Noloin meikki-/kauneusmokasi

Koko yläasteen aikainen lookkini. Mulla on leveä leuka ja vaalea iho, skandinaavisen blondit hiukset ja muut karvat.

Eipä siinä, kyllä silloin tuntui hyvältä idealta ne sinimustat hiukset otsatukalla (ei näyttänyt leuka yhtään leveemmältä ei), kajaalia vain alaluomella, ja pelkkiä mustia vaatteita. Kiva Draculan morsian, ja vielä ruma sellainen :D

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:45"]

Tää on kyl joo... Joskus yläasteikäisenä kävin kosmetologilla. En edes ensimmäistä kertaa. Mutta kosmetologi kysyi että voiko hän laittaa vähän päivävoidetta. Joo, laita vaan.

Kävelin sieltä kotiin ja joku vastaantullut koulupoika oli ajaa ojaan kun jäi tuijottamaan minua.

Kotona sitten tajusin, miksi... se päivävoide oli noin kolme astetta ihoa tummempaa, valui ja jätti tietty silmien ja suun ympärille vaaleamman alueen...

[/quote]

Mulla taas päinvastainen juttu. Kävin kosmetologilla mekaanisessa kasvojenpuhdistuksessa ja hän myös nyppi viiksikarvat. Ei suositellut ihon peittämistä heti hoidon jälkeen, joten lähdin kotiin kaupungin halki aivan kirkkaanpunaisessa naamassa. Ihmiset katsoivat pitkään.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 13:22"]

Haha, nää on hauskoja! :D

Minä tunnustaudun nyt edelleen lähellä 30 ikävuotta olevani gootti. Aika hillitty tosin, mutta on tähän matkalle mahtunut jos jonkinlaista mokaa... Ei oikeastaan ihmetytä, miksi meitä synkiöitä vähän katsotaan naureskellen, kun varsinkin se alkumatka saattaa olla varsin kivinen :D 

Kulmakarvojen piirtäminen. Olen aina vilpittömästi toivonut, että mulla ensinnäkin OLISI ne oikeat kulmakarvat. Mutta ei, niin perkeleen vaaleat ja harvat ovat luonnostaan, että käytännössä sama kun niitä ei olisi ollenkaan. Lasket mokaksi jo sen, että en meikannut niitä ennen 17 ikävuotta lainkaan. Voitte varmaan kuvitella täysmustiin pukeutuneen gööttimisun, silmät pandarajauksin tuhrittu, kalpea kuin kuolema, eikä kulmakarvoja ollenkaan. HAWT.

No sit tajusin ruveta piirtämään ne kulmakarvat. Kyllä taisin pari kertaa poistua ihmisten ilmoillekin niiden mustilla kajaaleilla taiteiltujen puolikaarten kanssa. Voi helevetti, onneksi niistä ajoista ei taida olla valokuvia. 

Vaatemokia tuli varsinkin sillon alkuaikoina myös: kaikenmaailman rimpsut ja rensselit toki piti olla, verkkoa ja meshiä, kahta numeroa liian isot Demonian kaninkarvabuutsit (kaverilta ostetut) ja raita-, pallo-, ja ruutukuosit kaikki sekaisin. SAMASSA ASUSSA. Apua, posket punehtuu häpeästä kun ajattelenkin... 

Jossain vaiheessa innostuin mielettömästi shokkiväreistä hiuksissa. En osannut valita pinkin, sinisen ja vihreän väliltä, niin läväytin sit kaikkea kuontalooni. Pääni näytti joltain krapulaisen yksisarvisen dagen efter -tuotokselta.

Mutta kaikista pahin on kyllä se, kun joskus pikkusta vajaa parikymppisenä koin jonkun ikäkriisin. Tuumasin, että kai tässä täytyy ruveta aikuistumaan, eli pukeutumaan kuin "aikuinen". Ostin siihen aikaan valtavirtamuodissa olleita vaatteita trendiväreissä (vaaleat farkut, lepakkopaidat, me semmoset Niken streetlenkkarit). Vaalensin hiuksenikin, koska eihän aikuisilla nyt mitään korpinmustaa goottipörröä ole. Jotain pari kuukautta sitä kesti, ja joka hetki niissä vetimissä tuntui niin VÄÄRÄLTÄ. Mahtoi olla kanssaihmisistä mielenkiintoista kattella sitä mun epämukavaa kiemurtelua ja itseni piilottelua, itsetunto meni ihan pohjalukemiin :C Onneksi järkiinnyin ja palasin takaisin omaan tyyliini.

[/quote]

Ihanaa että uskallat näyttää itseltäsi :) Itsekin olen parinkympin paremmalla puolella ripauksella ja mietin koko ajan pitääkö minun pukeutua tietyllä tavalla tai olla tietyllä tavalla aikuinen. Otan liikaa paineita.

Itse aiheeseen on pakko mainita se että minä nuorempana pukeuduin liian pieniin vaatteisiin, koska en kai "nähnyt" ylipainoani, jolloin minun mielikuvani itsestäni oli aivan eri kuin se jolla ekstrat tursusi paidan alta. Ja milloin muualtakin.

Ja sitten ole värjännyt hiukseni punaiseksi, vaikka minulla on couperosa iho eli punertava iho. Sen jälkeen punakkuuteni helotti kuin kuuma kekäle.

Up!

Ensin luulin, että eihän minulla ole oikein mitään.. Mutta sitten muisti alkoi palailemaan pätkittäin.

Yläasteella/ammattikoulussa todella ruokottomat kulmakarvat. Yläasteella luomiväriksi vain varjostus ulkonurkkiin tummanvioletilla, ilman mitään turhia ripsareita tai pohjustuksia. Hieman myöhemmin luomiväriksi pinkki-violettia. Ja violetti korostaa tummia silmänalusiani entisestään ja saa näyttämään minut todella sairaalta, ja pinkki taas saa ihoni oikein leimuamaan sellaisena ruman kesineen punaisena. NEVER again!

Joskus teininä yhdistelin ihan pokkana vihreää ja oranssia tai oranssia ja punaista samaan asuun.

Eriparikengät, kahteenkin kertaan.

Pesuissa jo ohentunut vaalea työpaita + uudet valkeat rintsikat mustilla palloilla + työpaikka.. Todellakin näkyi läpi, huomasin itse vasta myöhemmin vessareissulla että ei hitto... Onneksi mukana oli pitkähihainen.

Liian tumma tai vaalea meikkivoide. Yläasteella karmeat mustakajal-kokeilut, ja vielä luokkakuvassa.... :P

Kai tämä vaatepuoli menee vielä tuohon kauneuteen. Eli hame on jäänyt vessakäynnin jälkeen osittain sukkahousuihin takaa, ja olen sitten kävellyt ympäriinsä pikkarit vilkkuen...

Minulla myös vaatemoka. Olin laittanut neuleen väärinpäin päälleni ja ollut töissä niin, kunnes yksi asiakas sitten kysyi että kuuluuko tuon paidan olla noin. Nolotti hieman :D

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 18:34"]

Minulla myös vaatemoka. Olin laittanut neuleen väärinpäin päälleni ja ollut töissä niin, kunnes yksi asiakas sitten kysyi että kuuluuko tuon paidan olla noin. Nolotti hieman :D

[/quote]

Sama, neule väärinpäin. Nuorena myös vääränvärinen meikkivoide ja kauheat läiskät... Ja  se, kun en aikoinaan raaskinut ostaa puuteria kiiltävälle iholleni. No, neuvokkaana nuorena laitoin sitten vehnäjauhoa. Ja siitäkös se iho sitten tykkäsi...

Olin tekemässä lähtöä ja laitoin huulipunaa peilin edessä. Ehdin punata ylähuulen, mutta puhelin soi ja meikkituokioni katkesi. No, lähdin sitten puhelun jälkeen kaupungille - pelkkä ylähuuli punaisena... Ihmettelin miksi ihmiset katsovat niin pitkään, mutta ajattelin sen johtuvan siitä että olin yrittänyt panostaa kotona ulkonäkööni. Se häpeän tunne oli jotain niin lamaannuttava, kun vihdoin huomasin peilikuvani erään vaateliikkeen sovituskopissa ollessani. En ole juuri koskenut tämän jälkeen huulipunaan. 

Hiusten blondaaminen pissankeltaisiksi oli aika moka.

En kehtaa sanoa. Olisitte hei ihan oikeesti voineet sanoa. 

Vedin jointti aja kuuntelin musiikkia meikatessa. Muuten kaikki meni hyvin mutta unohdin meikata toisen silmän ja kulmakarvan.

Oli kiireinen aamu ja laitoin vain eyelineriä, ripsiväri unohtui... ei yhtään tökerön tai ruman näköistä, eikä varsinkaan noloa :)

Yläasteikäisenä yritin epätoivoisesti peittää akneani puuterilla, joka oli tietysti joko liian vaaleaa tai liian tummaa. Revin finnejäni, se oli osa silloista kauneusrutiiniani. 

Aikuisiällä värjäsin hiukseni punaiseksi ja pidin otsatukkaa ja vaikka pidinkin silloisista hiuksistani, nykyään en valitsisi tuollaista tyyliä. Lasken kauneusmokiini myös kolmekymppisenä tapahtuneen lihomisen, joka johtui yksinomaan hedonismista ja laiskuudesta ja oli täysin omaa syytäni. Näytin takuulla ihan karsealta.

No näyttihän se sähkönsininen ripsari ja sinimustat hiukset tosi hottikselta pisamaisella punaveriköllä. Mutta kun kaveritkin...

Huulipuna hampaissa... kiva huomata hissin peilistä kun just olin törmännyt hottikseen työkaveriin ja hymyillyt tietysti kuin naantalin aurinko. Takas huulikiiltoon.

Olin meikkaamassa, kun kissa kaatoi maljakon. Siivouksen jälkeen lähdin kouluun katsomatta peiliin. Kaverit sitten kysyi, että onko tuo yksi meikattu silmä joku uus muotijuttu jota aion viedä läpi vai unohdinko vain. :D

En ollut sheivannut sääriä joten vedin sukkahousut jalkaan hameen kanssa. Eipä vaan käynyt mielessä että ne karvat voi puskea niiden sukkistenkin läpi. Grau!

Tein kunnon silmä meikin. . Ja unohdi kulmakynä sitten ! Oikein suomalaisen vaaleat kulmat vielä. .