Lue keskustelun säännöt.
Kuinka helppoa/vaikeaa on 35v+ akateemisen (tohtori) ja hyvässä työssä olevan sinkkunaisen löytää kelpo mies pääkaupunkiseudulta?
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että todella helppoa. 36 vuotiaana ja ammattikoulun käyneenä löysin tinderistä hyvätuloisen ja johtajan asemassa olevien miehen muutamassa viikossa. Monta muutakin hyvää miestä oli tarjolla.
Mä luulen että sulla on ulkonäköasiat reilassa. Silloin ei ole pääsääntöisesti mitään ongelmia saada hyvää miestä.
Mutta koitappa mun kasvoilla ja vartalolla saada hyvä mies...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta on jäänyt oleellisia tietoja kertomatta. Olen itse lempannut tuon ikäisen apulaisprofessorin joka oli skarppi kuin mikä mutta läski.
En voinut kuvitella elämää, jossa olisin joutunut heräämään sellaisen lihiksen vierestä joka aamu.
Juurikin näin. Timmissä kunnossa oleva roskakuski voittaa läskin tohtorin kymmenen kertaa kymmenestä, kun haen elämänkumppania.
Aikamoiset paineet sillä roskakuskilla olla timmi loppuelämänsä ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lika barn läka bäst, eli kannattaa etsiä puolisoa samoista piireistä.
35+ tohtorismiehellä saattaa olla vähän enemmän valinnanvaraa kuin 35+ tohtorisnaisella.
Pelottavan moni koulutettu mies on piilosovinisti.
Tässä ketjussa ei ole. Eräässä toisessa ketjussa naiset linkkailivat urakalla juttuja lakipiirien ahdisteluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalta on jäänyt oleellisia tietoja kertomatta. Olen itse lempannut tuon ikäisen apulaisprofessorin joka oli skarppi kuin mikä mutta läski.
En voinut kuvitella elämää, jossa olisin joutunut heräämään sellaisen lihiksen vierestä joka aamu.
Juurikin näin. Timmissä kunnossa oleva roskakuski voittaa läskin tohtorin kymmenen kertaa kymmenestä, kun haen elämänkumppania.
Aikamoiset paineet sillä roskakuskilla olla timmi loppuelämänsä ajan.
Niin on. Mutta niin on minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Akateemisista piireistä.köytyy tasoinen mies
Tämän palstan duunari- ja amispersutasoisille miehille tasokas nainen on tyhmä, kouluttamaton isotissinen 20 vuotias , hoikka, mutta persevä irtoripsihiusmeikkipossu, joka kuitenkin näyttää "luonnonkauniilta".
Korkeasti koulutetut, fiksut ja sivistyneet miehet arvostavat naisissa toisenlaisia ominaisuuksia, joista ap ei tiedä mitään, koska ap on työtön ja kouluttamaton , sosiaalituilla elävä mies.
Lähdetäänpä nyt siitä puhummeko me:
- sivistyneestä ja fiksusta miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) + hyvässä työssä olevasta miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) + hyvässä työssä olevasta komeasta, pitkästä ja sosiaalisesti taitavasta miehestä
Noin esimerkiksi.
Noissa on eroa. Kyllä, jos ap:lle käy tavallinen ja vähän vatsakas lukion historianopettaja, ihan varmasti menee noin. Korkeakoulutus ja sivistys on etu, eikä ko. miehellä ole isoja vaatimuksia ulkonäön tai iän suhteen.
Mutta jos miehen on oltava menestynyt ja sosiaalisesti taitava tohtori jolla on pikka kunnossa, ja kenties päälle vielä pitkä ja komea, juu se mies varmasti haluaa naiselta myös sivistystä ja ehkä korkeakoulututkintoa. Mutta tutkitusti ja empiiristen havaintojen perusteella tuollaisen miehen nainen on lähes poikkeuksetta kaunis ja sporttinen, ja mikäli mies pariutuu kypsällä iällä, vähän nuorempi. Tuollainen mies on parisuhdemarkkinoiden eliittiä pk-seudulla, eli varaa vaatia on.
Chapman Universityn kansainvälinen tutkimus osoittaa saman asian, ja tähän päätyi myös Åbo Akademi. Mitä menestyneempi mies on, sitä tärkeämpi kriteeri naisen hoikkuus ja sporttisuus on. Miehen menestys myös korreloi ikäerojen kanssa, ja tämä ero syntyy juurikin vanhempaa pariutuneiden miesten takia. Taas kerran, kun varaa on, otetaan vähän nuorempi. Ei parikymppistä isotissistä fitnesskissaa, vaan esimerkiksi kolmekymppinen kaunis, sporttinen, fiksu ja koulutettu nainen.
Ja korostan tosiaan tuota milloin pariudutaan. Jos on pariutuddu joskus yliopistoaikoina niin tuskin on ikäeroa, ja kenties nainen on päässyt rupsahtamaan iän myötä (kuten toki mieskin). Mutta kun lähdetään toiselle kierrokselle huippuasemista kun on pinkka kunnossa ja iso joukko naisia joista valita, niin kyllä se yleensä näkyy siinä että rima asetetaan uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa panostaa aivan kaikki ulkonäön parantamiseen ja miehen miellyttämiseen. Se auttaa aivan varmasti parisuhdemarkkinoilla.
Se on 50/50. Joko löytää tai ei löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa aivan kaikki ulkonäön parantamiseen ja miehen miellyttämiseen. Se auttaa aivan varmasti parisuhdemarkkinoilla.
Antaisin saman ohjeen myös miehille. Ulkonäkö on nykypäivän parisuhdemarkkinoiden ehdottomasti tärkein valuutta, olit mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Akateemisista piireistä.köytyy tasoinen mies
Tämän palstan duunari- ja amispersutasoisille miehille tasokas nainen on tyhmä, kouluttamaton isotissinen 20 vuotias , hoikka, mutta persevä irtoripsihiusmeikkipossu, joka kuitenkin näyttää "luonnonkauniilta".
Korkeasti koulutetut, fiksut ja sivistyneet miehet arvostavat naisissa toisenlaisia ominaisuuksia, joista ap ei tiedä mitään, koska ap on työtön ja kouluttamaton , sosiaalituilla elävä mies.
Lähdetäänpä nyt siitä puhummeko me:
- sivistyneestä ja fiksusta miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) + hyvässä työssä olevasta miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) + hyvässä työssä olevasta komeasta, pitkästä ja sosiaalisesti taitavasta miehestä
Noin esimerkiksi.Noissa on eroa. Kyllä, jos ap:lle käy tavallinen ja vähän vatsakas lukion historianopettaja, ihan varmasti menee noin. Korkeakoulutus ja sivistys on etu, eikä ko. miehellä ole isoja vaatimuksia ulkonäön tai iän suhteen.
Mutta jos miehen on oltava menestynyt ja sosiaalisesti taitava tohtori jolla on pikka kunnossa, ja kenties päälle vielä pitkä ja komea, juu se mies varmasti haluaa naiselta myös sivistystä ja ehkä korkeakoulututkintoa. Mutta tutkitusti ja empiiristen havaintojen perusteella tuollaisen miehen nainen on lähes poikkeuksetta kaunis ja sporttinen, ja mikäli mies pariutuu kypsällä iällä, vähän nuorempi. Tuollainen mies on parisuhdemarkkinoiden eliittiä pk-seudulla, eli varaa vaatia on.
Chapman Universityn kansainvälinen tutkimus osoittaa saman asian, ja tähän päätyi myös Åbo Akademi. Mitä menestyneempi mies on, sitä tärkeämpi kriteeri naisen hoikkuus ja sporttisuus on. Miehen menestys myös korreloi ikäerojen kanssa, ja tämä ero syntyy juurikin vanhempaa pariutuneiden miesten takia. Taas kerran, kun varaa on, otetaan vähän nuorempi. Ei parikymppistä isotissistä fitnesskissaa, vaan esimerkiksi kolmekymppinen kaunis, sporttinen, fiksu ja koulutettu nainen.
Ja korostan tosiaan tuota milloin pariudutaan. Jos on pariutuddu joskus yliopistoaikoina niin tuskin on ikäeroa, ja kenties nainen on päässyt rupsahtamaan iän myötä (kuten toki mieskin). Mutta kun lähdetään toiselle kierrokselle huippuasemista kun on pinkka kunnossa ja iso joukko naisia joista valita, niin kyllä se yleensä näkyy siinä että rima asetetaan uusiksi.
Tässä näkyy sama kuin tasoteoriahölinöissä. Miehet jaksaa tehdä kaikenlaisia typeriä erotteluja ja tason viilauksia, joilla ei ole tosielämän kanssa mitään tekemistä. Tosielämässä tutustutaan, rakastutaan ja mennään yksiin eikä tehdä loputonta plus- ja miinuslistausta kymmenistä potentiaalisista ehdokkaista. Niin arkielämälle vierasta mutta saahan tuossa ajan kulutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lika barn leka bäst. Yliopistolta, työpaikalta, kavereiden kautta. Minä ja minun ystäväni olemme löytäneet akateemiset miehrmme ja naisemme näin. Suurin osa pariutui jo opiskeluaikoina.
Samanlainen tausta ja tietty samankaltaisuus on tärkeää. Todennäköisyys toistensa ymmärtämiseen kasvaa silloin merkittävästi. Liian samanlainen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä. Ainakin itse on tullut koettua, että samalla alalla tai työpaikassa = sitä on tavallaan töissä aina. Joillekin tietty sekin voi sopia.
Näinpä. Hassu ketju, ihmeen paljon näitä trollien aloittamia ketjuja ilmestyy, ja ihmeesti ne pysyvät pinnalla. Takana oikea ongelma, hankaluus löytää kumppani? Jo vanhempana (60 v), akateemisena (FT, dos.) naisena en ole koekaan kokenut kumppanin löytämistä hankalaksi, tosin olen elänytkin lähinnä vain kahdessa pitkässä suhteessa, ensimmäisessä opiskeluaikaisen poikakaverin kanssa, eron jälkeen löytyi nykyinen aviomies.
Koulutus ei minusta ole etu eikä haitta kumppania valittaessa, äly taas tärkeä kriteeri. Harvempi pari on pidemmän päälle onnistuu jos älykkyydessä huima ero, jos toinen ei pysy mukana ajatuksenjuoksussa. Samalla alalla oleminen voi käydä tylsäksi, mutta jollain tasolla on kiva ymmärtää toisen työongelmia. Pelkkä akateemisuus ei siinä ole avaintekijä, esim. vähäisellä peruskoulutustasolla johtavaan asemaan noussut ihminen voi ymmärtää johtavassa asemassa olevan akateemisen työhaasteita paljon paremmin kuin perus lastentarhanope. Ja parisuhteen ongelmissa ei varmasti ne suurimmat haasteet löydy koulutustasoeroista vaan ihan luonteista: löytyykö joustoa, toisen lukukykyä, luotettavuutta, samanlaista huumorintajua jne. Mutta jokainenhan valitsee itselleen sopivan kumppanin, jotenkin vaan sääli miten hankalaksi se tuntuu menneen - vai vääristääkö palsta, kirjoittaako tänne vain ne hankalasti pariutuvat ihmiset?
Palsta vääristää, mutta niin vääristänee myös nykyajan nettiin painottunut deittauskulttuuri. Jossa nykyään kärjistetysti keskitytään alkukarsinnassa jokaiseen mahdolliseen yksittäiseen määreeseen ja ominaisuuteen ja detaljiin kuin kymppitonnin kotiteatteria tai viidenkymmenen tonnin autoa olisi ostamassa.
Ja toissijaiseksi tai jopa kokonaan jää väliin se tärkein, eli millainen tämä ihminen on, mitä hän tuntee, millaista meillä olisi yhdessä.
Minä olen ainakin jo täysin luovuttanut. Jos joskus vielä kohtaan kivan kumppaniehdokkaan livenä arjessa, töissä, tai harrastusten parissa, kiva on. Mutten enää siihen ihmissuhteiden nettishoppailuun lähde. Uutena nykykriteerinä itselläkin kyllä sellainen, että mies on samaa mieltä nettideittailusta.
Siinä alkukarsinnassa on pakko vähän nojata todennäköisyyksiin, kun kaikkia ei voi lähteä tapaamaan ja deittailemaan jokaisne kanssa selvittääkseen kokonaisuuden yksityiskohtien takana. Eli vaikka livemaailmassa voisi pariutua ihmisen kanssa, joka on koulutustasoltaan jotain täysin muuta kuni itse, saattaa nettideittailussa etsiä mieluummin saman koulutustason omaavia. Tämä siksi, että niiden harvojen yhteensopivien etsiminen lukuisien epäsopivien joukosta olisi ihan mahdoton tehtävä, jos pitäisi jokaisen kohdalla ajatella, että "eihän sitä tiedä, jos tämä olisikin se etsimäni poikkeus". Väistämättä nettideittailussa menee ohi joitain potentiaalisia tyyppejä, jotka eivät näytä paperilla sopivilta, mutta sellaista se on - ihan sama jos menee baariin ja istuu sattumalta pöytään, josta ei näekään juuri siihen pöytään, jossa kiinnostavan oloinen ihminen sattuu istumaan. Tai valitsee kahdesta työpaikasta juuri sen, jossa unelmien kumppani ei satu olemaan, kun hän olisi ollut juuri siinä toisessa. Ja kadulla voi hyvinkin kävellä tietämättään sellaisen ihmisen ohi, joka olisikin ollut itselle juuri sopiva. Kun ei voi tuntemattomisat tietää, ja kaikkiin ei voi tutustua.
Nettideittailuun pitäisi suhtautua vähän toisella asenteella. Eli niin, että se on kuin ihmisvilinää kadulla, jossa voi hyvällä tuurilla törmätä juuri oikeanlaiseen ihmiseen. Mutta koska sielläkään ei näe ihmisestä kuin häivähdyksen, on todennäköistä, ettei kaikkia kiinnostavia "löydä". Mutta sitten jos sattuu löytämään, niin hyvä.
Varmaan noinkin, mutta koulutustaustani on asia, jota minulta ei ole koskaan kysytty. Mahdollisesti jotain oletuksia sen suhteen tehty, mutta siinäpä se. Mitä muuten tulee siihen mahdollisen yhteensopivuuden kartoittamiseen, niin itse en kertakaikkiaan ymmärrä, mitä merkitystä voi olla sillä, treenaanko 3 vai 4 kertaa viikossa (vaihdellut kanta, eli joidenkin mielestä 3 liian vähän, joillekin neljä liikaa), asunko omistusasunnossa vai vuokralla (vaihtelee taas tämäkin, eli väärä vastaus voi olla kumpi tahansa) jne. jne. sittenkin aivan hemmetin pikkuseikat.
Ovathan nuo toki vähän hassuja kriteereitä, mutta toisaalta ihmisillä on kaikenlaisia toiveita ja päähänpinttymiä, myös erilaisia käsityksiä (joskus jopa omituisia sellaisia), joiden ohjaamina he tekevät oletuksia ja päätöksiä. Eri ihmisillä erilaisia. Ja eri ihmisillä on myös erilaisia kriteereitä - eihän niitä aina pysty muut ymmärtämään, etenkään, jos itsellä on täysin erilaisia.
Minulla on epätyypillinen ammatti, joka on monessa aikaansaanut vau-reaktion, mutta sitten joillekin taas se on totaalinen turn off, ilmeisesti koska se on niin kaukana heidän omasta maailmastaan ja toisaalta elämäntyyli-ihanteestaan. Ei voi mitään - ihmisiä on kaikenlaisia.
Se on aivan totta, että jokaisella on omat kriteerinsä, ja oikeus niihin. Mutta että jo esikarsintakysymyksinä moiset, pudottaen jatkosta suoraan. :D
Kyllähän asumismuoto voi kertoa ihmisestä paljonkin. Samalla, asumismuoto on asia, joka monasti vaihtuu, josko suhde muuttuu vakavaksi.
Liikunnan määräkään ei ole täysin vakio automaattisesti. Itse urheillut välillä kuusikin kertaa viikossa. Sinkkuna sitä nyt on enemmän aikaa moiseenkin. Rehellisyyden nimissä, droppasin nettituttavista itse ne, joiden mielestä neljä kertaani viikossa liian vähän. Syy: enhän minä voisi moiseen loppuelämän sitoutua. Jos vaikka loukkaantuisi. Tai taannoin, kun tuli korona, niin sisätreenit loppuivat pitkäksi aikaa.
Esikarsintakysymykset kertovat yhtä paljon kysyjästä kuin vastaajasta.
Väännä rautalangasta? Kiinnostaa ihan aidosti.
Omissa valinnoissa ja siten sen myötä toteutuneessa segmentoinnissa kieltämättä ristiriitaisuutta.
Asun hienostoalueella, mutta koen maailman väsyttävimmäksi puheenaiheeksi mm. kalliilla purjeveneellä, autolla tai vastaavalla statussymbolilla leveilyn.
Geenien plus treenin ansiosta vartaloni ei saanut nettideiteiltä muuta kuin kehuja. Jopa ylitsevuotavaa palvontaa, ja jonka koin häiritseväksi. Kovin älylliseksi keskusteluksi kun itse taas en moista koe. Varsinkin kun toivoisin, että minua arvostettaisiin enemmän älykkyyteni perusteella, kuin skaalalla miten pantava.
t. lainaamasi
No nimenomaan tuo, että se, mitä asioita kokee olennaiseksi ja tärkeäksi tietää mahdollisesta kumppanikandidaatista, kertoo jotain henkilön arvomaailmasta ja/tai siitä, mitä hän hakee suhteelta tai kumppanilta. Toki joskus kysymys "millaisessa paikassa asut" tms voi olla ihan vain kevyt lämmittelykysymys, ja esim. itse voisin kysyä millaisessa työssä toinen on, koska koen sen sinänsä neutraaliksi ja "helpoksi" kysymykseksi, mutta toisaalta vastaus kertoo mahdollisesti jotain toisen kiinnostuksenkohteista tai yleensä elämästä, mutta ei minulla mitään kriteereitä ole työn osalta kumppanille. Mutta jos henkilölle on kovin tärkeää joku tietty treenausmäärä, kertoohan se selvästi mitä hän arvostaa. Tai sitten tuo, jos kovin ylikorostuneesti kehuu toisen vartaloa, niin kertoohan se siitä, että juuri tämä asia toisaalta on hänelle plussa, mutta varmaan myös, että hänestä on ihan korrektia uudelle tuttavuudelle kommentoida tämän vartaloa tai jopa, että hän olettaa vastapuolen pitävän tätä kohteliaisuutena. Ja tietysti juuri tuo, että tietyistä kysymyksistä tai kommenteista tulee "epä-älyllinen vaikutelma" - yleensä sellaisen vaikutelman antaa henkilö, joka oikeasti myös on vähän epä-älyllinen. Joku älykkäämpi tyyppi keskustelisi jotain muuta.
Noniin. Se siitä sitten. Tuohon spekulaatioosi omasta mahdollisesta epä-älyllisyydestäni en alennu lähtemään. Sen osalta on riittävästi sen kumoavaa niin numero- kuin käytännöndataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Akateemisista piireistä.köytyy tasoinen mies
Tämän palstan duunari- ja amispersutasoisille miehille tasokas nainen on tyhmä, kouluttamaton isotissinen 20 vuotias , hoikka, mutta persevä irtoripsihiusmeikkipossu, joka kuitenkin näyttää "luonnonkauniilta".
Korkeasti koulutetut, fiksut ja sivistyneet miehet arvostavat naisissa toisenlaisia ominaisuuksia, joista ap ei tiedä mitään, koska ap on työtön ja kouluttamaton , sosiaalituilla elävä mies.
Lähdetäänpä nyt siitä puhummeko me:
- sivistyneestä ja fiksusta miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) + hyvässä työssä olevasta miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) + hyvässä työssä olevasta komeasta, pitkästä ja sosiaalisesti taitavasta miehestä
Noin esimerkiksi.Noissa on eroa. Kyllä, jos ap:lle käy tavallinen ja vähän vatsakas lukion historianopettaja, ihan varmasti menee noin. Korkeakoulutus ja sivistys on etu, eikä ko. miehellä ole isoja vaatimuksia ulkonäön tai iän suhteen.
Mutta jos miehen on oltava menestynyt ja sosiaalisesti taitava tohtori jolla on pikka kunnossa, ja kenties päälle vielä pitkä ja komea, juu se mies varmasti haluaa naiselta myös sivistystä ja ehkä korkeakoulututkintoa. Mutta tutkitusti ja empiiristen havaintojen perusteella tuollaisen miehen nainen on lähes poikkeuksetta kaunis ja sporttinen, ja mikäli mies pariutuu kypsällä iällä, vähän nuorempi. Tuollainen mies on parisuhdemarkkinoiden eliittiä pk-seudulla, eli varaa vaatia on.
Chapman Universityn kansainvälinen tutkimus osoittaa saman asian, ja tähän päätyi myös Åbo Akademi. Mitä menestyneempi mies on, sitä tärkeämpi kriteeri naisen hoikkuus ja sporttisuus on. Miehen menestys myös korreloi ikäerojen kanssa, ja tämä ero syntyy juurikin vanhempaa pariutuneiden miesten takia. Taas kerran, kun varaa on, otetaan vähän nuorempi. Ei parikymppistä isotissistä fitnesskissaa, vaan esimerkiksi kolmekymppinen kaunis, sporttinen, fiksu ja koulutettu nainen.
Ja korostan tosiaan tuota milloin pariudutaan. Jos on pariutuddu joskus yliopistoaikoina niin tuskin on ikäeroa, ja kenties nainen on päässyt rupsahtamaan iän myötä (kuten toki mieskin). Mutta kun lähdetään toiselle kierrokselle huippuasemista kun on pinkka kunnossa ja iso joukko naisia joista valita, niin kyllä se yleensä näkyy siinä että rima asetetaan uusiksi.
Tässä näkyy sama kuin tasoteoriahölinöissä. Miehet jaksaa tehdä kaikenlaisia typeriä erotteluja ja tason viilauksia, joilla ei ole tosielämän kanssa mitään tekemistä. Tosielämässä tutustutaan, rakastutaan ja mennään yksiin eikä tehdä loputonta plus- ja miinuslistausta kymmenistä potentiaalisista ehdokkaista. Niin arkielämälle vierasta mutta saahan tuossa ajan kulutettua.
Niin, ap pyysi vastaajia arvioimaan mahdolisuuksiaan.
Sekö on hyödyllisempää kun naiset keskustelevat aiheesta 50 sivun verran tullen siihen lopputulokseen ettei mitään voi selittää, you go girl, täydellinen mies kyllä tupsahtaa jostain vastaan kunhan et tingi vaatimuksistasi?
Ja kyllä, teillä naisilla juuri on vaatimuslistoja. On vaadittava koulutustaso, jopa sentin tarkkuudella minimipituus miehelle, jne. Ne vaikuttavat todella paljon siihen ovatko mahdollisuudet hyvät vai olemattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Akateemisista piireistä.köytyy tasoinen mies
Tämän palstan duunari- ja amispersutasoisille miehille tasokas nainen on tyhmä, kouluttamaton isotissinen 20 vuotias , hoikka, mutta persevä irtoripsihiusmeikkipossu, joka kuitenkin näyttää "luonnonkauniilta".
Korkeasti koulutetut, fiksut ja sivistyneet miehet arvostavat naisissa toisenlaisia ominaisuuksia, joista ap ei tiedä mitään, koska ap on työtön ja kouluttamaton , sosiaalituilla elävä mies.
Lähdetäänpä nyt siitä puhummeko me:
- sivistyneestä ja fiksusta miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) + hyvässä työssä olevasta miehestä
- sivistyneestä ja fiksusta + korkeakoulutetusta (miel. tohtori) + hyvässä työssä olevasta komeasta, pitkästä ja sosiaalisesti taitavasta miehestä
Noin esimerkiksi.Noissa on eroa. Kyllä, jos ap:lle käy tavallinen ja vähän vatsakas lukion historianopettaja, ihan varmasti menee noin. Korkeakoulutus ja sivistys on etu, eikä ko. miehellä ole isoja vaatimuksia ulkonäön tai iän suhteen.
Mutta jos miehen on oltava menestynyt ja sosiaalisesti taitava tohtori jolla on pikka kunnossa, ja kenties päälle vielä pitkä ja komea, juu se mies varmasti haluaa naiselta myös sivistystä ja ehkä korkeakoulututkintoa. Mutta tutkitusti ja empiiristen havaintojen perusteella tuollaisen miehen nainen on lähes poikkeuksetta kaunis ja sporttinen, ja mikäli mies pariutuu kypsällä iällä, vähän nuorempi. Tuollainen mies on parisuhdemarkkinoiden eliittiä pk-seudulla, eli varaa vaatia on.
Chapman Universityn kansainvälinen tutkimus osoittaa saman asian, ja tähän päätyi myös Åbo Akademi. Mitä menestyneempi mies on, sitä tärkeämpi kriteeri naisen hoikkuus ja sporttisuus on. Miehen menestys myös korreloi ikäerojen kanssa, ja tämä ero syntyy juurikin vanhempaa pariutuneiden miesten takia. Taas kerran, kun varaa on, otetaan vähän nuorempi. Ei parikymppistä isotissistä fitnesskissaa, vaan esimerkiksi kolmekymppinen kaunis, sporttinen, fiksu ja koulutettu nainen.
Ja korostan tosiaan tuota milloin pariudutaan. Jos on pariutuddu joskus yliopistoaikoina niin tuskin on ikäeroa, ja kenties nainen on päässyt rupsahtamaan iän myötä (kuten toki mieskin). Mutta kun lähdetään toiselle kierrokselle huippuasemista kun on pinkka kunnossa ja iso joukko naisia joista valita, niin kyllä se yleensä näkyy siinä että rima asetetaan uusiksi.
Tässä näkyy sama kuin tasoteoriahölinöissä. Miehet jaksaa tehdä kaikenlaisia typeriä erotteluja ja tason viilauksia, joilla ei ole tosielämän kanssa mitään tekemistä. Tosielämässä tutustutaan, rakastutaan ja mennään yksiin eikä tehdä loputonta plus- ja miinuslistausta kymmenistä potentiaalisista ehdokkaista. Niin arkielämälle vierasta mutta saahan tuossa ajan kulutettua.
Niin, ap pyysi vastaajia arvioimaan mahdolisuuksiaan.
Sekö on hyödyllisempää kun naiset keskustelevat aiheesta 50 sivun verran tullen siihen lopputulokseen ettei mitään voi selittää, you go girl, täydellinen mies kyllä tupsahtaa jostain vastaan kunhan et tingi vaatimuksistasi?
Ja kyllä, teillä naisilla juuri on vaatimuslistoja. On vaadittava koulutustaso, jopa sentin tarkkuudella minimipituus miehelle, jne. Ne vaikuttavat todella paljon siihen ovatko mahdollisuudet hyvät vai olemattomat.
Ei ole. Nuo vaatimukset ovat omassa päässäsi. Kaikenpituiset miehet naivat. Kaikenlaisilla koulutuksilla ja niiden puutteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lika barn leka bäst. Yliopistolta, työpaikalta, kavereiden kautta. Minä ja minun ystäväni olemme löytäneet akateemiset miehrmme ja naisemme näin. Suurin osa pariutui jo opiskeluaikoina.
Samanlainen tausta ja tietty samankaltaisuus on tärkeää. Todennäköisyys toistensa ymmärtämiseen kasvaa silloin merkittävästi. Liian samanlainen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä. Ainakin itse on tullut koettua, että samalla alalla tai työpaikassa = sitä on tavallaan töissä aina. Joillekin tietty sekin voi sopia.
Näinpä. Hassu ketju, ihmeen paljon näitä trollien aloittamia ketjuja ilmestyy, ja ihmeesti ne pysyvät pinnalla. Takana oikea ongelma, hankaluus löytää kumppani? Jo vanhempana (60 v), akateemisena (FT, dos.) naisena en ole koekaan kokenut kumppanin löytämistä hankalaksi, tosin olen elänytkin lähinnä vain kahdessa pitkässä suhteessa, ensimmäisessä opiskeluaikaisen poikakaverin kanssa, eron jälkeen löytyi nykyinen aviomies.
Koulutus ei minusta ole etu eikä haitta kumppania valittaessa, äly taas tärkeä kriteeri. Harvempi pari on pidemmän päälle onnistuu jos älykkyydessä huima ero, jos toinen ei pysy mukana ajatuksenjuoksussa. Samalla alalla oleminen voi käydä tylsäksi, mutta jollain tasolla on kiva ymmärtää toisen työongelmia. Pelkkä akateemisuus ei siinä ole avaintekijä, esim. vähäisellä peruskoulutustasolla johtavaan asemaan noussut ihminen voi ymmärtää johtavassa asemassa olevan akateemisen työhaasteita paljon paremmin kuin perus lastentarhanope. Ja parisuhteen ongelmissa ei varmasti ne suurimmat haasteet löydy koulutustasoeroista vaan ihan luonteista: löytyykö joustoa, toisen lukukykyä, luotettavuutta, samanlaista huumorintajua jne. Mutta jokainenhan valitsee itselleen sopivan kumppanin, jotenkin vaan sääli miten hankalaksi se tuntuu menneen - vai vääristääkö palsta, kirjoittaako tänne vain ne hankalasti pariutuvat ihmiset?
Palsta vääristää, mutta niin vääristänee myös nykyajan nettiin painottunut deittauskulttuuri. Jossa nykyään kärjistetysti keskitytään alkukarsinnassa jokaiseen mahdolliseen yksittäiseen määreeseen ja ominaisuuteen ja detaljiin kuin kymppitonnin kotiteatteria tai viidenkymmenen tonnin autoa olisi ostamassa.
Ja toissijaiseksi tai jopa kokonaan jää väliin se tärkein, eli millainen tämä ihminen on, mitä hän tuntee, millaista meillä olisi yhdessä.
Minä olen ainakin jo täysin luovuttanut. Jos joskus vielä kohtaan kivan kumppaniehdokkaan livenä arjessa, töissä, tai harrastusten parissa, kiva on. Mutten enää siihen ihmissuhteiden nettishoppailuun lähde. Uutena nykykriteerinä itselläkin kyllä sellainen, että mies on samaa mieltä nettideittailusta.
Siinä alkukarsinnassa on pakko vähän nojata todennäköisyyksiin, kun kaikkia ei voi lähteä tapaamaan ja deittailemaan jokaisne kanssa selvittääkseen kokonaisuuden yksityiskohtien takana. Eli vaikka livemaailmassa voisi pariutua ihmisen kanssa, joka on koulutustasoltaan jotain täysin muuta kuni itse, saattaa nettideittailussa etsiä mieluummin saman koulutustason omaavia. Tämä siksi, että niiden harvojen yhteensopivien etsiminen lukuisien epäsopivien joukosta olisi ihan mahdoton tehtävä, jos pitäisi jokaisen kohdalla ajatella, että "eihän sitä tiedä, jos tämä olisikin se etsimäni poikkeus". Väistämättä nettideittailussa menee ohi joitain potentiaalisia tyyppejä, jotka eivät näytä paperilla sopivilta, mutta sellaista se on - ihan sama jos menee baariin ja istuu sattumalta pöytään, josta ei näekään juuri siihen pöytään, jossa kiinnostavan oloinen ihminen sattuu istumaan. Tai valitsee kahdesta työpaikasta juuri sen, jossa unelmien kumppani ei satu olemaan, kun hän olisi ollut juuri siinä toisessa. Ja kadulla voi hyvinkin kävellä tietämättään sellaisen ihmisen ohi, joka olisikin ollut itselle juuri sopiva. Kun ei voi tuntemattomisat tietää, ja kaikkiin ei voi tutustua.
Nettideittailuun pitäisi suhtautua vähän toisella asenteella. Eli niin, että se on kuin ihmisvilinää kadulla, jossa voi hyvällä tuurilla törmätä juuri oikeanlaiseen ihmiseen. Mutta koska sielläkään ei näe ihmisestä kuin häivähdyksen, on todennäköistä, ettei kaikkia kiinnostavia "löydä". Mutta sitten jos sattuu löytämään, niin hyvä.
Varmaan noinkin, mutta koulutustaustani on asia, jota minulta ei ole koskaan kysytty. Mahdollisesti jotain oletuksia sen suhteen tehty, mutta siinäpä se. Mitä muuten tulee siihen mahdollisen yhteensopivuuden kartoittamiseen, niin itse en kertakaikkiaan ymmärrä, mitä merkitystä voi olla sillä, treenaanko 3 vai 4 kertaa viikossa (vaihdellut kanta, eli joidenkin mielestä 3 liian vähän, joillekin neljä liikaa), asunko omistusasunnossa vai vuokralla (vaihtelee taas tämäkin, eli väärä vastaus voi olla kumpi tahansa) jne. jne. sittenkin aivan hemmetin pikkuseikat.
Ovathan nuo toki vähän hassuja kriteereitä, mutta toisaalta ihmisillä on kaikenlaisia toiveita ja päähänpinttymiä, myös erilaisia käsityksiä (joskus jopa omituisia sellaisia), joiden ohjaamina he tekevät oletuksia ja päätöksiä. Eri ihmisillä erilaisia. Ja eri ihmisillä on myös erilaisia kriteereitä - eihän niitä aina pysty muut ymmärtämään, etenkään, jos itsellä on täysin erilaisia.
Minulla on epätyypillinen ammatti, joka on monessa aikaansaanut vau-reaktion, mutta sitten joillekin taas se on totaalinen turn off, ilmeisesti koska se on niin kaukana heidän omasta maailmastaan ja toisaalta elämäntyyli-ihanteestaan. Ei voi mitään - ihmisiä on kaikenlaisia.
Se on aivan totta, että jokaisella on omat kriteerinsä, ja oikeus niihin. Mutta että jo esikarsintakysymyksinä moiset, pudottaen jatkosta suoraan. :D
Kyllähän asumismuoto voi kertoa ihmisestä paljonkin. Samalla, asumismuoto on asia, joka monasti vaihtuu, josko suhde muuttuu vakavaksi.
Liikunnan määräkään ei ole täysin vakio automaattisesti. Itse urheillut välillä kuusikin kertaa viikossa. Sinkkuna sitä nyt on enemmän aikaa moiseenkin. Rehellisyyden nimissä, droppasin nettituttavista itse ne, joiden mielestä neljä kertaani viikossa liian vähän. Syy: enhän minä voisi moiseen loppuelämän sitoutua. Jos vaikka loukkaantuisi. Tai taannoin, kun tuli korona, niin sisätreenit loppuivat pitkäksi aikaa.
Esikarsintakysymykset kertovat yhtä paljon kysyjästä kuin vastaajasta.
Väännä rautalangasta? Kiinnostaa ihan aidosti.
Omissa valinnoissa ja siten sen myötä toteutuneessa segmentoinnissa kieltämättä ristiriitaisuutta.
Asun hienostoalueella, mutta koen maailman väsyttävimmäksi puheenaiheeksi mm. kalliilla purjeveneellä, autolla tai vastaavalla statussymbolilla leveilyn.
Geenien plus treenin ansiosta vartaloni ei saanut nettideiteiltä muuta kuin kehuja. Jopa ylitsevuotavaa palvontaa, ja jonka koin häiritseväksi. Kovin älylliseksi keskusteluksi kun itse taas en moista koe. Varsinkin kun toivoisin, että minua arvostettaisiin enemmän älykkyyteni perusteella, kuin skaalalla miten pantava.
t. lainaamasi
Vastasin tähän jo äsken, mutta unohdin kommentoida vielä yhtä asiaa. Tässä ketjussa on moni korostanut samanlaisen taustan yms merkitystä, mutta itse korostaisin nimenomaan yksilötason persoonan merkitystä. Tuo pointtisi siitä, että hienostoalueella asuva ei kuitenkaan välttämättä toteuta stereotypiaa tietynlaisilla statussymboleilla leveilyllä, on minusta tosi olennainen. Usein toki ihmiset mukailevat omaa perhetaustaansa tai toteuttavat omaan sosiaaliluokkaansa liittyviä tai asuinalueensa/yhteisönsä ihanteita, mutta ei aina. Tämä olisi aika olennaista muistaa, että lopulta ihminen on ensisijaisesti yksilö., ja omat valinnat kertovat enemmän kuin tausta.
Tämä oli kiehtova ja rakentava lisäys, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjannun kanssa ei kannata suhteeseen alkaa.Niiden itsetunto ei kestä, että nainen on älykkäämpi, paremmin koulutettu ja tienaa enemmäm.
Amisjannu menee Viron maaseudulle ja nainen USA:han tai Ranskaan. Näin on ihan tilastollisesti.
Kertonee jotain?Suomalaiset miehet eivät ole korkeassa kurssissa Virossa kännäysturismista johtuen. Virolaiset naiset eivät heitä huoli. Vironvenäläiset ehkä, ja sekin siitä syystä, että pääsevät pois .
Ja tämähän ei pidä paikkaansa kaikkien suomalaisten miesten kohdalla. Itsestään huolta pitävä/pitänyt, koulutettu, töissäkäyvä ja alkoholiongelmaton suomalainen mies kelpaa kyllä virolaiselle naiselle. Siitä riippumatta, onko nainen vironvenäläinen vai ei. Tällainen suomalainen mies kelpaa sitten kyllä myös monelle muullekin naiselle kansalaisuudesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa aivan kaikki ulkonäön parantamiseen ja miehen miellyttämiseen. Se auttaa aivan varmasti parisuhdemarkkinoilla.
Antaisin saman ohjeen myös miehille. Ulkonäkö on nykypäivän parisuhdemarkkinoiden ehdottomasti tärkein valuutta, olit mies tai nainen.
Nuorille on, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ulkonäöllä on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa aivan kaikki ulkonäön parantamiseen ja miehen miellyttämiseen. Se auttaa aivan varmasti parisuhdemarkkinoilla.
Antaisin saman ohjeen myös miehille. Ulkonäkö on nykypäivän parisuhdemarkkinoiden ehdottomasti tärkein valuutta, olit mies tai nainen.
Nuorille on, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ulkonäöllä on merkitystä.
Ei kaikilla. Itse olen kohta 40 vuotias, ja olen edelleen lähes yhtä ulkonäkökeskeinen kuin olin 20 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Akateemisista piireistä.köytyy tasoinen mies
Tämän palstan duunari- ja amispersutasoisille miehille tasokas nainen on tyhmä, kouluttamaton isotissinen 20 vuotias , hoikka, mutta persevä irtoripsihiusmeikkipossu, joka kuitenkin näyttää "luonnonkauniilta".
Korkeasti koulutetut, fiksut ja sivistyneet miehet arvostavat naisissa toisenlaisia ominaisuuksia, joista ap ei tiedä mitään, koska ap on työtön ja kouluttamaton , sosiaalituilla elävä mies.
Pakko sanoa että kyllä siellä tohtorismiesten piireissäkin "arvostetaan naiskauneutta" eli ne samat parikymppiset meikkipossut viehättävät. Tietenkään niiden kanssa ei seurustella tai mennä naimisiin, koska sellaista ei kehtaisi esitellä missään hienommissa tilaisuuksissa.
Tuntemillani miespuoleisilla tohtoreilla vähimmäisvaatimus naisen koulutukselle on lukio + AMK. Naisen ei tarvitse olla akateeminen jos luonne, äly ja yleissivistys on hyvällä tasolla, sekä löytyy yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia.
Olen kuullut että sellaista vaativaa asiantuntijatyötä tekevää naistyyppiä jopa kartetaan, ei älyn tai sivistyksen vuoksi, vaan stressin ja kiireen takia.
Uraa luova tohtorimies haluaa mieluummin rennon ja leppoisan, stressittömän naisen joka vie ajatukset muualle kuormittavasta tutkimus- ja työelämästä. Halutaan nainen jonka kanssa köllötellä illalla sohvalla, harrastaa liikuntaa, hassutella jne. ja jolla on aikaa ja energiaa panostaa suhteeseen sekä itseensä myös ulkoisesti.
Mukava luonne, hyvä yleissivistys, huumorintaju, empaattisuus, terveelliset elintavat ja naisellisuus ovat arvossa akateemisten miesten keskuudessa. Nuoresta iästä, ulkonäköön panostamisesta ja kauneudesta saa tietysti aina plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa aivan kaikki ulkonäön parantamiseen ja miehen miellyttämiseen. Se auttaa aivan varmasti parisuhdemarkkinoilla.
Antaisin saman ohjeen myös miehille. Ulkonäkö on nykypäivän parisuhdemarkkinoiden ehdottomasti tärkein valuutta, olit mies tai nainen.
Nuorille on, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ulkonäöllä on merkitystä.
Periaatteessa kyllä.
Mutta tuo ei ole aivan yksiselitteinen asia, koska toisaalta nuorena naisen on helpompaa näyttää hyvältä. Vanhempana jyvät karsiutuvat akanoista kun ikä alkaa näkyä kasvoilla ja kropassa. Kiistaton totuus on että me miehet katsomme enemmän merkkejä nuoruudesta, kun taas te naiset keskitytte lähinnä genetiikkaan.
Jos ap:lla on haussa pk-seudun unelmamies (menestynyt nelikymppinen tohtori), niin väittäisin että ilman edustavaa ulkonäköä voi tulla haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa aivan kaikki ulkonäön parantamiseen ja miehen miellyttämiseen. Se auttaa aivan varmasti parisuhdemarkkinoilla.
Antaisin saman ohjeen myös miehille. Ulkonäkö on nykypäivän parisuhdemarkkinoiden ehdottomasti tärkein valuutta, olit mies tai nainen.
Nuorille on, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ulkonäöllä on merkitystä.
Ei kaikilla. Itse olen kohta 40 vuotias, ja olen edelleen lähes yhtä ulkonäkökeskeinen kuin olin 20 vuotiaana.
Ja sitten on se puoli että nelikymppisistä naisista suurin osa ei oikein näytä enää miltään. 20 varmaankin 80% naisista oli omissa silmissä nättejä, nyt 40v korkeintaan 20%. Vaikka ulkonäön merkitys olisi vähentynyt, niin jotenkin sen ulkonäön pitää sytyttää kuitenkin.
Toki sekin vaikuttaa että kun olin 20v, hoikkuus oli normi. Ei ole enää.
Vastasin tähän jo äsken, mutta unohdin kommentoida vielä yhtä asiaa. Tässä ketjussa on moni korostanut samanlaisen taustan yms merkitystä, mutta itse korostaisin nimenomaan yksilötason persoonan merkitystä. Tuo pointtisi siitä, että hienostoalueella asuva ei kuitenkaan välttämättä toteuta stereotypiaa tietynlaisilla statussymboleilla leveilyllä, on minusta tosi olennainen. Usein toki ihmiset mukailevat omaa perhetaustaansa tai toteuttavat omaan sosiaaliluokkaansa liittyviä tai asuinalueensa/yhteisönsä ihanteita, mutta ei aina. Tämä olisi aika olennaista muistaa, että lopulta ihminen on ensisijaisesti yksilö., ja omat valinnat kertovat enemmän kuin tausta.