Kuinka kostonhimoinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä äärimmäisen kostonhimoinen ollut syntymästä asti. Mutta huomasin jo lapsuudenkodissa etten ikinä pysty kostamaan tätä kaikkea "täydellisesti", kun päätin etten lähde vankilaan. 

Päätinkin lähteä henkiselle tielle (huom. ei valtauskontoja) ja eläimet, luonto näyttivät mitä on totuus, vapaus ,tai ylipäänsä hyvyys ja rakkaus. Pääsin aika korkealle henkisellä tasolla, ja jostain kumman syystä monta kertaa kun ihmiset loukkasivat minua, kaikin mahdollisin tavoin, niin omaan maailmankatsomukseen ei todellakaan kuulu anteeksianto. Vaan jäin odottamaan tai päästin irti, keräsin tulisia hiiliä niiden ihmisten pään päälle, tai mitä siitä nyt haluaa käyttää kuvaannollisesti. 

Ja jostain syystä näille ihmisille kävi aika pienenkin ajan sisällä todella ikäviä asioita, niin pahoja, etten omilla väkivaltaisilla tai muilla keinoin olisi ikinä pystynyt tuottamaan pahempaa pahaa oloa. 

Mutta, nyt huomatkaa, että en koskaan jäänyt sitä odottamaan, sen ensi kiukun ,vihan ja kaiken "pahan sinulle haluan" jälkeen, päästin parissa minuutissa irti. Unohdin koko ihmisen. Sitten jälkeenpäin sain kuulla hänen onnettomuuksistaan. 

Kaksi naista jopa kuoli vähän ajan kuluttua ,joka tuntui todella ihmeelliseltä.

Mutta ehkä ihminen joka käyttäytyy kuin "hullu", ala-arvoisesti, on fyysisesti ja psyykkisesti niin huonossa kunnossa että voi olla muutenkin jo lähempänä kuolemaa. 

Jaahas,,vai että oikein kuolivat pois?

Minun koulukiusaajistani tuli kunnon perheenäitejä , ammatiltaan esim opettaja .

Ei ole olemassa mitään karman lakia.

Ne asiat olen unohtanut ja jatkanut elämääni.

Oliko kiusaajillasi lapsia?

Iloitsetko nyt kun lapset ovat orpoja?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostaminen on täysin ymmärrettävää bisnesmaailmassa ja raha-asioissa, mutta sosiaaliset pelit on niin rahvasta ja eläimellistä touhua, etten näe niissä pointtia. Ei niissä voita mitään, ellei välttämättä halua ympäröidä itseään draamanhakuisella poppoolla, missä aina joku valitaan silmätikuksi ja jotain yritetään repiä riekaleiksi.

Kissa elää ehkä kiitoksella, uhriutumisella ja säälillä ei kukaan elä. Älä elä siinä maailmassa ja rakenna oma yhteisö/ystäväpiiri. Taas veikkaus, sinä olisit juuri tuota hyväksikäyttävää väkeä jos pystyisit olemaan osa sitä. Itsesääliä, raukkaa ja uhriutumista taidat olla? Jos et olisi, kirjottaisit ehkä eri tavalla ja kannustavasti. "draamaa, silmätikku, repiä riekaleiksi", Miten olisi ystävyys, rakentaminen ja tukeminen.

Niin hyökkäävää tekstiä, että taidat esitellä siinä itsesi.

Aitojen ystävien ja reilujen kaverien kanssa ei tarvitse pelailla pelejä. Voidaan leikkiä ja kisailla hyvällä hengellä, mutta mitään sosiaalisia pelejä ei tarvitse pelailla. Niitä ei tarvita, kun kaikilla on kortit avoinna.

Kohtuu hyvin vastattu, en vain tykkää jos joku vastaa puolestani. Pelaa ihan "omilla avoimilla korteilla"?

En nykyään tiedä edes mitä on himo.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Elän kostaakseni. Parasta on ns kylmä kosto, joka yllättää monen vuoden jälkeen.

Mutta olenkin skorpioni, jolle kuuluu kosto.

Ja taikausko.

Tilanne josta minä lähdin parantamaan itseäni vuosi sitten oli aika sakea. Tein listan asioista jotka minun täytyy muuttaa jotta pääsen tilanteesta ulos. Jouduin mm. Luopumaan siskostani. Sitten jouduin laittamaan tonnin rahaa johonkin asiaan mikä oli normaalille ihmiselle normaaliarjessa ylimääräistä. Sitten jouduin janttaamaan kolmen ihmisen kanssa jotkut käytännön asiat läpi että saan paremman tulevaisuuden ja muutettua tietyt paranemistani vaikeuttavat tekijät. Tein päätöksen että vaikka kuka lässyttää minulle mitä tai loukkaa kuinka pahasti, tahansa niin en vastaa pahaan pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet suunnilleen valmis tappamaan jonkun jos joku on eri mieltä kanssasi?

Well, why not?!

Olen helvetin kostonhimoinen.

Todella rakentava komentti keskusteluun.

Well, why not?

Jos minua loukataan tarkoituksella, olen jopa liian kostonhimoinen ja saatan käyttää järjettömän paljon aikaa ja vaivaa tasoituksen saamiseen. En ole neurotyypillinen, sillä varmasti on aivokemiaan merkitystä. Jos joku joskus tap*paisi jonkun rakastamani kuten puolisoni tahallisesti, maksaisin huomattavan summan rahaa ja riskeeraisin vaikka vankilaan joutumisen siitä hyvästä, että tekijä ei tule nauttimaan loppuelämästään.

Virheissä ja vahingoissa taas ei ole mitään kostettavaa, niitä en murehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostaminen on täysin ymmärrettävää bisnesmaailmassa ja raha-asioissa, mutta sosiaaliset pelit on niin rahvasta ja eläimellistä touhua, etten näe niissä pointtia. Ei niissä voita mitään, ellei välttämättä halua ympäröidä itseään draamanhakuisella poppoolla, missä aina joku valitaan silmätikuksi ja jotain yritetään repiä riekaleiksi.

Kissa elää ehkä kiitoksella, uhriutumisella ja säälillä ei kukaan elä. Älä elä siinä maailmassa ja rakenna oma yhteisö/ystäväpiiri. Taas veikkaus, sinä olisit juuri tuota hyväksikäyttävää väkeä jos pystyisit olemaan osa sitä. Itsesääliä, raukkaa ja uhriutumista taidat olla? Jos et olisi, kirjottaisit ehkä eri tavalla ja kannustavasti. "draamaa, silmätikku, repiä riekaleiksi", Miten olisi ystävyys, rakentaminen ja tukeminen.

Niin hyökkäävää tekstiä, että taidat esitellä siinä itsesi.

Aitojen ystävien ja reilujen kaverien kanssa ei tarvitse pelailla pelejä. Voidaan leikkiä ja kisailla hyvällä hengellä, mutta mitään sosiaalisia pelejä ei tarvitse pelailla. Niitä ei tarvita, kun kaikilla on kortit avoinna.

Kohtuu hyvin vastattu, en vain tykkää jos joku vastaa puolestani. Pelaa ihan "omilla avoimilla korteilla"?

Vastaus tuli ihan ap:lta, voit laskea miekan. Kirjoitin myös tuon edellisen ja vastasin sinulle myös aikaisemmassa viestissä näin:

"Ihmistuntemuksesi pettää suhteeni, tai sen suhteen mitä viestistä repäisit. Sanavalintani kertoo enemmän kokemuksistani kuin luonteestani." -Ap

Peruskoulussa 10- oli sama kuin epäonnistuminen. Nyt melkein viiskybäisenä hyvätuloisena - kaikki on evvvvvvk.

There are many, manu of us 🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostaminen on täysin ymmärrettävää bisnesmaailmassa ja raha-asioissa, mutta sosiaaliset pelit on niin rahvasta ja eläimellistä touhua, etten näe niissä pointtia. Ei niissä voita mitään, ellei välttämättä halua ympäröidä itseään draamanhakuisella poppoolla, missä aina joku valitaan silmätikuksi ja jotain yritetään repiä riekaleiksi.

Kissa elää ehkä kiitoksella, uhriutumisella ja säälillä ei kukaan elä. Älä elä siinä maailmassa ja rakenna oma yhteisö/ystäväpiiri. Taas veikkaus, sinä olisit juuri tuota hyväksikäyttävää väkeä jos pystyisit olemaan osa sitä. Itsesääliä, raukkaa ja uhriutumista taidat olla? Jos et olisi, kirjottaisit ehkä eri tavalla ja kannustavasti. "draamaa, silmätikku, repiä riekaleiksi", Miten olisi ystävyys, rakentaminen ja tukeminen.

Niin hyökkäävää tekstiä, että taidat esitellä siinä itsesi.

Kaksi ihmistä taitaa vastata minun tekstiin ja vielä yksi joka vastaa minuna teidän kommenteihin? Miten tuo oli hyökkäävää tekstiä tai itseni esittelyä? Se että rakastan ihmisiä, tunnen empatiaa ja osaan ehkä lukea vähän ihmisiä. Se että en suostu ovimaton osaan ja jo nuorena tajunnut että hiukan jos pitää itseään kunnossa, ei tarvitse olla se ovimatto. Lukenut ja voima voi olla samassa osoitteessa. Sääliä löytyy niille jotka sitä tarvitsevat, nössöt jotka katoaa itsesääliin on erikseen.

Kyllä mä puoleni pidän.

En ole lainkaan kostonhimoinen. Suorastaan kammoan ajatusta kostamisesta. 

Vaikka paha ei saa aina palkkaansa, niin hyvin usein kuitenkin saa. Jätän koston elämän tehtäväksi. Joskus joutuu odottamaan vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta kyllä se sieltä tulee. En siis tuhlaa elämästäni aikaa kostaakseni.

Olen kostonhimoinen. Muutama menneisyyden asia on kostamatta ja jäänyt stressaamaan. Varmasti kostan heti kun saan hyvän tilaisuuden, vaikka siihen menisi vuosia. En saa rauhaa muuten.

Kiltistäkin ihmisestä tulee kostonhimoinen kun tietty raja ylitetään. Ketään ei kannata ajaa siihen pisteeseen ettei ole enää mitään menetettävää.

Ensin pitäisi määritellä "kosto" ja mitä sillä tavoitellaan. Onko se vääryyden oikaisemista, vääryyden tapahtumisen ja pahantekijän pysäyttämistä, vai oman egon ja vihan ruokkimista?

Paraskaan kosto ei koskaan saa sitä alkuperäistä vääryyttä tapahtumattomaksi eikä kostamalla voi muuttaa historiaa.

Joku laittoi ensimmäiselle sivulle sananlaskun, jolla pelotellaan kostamisen seurauksista, mutta joissain kulttuureissa kostaminen on myös ollut kunnia-asia ja vääryyden oikaisu, varmaan aikana ennen virallista oikeusjärjestelmää. Kostamalla on tavoiteltu oikean ja väärän tasapainoa. Harvoin yksilöillä kuitenkaan on niin vahvaa ja etenkään puolueetonta oikeustajua, että kosto kävisi oikeudesta.

Itse olen ehkä liian flegmaattinen ja laiska kostamaan. Voin kokea vahingoniloa, mutta en lähde aktiivisesti ainakaan yleensä kostamaan mitään. Voin tehdä asialle jotain niissä tapauksissa, joissa pelkään, että jos en puutu, tai tee jotain, muillekin ihmisille voi käydä huonosti.

Ei kostoa, vaan oikeutta

En kosta mutten osta suomalaisia tuotteita, jollei ole pakko

Miksi kostaa? Ei aikaa kannata sellaiseen käyttää. Pahantekijät lähes aina ovat luusereita joiden elämä on yhtä kaaosta ja he aiheuttavat itse itselleen loppu viimein sen koston.