Lue keskustelun säännöt.
Vihaan mieheni koiraa
Provosoiva otsikko, koska toivon mielipiteitä, kritisoidakin saa.
Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta, asuttu yhdessä siitä suunnilleen puolet. Olen aina tykännyt koirista todella paljon, vaikka omaa minulla ei ole ollut kuin ihan pienenä lapsena meillä oli koira. Siksi minusta oli aluksi kivaa että tapasin koirallisen miehen. Ja rakkauden alkuhuumassa kaikki oli ihanaa eikä mikään (koirassakaan) ärsyttänyt. Olen myös todella joustava luonne, joten sopeuduin koiraan liittyviin asioihin helposti.
Mutta nyt tässä vuosien varrella on koira-asiat ruvenneet ärsyttämään todella pahasti. Jopa niin että tunnen usein vihaavani miehen koiraa. Koira estää meiltä kaiken mukavan elämän. Mihinkään ei voida koskaan lomalla matkustaa, koska miehen mielestä koiraa ei voi laittaa koskaan koirahotelliin ja tutuista kukaan ei suostu ottamaan isoa koiraa hoitoon. Koiraa ei myöskään voi ottaa matkalle mukaan, koska se ei pysty olemaan junassa eikä tietenkään lentokoneessa, autoilulomat omalla autolla ei käy koska koiraa ei voi jättää yhtään autoon jos itse menisi syömään tai nähtävyyksiin, sitä ei voi jättää vuokramökkiin koska se repii sisustuksen rikki jne. Kotona ei voida olla koskaan pidempään pois kun aina on kiire koriin pissattamaan koira. Koira sanelee ja määrää meidän koko elämän niin että kökötetään vain kotona. Välillä se haukkuu öisin niin että en saa nukuttua. Vihaan sitä. Mietin eroa vaikka miestäni rakastan, koirasta luopuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Ihan mies, kun pitää noin hyvää huolta koirastaan.
Siis ihana mies
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään hoitolaan veisi, mutta kyllähän tuttuja riittää. Ystävät, sukulaiset? Ja mieluiten tietenkin sellaiset joilla ennestään kokemusta koirien hoidosta.
Ihmettelen kun kukaan ei mainitse sitä että mies ei ole kummoinen koiranomistaja. Koirahan on täysin kouluttamaton, kuten AP:n viesteistä ilmenee. Hajottaa paikat, haukkuu yöt, vihaa muita koiria. Siis hyvä esimerkki koirasta josta on tehty luonnevikainen koska omistaja on täysin pihalla siitä mitä ison koiran pitäminen vaatii. Minä olisin pistänyt suhteen poikki jo alkumetreillä ihan tuon takia. Kun koiran ottaa, se pitää kouluttaa elämään ihmisten keskellä ja ihmisten kanssa.
Mies ei myöskään salli että AP menee sitten yksin kun sitten hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. En kyllä kattelis tuota tyyppiä päivääkään, oli koiraa tai ei.
Mies kuulostaa kyllä sitoutumiskykyiseltä, empaattiselta ja vastuuntuntoiselta, ihan perheenisäainesta jos sitä nyt voi tuosta koirasuhteesta jotenkin päätellä.
Mutta koira on ensisijaisesti hänen valintansa ja hän on sen kasvattanut ja nyt se (koira) on sitten tuollainen kuin on. Itsehän en olisi ikinä edes muuttanut koirallisen miehen kanssa samaan huusholliin, mutta kun nyt itse olet tuollaisen tempun mennyt tekemään, niin ei auta muu kuin nostaa keskustelussa kissa pöydälle. Tai tässä tapauksessa siis koira.
Elät sinäkin ainoaa elämääsi. Jos haluat matkustella (mikä toki nyt korona-aikana on edelleenkin vähän haastavaa), niin totta kai sen teet. Tosin jos haluat miehestä pitää kiinni, on sinun joko reissattava yksin tai löydettävä kavereita, joiden kanssa voit sopia matkoistasi. Koira ei tosiaan ikuisesti elä, ja onhan tuo ihanaa, että mies on valmis huolehtimaan koirasta, vaikkapa se olisi vähän hankalakin. Toisaalta, jos hän haluaa pitää kiinni sinusta, hän olisi ehkä valmis myös miettimään koirahoitolaa tai etsimään omista kavereistaan jonkun, joka voisi tulla koiran kanssa toimeen matkan aikana (korvausta vastaan).
Ymmärrän täysin ap:ta!
Voimia!
P. S. Mun isot koirat elivät vain 9,10 ja 11 vuotta. Kyllä se siitä ☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että mies syyllistää ap:ta omista reissuista on ihan täyttä soopaa.
Miehen ottama koirahan tuo on, ja sitten ap ei saisi viettää edes yhtään koiravapaata lomaa.
Ap saa tehdä omasta puolestaan lomillaan mitä lystää, eikä sen pitäisi kuulua miehelle mitenkään.
Ota vastapainoksi suloinen kissanpentu.
Voitte sitten jakaa huolet lemmikeistänne, koska kisulia sinä puolestasi et raski jättää minnekään, ettei se kärsi ja ikävöi. Yleensä myös koirat tykästyy pentuihin, joten se adoptoi kissasi ja teistä tulee yksi iso onnellinen ja ehyt perhe. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hoitolaan veisi, mutta kyllähän tuttuja riittää. Ystävät, sukulaiset? Ja mieluiten tietenkin sellaiset joilla ennestään kokemusta koirien hoidosta.
Mikä niissä hoitoloissa on vikana? Kai niissä voi olla ihan hyviäkin?
Mies tekee lomasuunnitelmansa koiran kanssa ja ap:ltä kysytään vasta koiran jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hoitolaan veisi, mutta kyllähän tuttuja riittää. Ystävät, sukulaiset? Ja mieluiten tietenkin sellaiset joilla ennestään kokemusta koirien hoidosta.
Mikä niissä hoitoloissa on vikana? Kai niissä voi olla ihan hyviäkin?
No ei yhtään mitään, muuta kuin omistajan omissa mielikuvissa.
Koirani ainakin tykkää mennä hoitolaan. Tietty pitää katsoa suositukset hoitolaa valittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vihaat viatonta koiraa? Vihaa sitä ukkoasi, joka ei ole kouluttanut koiraansa mitenkään.
Paljon muuten maksaa vaikka viikko koirahoitolassa?
Uteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itekään en tykännyt mieheni koirasta seurustelun alkuaikoina, mutta totuin siihen pikku hiljaa. Ja tosiaan ei ne oo pitkään riesana, n. 10 vuotta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin yhdestä koirasta eroon kun annoin sille suklaalevyn. Hotki koko levyn kertalipaisulla. Ukko vei lekuriin, mutta ei saaneet selville kuolinsyytä.
Jos on pakkomielle puhua pas kaa niin yritä olla uskottava. Koira ei kuole yhteen suklaalevyyn. Jos siitä tulee oireita, syy saadaan kyllä lääkärissä selville.
Varoitan, että itse en ymmärrä matkusteluja, ravintolailuja tai muuta ollenkaan. En tykkää enkä viihdy. Tätä ominaisuuttani ei ymmärretä, joten jossain vaiheessa aloin perustella kieltäytymisiäni lemmikilläni. Eihän AP:n mies ole samanlainen elämystenkarttelija kuin minä? Ja että oikeasti ongelma ei ole koirassa, vaan miehessä? Onko AP varma, että miehen menojalka alkaisi viuhua hurjasti heti, kun koirasta aika jättäisi...?
Vierailija kirjoitti:
Tuota suklaa juttua ois kyllä kiva kokeilla johonkin epämiellyttävän räksyttäjään, kuolekoo koirat tosiaan noin helposti. Naurattaa ajatuskin.
Koiran pitää syödä tosi paljon suklaata että kuolisi. Luultavasti saat aikaan vain oksentelua ja ripulointia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä satutäti taas selittää? Ei mikään koira ole noin vaativa. Taitaa olla tekosyy sulle nyt päästä eroon miehestä, johon olet kyllästynyt.
Mulla oli koira joka oli noin vaativa. Oli ensimmäinen koirani enkä osannut sitä kunnolla kouluttaa tai olemaan yksin. Repi mm. kerran sohvamme ihan rikki. Söi lukemattomat kengät. Järsi ovenpielet.
Haukkui ja ulvoi yksin ja tuhosi paikkoja. Haukkui ovikelloa. Haukkui muut koirat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä satutäti taas selittää? Ei mikään koira ole noin vaativa. Taitaa olla tekosyy sulle nyt päästä eroon miehestä, johon olet kyllästynyt.
Mulla oli koira joka oli noin vaativa. Oli ensimmäinen koirani enkä osannut sitä kunnolla kouluttaa tai olemaan yksin. Repi mm. kerran sohvamme ihan rikki. Söi lukemattomat kengät. Järsi ovenpielet.
Haukkui ja ulvoi yksin ja tuhosi paikkoja. Haukkui ovikelloa. Haukkui muut koirat.
Kuinka paljon lenkitit ja aktivoit?
Meillä koirat aina ollut hoidossa sukulaisilla matkojen ajan. Yleensä omat vanhemmat tai miehen vanhemmat ottaneet hoitoon. Myös hyvä ystäväni on tarjoutunut hoitajaksi tarvittaessa. Koirille tuttuja ihmisiä entuudestaan. Kaikki on mennyt aina tosi hyvin ja hyvin ollaan päästy reissuille. Toivottavasti tekin saisitte asian jotenkin järjestettyä.