Lue keskustelun säännöt.
Liian rikkinäinen ihmiseksi, ja uusi rakkaus
15.12.2014 |
Olen kolmen lapsen yh. Koko elämä on ollut sekalaista silppua. Minulla on koulutus ja suloiset lapset, siinä ne onnistumiset. Muutoin olen kokenut lapsuudesta saakkaa rankkoja hylkäämiskokemuksia. Ensin omien vanhempien taholta, sitten miesten. Olen niin kuoreeni käpertynyt ja tuomitseva itseäni kohtaan, että en koe olevani kykenevä parisuhteisiin lainkaan. Rankka masennus kaikista tapahtuneista on saanut minut rakentamaan oman sisäisen maailmani, jossa olen hyväksynyt sen etten ole minkään rakkauden arvoinen.
Nyt minuun on ihastunut kovasti eräs mukavan oloinen mies. Olemme tapailleet kuukauden, ja tämä aika on ollut helvetin raskasta omassa päässäni. Alan ihastua itsekin päivä päivältä enemmän, ja samalla vastarinta nostaa päätään. Etsin miehestä mielessäni kaikkia vikoja miksi emme voisi olla yhdessä. Se, että minut taas jätettäisiin tuntuu liian kovalta ajatukselta. Olen tähän ikään mennessä epäonnistunut rankasti suhteissani. Toisaalta tunnen että ainoa mikä minut parantaisi on rakkaus. En vain uskalla antaa sille mahdollisuutta. Olen saanut oikeasti mahdollisuuden tutustua nyt oikeasti ihanaan ja tasapainoiseen mieheen jolla on asiat kunnossa. Olen jo 34-vuotias, lapset tehty. En usko että ihan heti "saisin parempaa" miestä.
Mulla olisi nyt tilaisuus saada elää normaalissa ihmissuhteessa normaalia elämää normaalin vuorovaikutuksen kanssa. Huomaan miten mieleni tekisi jo haastaa mies. Riidellä jostain ja sivaltaa sanoilla, karkottaa ennen kuin minut karkotetaan. Mikä tähän avuksi? Jokin terapia?
Kommentit (4)
Kiitos 2. Oletko sinä mies? Miten ihmeessä kestät rikkinäisen puolisosi kuohuja? Millaisia ne tilanteet on kun hän "haastaa" sinut?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 00:03"]
Kiitos 2. Oletko sinä mies? Miten ihmeessä kestät rikkinäisen puolisosi kuohuja? Millaisia ne tilanteet on kun hän "haastaa" sinut?
Ap
[/quote]
Olen nainen, emmekä virallisesti seurustele koska mies on niin masentunut ja rikki ettei halua luvata mitään pysyvämpää. Käytännössä kuitenkin olemme kuin pariskunta. Myönnän että miehen kuohunta vaikuttaa välillä minuun vahvastikin ja saa aikaan suunnatonta ahdistusta ja masennusta. Mutta en ole koskaan tavannut hänenlaistaan, jokin vain kolahti ja rakastuin suunnattomasti. Mies on myös kokenut, kuten sinä, paljon hylkäämistä ja menettänyt luottamuksensa ihmisiin, siihen päälle vielä vaikea masennus. Kumppania miehellä ei ole ollut siis vuosiin tämän asian takia, ei päästä ketään lähelle. Paitsi nyt minut.
Pääsääntöisesti mies on minua kohtaan hyvä, mutta pahimpina päivinä hän saattaa olla töykeä, sivaltaa puheillaan ja haukkuu itseään suunnattomasti. Hän saattaa verrata itseään esimerkiksi minua pahoinpidelleeseen eksääni, kuinka eksä varmasti oli siltikin häntä parempi mm. seksissä. Ja hän tekee tämän tosi ilkeään sävyyn, eikä näillä puheilla siis huom ole mitään todellisuuspohjaa, kunhan vain haukkuu. Jotenkin sen ohi osaa katsoa kun tiedän kuinka rikki toinen on, kuinka epävarma hän on. Mies on lukuisat kerrat kiitellyt minua olemassaolostani ja ihailee minua sanojensa mukaan suunnattomasti. Hän ei vain aina osaa näyttää sitä ja masennus varjostaa kanssakäymistämme aika vahvasti. Mutta en luovuta hänen suhteensa, sillä rakastan.
-2
Olet, 2, suurisydäminen ihminen. Rakkaus voi saada ihmeitä aikaan. Toivottavasti suhteenne onnistuu. Luulen, että jos jaksat vaikean alun jälkeen edelleen pysyä miehesi rinnalla, saat hänestä maailman lojaaleimman ihmisen vierellesi.
Ap
Kannattaa hakeutua jonnekin terapiaan tai psykologille, pääsisit puhumaan auki noita solmuja. On hienoa että tiedostat itse ongelmasi, siksi sinun on helpompi ne korjata. Vaatii aikaa ja työtä saada luottamus ihmisiin takaisin, jolloin uskallat rakastua uudestaan. Oikeasti, tee se oman onnellisuutesi vuoksi!
Kirjoitan tämän siitä toisesta näkökulmasta, eli minä olen se joka on rakastunut rikkinäiseen. Onhan tämä raskasta, kun toinen aika ajoin on tuntunut sinun sanojasi mukaillen "haastavan" minut, kuin yrittäisi ajaa tahallaan pois. Mutta en luovuta, sen sijaan olen ohjannut myös hänet keskustelemaan ongelmistaan ja nyt alkaa näyttää jo valoisalta :) jos sinuun rakastunut mies on yhtään minunlaiseni, hän tahtoo sinulle vain pyyteettömästi hyvää.