tauloudellinen ajatus lapset peräperää? 
[/quote]
Mun täytyy sanoa, että olisin tehnyt abortin. Vasta nyt, kun lapsi on 4-vuotias niin voisin kuvitella hoitavani vauvaa. En olisi uskaltanut ottaa riskiä, että toinen olis ollut samanlainen kuin ensimmäinen, joka söi ensimmäiset 6 kk 8-12 tuntia päivässä.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:30"]

Mä olen 23-vuotias 1,5-v. pienen pojan äiti. Musta jotenkin tuntuu, et varsinkin nuorilla äideillä on hirveä kiire tehdä toinen heti perään. Välillä tuntuu kuin tää olisi joku kilpailu, kuka saa sen oman 4-5 hengen perheen ekana. Multakin on jo 2 nuorta äitiä ihmetellen kysynyt, miksi en ole jo uudestaan raskaana. Totuus on, ettei mulla ole vauvakuumetta yhtään. Haluan antaa esikoiselle vielä kaiken huomion. Muutenkin tuntuu, että osalla nuorista on hirveä kiire perustaa perhe ja mennä naimisiin. Ja sit yhtäkkiä ollaankin 23-vuotiaina eronneita 2 lapsen yksinhuoltaja äitejä.

[/quote]

Hassua, mun tuttava piirissä juuri ne nuoret äidit ovat lykänneet toisen hankintaa tai jättäneet kokonaan hankkimatta. Kun on taas päästy siihen oman ajan makuun, niin siitä ei enää halutakaan luopua.

Aina niitä lapsia ei noin vaan tehdä. Tuttavapiirissä eräs nainen oli suunnitellut hankkivansa kolme lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla. Kaksi lasta he saivat ja ikäeroa on neljä vuotta. En tiedä ovatko vielä yrittäneet, kun kuopuksensa on jo viisivuotias. Toinen pari taas sai tytön ja toivoivat kovasti sisarusta mutta eivät vaan saaneet. Tyttö on jo koululainen eli toivosta on luovuttu heillä.

Meille taas lääkäri sanoi, että luomukeinoilla tuskin saamme lapsia. Saimmepa kuitenkin, ja toista lasta alettiin sitten tietysti yrittämään pian koska takeita onnistumisesta ei ollut. Toinenkin raskaus alkoi ihme kyllä luomuna hyvin pian ja lastemme ikäero on alle kaksi vuotta.

Minusta noin kaksi vuotta onkin ihanteellinen ikäero ja olen todella onnellinen. En silti olisi uskaltanut aikoinaan huudella ääneen, että näin aiotaan lapset hankkia ja suunnitella. Jotenkin hullua olettaa, että perhesuunnittelu menee varmasti juuri niin kuin haluaa.

Meillä on kaksi ekaa 1v11kk erolla. Sitten tuli eroa melkein yli 6v.
Aivan ihanaa nauttia pienestä erillään. Toinen meni siinä sumussa ekan oleessa niin pieni.
Jos vielä viimeinen Saadaan niin 3v on minimi ikäero.

Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä kuin moralisoida toisten jälkikasvun välisiä ikäeroja? Tulin lukemaan näitä sivuja työn puolesta, ja ei voi Bkun ihmetellä, millaiset ottavat täältä vakavissaAn neuvoja. Jos siskon parhaan ystävän kumminkaiman veljenpojanD serkkupuolen tuttavaperheessä lasten pieni ikäero on aiheuttanut hankaluuksia, onko silloin pätevä julistamaan, että lasten pieni ikäero on ehdottomasti huono asia? Tämä saattaa tulla järkytyksenä, mutta ei ole. Joillekin perheilleW lapsikatras tulee kertarysäyksellä, jOtkut haluavat odoteLla, että esikoinen on isompi ja itsenäisempi. Se on aivan perheestä kiinni, eikä kukaan voi mennä sanomaan, että minun tapani oli parempi kuinF sinun, ainakaan tässä ikäeroasiassa. Jos tämänkin tarmon, jolla tälläkin palstalla länkytetään mielipidekysymyksistä, käyttäisi vaikka kehitysmaiden äitien aseman parantamiseen, maailman nälkäongelman ratkaisuun tai yleiseen lähimmäisestä välittämiseen, maailma olisi taas piirun verran parempi paikka.

Meillä esikoisen ja tokan ikäeroa vain 1v 3 viikkoa. Mulla on raskaudet olleet ihan normaaleita/helppoja.

Hyvin meni kaikki, aina oli kaveri saatavilla ja oikeastaan pääsin helpommalla kuin 1 lapsen vanhemmat, koska olivat niin tiivis parivaljakko. Ja mä olin nuori, 25v kun toinen syntyi!! Enää en jaksais...(olen 39v;)).

Toki välillä oli rankkaa, mutta sellaista se pikkulapsiperheessä on aina. Liputan pienen ikäeron puolesta, ehdottomasti. Nyt ovat jo 14v ja 13v .;)

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:40"]

Meillä esikoisen ja tokan ikäeroa vain 1v 3 viikkoa. Mulla on raskaudet olleet ihan normaaleita/helppoja.

Hyvin meni kaikki, aina oli kaveri saatavilla ja oikeastaan pääsin helpommalla kuin 1 lapsen vanhemmat, koska olivat niin tiivis parivaljakko. Ja mä olin nuori, 25v kun toinen syntyi!! Enää en jaksais...(olen 39v;)).

Toki välillä oli rankkaa, mutta sellaista se pikkulapsiperheessä on aina. Liputan pienen ikäeron puolesta, ehdottomasti. Nyt ovat jo 14v ja 13v .;)

[/quote]

Korjaus, 15v ja 14v :D

Ainiin, ja mustasukkaisuutta ei ollut juuri lainkaan. Ikäero oli sen verran pieni.

Meillä nuorimmilla ikäeroa 1v3kk, hyvin noiden kanssa jaksoi. Mutta jotta ap saisi lisää kauhisteltavaa, niin iltatähteä odotellaan ja ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä tulee olemaan 20v. HUI! Miettikääpä sitä ;P