Kuinka helppoa/vaikeaa on 35v+ akateemisen (tohtori) ja hyvässä työssä olevan sinkkunaisen löytää kelpo mies pääkaupunkiseudulta?

Kelpo mies on siis ilmeisesti vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon omaava, 35v+ ikäinen, työssäkäyvä, päihdeongelmaton ja vapaa. Ennemmin naapurin poika kuussa käy kuin sinä tuollaisen yksilön Suomesta löydät. 

Varmasti kuitenkin pääkaupunkiseudulla on otollisimmat markkinat tuollaiselle naiselle. Maaseudulla taas on arvossaan enemmän sellainen roteva vahva nainen joka jaksaa nostaa muutakin kuin peppunsa sohvasta, tokikaan nämä asiat eivät välttämättä ole aina toisiaan poisssulkevia.

Kuulun ehkä ap:n kohderyhmään. Hän ei kyllä mitenkään spesifioinut "kelpo" sanaa, joka on kohtalaisen subjektiivinen käsite. Olen 38 vuotta, tutkijatohtori ja sinkku. Olen suuntautunut alalle, jolta valmistuu maksimissaan noin 10-15 diplomi-insinööriä vuosittain. Näistä ehkä 1-2 jatkaa väitöskirjan parissa. Eli jos otetaan +-10 vuotta omasta iästä, niin saadaan noin 20 ihmistä, joista taitaa 5 olla naisia. Ei kestä kovin montaa muuta kriteeriä olla jos meinaan keskustella aamiaispöydässä syvällisesti omasta työstäni niin, että myös vastapuoli sen ymmärtää. Jos taas keskustelu on enemmän pintapuolista, niin ei sillä ole väliä onko naisen koulutus vaikkapa varhaiskasvatuksen puolelta, psykologiselta, kaupalliselta puolelta, sairaanhoitaja tai vaikka restonomi. Poimin esimerkit kavereista. Yhtäläistä näille kaikille on, että he eivät ymmärrä edes väitöskirjani otsikkoa, jos en sitä heille selitä mahdollisimman yksinkertaisesti auki. Tiedän kokemuksesta, että siinä vaiheessa kun aihe siirtyy minun tutkimukseen, niin näiden kaverinaisten (ja miesten yhtä lailla) silmät lasittuu ja heistä näkee että nyt menee yli hilseen ja lujaa. Ja vastaavasti toisinpäin. En varmastikaan ymmärrä psykologikaverini ammatista sen enempää kuin hänkään minun ammatistani. Joten tässä mielessä en näe mitä lisäarvoa minun tai hänen akateemisuus toisi meidän hypoteettiseen parisuhteeseen. Toki kotipsykologista voisi varmasti olla hyötyä parisuhteessa, mutta niin voisi olla ammatillisesti esimerkiksi vaikka sairaanhoitajasta, suurtalouskokista tai siivoojasta. Itse en anna tälle "hyödylle" juurikaan painoarvoa. Pääasia on että viihdyn naisen seurassa ja nainen viihtyy minun seurassa. Minulla on akateemisesti ihan tarpeeksi draivia itselläni ja "sparria" saan työkavereiltani ja lähinnä ulkomaisilta samaa aihetta tutkivilta kollegoilta, joten en osaa edes kaivata sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun ehkä ap:n kohderyhmään. Hän ei kyllä mitenkään spesifioinut "kelpo" sanaa, joka on kohtalaisen subjektiivinen käsite. Olen 38 vuotta, tutkijatohtori ja sinkku. Olen suuntautunut alalle, jolta valmistuu maksimissaan noin 10-15 diplomi-insinööriä vuosittain. Näistä ehkä 1-2 jatkaa väitöskirjan parissa. Eli jos otetaan +-10 vuotta omasta iästä, niin saadaan noin 20 ihmistä, joista taitaa 5 olla naisia. Ei kestä kovin montaa muuta kriteeriä olla jos meinaan keskustella aamiaispöydässä syvällisesti omasta työstäni niin, että myös vastapuoli sen ymmärtää. Jos taas keskustelu on enemmän pintapuolista, niin ei sillä ole väliä onko naisen koulutus vaikkapa varhaiskasvatuksen puolelta, psykologiselta, kaupalliselta puolelta, sairaanhoitaja tai vaikka restonomi. Poimin esimerkit kavereista. Yhtäläistä näille kaikille on, että he eivät ymmärrä edes väitöskirjani otsikkoa, jos en sitä heille selitä mahdollisimman yksinkertaisesti auki. Tiedän kokemuksesta, että siinä vaiheessa kun aihe siirtyy minun tutkimukseen, niin näiden kaverinaisten (ja miesten yhtä lailla) silmät lasittuu ja heistä näkee että nyt menee yli hilseen ja lujaa. Ja vastaavasti toisinpäin. En varmastikaan ymmärrä psykologikaverini ammatista sen enempää kuin hänkään minun ammatistani. Joten tässä mielessä en näe mitä lisäarvoa minun tai hänen akateemisuus toisi meidän hypoteettiseen parisuhteeseen. Toki kotipsykologista voisi varmasti olla hyötyä parisuhteessa, mutta niin voisi olla ammatillisesti esimerkiksi vaikka sairaanhoitajasta, suurtalouskokista tai siivoojasta. Itse en anna tälle "hyödylle" juurikaan painoarvoa. Pääasia on että viihdyn naisen seurassa ja nainen viihtyy minun seurassa. Minulla on akateemisesti ihan tarpeeksi draivia itselläni ja "sparria" saan työkavereiltani ja lähinnä ulkomaisilta samaa aihetta tutkivilta kollegoilta, joten en osaa edes kaivata sellaista.

Käytännössä kuitenkin hyvin harvalla akateemisesti koulutetulla ihmisellä on siivoojaa tai laitoskeittäjää puolisona. Taidat siinä suhteessa olla kuitenkin vähemmistöä. Kaikilla minun tuntemillani akateemisillä miehillä on vähintään yamk-tutkinnon suorittanut nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun ehkä ap:n kohderyhmään. Hän ei kyllä mitenkään spesifioinut "kelpo" sanaa, joka on kohtalaisen subjektiivinen käsite. Olen 38 vuotta, tutkijatohtori ja sinkku. Olen suuntautunut alalle, jolta valmistuu maksimissaan noin 10-15 diplomi-insinööriä vuosittain. Näistä ehkä 1-2 jatkaa väitöskirjan parissa. Eli jos otetaan +-10 vuotta omasta iästä, niin saadaan noin 20 ihmistä, joista taitaa 5 olla naisia. Ei kestä kovin montaa muuta kriteeriä olla jos meinaan keskustella aamiaispöydässä syvällisesti omasta työstäni niin, että myös vastapuoli sen ymmärtää. Jos taas keskustelu on enemmän pintapuolista, niin ei sillä ole väliä onko naisen koulutus vaikkapa varhaiskasvatuksen puolelta, psykologiselta, kaupalliselta puolelta, sairaanhoitaja tai vaikka restonomi. Poimin esimerkit kavereista. Yhtäläistä näille kaikille on, että he eivät ymmärrä edes väitöskirjani otsikkoa, jos en sitä heille selitä mahdollisimman yksinkertaisesti auki. Tiedän kokemuksesta, että siinä vaiheessa kun aihe siirtyy minun tutkimukseen, niin näiden kaverinaisten (ja miesten yhtä lailla) silmät lasittuu ja heistä näkee että nyt menee yli hilseen ja lujaa. Ja vastaavasti toisinpäin. En varmastikaan ymmärrä psykologikaverini ammatista sen enempää kuin hänkään minun ammatistani. Joten tässä mielessä en näe mitä lisäarvoa minun tai hänen akateemisuus toisi meidän hypoteettiseen parisuhteeseen. Toki kotipsykologista voisi varmasti olla hyötyä parisuhteessa, mutta niin voisi olla ammatillisesti esimerkiksi vaikka sairaanhoitajasta, suurtalouskokista tai siivoojasta. Itse en anna tälle "hyödylle" juurikaan painoarvoa. Pääasia on että viihdyn naisen seurassa ja nainen viihtyy minun seurassa. Minulla on akateemisesti ihan tarpeeksi draivia itselläni ja "sparria" saan työkavereiltani ja lähinnä ulkomaisilta samaa aihetta tutkivilta kollegoilta, joten en osaa edes kaivata sellaista.

Tuskinpa vain olet. Huomaan kyllä jo ihan peruskoulupohjalta että kuvitelmia, haluja, fantasioita oman älykkyyden suhteen ehkä olisi mutta kykyjä tuskin, mikäli et sitten ole jonkinlainen savant...

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kuitenkin pääkaupunkiseudulla on otollisimmat markkinat tuollaiselle naiselle. Maaseudulla taas on arvossaan enemmän sellainen roteva vahva nainen joka jaksaa nostaa muutakin kuin peppunsa sohvasta, tokikaan nämä asiat eivät välttämättä ole aina toisiaan poisssulkevia.

Haha! Olisikin. Isännät tuntuu etenevissä määrin hakevan nättiä koristetta joka jätetään kotiin hoitamaan muksuja.

Insinöörit on kyllä aina näissä asioissa kulkeneet vähän omia polkujaan. Jostain syystä.

Ja treffipalstat on täynnä sinkkuinsinöörejä. Miksiköhän?

Pitkä ketju etten jaksa kaikkea lukea, mutta vastataampa nyt huvikseni.

Itse olen 41-vuotias mies. Akateeminen minäkin. Joku voi sanoa menestynytkin, mutta se nyt riippuu ihan mitä itse kukin pitää menestyksenä.

Eka kierroksella otin akateemisen naisen. Mutta nyt joku koulutustitteli ei merkkaa mitään. Luonne, sivistynyt käytös arjen tilanteissa, vartalon seksikkyys ja mistä itse tykkää (työ, harrastukset tms) vaikuttavat enemmän.

Ikä sinulla ap olisi ihan houkutteleva.

Tsemppiä ap etsintään!

Vierailija kirjoitti:

Ja treffipalstat on täynnä sinkkuinsinöörejä. Miksiköhän?

Enemmistö hakee kotirouvaa. Harva insinööri nainen suostuu tähän.

Vierailija kirjoitti:

Ja treffipalstat on täynnä sinkkuinsinöörejä. Miksiköhän?

Noh, ihan siksi kun ne yrittävät jatkuvasti  joko väärään reikään tai tehdä uusia  reikä vääriin paikkoihin...

Vierailija kirjoitti:

Se, että olet tohtori, ei suurimman osan miehistä ole hyvä asia.

Esim se, että otat suikkiin loppuun asti ja nielet, on suurimmasta osasta miehiä loistava asia.

Eli parisuhdemarkkinat on eri asia kuin akateemiset työmarkkinat.

T. YTT, M

Missä todellisuudessa näin on?  Ihan vilpittömästi ihmettelen. Tuntemani ihmiset pariutuvat kyllä koulutukseltaan saman tasoisten kanssa, akateemiset, siis myös miehet, haluavat akateemisen kumppanin. Ja siis ihan varmasti pitävät koulutusta yhtenä "tason" mittarina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja treffipalstat on täynnä sinkkuinsinöörejä. Miksiköhän?

Noh, ihan siksi kun ne yrittävät jatkuvasti  joko väärään reikään tai tehdä uusia  reikä vääriin paikkoihin...

Olen oikeasti ihmetellyt tätä. Parin insinöörimiehen kanssa olen chättäillyt, mutta tietty putkiaivoisuus, sovinismi ja sosiaalisten taitojen puute katkaisi sen nopeasti. Heillä on kuitenkin yleensä kova palkka ja rahan perässähän naiset kuulemma juoksevat… ehkä rahalla ei sitten voi kaikkea kompensoida.

Putkimiehiä on runsaasti, harmi vaan kun aika monella se putki venähtää liian pitkäksi ja sitten toipumisiin menee aina kauan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja treffipalstat on täynnä sinkkuinsinöörejä. Miksiköhän?

Noh, ihan siksi kun ne yrittävät jatkuvasti  joko väärään reikään tai tehdä uusia  reikä vääriin paikkoihin...

Olen oikeasti ihmetellyt tätä. Parin insinöörimiehen kanssa olen chättäillyt, mutta tietty putkiaivoisuus, sovinismi ja sosiaalisten taitojen puute katkaisi sen nopeasti. Heillä on kuitenkin yleensä kova palkka ja rahan perässähän naiset kuulemma juoksevat… ehkä rahalla ei sitten voi kaikkea kompensoida.

Tunnen insinöörin kanssa naimisissa olevan naisen. Ei kuulemma suosittele.

Siitä rahan perässä olemisesta... Mies ite maksaa kaiken ettei vaimo pääse sanomaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä realistinen arvio kirjoitti:

Sinulle tohtorius merkitsee kaikkea, miehille sillä ei ole mitään arvoa. Ikä on tosi paha rasite ellet hyväksy 5-kymppisiä. Ulkonäöllä voi korvata asioita mutta silloin pitäisi olla nätti naama ja suunnistajan kroppa.

Ai viisikymppisen. Ei tarvii vanhukseen tyytyä.

Totta. Viiskymppinen ihminen on jo täysi fossiili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kuitenkin pääkaupunkiseudulla on otollisimmat markkinat tuollaiselle naiselle. Maaseudulla taas on arvossaan enemmän sellainen roteva vahva nainen joka jaksaa nostaa muutakin kuin peppunsa sohvasta, tokikaan nämä asiat eivät välttämättä ole aina toisiaan poisssulkevia.

Haha! Olisikin. Isännät tuntuu etenevissä määrin hakevan nättiä koristetta joka jätetään kotiin hoitamaan muksuja.

Eiköhän nätti nainen joka on hyvä äiti, ollut hitti jo vaikka 1500-luvun isäntien joukossa. Eli tuskin tuo on kovin uusi tavoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja treffipalstat on täynnä sinkkuinsinöörejä. Miksiköhän?

Noh, ihan siksi kun ne yrittävät jatkuvasti  joko väärään reikään tai tehdä uusia  reikä vääriin paikkoihin...

Olen oikeasti ihmetellyt tätä. Parin insinöörimiehen kanssa olen chättäillyt, mutta tietty putkiaivoisuus, sovinismi ja sosiaalisten taitojen puute katkaisi sen nopeasti. Heillä on kuitenkin yleensä kova palkka ja rahan perässähän naiset kuulemma juoksevat… ehkä rahalla ei sitten voi kaikkea kompensoida.

Vihervasemmistolainen työmies olisi ilmanmuuta paras ratkaisu lähes kaikille naisille he ovat usein melko suvaitsevaisia, tottuneet työssäkäyviin vahvoihin naisiin ja osa on jopa feministisempiä tasa-arvoon pyrkivämpiä kuin suurin osa naisista. Ikävä kyllä kyseessä on kuoleva miestyyppi joka on hiljalleen katoamassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja treffipalstat on täynnä sinkkuinsinöörejä. Miksiköhän?

Noh, ihan siksi kun ne yrittävät jatkuvasti  joko väärään reikään tai tehdä uusia  reikä vääriin paikkoihin...

Olen oikeasti ihmetellyt tätä. Parin insinöörimiehen kanssa olen chättäillyt, mutta tietty putkiaivoisuus, sovinismi ja sosiaalisten taitojen puute katkaisi sen nopeasti. Heillä on kuitenkin yleensä kova palkka ja rahan perässähän naiset kuulemma juoksevat… ehkä rahalla ei sitten voi kaikkea kompensoida.

Vihervasemmistolainen työmies olisi ilmanmuuta paras ratkaisu lähes kaikille naisille he ovat usein melko suvaitsevaisia, tottuneet työssäkäyviin vahvoihin naisiin ja osa on jopa feministisempiä tasa-arvoon pyrkivämpiä kuin suurin osa naisista. Ikävä kyllä kyseessä on kuoleva miestyyppi joka on hiljalleen katoamassa

Minusta näyttää että nuorissa sukupolvissa tuo miestyyppi on vallitseva. He ottavat monet asiat, joiden kanssa vanhemmat sukupolvet kipuilevat ja kiukkuilevat, aivan itsestäänselvyyksinä. Tämä lupaa hyvää nuorille naisille ❤️.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja treffipalstat on täynnä sinkkuinsinöörejä. Miksiköhän?

Noh, ihan siksi kun ne yrittävät jatkuvasti  joko väärään reikään tai tehdä uusia  reikä vääriin paikkoihin...

Olen oikeasti ihmetellyt tätä. Parin insinöörimiehen kanssa olen chättäillyt, mutta tietty putkiaivoisuus, sovinismi ja sosiaalisten taitojen puute katkaisi sen nopeasti. Heillä on kuitenkin yleensä kova palkka ja rahan perässähän naiset kuulemma juoksevat… ehkä rahalla ei sitten voi kaikkea kompensoida.

Vihervasemmistolainen työmies olisi ilmanmuuta paras ratkaisu lähes kaikille naisille he ovat usein melko suvaitsevaisia, tottuneet työssäkäyviin vahvoihin naisiin ja osa on jopa feministisempiä tasa-arvoon pyrkivämpiä kuin suurin osa naisista. Ikävä kyllä kyseessä on kuoleva miestyyppi joka on hiljalleen katoamassa

Feministimiehet on kyllä ainakin itselle melkein yhtä paha turn off kuin sovinistimiehetkin.