Lue keskustelun säännöt.
Autistisia piirteitä 2v. Äiti huolissaan!
16.12.2014 |
2v 2 kk pojallamme on selkeää valikoimista huomioimisessa, poika ei reagoi nimeensä, mutta reagoi heti esim. tuttuun lauluun tietokoneelta. Hän ei näytä pyydettäessä kirjasta kuvia, ymmärtää puhetta jonkin verran, ei tottele kuitenkaan kovin usein. Muutamia sanoja sanoo, ei kuitenkaan puhetta. Motorisesti näppärä ja käyttää tietokonetta ja älylaitteita todella hyvin. Kiljuu ja juoksee paljon. Tykkää läheisyydestä ja silitelystä. Asettelee pikkuautoja jonoon, mutta leikkii myös muuten, myös esim. mielikuvitusleikkejä kuten puhelimeen puhumista. Välttelee katsekontaktia mutta sen saa hetkeksi esim. kutittamalla. Olen tosi huolissani. Aika neurologille varattu, mutta onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten tilanne edennyt?
Kommentit (57)
Riisuu vaatteita ja kenkiä yrittää laittaa jalkaan. Ei tuijottele pitkiä aikoja. Enemmänkin juoksentelee.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa melko normaalilta mielestäni, en tuosta oikein näe mistä erityisesti olette huolissanne? Meillä esikoispoika oli juuri tuollainen, nyt isompana on kyllä yksi "erikoisuus" eli keskittymishäiriö. Mutta ihan normipojatkin ovat mielestäni usein tuollaisia.
Jos käyttää kännykkä yms sujuvasti niin paljonko lapsella on toimintaa? Totteleeko muita vai onko kyse siitä ettei tottele sinua? Auktoriteetti?
Käyttekö ulkona? Uimassa?
Annatko taaperon näpertää pelikoneita päivittäin? Entä rajaatko pelaamista?
En ole todellakaan mikään asiantuntija, mutta autisti ei varmaan yleensä pidä läheisyydestä? Ja jokainen pikkupoika laittaa välillä pikkuautoja jonoon, sillä jonossahan ne oikeatkin autot ajavat (todellisuuden jäljittelemistä = mielikuvitusleikki sekin). Autisti sen sijaan kai ennemminkin järjestelee leluja jonkin koodin mukaan?
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 16:48"]
Tykkää läheisyydestä ja silitelystä. Asettelee pikkuautoja jonoon, mutta leikkii myös muuten, myös esim. mielikuvitusleikkejä kuten puhelimeen puhumista.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mun poika tuossa iässä. Lievä autismi, nyt aikuinen elää suht. normaalia elämää, mutta joissain asioissa tarttee tukea, toisaalta hoitaa monet asiat paremmin kuin ikäisensä, esim. laskut hoitaa pilkuntarkasti ilman apua eräpäivänä. Asuu itsenäisesti ja käy koulua, opiskelee ammattia normaalissa oppilaitoksessa. Opettajista muutama ja luokanvalvoja tietää, loukkakavereista vain yksi, joka ei ehkä välitä, koska tietää siksi, että on samasta erityiskoulusta. Tuo ettei reagoi nimeensä, ja katsekontaktin puute ei valitettavasti kuulosta normaalilta ja se on se seikka mistä huolestuisin eniten. En ole nähnyt yhtään normaalia lasta, joka ei reagoi nimeensä; nillä jotka eivät reagoi ja joita olen nähnyt, on kyllä ennemmin tai myöhemmin todettu jotain. Katsele vauvakuvia, katsooko niissä kameraan? Meillä on autistinen serkkukin, joka on sitten jo vaikea. Silmiinpistävää on, että jo vauvana lähes joka ikisessä valokuvassa nämä lapset katselevat ohi kuvan ottajasta, eli katse on aina sivulle.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 17:01"]
Kuulostaa melko normaalilta mielestäni, en tuosta oikein näe mistä erityisesti olette huolissanne? Meillä esikoispoika oli juuri tuollainen, nyt isompana on kyllä yksi "erikoisuus" eli keskittymishäiriö. Mutta ihan normipojatkin ovat mielestäni usein tuollaisia.
[/quote]
Puheen kehityksen viivästymä huolettaa ja neuvolassa ei saatu kontaktia. Sitten kun luin autismista, alkoi pelottamaan kun monet asiat osui ainakin jotenkin.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutonen vastasi tuossa välissä, kun minä 8 kirjoitin omaa vastaustani. Kyllä meidän lievä autisti on tykännyt läheisyydestä, mutta ei ole suostunut olemaan koskaan lapsena kuin isän tai äidin sylissä. Sekä autoja laittoi jonoon, se idea lähti eräästä kirjasta, missä oli jono ajoneuvoja. Hän toisteli, sitten kun puhui, kirjan lauseita laittessaan autoja jonoon.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 17:12"]
Ihan kuin mun poika tuossa iässä. Lievä autismi, nyt aikuinen elää suht. normaalia elämää, mutta joissain asioissa tarttee tukea, toisaalta hoitaa monet asiat paremmin kuin ikäisensä, esim. laskut hoitaa pilkuntarkasti ilman apua eräpäivänä. Asuu itsenäisesti ja käy koulua, opiskelee ammattia normaalissa oppilaitoksessa. Opettajista muutama ja luokanvalvoja tietää, loukkakavereista vain yksi, joka ei ehkä välitä, koska tietää siksi, että on samasta erityiskoulusta. Tuo ettei reagoi nimeensä, ja katsekontaktin puute ei valitettavasti kuulosta normaalilta ja se on se seikka mistä huolestuisin eniten. En ole nähnyt yhtään normaalia lasta, joka ei reagoi nimeensä; nillä jotka eivät reagoi ja joita olen nähnyt, on kyllä ennemmin tai myöhemmin todettu jotain. Katsele vauvakuvia, katsooko niissä kameraan? Meillä on autistinen serkkukin, joka on sitten jo vaikea. Silmiinpistävää on, että jo vauvana lähes joka ikisessä valokuvassa nämä lapset katselevat ohi kuvan ottajasta, eli katse on aina sivulle.
[/quote]
Kiitos kun kerroit teidän tarinaa. Katsoo tosiaan lähes aina ohi. Vauvana katsoi silmiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8+10 lisää, että mullakin vaisto heräsi tuossa iässä ja äidinvaisto on usein oikea. Nyt on parasta, että pääsette nopeasti tutkimuksiin. Neurologiset tutkimukset ovat yleensä sellaisia, että lapset ovat niissä mielellään, koska niissä laitellaan palikoita koloihin ja järjestykseen, eli lapselle niistä ei ole mitään haittaa, vaikka mitää häikkää ei olisikaan. Meillä poika olisi halunnut useinkin sinne...ja puheterapeutilla käynti on 90 %:a lapsista kivaa. Parempi tuktia ajoissa kuin odotella, sillä mitä varhemmin puututaan sitä enemmän apua asiasta on, jos taas toisaalta mitään ei olekaan, ei siitä ole kuin vähän vaivaa ja yhteiskunnan varojahan siinä nyt menee, mutta se on pieni hinta siitä, että mahdollinen erityislapsi pystyy vielä työhön ja normaaliin elämään. Vaikealta tuo ei kuitenkaan kuulosta vaan oman, lievästi autistisen lapseni tyyliseltä.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 17:18"]
8+10 lisää, että mullakin vaisto heräsi tuossa iässä ja äidinvaisto on usein oikea. Nyt on parasta, että pääsette nopeasti tutkimuksiin. Neurologiset tutkimukset ovat yleensä sellaisia, että lapset ovat niissä mielellään, koska niissä laitellaan palikoita koloihin ja järjestykseen, eli lapselle niistä ei ole mitään haittaa, vaikka mitää häikkää ei olisikaan. Meillä poika olisi halunnut useinkin sinne...ja puheterapeutilla käynti on 90 %:a lapsista kivaa. Parempi tuktia ajoissa kuin odotella, sillä mitä varhemmin puututaan sitä enemmän apua asiasta on, jos taas toisaalta mitään ei olekaan, ei siitä ole kuin vähän vaivaa ja yhteiskunnan varojahan siinä nyt menee, mutta se on pieni hinta siitä, että mahdollinen erityislapsi pystyy vielä työhön ja normaaliin elämään. Vaikealta tuo ei kuitenkaan kuulosta vaan oman, lievästi autistisen lapseni tyyliseltä.
[/quote]
Kiitos. On hyvä huolessaan kuulla muiden kokemuksia ja sitä että tämän kanssa voi selviytyä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pelkää autismia, vaikka mahdollisuus sen olemassa oloon olisikin. Myös aspergerin syndroomaisella voi olla kuvaamiasi merkkejä. Sitäkään ei tarvitse pelätä. Aika näyttää, mutta muista, että esim. Edellä mainitsemiani poikkeavuuksia on hyvinkin eri asteisia, eli varmastikaan ei ole syytä huoleen esim. Lapsen tulevaisuuden suhteen.
Hei! Minulla on asperger, joka kuuluu autismin kirjoon. Lapsena haittasi enemmän, koska pidin lähinnä paperin repimisestä (kuulostaa ehkä oudolta, mutta se nyt vain oli hauskempaa kuin sosiaalisten suhteiden luominen). Leikit olivat usein järjestämistä ja tavaroiden esillepanoa ennemmin kuin itse leikkimistä. Luin paljon ja puhuin 12-vuotiaaksi asti vain kirjakieltä. Joitain aistiyliherkkyyksiä myös oli, kuten paniikkikohtaukset kovista äänistä tai yllättävästä koskemisesta. Sen sijaan taas kipuaistini oli ja on edelleen aliherkkä. Käteni meni onnettomuudessa sijoiltaan ja lauleskelin vain röntgenissä ja pakotin muita riisumaan paitani, kun he olisivat halunneet leikata sen yltäni.
Nykyisin olen 26-vuotias ja kukaan ei voi arvata, että minulla on/oli asperger. Onhan se vieläkin, mutta olen niin yhteiskuntaan sopeutunut, oppinut käyttäytymismallit ja muutenkin homma tasoittunut, etten edes itse huomaa olevani erilainen. Edelleen saatan googlettaa tunnereaktioitani, jos en ymmärrä niitä. Olen hyvin analyyttinen, mutta toisaalta myös empaattinen: esim. teen vapaaehtoistyötä kodittomien parissa ja olen kasvissyöjä, koska haluan vähentää pahoinvointia ja kipua tässä maailmassa.
Tärkeimpänä piirteenä on jäänyt katsekontaktin välttäminen. Poikaystäväni huomauttaa tästä välillä, koska haluaisi, että katson silmiin. Se on kuitenkin mielestäni hyvin vaivaannuttavaa ja hankalaa. Saatan katsoa pakotetusti silmiin, jolloin monet kokevat minut hyvin intensiivisenä. Sitä pitää vielä harjoitella. Myös yksi asia, mihin ystäväni vielä usein kiinnittävät huomiota on se, kuinka kosketan aina kaikkia materiaaleja, kun kävelen niiden ohi. Varsinkin kankaita, mutta myös sileä pinta kiinnostaa ja silitän usein tyhjiä pöytiä, kun kävelen vaikkapa kahvilassa niiden ohi. Muuten arki sujuu täysin vaivattomasti ja samaten erikoistilanteet.
All in all, opiskelen valtiotieteitä, olen parisuhteessa, matkustellut yli 30 maassa ja asunutkin kolmessa niistä. Vietän ihan normaalia parikymppisen elämää juhlien yms. Se, että jotain löytyisikin, ei tarkoita jotain tv-sarjaversiota edes autismista (jos jotain edes löytyy). Kannattaa siis vain pitää pää kylmänä ja muistaa, että usein nämä kaikki poikkeavuudet ovat vain kiinni siitä, missä erilaisen määritelmä menee ja mihin se raja vedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 17:08"]En ole todellakaan mikään asiantuntija, mutta autisti ei varmaan yleensä pidä läheisyydestä? Ja jokainen pikkupoika laittaa välillä pikkuautoja jonoon, sillä jonossahan ne oikeatkin autot ajavat (todellisuuden jäljittelemistä = mielikuvitusleikki sekin). Autisti sen sijaan kai ennemminkin järjestelee leluja jonkin koodin mukaan?
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 16:48"]
Tykkää läheisyydestä ja silitelystä. Asettelee pikkuautoja jonoon, mutta leikkii myös muuten, myös esim. mielikuvitusleikkejä kuten puhelimeen puhumista.
[/quote]
[/quote][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 17:08"]En ole todellakaan mikään asiantuntija, mutta autisti ei varmaan yleensä pidä läheisyydestä? Ja jokainen pikkupoika laittaa välillä pikkuautoja jonoon, sillä jonossahan ne oikeatkin autot ajavat (todellisuuden jäljittelemistä = mielikuvitusleikki sekin). Autisti sen sijaan kai ennemminkin järjestelee leluja jonkin koodin mukaan?
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 16:48"]
Tykkää läheisyydestä ja silitelystä. Asettelee pikkuautoja jonoon, mutta leikkii myös muuten, myös esim. mielikuvitusleikkejä kuten puhelimeen puhumista.
[/quote]
[/quote]
Niin, ja lelujen järjestely on muuten sitten ihan tavallista ja erittäin hyödyllistä. Huolestuttavaa se on vasta sitten kun se on ns. pakonomaista eikä muunlaista leikkiä synny.
En tiedä onko merkitystä sillä että on ainoa lapsi ja kotihoidossa. Päiväkoti voisi kehittää lasta sosiaalisemmaksi? Ap
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 17:32"]
En tiedä onko merkitystä sillä että on ainoa lapsi ja kotihoidossa. Päiväkoti voisi kehittää lasta sosiaalisemmaksi? Ap
[/quote]
Kyllä, meillä sitä puhetta alkoi tulla lisää kun meni päiväkotiin erityisryhmään. Kerhoista ei ollut riittävää apua ja niissä ei oikein sujunut, kun ei se askartelu ja laululeikit oikein onnistunut. 8 jne.
Ymmärrän huolesi. Tutulta kuulostaa, itselläni asperger-poika. Neurologi ei tee diagnoosia, vaan panee osastotutkimysjonoon, ja osastotutkimuksiin voi helposti olla puolen vuodenkin jono. Joten roppakaupalla kärsivällisyyttä. ..
Muista syöttää kunnollista ruokaa, ei mitään steriiliä einestä ja lisäainemössöjä.
Onko lapsi lainkaan omatoiminen esim pukemisen ja riisumisen suhteen? Jääkö tuijottamaan toisia ihmisiä pitkäksi aikaa?