Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kostonhimoinen olet?
16.10.2021 |
Esimekiksi yksi kauppa myi minulle tavaran joka oli ala-arvoinen eikä suostu silti palauttamaan rahojani. En juurikaan liioittele mutta olen valmis käyttämään loppuelämäni siihen että joko firma ´tekee konkurssin tai silloinen firman tj. joka ei suostunut palauttamaan rahojani irtisanoutuu eli saa potkut. Se vaan on jotenkin luonteessani etten suostu olemaan uhri. Se vaan pyörii mielessäni loputtomiin jos luovutan eikä se siis ole vaihtoehto.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Hullua se on toisaalta kun ajattelee mutta vaikka tavaran hinta ei olisikaan kovin kova. Se tunne kun tunnet että nyt sinua on kusetettu ja myyjä kollegoineen ajattelee että olet vähän yksinkertainen eikä suostu millään tavoin hyvittämään vääryyttä. Silloin sitä vain jää kiertämään ajatuksiin se vääryys ja tulee tekemään kaikkensa että se korjaantuu. Se on vain pakko korjata tai se vääryys vainoaa vielä kymmenenenkin vuoden päästä. En tiedä olenko hullu mutta näin se vaan on.
Kyllä mää muistan tuollaiset paska-asiat lopun ikääni, oma (alustava) listani...Kalustetalo Arvo Virtanen...oli siitä mieltä että risoja huonekaluja saa ja voi toimittaa ja korvaus velvollisuutta ei heillä ole...Intersport, Koskikeskus Tampere, Black Friday hinta huijaus...Mäkkäri, Koskikeskus Tampere, paska tuote...Hesburger, Valkeakoski, paska palvelu...Teboil, Valkeakoski, pumppu epä kunnossa, nielaisi setelin, ei hyvitystä kun olin kuulemma tankannut bensaa, vai niin , mulla oli diesel-auto ja todistaja oli mukana...tässä muutama, kyllä näitä Suomessa varmasti riittää muillakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luotan että Jumala kyllä kostaa puolestani.
Kostonhalu/ himo liittyy muuten läheisesti narsistisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Luotan että Jumala kyllä kostaa puolestani.
https://otava.fi/kirjat/jumalan-synty/
Kannattaa lukaista tuo ja alkaa ihan vain itse hommiin.
Yleensä menen eteenpäin. Turha kuluttaa aikaa ja energiaa kostoihin. En kuitenkaan ole anteeksiantavainen ja toki yritän ymmärtää miksi näin pääsi tapahtumaan, ettei tulisi toistettua virhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kostonhimoinen vain yhtä ihmistä kohtaan. Kestin pahoinpitelyjään ja sairaita pelejään liian kauan. Ostin tuolloin bokkenin sekä heittoveitset ja harjoittelin niillä.
En kuitenkaan ostanut katanaa tai vienyt suunnitelmaa loppuun.
Ymmärsin, että viha ei ole minua varten, eikä voimaannuta ihmistä ja minulle on varattuna parempaa. Toki vihastun ja marmatankin välillä.
Kosto ei ole enää minun.
Elän sovussa kaikkien kanssa, mikäli se minusta riippuu.
Oli tullut aika pitkä lanka tästä kostamisasiasta ja luin melkein kaikki viestit. Päädyin kummalliseen itsetutkiskeluun, sillä huomasin, että en oikein edes tunnista itsessäni tätä kostonhalua ollenkaan. Mistähän tämä johtuu? Ainakin yksi selittävä tekijä on se, että kilpailuviettini on melkein olematon. Olen mennyt elämän läpi sellaisella mielikuvalla, että olen yksilö, jota ei voi verrata muihin, joten kilpailussa ei ole mitään järkeä. Jos joku jotenkin vahingoittaa minua tai loukkaa etujani, tulkitsen sen johtuvan useimmiten erehdyksestä. Henkilö ei tiedä, miten mukava tyyppi olen jne. Olenkohan irti realiteeteista?