Miksi niin kiire tehdä toinen lapsi heti esikoisen perään?

Mä olen niin monta perhettä tavannut, joissa sisaruksilla noin 3v ikäeroa ja vihanneet toisiaan "aina". Isompi ollut jo sen verran aktiviteetteja odottava, että vauvavuosi ollut yhtä kärsimystä kaikille. Isoveli/sisko hakannut vauvaa ja nipistellyt, alkanut pissata alleen ja valvottaa öisin. Ei mitään toivoa nauttia vauvasta, kun on koko huomio mennyt isompaan, joka ei edes ole nukkunut päikkäreitä enää.

Ah miten ihanaa syyllistää vanhempia siitä, että hankkivat lyhyellä ikäerolla lapset. Uskokaa tai älkää, toiset jaksavat ja nauttivatkin toisenkin lapsen vauva-ajasta, vaikka esikoinenkin olisi vielä pieni. Ja koska perheessä on kaksi rakastavaa ja osallistuvaa vanhempaa, eikä esikoinen ole missään virikehoidoissa, niin koen hänen kyllä saavan paljonkin syliä ja rakkautta. Enemmän luultavasti, kuin jos jatkaisin töissä ja lapsi päivähoidossa, nyt hän saa olla kotona minun ja vauvan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:00"]Mä olen niin monta perhettä tavannut, joissa sisaruksilla noin 3v ikäeroa ja vihanneet toisiaan "aina". Isompi ollut jo sen verran aktiviteetteja odottava, että vauvavuosi ollut yhtä kärsimystä kaikille. Isoveli/sisko hakannut vauvaa ja nipistellyt, alkanut pissata alleen ja valvottaa öisin. Ei mitään toivoa nauttia vauvasta, kun on koko huomio mennyt isompaan, joka ei edes ole nukkunut päikkäreitä enää.
[/quote]
Niin ja tämän takia halusin itse niin pienellä ikäerolla, että vanhempi ei "osaa" olla niin kauhean mustasukkainen, että vielä aikuisenakin hokee, miten elämä meni pilalle kun pienempi sisarus syntyi.

Raskainta ei ollut vauvavuosi eikä vaippa-aika, vaan se vaihe leikki-iässä, kun nuorempi alkoi tahtoa yhtä kovaäänisesti kaikkea kuin isompikin.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:00"]

Mä olen niin monta perhettä tavannut, joissa sisaruksilla noin 3v ikäeroa ja vihanneet toisiaan "aina". Isompi ollut jo sen verran aktiviteetteja odottava, että vauvavuosi ollut yhtä kärsimystä kaikille. Isoveli/sisko hakannut vauvaa ja nipistellyt, alkanut pissata alleen ja valvottaa öisin. Ei mitään toivoa nauttia vauvasta, kun on koko huomio mennyt isompaan, joka ei edes ole nukkunut päikkäreitä enää.

[/quote]

Mä tiedän myös vastaavia perheitä, vaikka lapsilla olisi pieni ikäero. Vauvaa ole voinut jättää hetkeksikään vahtimatta, kun isompi käy päälle ja satuttaa (tahallaan). Varsinkin yhdessä perheessä oli ihan kamalaa katsottavaa, kun pienempi opetteli huterasti kävelemään, ja isompi parivuotias juoksee tahallaan päin tai tönäisee kumoon, ja sama kiusaamis/mustasukkaisuusmeno jatkunut vaikka lapset jo leikki-ikäisiä.

Toisilla tietysti menee sitten senkin edestä hyvin, onneksi :)

Ovatpa ihmiset kärkkäitä arvostelemaan toisten perheitä ja lastenhankintaa. Totuus on, ettei kukaan muu voi tietää, mikä millekin perheelle on oikea ratkaisu. Näitä "hyväntahtoisia" neuvojiahan riittää joka asiaan.

Onko aivan kaikesta pakko vääntää ongelmaa? Mitä se kenellekään toiselle kuuluu toisten ihmisten perhesuunnittelu. Luulisi nyt tässä maailmassa olevan suurempiakin ongelmia kuin toisten lisääntymisen kyttääminen. Olisit onnellinen toisten puolesta ja lopeta tälläisistä tyhjänpäiväisyyksistä valittaminen.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:44"]Monilla iskee vauvakuume siinä vauvavuoden aikana. Minullakin, mutta onneksi odotettiin ja se menikin ohi. Lapsi on nyt reilu 2v. ja en kyllä jaksaisi jos tässä olisi nyt vauva hoidettavana. Ehkä kun 3v. alkaa häämöttää niin voisi harkita.
[/quote]

Saman olen kokenut minäkin molempien lasten kohdalla. Ei sitä tajua sen söpön vauvan kanssa, miten rankkaa elämä 2-vuotiaan kanssa voi olla ilman vauvaakin. Jos siis itse haluaa lapsensa kasvattaa ja kunnolla heille sitä aikaa ja läheisyyttä. Eri asia ovat sitten ne tapaukset, joissa edellinen hylätään vuoden iässä muiden kasvatettavaksi (päivä"koti"). Mikäs siinä sitten taas seuraavaa vauvaa sen ekan vuoden ajan hoidellessa...

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:11"]

Onko aivan kaikesta pakko vääntää ongelmaa? Mitä se kenellekään toiselle kuuluu toisten ihmisten perhesuunnittelu. Luulisi nyt tässä maailmassa olevan suurempiakin ongelmia kuin toisten lisääntymisen kyttääminen. Olisit onnellinen toisten puolesta ja lopeta tälläisistä tyhjänpäiväisyyksistä valittaminen.

[/quote]

Nimenomaan, jos joku on onnellinen kahden tai useamman pienen kanssa, niin miten se on sinulta ap pois?

Haluan toisen silloin, kun esikoinen on vähintään neljä, mutta sitten voikin olla, että mukavuus vie voiton ja esikoinen jää ainokaiseksi. ☺

Minulla on viisi vuotta nuorempi sisar, joka on pitkään ja edelleen paras ystäväni.
Omat lapset on tehty 2,5 ja 2,3 vuoden ikäeroilla.

Kun itse seuraan läheisiä perheitä, perheet, joissa ikäeroa on lähemmäs kolmea
Vuotta, ovat harmonisia ja molemmat lapset saavat ikätasoistaan huomiota. Lapsia kasvatetaan ja heistä nautitaan omina persooniaan.

Sen sijaan alle kahden vuoden ikäeroilla syntyneiden perheissä yleinen keskustelutapa on useammin huutaminen, isompaa sisarista kuvataan ja kohdellaan "hankalana"/"yliaktiivisena", vauvaa kyllä ihastellaan, kärsivällisyys on vähissä eikä lasten kanssa jakseta leikkiä tai puuhata ja perheet vaikuttavat muutenkin olevan kovilla. Sitten hymistellään, kuinka hyvä on kun valvominen tulee samaan putkeen, kun ei tätä enää toiste halua kokea. Siis mitä? Eikö pilkulapsiajasta pitäisi pystyä
nauttimaan edes välillä?
Alle kahden vuoden ikäero vaikuttaa olevan tuttavapiirissäni myös yhteydessä viiteen täyspitkän virikehoitopäivään, kun esikoinen on niin hankala viihdytettävä.

Tämä varmaan selittyy sillä, että iso osa pienistä ikäeroista on vahinkoja.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:57"]Veljekset, ikäeroa 1, 5 v. Naapuri sanoi, kun odotin toista, että alussa on rankkaa, mutta sitten pääset helpolla kun ovat muutaman vuoden, kun leikkivät keskenään. No niin kävi ja pojat tulevat edelleen lähes aikuisena loistavasti toimeen. Eikä se rankka kausi ollut kuin kuopuksen vauva-aika, kun pojilla oli erilainen rytmi. 
[/quote]
Eivätkö tosiaan ikinä tapelleet? Kaksosetkin ovat vaikeita juuri sen takia kun ovat hela toden yhdessä. Sulla oli varmaan superhelpot lapset.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:13"]

Minulla on viisi vuotta nuorempi sisar, joka on pitkään ja edelleen paras ystäväni. Omat lapset on tehty 2,5 ja 2,3 vuoden ikäeroilla. Kun itse seuraan läheisiä perheitä, perheet, joissa ikäeroa on lähemmäs kolmea Vuotta, ovat harmonisia ja molemmat lapset saavat ikätasoistaan huomiota. Lapsia kasvatetaan ja heistä nautitaan omina persooniaan. Sen sijaan alle kahden vuoden ikäeroilla syntyneiden perheissä yleinen keskustelutapa on useammin huutaminen, isompaa sisarista kuvataan ja kohdellaan "hankalana"/"yliaktiivisena", vauvaa kyllä ihastellaan, kärsivällisyys on vähissä eikä lasten kanssa jakseta leikkiä tai puuhata ja perheet vaikuttavat muutenkin olevan kovilla. Sitten hymistellään, kuinka hyvä on kun valvominen tulee samaan putkeen, kun ei tätä enää toiste halua kokea. Siis mitä? Eikö pilkulapsiajasta pitäisi pystyä nauttimaan edes välillä? Alle kahden vuoden ikäero vaikuttaa olevan tuttavapiirissäni myös yhteydessä viiteen täyspitkän virikehoitopäivään, kun esikoinen on niin hankala viihdytettävä. Tämä varmaan selittyy sillä, että iso osa pienistä ikäeroista on vahinkoja.

[/quote]

Onpa sinulla laaja otanta asiaan, tuon perusteella kannattaakin yleistää. Minun tuttavapiirissäni 2-3 vuotta taas on ihan normaali ikäero, ja ihan harmonisia ja tasapainoisia perheitä hekin vaikuttavat olevan, siinä missä ne isommankin ikäeron perheet. Enemmän mielestäni tuohon tasapainoon on vaikuttanut lapsien määrä. Kolmen lapsen perheillä tuntuu olevan kireää menoa useammin kuin yhden tai kahden lapsen perheissä. Kummankohan meistä havainnot ja tulkinnat nyt sitten ovat oikeat, vai eivät kummankaan...

Olenko väittänyt, että nopeasti sikiäminen mun ystäväpiirissä olisi ongelma? En? Lähinnä vaan ihmettelen, että tunnun olevan ainakin omissa piireissäni AINUT joka haaveilee hieman isommasta ikäerosta 3 v ja ylikin. Minä vaan olen pohtinut, että miksi nopeasti heti toinen lapsi. Mielenkiintoisia kommentteja onkin tullut, kiitos niistä. Mua vaan kauhistuttaa yhtälö esikoinen 11 kk ja vauva 2 vkoa. Sori jos ketjussa oli paljonkin mielensäpahoittajia. Kukin tyylillään. Ap.

P.s. Ihan samanlaista siellä päiväkodissa on kaksivuotiaalla virikehoidossa olevalla, kuin kaksivuotiaalla, jonka vanhemmat ovat töissä.

Terkuin äiti, jonka lapset eivät ole vielä ollenkaan päiväkodissa

Ihan hullujen hommaa. Halutaan vaan se oma ideaali perhe äkkiä. Kauhea kaaos monta vuotta.

Minusta on ihanaa nauttia esikoisesta kaikessa rauhassa. vauvavuosi oli järkyttävää aikaa enkä nyt 1,5 vuoden jälkeen osaa vielä muistella sitä hyvällä. Nyt jos tähän putkahtaisi uusi vauva, niin menisi ohi suuri osa esikoisen ihania juttuja. Ei niitä kiireessä ja väsymyksessä huomaisi.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:25"]

Ihan hullujen hommaa. Halutaan vaan se oma ideaali perhe äkkiä. Kauhea kaaos monta vuotta.

Minusta on ihanaa nauttia esikoisesta kaikessa rauhassa. vauvavuosi oli järkyttävää aikaa enkä nyt 1,5 vuoden jälkeen osaa vielä muistella sitä hyvällä. Nyt jos tähän putkahtaisi uusi vauva, niin menisi ohi suuri osa esikoisen ihania juttuja. Ei niitä kiireessä ja väsymyksessä huomaisi.

[/quote]

Se ei vielä tee siitä hullujen hommaa, jos sinä et onnistuisi nauttimaan kahden pienen kanssa elämisestä. :)

Mä olen 23-vuotias 1,5-v. pienen pojan äiti. Musta jotenkin tuntuu, et varsinkin nuorilla äideillä on hirveä kiire tehdä toinen heti perään. Välillä tuntuu kuin tää olisi joku kilpailu, kuka saa sen oman 4-5 hengen perheen ekana. Multakin on jo 2 nuorta äitiä ihmetellen kysynyt, miksi en ole jo uudestaan raskaana. Totuus on, ettei mulla ole vauvakuumetta yhtään. Haluan antaa esikoiselle vielä kaiken huomion. Muutenkin tuntuu, että osalla nuorista on hirveä kiire perustaa perhe ja mennä naimisiin. Ja sit yhtäkkiä ollaankin 23-vuotiaina eronneita 2 lapsen yksinhuoltaja äitejä.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:57"]Veljekset, ikäeroa 1, 5 v. Naapuri sanoi, kun odotin toista, että alussa on rankkaa, mutta sitten pääset helpolla kun ovat muutaman vuoden, kun leikkivät keskenään. No niin kävi ja pojat tulevat edelleen lähes aikuisena loistavasti toimeen. Eikä se rankka kausi ollut kuin kuopuksen vauva-aika, kun pojilla oli erilainen rytmi.  [/quote] Eivätkö tosiaan ikinä tapelleet? Kaksosetkin ovat vaikeita juuri sen takia kun ovat hela toden yhdessä. Sulla oli varmaan superhelpot lapset.

[/quote]

Esikoisen synnytys oli vaikea, ja hän on lievästi erityislapsi, luultavasti hapenpuutteen vuoksi. Ei ollut helppo, älyllisesti normaali, mutta sosiaalisesti ja puheenkehityksessä ikätasosta jäljessä. Kuopukseenkin tarttui sitä virheellistä puhetta jonkun verran. Mutta,  en tosiaan muista mitään tappeluja. Jotain mielipide-eroja, väittelyä on ollut vähän isompana. Kyllä anoppikin kysyi monta kertaa, että leikkivätkö nuo aina noin sopuisasti keskenään, vertaili vissiin muihin lastenlapsiin, kun heitä oli paljon. Useimmiten kyllä. Toisinaan sitten ovat lähteneet kirjojen pariin omiin olohinsa, jos eivät jaksaneet leikkiä. 

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:02"]

Ah miten ihanaa syyllistää vanhempia siitä, että hankkivat lyhyellä ikäerolla lapset. Uskokaa tai älkää, toiset jaksavat ja nauttivatkin toisenkin lapsen vauva-ajasta, vaikka esikoinenkin olisi vielä pieni. Ja koska perheessä on kaksi rakastavaa ja osallistuvaa vanhempaa, eikä esikoinen ole missään virikehoidoissa, niin koen hänen kyllä saavan paljonkin syliä ja rakkautta. Enemmän luultavasti, kuin jos jatkaisin töissä ja lapsi päivähoidossa, nyt hän saa olla kotona minun ja vauvan kanssa.

[/quote]

Saanko kysyä, mitä alapeukutettavaa tässä oli? Enkö siis saisi nauttia elämästäni, kun minulla on kaksi pientä lasta? :(

Jotkut jaksa kahden pienen kanssa, jotkut ei. Minä jaksan. Alle vuosi ikäeroa lapsilla ja menevät kaksosista, molemmat saa yhtälailla huomiota, vauva aikana varsinkin kun pienempi nukkui enemmän kerkesi touhuta vaikka mitä isomman kanssa :) ja taantumista ei ole ollut isomman kanssa, ihan 11kk ikäisestä paijasi ja pusutteli vauvaa, monesti itse vei tutinkin kun vauva itki. Nykyään varsinainen touhu kaksikko pienempi ottaa isommastaan esimerkkiä kaikessa esim. Pottalla käyminen, syöminen... Ihanaa aikaa ollut , enempää ei kyllä lapsia tule :)