Lue keskustelun säännöt.
Isä hyljännyt
17.10.2021 |
Moni jakaa tarinani. Olen 50-vuotias nainen ja vanhempani eronneet ollessasi 7-vuotias. Isäni ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut, elänyt nautiskellen ja itsekkäästi omaa elämäänsä. Jotenkin olen "unohtanut" tämän hylkäämisen.
Tunteeni pienestä hyljätystä tytöstä nousevat aina, kun taas huomaan, että taas se ihminen teki saman asian. Sisimmässäni siis odotan luultavasti vieläkin, että saisin hyväksyntää ja rakkautta. Eritoten pahalta näinä päivinä tuntuu se, että eihän hän ole lapsenlapsistakaan kiinnostunut.
Miten tätä asiaa voisi käsitellä, että pääsisin asian herraksi?
Kommentit (6)
Ammattiauttajalla?
Mun hylkääminen tapahtui vasta aikuisiällä, joten en ole kokenut sitä noin traumaattisena. Kertoo aika paljon ihmisestä, jos ei pienet lapsenlapset jaksa kiinnostaa. Mä pärjäsin sillä ajatuksella, että häviö on isäni. Mulla on ihanin perhe ja jos isääni ei kiinnosta niin menetys on hänen, ei me tuollaista isoisää kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala kysymys. Mun toinen vanhempani teki lapsuudesta ja nuoruudesta aika paskan. Enää mun ei tarvitse hänestä välittää, mutta joka ainoa kerta kun kohtaan samaa sukupuolta ja samalla tavalla käyttäytyvän ihmisen, mulla menee täysin överiksi. Esim työelämässä on hankalaa, kun triggeröidyn heti. Inhoan kieroja juoruilijoita, marttyyri itkupilllejä. Vaikka mun ei tarvitsisi sellaisestakaan ihmisestä kantaa vaivaa sen enempää, niistä on hankala päästä yli ja siirtyä muihin aiheisiin.
Tyttärelle isä on hyvin tärkeä , puuttuvaa isähahmoa saatetaan etsiä läpi elämän?
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelle isä on hyvin tärkeä , puuttuvaa isähahmoa saatetaan etsiä läpi elämän?
Mä otin sellaisen miehen jolla samanlainen ääni ja tapa puhua. Molemmat pitkälle koulutettuja johtajia. Tosin eri luonteisia. Oma mieheni erittäin perhekeskeinen. Mutta joo. Allekirjoitan ton.
Aika usein valitaan omaa iskää jotenkin muistuttava miestyyppi.
Törkeästi/haavoittavasti tytölapsensa hylännyttä isäkokemusta saatetaan aikuisena naisena korvata hakeutumalla miessuhteisiin, missä mies on poissaoleva tai dissaava, jonka huomioita/hyväksyntää nainen alitajuisesti tavoittelee (todellisuudessa kyseessä on puuttuvan isäkuvan täydentäminen ja häneltä se olemassaolonsa hyväksynnän saaminen). Mitä haastavampi ja vaikeampi mies sitä kiinnostavampi ja kiihottavampi saalis.
Toimii myös toisin päin, eli tunnekylmän äidin poika saattaa tuntea viehtymystä niihin vaikeimpiin valloituksiin . "Voittaessaan" toisen kiintymyksen , ei hän enää kiinnostakaan, koska henkinen haava vaatii aina sen valloittamisen ja omasta kelpaamisesta kilvoittelun. Uudelleen ja uudelleen .
Mulla ihan sama tilanne, tosin olen ottanut etäisyyttä tilanteeseen ja todennut etten pikkulapsena olisi pystynyt mihinkään vaikuttamaan. Kusipää on aina kusipää vaikka liemessä keittäisi.